Helsinki niin iso paikka, siellä on monta ihmistä ja korkeita tupia. Tällaisissa olosuhteissa joku voi livahtaa töihinsä ilman, että huomaa lainkaan. Asialle pitäisi ehdottomasti tehdä jotain.
Helsinki on kaupunki, jossa on tuhansia tarinoita. Tämä ei ole niistä mikään.
Tänään tulin työstä väsyneenä kotia. Autolla. Pikkupoikia oli tienvarressa. Näyttivät persettä pohjalta verkkarit alas. Aivan oikein. Eilen tulin pyörällä tänään autolla. Palaute oli välitön ja asianmukainen.
Mutta asiaan. Olen tämän kertonut aiemminkin eli jotka ovat lukeneet, lukekoon uudestaan.
Lasna ollessain vietin takaspalaamatomia lapsuuden kesäpäiviä muun ohessa Toijalan satamassa. Paikkaan oli junanrata ja vesibussit ajoivat edestakaisin. Usein mentiin radanvartta polkupyörällä ja syötiin samalla mansikoita korresta. Myös kuminaa kasvoi ja koiranputkea sekä lemmikkejä eli sinikukkaista paskaruohoa. Maantiekin meni. Vaihtoehdosta varoiteltiin, koska Satamatien suoralla olivat rakkarit ajaneet yhden teinin kuoliaaksi. Siinä kohtaa oli, ja taitaa olla vieläkin, risti tienposkessa.
Juu joo, satamassa kävi tasaisin väliajoin eli about melkein joka päivä ainakin kaksimetrinen mahdottoman suuri valkeatukkainen moottoripyöräpoliisi valtava pistollivyö kupeella mahdottoman suurella Moto Guzzi poliisipyörällään. Tämä siis tapahtui ennen kuin se yksi oli kuollut Ihalemmessä sillä Vesipyssysuzukilla ja Masa U. toi kartasalle ekan ysisatasen Kavan.
Poliisi otti aina valion tuutin. Ne oli silloin aika paljon isompia. Sekä poliisit että Valion tuutit. Jäätelöä meni sen verran, että joku koiranleuka sanoisi konstaapelin ajaneen tuutilla.
Me killet (9-12v. tässä tarinassa, silloisia, turmeltumattomia nappuloita, ei oltu impattu eikä pantu) kokoonnuttiin aina kyseisen moottoripyöräpoliisin pyörän ympärille odottamaan, että poliisi tulee kioskilta pyörälle ja juttelee mukavia. Edellyttäen tietenkin, että mikään kiireellinen poliisioperaatio ei juuri sillä hetkellä vaatinut erityishuomiota.
Kauppalan rikkaalla miehellä oli avomersu. Sekin oli aika usein satamassa näyttävästi parkissa. Siinä ja Guzzissa oli suurinpiirtein saman verran mittarissa. Tämä asiaintila pohditutti auditoriota kovin. Mersussa kun näytti olevan hitusen enempi, mutta poliisi sentään on poliisi. Oliko poliisivarikolla keksitty jotain kikkoja yhteiskuntarauhan turvaksi?
Keskustelu meni jotenkin näin:
- paljoks tossa on kuutioita (sic, tuo tiedettiin kysyä)
- kahreksanjapuolisataa
- ai jaa
- paljokstoi kulkee
- jotain vähän alle kakssataa
- jos sillä on tollanen mersu kun menee kakssataanelkyt, saakko kiinni
- tänä asti saatu, mutta ei tällä kaikkia kiini saa. Jos tällä (taputtaa Guzzin tankkia) ei tavoita, luoti tavoittaa, pojat, luoti tavoitaa (taputtaa pistoolikoteloa vyöllä, panee kypärän päähän ja potkaisee Guzzin käyntiin)
- huoooooooh
