Tästä jo toisaalla mainitsin, mutta menköön nyt... Copy/paste:
Ajaa pärryyttelin muina miehinä loppukesästä faijan luo. Pitkää maalaistietä saariston helmessä, eikä auton autoa missään. Olihan kellokin jo yli kymmenen ja ilta hämärtymässä yöksi.
Koska muita tielläliikkujia ei ollut, nostin hiljaisemmalla seudulla matkanopeuteni mukavaan lasketteluvauhtiin ja kanttailin rentouttavasti hevin soidessa ipodista, minkä ehti.
Viitisen minuuttia ehdin pitää mukavaa matkanopeutta, kunnes tunsin alaselässäni jonkun hipaisun. Arvasin heti. Saatanan reppu oli huolimattomasti suljettu ja vaikka aina, siis <span style='font-size:7pt;line-height:100%'>AINA</span> suljen sen huolellisesti, niin poikkeus vahvistaa säännön.
Vaihtokuteet pitkin maantietä tietysti. Ei muuta kuin ukemia tekemään ja paikallistamaan vaatepartta muutaman kilometrin matkalta. Lähes kaiken vauhdista mukaan noukittuani pysähdyin tien varteen, laskin repun prätkän viereen, aloin sulloa tavaraa reppuun ja löysin kadonneen hupparini.
Ja että vitutti. Lontoon Hard Rock Cafesta osin paidan kolmisen viikkoa aiemmin, enkä ollut edes ehtinyt sitä pitää päälläni kahta kertaa enempää. See for yourselves...
Niin, että reput kiinni siellä. Enää kadoksissa sukkapari, stormin kolme vuotta vanha kauluri ja rahtunen ylpeyttä...
