Niinpä niin, olen kuullut että menestyksen avaimet ovat tieto, taito ja tahto...
Tosiaankin, jos on rähmällään tuon tuostakin ja tämän tästäkin kadulla ajokauden pituuteen nähden, niin kyvyt on ihan oikeasti ylitetty ja rankasti.
Joillekin se kikkailu on arkipäivää. Joilla monillakin on ajotunteja takana monien vuosien varrelta ja erilaisilla pyörillä. Helpottaa hippasen isommankin pyörän hallintaa alkumetreillä. Ensimmäisenä ajokautena en kyllä suosittelisi itseään laittavan samalle viivalle. Kunnianhimonsa kullakin, mutta saattaapi koitua jossain vaiheessa kohtaloksi.
Niin ja tosiaan oli tuossa juttua, kun isomman ja painavamman pyörän heittää kumolleen, jälki on myös sen mukaista... Saa kaivaa kuvetta ja pyörä seisonnassa kotvan. Pahimmassa tapauksessa hajoittaa vielä itsensä.
Toista se oli kun riuhto piikin tai kaks'puolikkaan nurin, niin ei muuta kun pyörä pystyyn ja "kovaa ajoa". Muutama tuttavakin pääsi sairasvuoteelle noina vuosinakin ja yksi siirtyi pilvenhattaralle ajelemaan elikkä riskinsä se on tiedostettava silloinkin.
Artsi Nyqvistiä lainatakseni, meni jotenkin näin... Taitava kuljettaja tekee jossain vaiheessa kohtalokkaan virheen sata varmasti, siksi minäkin lopetin ammattilaisuran ennen sitä.
Se on ymmärrettävän inhimmillistä, että välillä innostuu enempi, mutta jos pääsääntöinen rajojen kokeilupaikka on yleinen tiestö, niin jostain on opit jäänyt oikeesti lukematta tahi ymmärtämättä. Herääkin kysymys, kuinka moni meidän huippukuskeista, jotka ovat maailman kartalla pitää yllä ajotaitoaan kokeilemalla rajojaan kadulla?!
Jos joku kehtaa väittää, ettei harjoittelupaikkoja ole riittävän lähellä tahi tapahtumia, niin se on täyttä omaa vetelyyttä ja saamattomuuttaan, jos niihin ei pääse. Tänä ja viime kesänä on ainakin ollut sen verran jokamiesluokan ajotapahtumia joista on joutunut tekemään valintoja, kun ei voi olla kahdessa paikkaa samaan aikaan.
Tulipa yhden tuttavan taannoinen ratapäiväkertomus mieleen... Ajeli vuosituhannen vaihteessa sattumoisin seiskapuolikkaalla gikserillä. Otti myös mukaansa pakettiauton, jos "sattuu" vetäsemään nurin radalla. Kuulemma kukaan muu ei ajanut niin lujaa kuin hän! Viimeinhän se ruuhi nurin meni. Pyörä tietysti romuksi ja tyypiltä itseltään solisluupoikki. Polleana selitti kuinka porukka katseli pitkään, eikä muuten tarvinnut vakuutella yhtään.
Ainahan niitä on jotka tykkäävät kokeilla onneaan kuinka pitkälle se riittää, mutta elämähän ei ole kuin niitä valintoja täysi.
