Haku: Joensuulainen motoristi

[Jenni]

Ripley, aika, niin kuin avaruus, kaareutuu ihmissielun ympärillä tavalla jonka singulariteetti sekoittaa käsittämättömäksi. Kun rakkaus, jokin niin suuri, että sille lahjoittaa koko elämänsä, hipaisee aineen pintaa, voi ihmissielu vain haukkoa henkeä.

Järkevä sinkku, niin kuin minä aiemmin olin, ei voi koskaan tätä tunnetta ymmärtää. Se on niin kuin on tuo salaperäinen matemaattinen piste, singulariteetti, jossa kaikki muuttuu, kaikki lait. Lahjoittaa elämänsä yhdelle ihmiselle. Rikottu sydän, murskattu sielu, ja silti lahjoittaa elämänsä, kokonaan.

En osaisi yhtäkään särkynyttä lohduttaa, en luvata jätetylle toivoa. Tämä on niin ihmeellistä, että katsellaan kymmenen vuoden päästä, josko jotakin tajuan rakkauden mahdista kahden ihmisen välillä. Mutta sitä ennen opettelen ajamaan moottoripyörällä!

FJ20, avioliittoon olen menossa. En ole koskaan ollut jahkailija, ja kun nyt osui kaksi tiensä tietävää yhteen, näkyy se myös tahdissa. Kiitos siis

 

[oskari121]

Hohhoijaa...
( no sori)

 

[FJ20]

Mutta sitä ennen opettelen ajamaan moottoripyörällä!

FJ20, avioliittoon olen menossa. En ole koskaan ollut jahkailija, ja kun nyt osui kaksi tiensä tietävää yhteen, näkyy se myös tahdissa. Kiitos siis  

Jo minä ajattelin, että miten noin kivan tuntuinen likka on onnistunut säilymään yssikseen.

Onkos tämä tuleva ukkeli prutkutteluimmeisiä vai muuten vaan kiva ja sulle sopiva.

Itse tykkään olla aviossa. Ei minusta sinkkuilijaksi oikein olisikaan. Onhan niitä avo- ja muita tiesmitä-liittoja. Kysyy hiukan enemmän kanttia elikkä myös vastuuntuntoa sitoutua oikeaan avioliittoon. Siinäkin mielessä

.

Vielä kerran ja aina myöhemminkin, onnea onnea onnea. Sitä tarvitaan aina ja tekin tarvitsette.

 

[Jenni]

FJ20, Ei ole itse hän hankkinut pyörää, mutta lupaa olla täysin mukana hankkimassa minulle.

Avioliitosta en tiedä vielä mitään, mutta kohta alan tietämään. Suhteita mulla on toki ollut, niitä tavallisia, mutta kun ei ole oikeaa löytynyt...kunnes nyt. Se vaan harmittaa, kun kaiken työn ja muun arjen ja järjestelyn keskellä ei riitä aikaa olla vaan kahdestaan

Sen mopon hankin seuraavana kesänä, ja sen päällähän me voidaan ukon kanssa viilettää, minä ohjaan, hän suuntimoi.

Maailma, yksin meidän

 

[SABER]

Hehhehhee.....

Voin jo kuvitella näyn, kun kertoilit miten suuntimoit jopa polkupyörällä!

.....no,niin,no; oikeasti Jennillä on oikein asenne motukalla ajeluun, mitä olen kuullut piiiiitkiin aikoihin. Jopa hämmästytti kuulla se silloin henkilöltä, joka ei varsinaisesti itse aja.

Virittele rauhassa fiilikset kohdalleen, ja sitten mopokaupoille+sutena suveen!
MC sinulla jo on....

Onnittelut liittoutumisesta!!

 

[C-A-D]

Ja eikös tään keskustelunkin voisi jo siirtää tuonne Vauva-lehden legendaariselle keskustelupalstalle

LINKKI

Sen verran makiaksi mennyt... (Sori - ihan pakko

)

 

[SABER]

...ja TE, keitä ei kiinnosta....voi vapaasti kestää "p*askanjauhanta" puolella.(jos aihe ärsyttää, niin miksi pilata päivä ja lukea sitä?) ....sori, aivan pakko....

 

[oskari121]

Tää on jotenkin pervessillä tavalla kiehtova ja äärimmäisen addiktoiva keskustelu. Parempi ku esmes noi television naimisiinmeno-ohjelmat ja muut realityhärdellit. Keep on keeping on!

