Hondan vaihto ducatiin

[Siipiveikko]

Reilut 30 000 km on takana nykyisellä Ducatilla. Yhden ajovalon polttimon olen vaihtanut ja huollossa käyttänyt. Kaksi Geirangerin reissua ja ristiin rastiin Suomessa on ajeltu, eikä ole tarvinnut pelätä tielle jäämistä.

Wau, olipas hyvää tuuria

Kannattaa laittaa varmaan lottokuponki vetään...

 

[canepazzo]

Olen tässä harkitsemassa Hondasta luopumista ja Ducati Monsterin ostoa (esim. 1000) ..... Mitäs tuumaatte mennäänkö ojasta allikkoon vai onko niistä mihinkään ?

Jaa-ah, mitäs luulet, mahtaako joku Honda -foorumi olla paras mahdollinen paikka moisen kysymyksen esittämiseen ainakaan vakavassa mielessä? Kannattaako joltain hontra-mieheltä nyt ylipäätään kysyä mitään yhdestäkään italianpyörästä?
Sama kuin kysyisi kissalta että onko koirat kivoja...

Kuten varmaan jo noista viesteistä näkeekin, vastauksiksi saa sitä tavanomaista merkki-liturgiaa, mutua ja juupas-eipäs pompottelua.

Tuosta viestistä ei käy ilmi että minkälaisesta hontrasta luopumista olet harkitsemassa. Samoten tosiaan se mitä pyörältä odotat ja minkälaiseen ajoon se tulee jne. Elikkä toistetaan se toimiva ohje vielä viidennentoista kerran - käy ajamassa, ja pidä mieli avoimena.

Ei kait isomman Ducatin hommaamisessa mitään hullua ole. Jos se Monsterin omintakeinen ajoasento tuntuu omalle perseelle sopivalta niin mikä ettei, varmasti lystikäs lelu, ja aika hianon näköinenkin, monien mielestä.

Kannattaa muistaa että pyörää hommatessa ne 'järkiperustelut' painavat usein loppupeleissä aika vähän, ja mopotin tulee useimmilla hommattua fiilis- ja budjettipohjalta, myönsi sen ääneen tai ei. Eihän tässä mitään perhea*toa olla hommaamassa, vai mitä?
Siksipä se omaperskohtainen koeajo on niin olennaista, ja täytyis varmaan olla joku paatunut kiikhodemari jos ei moista voisi potentiaalisena vaihtoehtona Hondalle pitää, kaikkien muiden joukossa.

Itsekin viimeksi pyörävaihtoa miettiessä kävin läpi noita juttuja ja monet kerrat kuulin eri merkkien ja mallien 'järkevyydestä', hyvyydestä ja huonoudesta ja kuulin kauhutarinat joistakin kiinnostavista malleista ja usein kuulin kuinka hyvä ja ainoa 'oikea' vaihtoehto joku tietty yleinen merkki ja en tietty malli olikaan.

No sitten lähdin moisia mopoja katsastamaan, ja erityisesti tuo yksi tietty järkevänhyvä malli tähtäimessä. No, onneksi koeajoin sitten monta eri pyörää samojen sessioiden aikana ja koeajojen lopputulos oli varsin selvä ja valaiseva. Lopulta en päätynyt CBR:ään.

No en tosin päätynyt Ducatiinkaan, mutta kuitenkin sellaiseen josta "asiantuntijat" ovat kaikenlaisia 'kauheuksia' kertoilleet. Se nyt vaan tuntui ja näytti itselle ja omalle perseelle sopivammalta, ja nyt jälkeenpäin on suuri osa noista kauheuksista on osoittautunut vähintäänkin liioitteluksi. Itse tosin hommasin käytetyn, en uutta. Siinähän huoltokustannusten hinta on suhteellista, mutta pidemmän ajan kestävyys korostuu.

