-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Vastaavanlaista pyöränvaihto-systeemiä suosittelen kaikille, ainakin ennen kuin täällä foorumilla alkaa päätään aukomaan laitteesta, josta ei ole kuin kuvia nähnyt. Kummasti avartaa mieltä tämmöinen ja antaa myös perspektiiviä harrastukseen!
Kyllä kyyllä.Sanotaanko, että nyt tullaan asiaan.Bemarissa voi vissiin sitten perseen kuivata penkinlämmitimellä ja päälle kieltää että on edes housuihinsa kussut
Itse sanoisin että bemarissa ja hoodeessä on kyllä paljon samaakin: savuttavia, tärisevän tehottomia puputtajia molemmat, paljon sähkö- ja mekaanisia vikoja sekä lisäksi selkeitä suunnitteluvirheitä, naurettavan korkeat hinnat laatuun ja käytettyihin materiaaleihin nähden. Keskiverto-ostajasta en sano kuitenkaan mitään, eihän täällä mitään provota vaan annetaan niille joille on väh.. vähemmän kokemusta moottoripyöristäkin.
Mutta itse ohjeistukseen:
Jos olet itsetunnon kohotusta tarvitseva kääpiö, joka ei aja koskaan kovempaa kuin 60 km/h etkä yli 40 km matkoja etkä yli 20 km päähän lähimmästä valtuutetusta HD merkkikorjaamosta, on pyöräsi HD.
Jos taas olet verenkiertohäiriöistä ja jäykistä raajoista kärsivä seniori jolla ei ole varaa uuteen BMW henkilöautoon, jostain Hymer-Fiatista puhumattakaan, on valintasi BMW motorrad!
Ja remontintekoonMiksi ostaa Japanilainen halpiskopio, jos massit riittää aitoon ?Enpä osaisi muuta sanoa, kuin että BMW. Jos siis olet ihan moottoripyöräilyn asialla liikenteessä.
Hearley kuuluu pörssikurssehin ja kaikkeen muuhunkin jolla ei ole mitään tekemistä moottoripyöräilyn kanssa.
Suomessakin, ne suurimmat rikolliset istuvat talvisin ison mersun tai audin takapenkillä, ja kesäisin ajavat jopa sata kilometriä sillä harley davinsonnillaan.
Luulen, ja uskon, että jos harleyn luoja vielä eläisi, hän saattaisi ydinpommittaa tyhmät motoristinalkiot tältä planeetalta..
No, onhan toi BMW merkkikin peräisin natsisymbolista..
Osta Suzuki. Se on kuin Dalai Lama.
Kun nyt kerran osaat tehdä tuollaisia syväluotaavia analyyseja, niin lokeroi nyt samalla vaikka italialaisilla prätkillä ajavat samoin tein...Kyllä kyyllä.Sanotaanko, että nyt tullaan asiaan.Bemarissa voi vissiin sitten perseen kuivata penkinlämmitimellä ja päälle kieltää että on edes housuihinsa kussut
Itse sanoisin että bemarissa ja hoodeessä on kyllä paljon samaakin: savuttavia, tärisevän tehottomia puputtajia molemmat, paljon sähkö- ja mekaanisia vikoja sekä lisäksi selkeitä suunnitteluvirheitä, naurettavan korkeat hinnat laatuun ja käytettyihin materiaaleihin nähden. Keskiverto-ostajasta en sano kuitenkaan mitään, eihän täällä mitään provota vaan annetaan niille joille on väh.. vähemmän kokemusta moottoripyöristäkin.
Mutta itse ohjeistukseen:
Jos olet itsetunnon kohotusta tarvitseva kääpiö, joka ei aja koskaan kovempaa kuin 60 km/h etkä yli 40 km matkoja etkä yli 20 km päähän lähimmästä valtuutetusta HD merkkikorjaamosta, on pyöräsi HD.
Jos taas olet verenkiertohäiriöistä ja jäykistä raajoista kärsivä seniori jolla ei ole varaa uuteen BMW henkilöautoon, jostain Hymer-Fiatista puhumattakaan, on valintasi BMW motorrad!
Ja vähän perspektiiviksi kerro millä itse ajat tai olet ajavinaan...
Nyt on tullut ajettua -09 mallin electralla, siinä on aika paljon uudistuksia -08 malliin. Tämä on minun mielipiteeni.
Vakaa kulkia, teho riittää, mutta hengitys muutos tulee tehtyä.
Gruise kiva, 130 km/h ja käpälät irti tangosta, jatkaa matkaa kuin juna suoraan.Katteet suojaa hyvin yläruumista.
jos on ostamassa matkapyörää ja ei tarttee 150 hv:tä kannattaa kokeilla.