 

[C-A-D]

...ja TE, keitä ei kiinnosta....voi vapaasti kestää "p*askanjauhanta" puolella.(jos aihe ärsyttää, niin miksi pilata päivä ja lukea sitä?) ....sori, aivan pakko....

Jos viestini tuon kimpautti, niin väärässä olet veli hyvä. Eli tämä keskustelu ei ärsytä, hyrisyttää. Eikä minun päiväni näihin pilaannu

Minä en ottaisi noin kuolemanvakavasti omia (tai muiden) viestejä.

Avoimen foorumin luonteeseen kai kuuluu se, että saa/pitää/joutuu kestämään monenlaisia mielipiteitä.

 

[rauman]

Ja niille joille tuo C-A-D:n linkki oli liian hmm...raju, niin tässä hieman maltillisempi linkki.

 

[Jenni]

No, ne jotka on minut livenä tavannut, joita on täällä jo aika monia, niin tietävät minun ehkä surullisenhuvittavan tapani ottaa asiat äärettömän vakavasti. Se olen minä, ja olen siitä mukavasti kärsinyt ja tulen kärsimäänkin, mutta sitten siinä on se hyvä puoli, että jos joku haluaa minulle jotakin kertoa vakavissaan, osaan minä sitä kuunnella. Sanoisinko, olen saanut enemmän hyvää kuin olen kärsinyt - aitoja asioita. Ulkona ukkostaa. Ihanaa, rakastan ukkosta! Eräs päivä seurasin ihaillen moottoripyörällä matkaavaa ihmistä, joka sateessa ja ukkosessa kulki kuin jossakin elokuvassa. Se oli värisyttävää.

Näin taasen sen hopeanharmaan eläimen. Mulla on vahva epäilys, että kuskina on nainen. Se on hemmetin komea kokonaisuus! Todella kaunista!

Ajoin eilen CilinColin Rallia koneella, ja mun autosta hajosi kaikki ikkunat ja konepelti jäi matkan varrelle: jarrut on ihan turhia hidasteita kun kurvit voi heittää kimmokkeella puun kautta

Mietin, että mun pitänee alkaa käyttää rauhoittavia ennen kuin alan sillä mopolla ajelemaan....

 

[CJ]

Pakko kommentoida Jennin viimeisintä viestiä.

Viime vuonna MM-kisojen aikaan Helsingissä oli aikamoiset ukkoset ja sateet, muistatteko?
No, ko. kisojen aikaan ajelin Kahvila Roosalta(3 ja 13 teitten välissä Nurmijärvellä Hyvinkään eteläpuolella) tiistain Trumppa -tapaamisesta etelään kotia kohti Helsinkiin iltakahdeksan kieppeissä.

Lähtiessä Roosalta oli kuiva, mutta pilvinen sää. Pari kilsaa ajettuani, taivas alkoi näyttää uhkaavalta. Koko eteläpuolinen taivas oli ihan musta, lännestä itään. Pari kilsaa eteenpäin, niin salamointi alkoi. Välillä salamoi lännessä, välillä idässä. Taivaan poikki salamoi myös. Vau!
Klaukkalan kohdalla alkoi sataa. Hieno homma, ajattelin. Mulla oli päällä farkut, t-paita(ja sen päällä vanha musta pelipaita), ohuet nahkaiset ajohanskat ja lenkkarit.
Mikä fiilis! Oli ihan samanlainen tunne, kun aikoinaan katselin Sormusten herraa. Pahan valtakuntaa odottelin...  

Ajoin kohti sysimustaa taivasta ja salamoi jokapuolella.
Keimolaa sivuttaessani sade oli jo yltynyt kovaksi: olin jo läpimärkä. Mutta onnellinen! Samaa en ollut kokenut ollenkaan moottoripyörällä, ja tämän tulen muistamaan aina.
Keimolan jälkeen taivas repesi. Vettä tuli siihen malliin, että autot pysähtelivät bussipysäkeille, koska pyyhkijät eivät pystyneet siirtämään vettä tarpeeksi tehokkaasti pois tuulilasilta!

Meikäläinen ajeli ohi hymy huulilla läpimärissä vaatteissa...

Onneksi känny on ollut jo pitkään vesitiivistä mallia, muuten se olisi mennyt piloille. Lompakossa rahatkin värjäytyivät nahasta.
Tämmöisiä kokemuksia ei saa autolla eikä rahalla...