Eli kun kerran moinen ajatus päässä jo muhii, eli on syntynyt jo halu kokeilla jotain uutta ja erilaista, niin ei siinä muu auta kun kokeilla. Ekana messuille ja sitten keväällä koeajoille. Useimmat italopyörät ovat aika mukavia ajettavia, ei niitä kannata hontramiehenkään aristella, ainakaan periaatteesta.
Kaikenmerkkiset pyörät voi saada ajamalla rikki, jos on pöljä tai jos huono mäihä käy. Monesta automerkistäkin olen kauheuksia kuullut, mutta eipä ole vaan koskaan omalle kohdalle sattunut.
Kyllä se *oma* suosikki sieltä löyty, oli se minkämerkkinen tahansa, vaikka Hontra.

 

[Peltzi]

Jaa-ah, mitäs luulet, mahtaako joku Honda -foorumi olla paras mahdollinen paikka moisen kysymyksen esittämiseen ainakaan vakavassa mielessä? Kannattaako joltain hontra-mieheltä nyt ylipäätään kysyä mitään yhdestäkään italianpyörästä?
Sama kuin kysyisi kissalta että onko koirat kivoja...

Joo olen huomannut

Syy kyselyyn Hondapalstalla löytyy Ducatipalstan puolelta

 

[JaZZo]

Reilut 30 000 km on takana nykyisellä Ducatilla. Yhden ajovalon polttimon olen vaihtanut ja huollossa käyttänyt. Kaksi Geirangerin reissua ja ristiin rastiin Suomessa on ajeltu, eikä ole tarvinnut pelätä tielle jäämistä.

Wau, olipas hyvää tuuria

Kannattaa laittaa varmaan lottokuponki vetään...

mun monsterissakaan ei muuta vikaa ollut, kuin se että kylmillä ilmoilla kesti startata vähän pitempään.. siinäpä ne! ja ajettua sillä tuli suomessa ristiin rastiin myös.. eikä jättäny kertaakaan tielle!


ja kävimpä muuallaki kun kangasala-vehoniemi reitillä! siellä näkyy vaan hondia!

lotossakaan en voittanu kertaakaan noin kymmentä euroa enempää, joten jatkoin ducatilla ajamista! hyvä pyörä ajaa, ei voi muuta sanoa!

 

[IlDuce]

No niin,

en voi olla kertomatta omaa "järkiperäistä" hankitaprosessia.

Kun sain tuon pyöräkuumeen niin aluksi oli järki mukana. Harkitsin käytettyä, sitten minulle kerrottiin ettei uusikaan ole paljoa kalliimpi kuin vuoden-kaksi vanha. Siis näin uuno olin jo silloin.

Sitten kuulin näistä harmaatuojista (Motofocus), katselin hintoja ja aloin kuolata Z750 perään. Kävin istahtamassa paikallisessa liikeessä, mutta siellä ei ollut koeajopeliä; onneksi (järki edelleen mukana).

Seuraavaksi minua valistettiin nakujen huonoista puolista, uskoin kaiken ja olin ilman haavetta.

Sitten koitti se päivä jolloin käytiin perheen kanssa Bella Italiassa -> näin Ducateja. Merkki oli sitten selvä. Järki hävisi sillä matkalla.

Tutkin eri Ducati vaihtoehtoja ja koska aikaisempaa kokemusta ei ollut, vaihtoehdot olivat joko 620 Monster tai 620 Sport. Fabion mukaan ne eivät ole niitä aitoja Ducateja, mutta toivottavasti edes jonkinlaisia manttelinperijöitä.

Kuuntelin jopa vaimon mielipiteitä mallista ja hän tyrmäsi Monsterin heti alkuunsa.

Ajelen silloin tällöin Kotka-Tampere väliä ja ajattelin mennä katsomaan maahantuojalle uutta 620 Sporttia. Kesä meni eikä ollut asiaa Tampereelle.

