Moottoripyörää ohjataan ohjaustangosta kääntämällä, roikkumiset ja polvi maassa ajelut kuuluu radalle.
Niin. Voiko painavaa pyörää edes ohjata muulla kuin vastaohjauksella??
Voihan jotain keijukaista koittaa viedä painoa siirtelemällä, mutta miksi ihmeessä kun vastaohjauksella isonkin pyörän saa juuri niin paljon kyljelleen kuin ikinä tarvitsee ilman mitään venkoiluja.
Jos nyt kuvittelee sen pyörän painopisteen siihen johonkin etu- ja takapyörän väliin, akselilinjan yläpuolelle ja sitten ajattelee että vastaohjauksella siirretään pyörien kosketuspintaa tästä sivuun, niin aina se pyörä alkaa kaartaa, eli kääntyä.
Pyörällä kun ei voi tehdä kuin kolmea asiaa, kiihdyttää, hidastaa tai kallistaa. Tai näiden yhdistelmiä. Kallistaminen tehdään siirtämällä etu- ja takapyörän sijaintia painopisteen oikealle tai vasemmalle puolelle ohjaustankoa kääntämällä vastakkaiseen suuntaan kuin mihin halutaan kääntyä.
Siinä on kaikki millä ajaminen tehdään, kun nopeutta on enemmän kuin kävelyvauhti.
Kun pistää tämän selkärankaan ja unohtaa kaikki muut temppuilut, niin ei tule hartialukkoa eikä "kääntyykö" kauhusekunteja, kun ei muista kuin oikean tavan.
Takapyörän luistossa sen puolen kyynärpäätä, jolla taka-akselin mutteri on lähinnä kyynärpäätä, vedetään taaksepäin. Kyynärpää kohti luistoa, yläruhoa saman kyynärpään puolelle, etupäällä nostetaan takapäätä, kevennetään kaasua, ei panna sitä laakista kiinni jos luisto on jo leveä, moottorijarrutus voi irrottaa pidon lopullisesti. Kytkimenkin voi vetää, mikä on hyvä alkusääntö, mutta jos luisto on leveä pitää miettiä mitä tapahtuu jos pito äkkiä palaa. Mutta nyrkkisääntö, heti kaasu pois ja kytkin auki. Luistoa ei tarvitse hallita jos siihen ei joudu..
Etupään luistossa kaasu pois ja tankoa suorempaan. Jos peräpää irtoaa moottorijarrun vuoksi niin kytkin auki. Nyrkkisääntö - kytkin auki. Etupäällä nostetaan etupäätä ja loivennetaan kaartoa jos siihen on tilaa. Ja nopeasti mutta rauhallisesti ja tunnustellen sen korjauksen kanssa, muuten helposti ylikorjaa, tekee muutaman kalanpyrstön ja eroaa pyörästä.
Ja tietty jos on jarruttanut kantatessa ja pyörä irtoaa luistoon, niin jarrut pois. Paitsi jos etupää puskee mutta takapää pitää niin vain etujarru. Jos takapää luistaa, niin molemmat, jotta takanen saa pidon takaisin ja jotta pyörä ei pyri pyörähtämään jarruttavan etusen ympäri. Nyrkkisääntö - älä jarruta kaarteessa, vaan sitä ennen. Jos luistaa niin jarrut pois. Jarruta kaarteessa vasta sitten kun tuntuu että se on logiikassa ja pito sen sallii ja jos siihen ylipäätään nyt on mitään tarvetta..
Mutta alkuun ensin selkäytimeen pelkkä vastaohjaus ja kun se sujuu, niin sitten vasta noita luistoja miettimään. Niitäkään ei tarvitisi ajatella jos tuolla ei olisi vielä niin paljon hiekkaa asfaltilla ja pikipaikkauksia joista voi livetä rauhallisissakin nopeuksissa prkl. (tai jos ajelee jäätävissä keleissä.. nimim satasesta 50m matkan takanakki menossa vasemmalta ohi marraskuussa kun oli jäätä vanhalla Lahdentiellä, kumma juttu oli kuitenkin +3 kun lähdin Lahdesta ajamaan)
Ja etupään luistossa voi olla parempi vaan siirtää itsensä asfaltille sinne sisäkaarteen puolelle ja antaa pyörän mennä. Jos nosto menee yli voipi peli kipata ja ojaan mennään kuski ensin ja sitten pyörä päälle ja voi tulla isoa kipeää. Ja joskus se vaan lähtee alta sen siliän tien. Poistutaan oikein ja jatketaan matkaa liukumalla.
Ja kunnollisilla ajovarusteilla on hauskempaa liukua kuin esimeriksi "henkilökohtaisella nahkapuvulla", joka menee yleensä aika pahaan kuntoon ja uutta ei tule koko ajokaudella.
Eli ajamista ei lopeteta ennen kuin viimeinenkin palanen on lakannut liikkumasta
Ei ole kyllä kauheen vaffalla pohjalla pelin luotsaaminen jos esmes väistöliikkeitä täytyy etsiä fraasivarastosta..