P.S. On ollut mukava lukea tätä viestiketjua. Vasta nyt oli jotain omakohtaista jaettavaa.
Kun täällä stadissa asutaan, niin kahvittelureissut Joensuuhun olisivat turhan pitkiä... Salamointeja sinnekin!

edit:jälkikirjoitus

 

[C-A-D]

No ei todella... Moisesta nauttii (oikeasti) vain jos tietää, että kotiin on pari(kymmentä) kilometriä.

Tarpeeksi monta kertaa on rae- ja ukkoskuuroissa tullut ajettua ja onhan nuo hienoja luonnonilmiöitä, mutta eihän noista nauttia voi jos matka on jonnekin...

No joo - nyt kaikki kertoo kuinka hienoa on ajaa raekuurossa teepaita päällä ja farkut jalassa nauttien olemisesta yhtä luonnon kanssa... Kaikin mokomin, jos siltä tuntuu...

 

[CJ]

No ei todella... Moisesta nauttii (oikeasti) vain jos tietää, että kotiin on pari(kymmentä) kilometriä.

Tarpeeksi monta kertaa on rae- ja ukkoskuuroissa tullut ajettua ja onhan nuo hienoja luonnonilmiöitä, mutta eihän noista nauttia voi jos matka on jonnekin...

No joo - nyt kaikki kertoo kuinka hienoa on ajaa raekuurossa teepaita päällä ja farkut jalassa nauttien olemisesta yhtä luonnon kanssa... Kaikin mokomin, jos siltä tuntuu...

Niin, tuskin olisin lähtenyt pidemmälle reissulle noissa vermeissä. Lämpöäkin oli tuolloin reilu +20 astetta, joten otin harkitun riskin tutkittuani säätietoja ensin...

Luonnon helmassa pääsee vastaavissa olosuhteissa lähes samoihin fiiliksiin. Vastaavanlaisen rajuilman koin joskus vuonna -73 Punkaharjulla ladon katolla. Mutta prätkällä tämä oli eka kerta. Yhtä ikimuistoisia molemmat...

 

[Jenni]

Varmaan mun linkityksistä tullut esille, että kuulun myrskybongareihin, eli Ursan myrskyjä tutkivaan järjestöön. Teen uutisia aiheesta, viimevuonna kävin lukemassa ne kerran viikkoon radiossa, nyt on ollut muuta puuhaa.

Mun oma paras kokemus on lapsuudesta, kun oltiin isän kanssa kalassa. Soutelimme siinä puuveneellä, kun valtava myrsky ryömi päälle. Rantauduimme läheiselle saarelle niissä valtavissa aalloissa, käänsimme veneen ympäri ja jäimme kuuntelemaan sadetta ja myrskyä veneen alle. Kaikkein parhainta siinä oli se, kun silkkiuikkuperhe tuli samaiseen suojaan. Oltiin ihan hiljaa isän kanssa, ja seurattiin näiden kauniiden lintujen kellumista siinä meidän seurassa. Kotona saunaan ja takan ääressä litra kaakaota ja äidin tekemää pullaa.

Täällä Joensuussa hienoin kokemus oli se, kun olin eräissä bileissä sattunut kaupungin korkeimpaan rakennukseen ylimpään kerrokseen. Oli yö, ja valtava myräkkä iski taivaalle. Salamoita oli ennätyksellinen määrä koko Suomen mittakaavassa. Bileet vähän hiljeni, kun sammutettiin kaikki valot ja seurattiin kattohuoneiston ikkunoista valtavaa taivaan suonistoa valaisten maata ennalta arvaamattomista paikoista

 

[seppo02]

Tällä ketjulla voittaisi varmasti tän nykyisen Novan lomakisan jos hiukan sääntäjä muutettaisiin ;-) Ja kertomus jatkuu?

 

[-Cat-]

Monta kuukautta on päässyt lipsahtamaan ettei Joen kaupunkilaiset tähän topicciin ole eksyneet. Missä Jenni luuraa? Veikö rakkaus daamin kokonaan mukanaan? Miten jaksaa Jennin Oma Pyörä -projekti?

 

[LaMasquerade]

Jep, kakkostuotantokautta odotellessa..

 

[intikka]

Joo. jatkoa ootellessa...

 

[tumeetti]

Joo. jatkoa ootellessa...

..tai sitten ei.