Sitten näin ilmoituksen lähes ajamattomasta 620 Sportista ja lähdin lasten kanssa katsomaan sitä. Kun näin siitä vilauksenkin, tiesin että kaupathan tässä tulee tehtyä. Myyjä laittoi koneen käymään ja näin kuinka 7v tyttäreni suupielet menivät virneeseen. Hänkin ihastui ensikuulemalta. Jaksoin käydä koeajolla ja sitten alkoi kaupan hieronta. Olin huono tinkimään ja maksoin vähän enemmän kuin olin ajatellut, mutta olin tyytyväinen. Toivottavasti myös myyjä, koska olen sitä mieltä että hyvä kauppa on sellainen, jossa molemmat; myyjä ja ostaja; ovat tyytyväisiä.

Nyt olen ajellut tuolla mopottimella n. 1000 km enkä ole katunut hankintaa hetkeäkään.

Jos tuota kertomusta lukee tarkkaan, niin siitä pitäisi havaita että alussa oli järki olevinaan mukana, mutta lopullinen ostopäätös tehtiin pelkästään tunteiden pohjalta.

Eli Peltzille samat ohjeet kuin aikaisemminkin: kuuntele muiden neuvoja, käy koeajolla ja tee päätökset puhtaasti omien kokemusten perusteella. Itsellesihän sinä sitä pyörää olet hankkimassa, et kavereille.

 

[Yamaha1]

Tunnepohjalta nimenomaan... Itse aikanaan, olikohan 2000 vaiko 2001 ostin ärrältä BIKE lehden alottelu lukemiseksi... En tällöin omistanu mopotinta mutta joka ainoa kevät oli vitutus äärimmillään ku ekat prätkät pääsi laitumelle ja niitä alko liikenteessä näkymään.

Anyway, ko. BIKESSA oli sitten tonni Fasun esittely ja ihastuin totaalisesti, päätin heti että samantien ku on varaa niin tuollasen laitan. Tietty olis ollu "järkevää" ostaa se ER-5 ensin, sitten ehkä CBR600, joku seiskapätkä jne jne. Mutta paskat ajattelin ja ostin heti sen minkä tiesin haluavani... Ilman koeajoa ym. Jotkut kutsuu tätä tyhmyydeksi mutta nyt 23000km myöhemmin en vaihtaisi pyörääni mihinkään markkinoilla olevaan vempaimeen... Se oli ns. laaki ja vainaa mun kohdalla!!! Joten neuvoa voi kysyä mutta itse täytyy päättää!!!

Niin, ja edellinen oma mopo oli Cagiva Mito 125...

Siinäkään ei ollu järjen hiventäkään...

 

[Guest]

Hmmm... sinussakin on ainesta...ja olemme samoilla linjoilla 999 / 916 - sarjalaisten muotoilusta... ja Ducatin "nykytilasta"... ja MV Agustasta... mutta sillä onkin sama muotoilija kuin 916-sarjalaisilla eli Massimo Tamburini ...

Tuo Tamburinin toimiminen MV Agustan muotoilijana oli mulle uusi asia, mutta jotenkin en ole yhtään yllättynyt...

Ducatin arvonlaskuun meikäläisen silmissä saattaa vaikuttaa se, että periaatteessa kyseisen merkin pyöriä pystyy ostamaan nykyään kuka tahansa. Aikaisemmin näin merkin semmoisessa valossa, että se on kallis, siinä on keskivertoa enemmän vikoja, mutta silti se samaan aikaan parhaimpia ajettavia ja äänet hivelee korvia. Eli Ducatin omistaja oli valmis repimään rahat pyöräänsä tavalla tai toisella, mikäli pyörässä vikoja ilmeni, hän osasi niistä ainakin osan korjata itse ja samaan aikaan ihmetteli "normaali" moottoripyörällä ajavien valitusta harrastuksen kalliudesta ja itkua ja riitelyä maahantuojan kanssa pienistä tyyppivioista, jotka pystyy itsekin korjaamaan.

Eli ducatin omistaja ei valinnut sitä muiden mielestä järkevää pyörää, vaan teki valinnan oman mielensä mukaan. Muut pitivät häntä hulluna, mutta samaan aikaan tunsivat pientä kateutta häntä kohtaan.

