Olipas vauhdikas viestiketju, mutta sitten se loppui kuin kanan lento...oli mukava seurata, kuinka toisilleen tuntemattomat ihmiset löysivät toisistaan sielunkumppanuutta ja pysyivät tukemaan toisiaan. Aina löytyy myös niitä, jotka haluavat mieluimmin hajottaa kuin rakentaa, sekin tuli matkan varrella huomattua.
Kaikkea hyvää Jennille! Elämä murjoo usein, mutta tuhkasta noustaan kuin Fenix-lintu, jälleen uutta kokemusta rikkaampana ja ehkä jopa viisaampanakin.
Olet varmaan sellainen ihminen, joka elää tunteillansa aina täysillä, niin iloiten että surren. Useat luovat ihmiset ovat juuri sellaisia. Toivon kuitenkin, että jaksat kevään muuttuessa kesäksi jälleen alkaa iloita monista asioista, kuten niistä tien varrella käsiään vilkuttavista lapsista. Tai miksi ei vaikka mustarastaan laulusta kuulaassa kesäyössä...monista kauniista asioista.
Moottoripyöräily on yksi asia, mistä iloita elämässä. Myös minulle se on antanut paljon, kuten mahdollisuuden liikkua helpommin paikasta toiseen ja rentoutua joko yksin tai yhtenä muiden joukossa. Toivottavasti jaksat vielä nauttia myös moottoripyörien antamasta tunne-efektistä sinäkin.