Jos vain suinkin budjetti antaa periksi, niin suosittelisin tyttöystävälle omaa pyörää. Sopivan korkuista ja sellaista jossa pikkunaarmut ei niin haittaa.
Mä olen tivin kanssa samaa mieltä tosta omasta pyörästä - jos vaan mahdollista. Pysyy varmaan paremmin pystyssäkin, kun ei koko ajan tarvii skitsota, että pyörän omistaja saa hirveet raivarit, jos sattuu pikku vahinkoja.
Ihan hyvän harjoittelupyörän saa alle kahden tonnin (just myin oman erkin pois vähän alle 2 tonnilla). Ja mahdollisimman naku tietysti, niin ei tule kalliiksi ne kippaukset. Itse olen harjoitellut Viragolla ja ER5:lla eikä kummastakaan hajonnut mitään, kun menivät kyljelleen. Eilen sitten kippasin pikku Bandiitin huoltsikan pihassa - vilkku ja jarrukahva vaihtoon :-( (Tässä ei tosin ollut kyse jalkojen yltämisestä maahan, oli jo jalat tapeilla, kun horjahti.)
Ja tosta pituudesta vielä sen verran, että kuskin pituus sinänsä ei ole niin tärkeää, vaan jalkojen pituus. Sikäli on siis vähän turha kysellä, että millainen pyörä 16X cm pitkälle. Suomalaiset toki on usein melko "persjalkasia", mutta on niitä pitkäjalkaisiakin. Itselläni pituutta 163cm, mutta farkkujen lahjepituus 32 tuumaa.