Nykyäänhän moottoripyöriä alkaa Suomessa olla kohtalaisen paljon, eikä pelkkää moottoripyörän omistamista voi pitää ihmeenä. Asiassa on helvetisti hyviäkin puolia, mutta se pieni ylpeydentunne siitä, että on valmis luopumaan monesta asiasta pelkän moottoripyörän vuoksi, ei ehkä ole niin vahva.

Eli omalta kohdaltani mietittynä en pidä omaa pyörääni mitenkään kalliina (pientä ylpeyttä kuitenkin tunnen, koska ostin pyörän opiskeluaikanani ja olen joutunut tekemään töitä aika vitusti maksaakseni lainaa pois), enkä erikoisena, en ehkä kokisi kummallisempaa tunnetta ducatillakaan. Mutta esim. MV:n omistaminen alkaa jo normaalipalkkaisen kukkarossa tuntua siinä määrin, että sen omistaminen olisi jo tavallista suurempaa omistautumista rakkaalle harrastukselleen...

Tää syvällinen pohtiminen on muuten aika vaikeaa selvinpäin ja työaikaan...

 

[Jyri]

merkki mikä merkki, pääasia, että tuottaa iloa omistajalleen tavalla tai toisella. Jollekin on oleellista, että omistaa "harvinaisen" mopon, toiselle ajaminen, kolmannelle joku muu...

 

[motometu]

Harvinaisen tolkullista puhetta Jyriltä edellisessä! Itselleni on reissaaminen tyyliin kovaa ja kauas lähellä sydäntä, siksi jo viides Honda. Kyllä vanhalla bläkkärillä on herrahenkilön mukava päästellä. Kenties olisi Ducatillakin, mutta omat kokemukseni Hondista pitävät merkin parissa edelleen. Mutta yhtä kaikki; antaa kaikkien kukkien kukkia!

 

[Fabio T.]

merkki mikä merkki, pääasia, että tuottaa iloa omistajalleen tavalla tai toisella. Jollekin on oleellista, että omistaa "harvinaisen" mopon, toiselle ajaminen, kolmannelle joku muu...

Sanakin vielä senkin ...tun kerettiläinen, niin Ducati-inkvisitio tuomitsee sinut ikuiseen unohdukseen...

Harjoittele nyt vaan sen eteläafrikkalaisen apinan muotoilemalla mopollasi eka kausi ja katsotan sitten, mitä sinusta ISONA tulee...

 

[Jyri]

merkki mikä merkki, pääasia, että tuottaa iloa omistajalleen tavalla tai toisella. Jollekin on oleellista, että omistaa "harvinaisen" mopon, toiselle ajaminen, kolmannelle joku muu...

Sanakin vielä senkin ...tun kerettiläinen, niin Ducati-inkvisitio tuomitsee sinut ikuiseen unohdukseen...  

Harjoittele nyt vaan sen eteläafrikkalaisen apinan muotoilemalla mopollasi eka kausi ja katsotan sitten, mitä sinusta ISONA tulee...

Huh...

oikein pelottaa.

Tänään on näemmä liikenteessä vihaisia, kiukkuisia ja äkäisiä Ducatilla ajavia vanhoja "herrasmiehiä".

Muoto mikä muoto, sanoisin ennemmin, että tuo minun "apinan" muotoilema moponi on kokonaisen apinalauman muotoilema mopo. Mukana niitäkin sankareita, mitkä vaikuttivat mm. 916:sen, Monsterin ja 888:in syntyyn aikoinaan. Pääapina on vaan vaihtunut...

Sinulle iloa tuottaa jeesuksen aikainen Ducati, itse en sellaista saanut enää uutena kaupasta pyynnöistäni huolimatta

, miksiköhän en..?

 

[Fabio T.]

Siksi kun niitä Jyri-kulta ei ole enää myynnissä...hehehehe..pusi, pusi...