Tykkään.....
Vakaa kulkia, teho riittää, mutta hengitys muutos tulee tehtyä.
Gruise kiva, 130 km/h ja käpälät irti tangosta, jatkaa matkaa kuin juna suoraan.Katteet suojaa hyvin yläruumista.
jos on ostamassa matkapyörää ja ei tarttee 150 hv:tä kannattaa kokeilla.
Tykkään.....
Itse ajelin viisi vuotta R1100RT:lla ja tykkäsin pyörästä kovin. Hyvä matkajuhta, passelisti tehoa, tehokkaat jarrut, viaton kapistus....sen kun kerran vuodessa huolsi niin sitten sai vaan ajella. Ja oli helppo peli itsekin huoltaa.
Mutta kun vaihtokuume iskee niin sitten on vaihdettava
Harrikat alkoivat kiinnostamaan pari vuotta sitten ja niistä nimenomaan RoadKingit. Nyt talvella tuli hankittua 2006 RoadKing ja kevään ensimmäiset ajelut on ajeltu, joten jotain osaan pyörästä jo kommentoida. Ulkonäöstä tietenkin pidin...enhän muuten olisi vaihtanutkaan. Äänet ovat maukkaat, tuota käyntiääntä voisi kuunnella vielä vuoteessakin kuulokkeet päässä ajopäivän päätyttyä. Pyörä on paljon raskaampi kuin RT ja vaikka painopiste onkin alempana kuin Bemarilla niin paino kyllä tuntuu...niin hyvässä kuin pahassa. Fiilikset on mainiot ajettaessa. Jarrut ei yllä Bemarin tasolle, mutta kyllä näilläkin pysähtyy.
Molemmat hienoja pyöriä, erilaisia toki, mutta hienoja. Pääasia kai taitaa olla, että jokainen kurvailee pyörällä josta pitää ja nauttii tästä hienosta harrastuksesta.
Mutta kun vaihtokuume iskee niin sitten on vaihdettava
Harrikat alkoivat kiinnostamaan pari vuotta sitten ja niistä nimenomaan RoadKingit. Nyt talvella tuli hankittua 2006 RoadKing ja kevään ensimmäiset ajelut on ajeltu, joten jotain osaan pyörästä jo kommentoida. Ulkonäöstä tietenkin pidin...enhän muuten olisi vaihtanutkaan. Äänet ovat maukkaat, tuota käyntiääntä voisi kuunnella vielä vuoteessakin kuulokkeet päässä ajopäivän päätyttyä. Pyörä on paljon raskaampi kuin RT ja vaikka painopiste onkin alempana kuin Bemarilla niin paino kyllä tuntuu...niin hyvässä kuin pahassa. Fiilikset on mainiot ajettaessa. Jarrut ei yllä Bemarin tasolle, mutta kyllä näilläkin pysähtyy.
Molemmat hienoja pyöriä, erilaisia toki, mutta hienoja. Pääasia kai taitaa olla, että jokainen kurvailee pyörällä josta pitää ja nauttii tästä hienosta harrastuksesta.
Ankara fleimaus.
Tämä Olmi ei kuitenkaan tiedä moottoripyöristä enempää kuin sika lusikasta. Tai sitten se on joku Toytotanoinhonda jälleenmyyjä, jonka on pakko työnantajan käskystä avautua. Mulla on kokemusta far över 100tkm ja 25 v. moottoripyöristä ja kaksi on jättänyt tielle: Honda K750 ja Yamaha XJ750. Hondasta katkesi nokka-akseli ja Jammusta levisi TCI-boxi.
Itsetuntosi, ja mun kanssa, on ihan hyvässä tikissä, älä sure. Nähdään Apparalla ensi kesänä. Sä menet edellä ja mä tulen perässä, ei me käry nokkaas.
Voi helvetti kun olis tuon tiennyt aikaisemmin... 180kmh jalat edellä, rapiat 1700km noin 20:een tuntiin... merkkikorjaamoista en tiedä kun en ole käyttänyt. Ei niitä kai lapissa tai virossa montaa ole?
Mutta jatka toki lätinää, hieman kyllä voisit laittaa lisää mielikuvitusta
ton on oltava totta koska Olmi on sellaisen selkeästi nähnyt.Voi helvetti kun olis tuon tiennyt aikaisemmin... 180kmh jalat edellä, rapiat 1700km noin 20:een tuntiin... merkkikorjaamoista en tiedä kun en ole käyttänyt. Ei niitä kai lapissa tai virossa montaa ole?
