Viestiketjun aloittaja tässä terve!
Reissu suoritettiin kesä-heinäkuun vaihteessa, alkuperäisestä suunnitelmasta jouduttiin hieman tinkimään. Juuri, kun oltiin saavuttu Itävaltaan satoi Grossglocknerille lunta oikein kunnolla. Ei odoteltu lumen sulamista vaan siirryttiin dolomiiteille, siellä tulikin ajettua passoa passon perään, en edes muista/osaa lausua kaikkia nimiä... sella ronda nyt ainakin tuli kierrettyä. Tuollakin oli ongelmaa lumen kanssa... summa summaarum, ei ollut paha reissu ollenkaan. Ei edes tullut mitään läheltä piti tilanteita. Pienen kartanlukuajatusvirheen takia tuliki ajettua puolikas ronda täydellä lastilla, ei sekään tuntunut vaikuttavan ajokokemukseen.
Täytyy kyllä sanoa, että Canazain ympäristö on jotenkin maaginen paikka, joka suuntaan passoa. Aamuisin piti odotella, jotta penkki sulaa jäästä

. Paikalla oli jotkut pyöräilykisat alkamassa, joten poistuttiin paikalta ajoissa ja kuinka ollakaan säät lämpeni heti seuraavien päivien aikana.
Säiden puolesta nuo passoilut ei menny ihan nappiin, mutta loppuaika pyörittiin gardan ympäristössä +30C helteessä. Paluumatkalla ajettiin stelvion ohi kohti resia järveä... mielessä kävi ajatus josko koukkaisi stelvio valloittamassa, mutta aikataulu ei antanut sillä kertaa periksi. Noh, sitten ensi kerralla.
Tekniikasta: säästelin jarruja, alamäet pienellä vaihteella... jos vauhti ei hidastunut niin teräviä jarrutuksia etu/ takajarrua vuorotellen, tai tappaa vauhti nopeasti molemmilla. Ei ehkä oppikirjan mukaista, mutta suht. harvoin tarvitsi jarrua tapailla.. Ulkokaarteen kautta sisäkurviin ( oikealle kääntyvissä mutkissa). Noilla pärjäsi ihan mallikkaasti, tosin matkustaja + tavarat tuntui jarrutuksissa ja ilmeisesti siitä syystä moottorijarru ei riittänyt kaikissa tilanteissa. Italialaisesta ajokulttuurista puhutaan paljon, mutta ainakin edellämainituilla paikoilla taitaa saksalainen kulttuuri vaikuttaa sen verran, jotta joustavuutta löytyi ja harakirikäytöstä en nähnyt.