Tuntuu kuin ihmiset (ja erityisesti kansanedustajat) kieltäytyvät hyväksymästä todellisen elämän väistämättömät riskit kaikissa muodoissaan.
Rock .. hieno mietelmä ... "todellisuus", kun nyt sen otit esille ..
Kenen todellisuudesta on kyse? Jonkun uskonnollisen seuran
vai kenties poliittisen puolueen todellisuudesta, Manhattanin
pörssimeklareiden vai Gröönlannin inuiittien todellisuudesta?
Erilaisia todellisuuksia taitaa olla niin paljon kuin on ihmisiäkin.
Tarkoittaako "ihmiset", että ihan kaikki ihmiset vai vaan jotkut ja
jos niin ketkä jotkut ja mahdollisesti tämä ei koske intialaisia
lainkaan, mutta mitä suurimmassa määrin kiinalaisia nimen omaan
vai mitä nämä "ihmiset" tässä tarkoittaa. Tuskin pelkästään
savolaisia.
Oikein tarkasti jos mennään, niin ihan kaikki on politikoimista
Jopa minkä tahansa oman mielipiteenkin ilmaiseminen - tämäkin.
Asiat ovat hieman siten kuinka niiden koetaan olevan tai
paremminkin niitä haluttaisiin koettavan. Haluaisin olla rikas ja
terve mieluummin kuin köyhä ja sairas. Haluja on monenlaisia.
Isäukoltakin amputoitiin toinen jalka vaikka ei se sitä kauheesti
halunnut. Kirurgit politikoivat sen kuitenkin pois ja tilalle tuli
tekojalka. Siinä tyngässä oli aavesärkyä - virtuaalitodellisuuttako?
Los Angelesissa asiat ovat toisin kuin takahikiällä vaikka
periaatteessa ihmisiä ollaan sekä siellä että täällä. Me kaikki täällä
takahikiällä edustetaan kuitenkin tätä takahikiää, mutta
kuitenkin esim. USA:han verrattuna Pohjoismaat ovat esim.
vapauden suhteen aivan valovuosia edellä heidän ns. vapauttaan.
Jokainen, joka on viettänyt siellä aikaansa on ihmetellyt tuon
maailmanvapautta uhoavan valtion sisäänlämpeävyyttä. Bill
Clinton väitti, että ei saanut Lewinskyltä, mutta jäi kiinni
valehtelusta. Bush höpötti kaiken aikaa Irakin joukkotuhoaseista,
mutta ei niitäkään ole toistaiseksi löytynyt. Maailma on täynnä
politikointia .. hups .. vai oliko se sittenkin valehtelua .. ehkä se
ei ole kuitenkaan narraamista. Narraaminen ei kuulosta ihan niin
synkältä kuinka asiat "todellisuudessa" ovat.
Kun en oikein tiedä mitä tuolla "todellisen elämän"-asiallakaan
pitäisi ymmärtää, niin tietenkin askarruttaa "väistämättömät riskitkin".
Mikä riski on väistämätön - oikeasti? Kuvittelen lapsellisuuttani,
että kaikki tulevat kuolemaan, jopa ne jotka ovat jo elävältä
kuolleet, pystyyn kuivettuneet kuin kelot konsanaan. Ehkä
kuoleminen on välttämätön "riski". Toisaalta, kun aivan varmasti
tiedetään, että kaikki kuolevat joka tapauksessa, niin onko sekään
lopulta mikään "riski" .. pikemminkin osa elämää kuten syntyminenkin.
Itse en kuulu kirkkoon enkä mihinkään sellaisiin poppoisiin.
Jostain syystä en ole vieläkään ihan niin pitkälle "kehittynyt".
Mutta se mihin uskon on, että poliittisuus ja ei-poliittisyys ovat
käytännössä politiikkaa (kuten tämä sepustuskin). Aina ollaan
ja nyt todella tarkoitan, että ihan AINA, jotain asioita vastaan ja
joidenkin asioiden puolesta. Mikä voisi olla enemmän poliittista?
Ei välttämättä puoluepoliittista, mutta huomaatteko sitä eroa oikeasti?
Tietenkin voi sanoa, että en ota kantaa tai että ei kiinnosta.
Tällä varataan ikäänkuin mahdollisuus sitten, kun päätökset on
tehty, haukkua kaikki, että miksi helvetissä te noin päätitte, olipa
päätös sitten millainen tahansa.
Dementiassa on hyvätkin puolensa - kaikkea ei ole takoitettukaan
muistettavaksi. Olen itsekin saavuttamassa tuon autuuden tilan .. Rock.
Kannatan silti vaaleanpunaisia pitsikoristeltuja liivejä ...
siis turvaliivejä tarkoitan .. ja jos joku muu haluaa ajella
pelkästään kypärä päässään ja ajorukkaset käsissään
niin fine .. det passar bra .. why should I care ..
PS. Kun ihmisellä on aikaa, niin syntyy kaikenlaista paskanjauhantaa
tässä tositoimia odotellessa. 1½ tuntia vielä ja sitten pääsee
jatkamaan matkaa ... *huoh* ..
Tänään persmäkeä laskeskelemaan .. Jiiihaaaa ..
...