Mutta jatka toki lätinää, hieman kyllä voisit laittaa lisää mielikuvitusta
Ennakkoluulotonta toimintaa parinvaihtajilta. Rispekt ja heilahduskäsi. Heilahduskäsi ja rispekt.
Harley-Davidson
Eipä ole tuuheita rintakarvoja ryhtyä arvostelemaan täyteläisesti tämän mahtipontisen merkin eri vuosikymmenillä pääkallonmallisilla alasimella taottuja tapporautoja (Tapporaudat on suomennos The Hard Ride leffajulisteessa). Mutta silkkaa panetteluahan se on, jos väittää että nykypäivän Hurlumi ei kestä ajoa. Aivan takuulla kestää, mies ei välttämättä kestä. Eikä vaimo. Jos valinta osuu tuoreimpiin evoihin, niin vähemmällä "harrastamisella" pääsee. Mikäli ei siis halua muuttaa keulakulmaa, jäykistää perää ja ylistää kuolemaa. Vauhti-ihmiselle (speedos homo) ei peruspyörä tarjoa vauhdinhurmaa, vaan kuolemanpelkoa. Se alkaa iskeä luihin ja ropisiviin hammaspaikkoihin yli 150km/h autobahn vauhdissa, jossa liekehtivä horisontti muuttuu täriseväksi marjasoseen väriseksi helvetiksi. Tosimiehet tosin puristavat reisillään pytyistä tiukemman otteen ja kiertävät vaijerin yhä kireämmälle kurkun juureen. Silloin Harley-Davidsonin lähes täydellinen äänimaailma saavuttaa zen hetken, maailma on täynnä konekiväärimäistä papatusta, tuhannen pommikoneen jylinää, läsnäolevan Elviksen jyrähteleviä revolverejä ja laskimot avautuvat niin kuin elämä virtaisi ensi kerran läpi.
Johtopäätös: Harley-Davidson on miehille, jotka kulkevat omia polkujaan.
BMW GS-sarja
Eipä ole tuuheita munakarvoja ryhtyä arvostelemaan täyteläisesti tämän mahtipontisen merkin eri vuosikymmenillä rautaristinmuotoisella alasimella taottuja Vapauden Päivittäjiä (Vapauden päivä on suomennos Tag der Freiheit - Unsere Wehrmacht leffajulisteesta). Mutta silkkaa scheisseahan se on, jos väittää ettei nykypäivän Gessut kestä plitskriikiä. Kestävät aivan takuulla, hyökkäämättömyyssopimus ei välttämättä kestä. Eikä tuhat vuotta maustunut Insinöörin viskipullo. Jos valinta osuu tuoreimpiin Gessuihin, niin vähemmällä "harrastamisella" pääsee. Mikäli ei siis halua muuttaa häivemaalausta, lisätä keulapanssarointia ja asentaa syöksytorvea. Kura-ihmiselle (walden homosch) ei peruspyörä tarjoa suota ylittävää heilahdusta, vaan aiheuttaa taistelukenttäsiirtymille kuolemanpelkoa. Kun sen figuuri naulautuu vittumaisen autoilijan takalasiin, kolmivipuinen varmistin vapautetaan, valojuovasarjat rei'ittävät takaluukun, pellinkappaleet lentelevät ja kotteroa ohjanneen untermenschin sammuville verkkokalvoille heijastuu viimeinen kuva auringonlaskuun katoavasta GS-miehestä, tiedät ettei sinulle vittuilla. Kun pyörän ostamisesta on tehty lopullinen ratkaisu, mies muuttuu GS-mieheksi, mieheksi joka ei tunne rakkautta eikä muitakaan homojen tunteita, vaan ainoastaan syvää kaipausta Volgan mutkaan maistamaan kaviaaria Tatjaanan tissien välistä. Silloin GS:n jylhä matka läpi Ukrainan vilja-aittojen saavuttaa sen hetken, jolloin yläruumis paljastetaan, aurinko maalaa pystypäisen ratsastajan kehon pronssiin, Tatjaanan tissit siintävät horisontissa kuin kaksi sipulikupuista Kremlin kirkontornia ja rinta suorastaan huutaa rautaristirivistöä. Silloin olet kotona.
Johtopäätös: BMW GS-sarja on miehille, jotka kulkevat omia polkujaan.
Harley-Davidson
Eipä ole tuuheita rintakarvoja ryhtyä arvostelemaan täyteläisesti tämän mahtipontisen merkin eri vuosikymmenillä pääkallonmallisilla alasimella taottuja tapporautoja (Tapporaudat on suomennos The Hard Ride leffajulisteessa). Mutta silkkaa panetteluahan se on, jos väittää että nykypäivän Hurlumi ei kestä ajoa. Aivan takuulla kestää, mies ei välttämättä kestä. Eikä vaimo. Jos valinta osuu tuoreimpiin evoihin, niin vähemmällä "harrastamisella" pääsee. Mikäli ei siis halua muuttaa keulakulmaa, jäykistää perää ja ylistää kuolemaa. Vauhti-ihmiselle (speedos homo) ei peruspyörä tarjoa vauhdinhurmaa, vaan kuolemanpelkoa. Se alkaa iskeä luihin ja ropisiviin hammaspaikkoihin yli 150km/h autobahn vauhdissa, jossa liekehtivä horisontti muuttuu täriseväksi marjasoseen väriseksi helvetiksi. Tosimiehet tosin puristavat reisillään pytyistä tiukemman otteen ja kiertävät vaijerin yhä kireämmälle kurkun juureen. Silloin Harley-Davidsonin lähes täydellinen äänimaailma saavuttaa zen hetken, maailma on täynnä konekiväärimäistä papatusta, tuhannen pommikoneen jylinää, läsnäolevan Elviksen jyrähteleviä revolverejä ja laskimot avautuvat niin kuin elämä virtaisi ensi kerran läpi.
Johtopäätös: Harley-Davidson on miehille, jotka kulkevat omia polkujaan.
BMW GS-sarja
Eipä ole tuuheita munakarvoja ryhtyä arvostelemaan täyteläisesti tämän mahtipontisen merkin eri vuosikymmenillä rautaristinmuotoisella alasimella taottuja Vapauden Päivittäjiä (Vapauden päivä on suomennos Tag der Freiheit - Unsere Wehrmacht leffajulisteesta). Mutta silkkaa scheisseahan se on, jos väittää ettei nykypäivän Gessut kestä plitskriikiä. Kestävät aivan takuulla, hyökkäämättömyyssopimus ei välttämättä kestä. Eikä tuhat vuotta maustunut Insinöörin viskipullo. Jos valinta osuu tuoreimpiin Gessuihin, niin vähemmällä "harrastamisella" pääsee. Mikäli ei siis halua muuttaa häivemaalausta, lisätä keulapanssarointia ja asentaa syöksytorvea. Kura-ihmiselle (walden homosch) ei peruspyörä tarjoa suota ylittävää heilahdusta, vaan aiheuttaa taistelukenttäsiirtymille kuolemanpelkoa. Kun sen figuuri naulautuu vittumaisen autoilijan takalasiin, kolmivipuinen varmistin vapautetaan, valojuovasarjat rei'ittävät takaluukun, pellinkappaleet lentelevät ja kotteroa ohjanneen untermenschin sammuville verkkokalvoille heijastuu viimeinen kuva auringonlaskuun katoavasta GS-miehestä, tiedät ettei sinulle vittuilla. Kun pyörän ostamisesta on tehty lopullinen ratkaisu, mies muuttuu GS-mieheksi, mieheksi joka ei tunne rakkautta eikä muitakaan homojen tunteita, vaan ainoastaan syvää kaipausta Volgan mutkaan maistamaan kaviaaria Tatjaanan tissien välistä. Silloin GS:n jylhä matka läpi Ukrainan vilja-aittojen saavuttaa sen hetken, jolloin yläruumis paljastetaan, aurinko maalaa pystypäisen ratsastajan kehon pronssiin, Tatjaanan tissit siintävät horisontissa kuin kaksi sipulikupuista Kremlin kirkontornia ja rinta suorastaan huutaa rautaristirivistöä. Silloin olet kotona.
Johtopäätös: BMW GS-sarja on miehille, jotka kulkevat omia polkujaan.
Saat elää.Olipa täällä odotetusti tosikkoa väkeä
Kunhan krapulassa itseäni viihdytin
Jotkut kun kysyivät niin itse ajan wanhalla japsilla, saatanpa sen vaihtaakin italiaanoon, tai jopa siihen bemariin. (ei LT, ei mikään customi, ei ääh..)
+1 2007 jarrut vaihtuivat ABS Bremboihin ja hyvästä syystä, ero jarrutustehossa on huomattava. Iso etu on että nyt voi takajarrunkin vain polkea pohjaan ilman pelkoa että lähtee perä alta ja jää enemmän aikaa muuhun tilanteen havainnointiin.
Tosin nyt kun takajarrua ei saa enää lukkoon, niin tätä ei saa kaadettua perinteisellä tempulla jos tarvis tulee.
