• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Eväitä matkalle mukaan

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Guest
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Kiitos paljon eväsvinkeistä
smile_org.gif
nyt on jo palattu retkeltä takaisin ja kaikki meni hyvin.

Tässä omat keräämäni eväsvinkit:

* Pakastetut pienet (2dl) hylamaidot olivat käteviä kylmäpatruunoita alkumatkasta ja koska ne säilyivät sitten lämpimässäkin, niin saimme aina aamukahviin maitoa.
* Pippuri ja suola kulki mukana pienissä hampurilaisravintolasta anastetuissa pakkauksissa
* Pienet valmiskaurapuuropussit olivat loistava aamupala
* Reissussa olisi pitänyt olla mukana hyvä ja pieni kylmälaukku, mutta en edes tiedä onko sellaisia olemassakaan.
 
Mikäli et ole lähdössä reissuun napajäätikölle, grönlannin keskelle tai joillekin pahimmasta nälänhädästä kärsville afrikan alueille niin hirmuisen ruoka-arsenaalin ja kokkausvälineiden mukana raahaaminen on turhaa hommaa. Turhalla tarkoitan sitä, että se ei ole välttämätöntä tai harvemmin järjellä perusteltavissa. Jos kuitenkin nauttii omien keittimien yms. vermeitten kanssa pelailusta ja kokkailusta niin se on sittten kokonaan toinen juttu.

Lukuunottammatta noita afrikan kuivia alueita niin kaikkialla on kyllä ruokaa saatavilla missä vain on ihmisiä. Joillekin osa reissua on tutustuminen paikallisiin ravintoloihin ja joku toinen turvautuu syömään sitä mitä saa helposti, turvallisesti ja halvalla. Mikäli liikuskelet kutakuinkin "sivistyksen" parissa niin riittää hyvin jos matkassa on juotavaa jonkin verran ja sen lisäksi vaikka puolikas patonki tai jotain muuta vastaavaa mitä pystyt mussuttamaan jos jostain syystä ei illalla mitään ruokapaikkaa onnistu löytämään.

Euroopassa ajellessa mä oon yleensä käynyt kerran päivässä kaupassa ostamassa sellaisia evästarpeita, mitkä kestävät syötävinä muutaman tunnin ilman jääkaappia ja pitänyt päivän aikana sitten pari taukoa joilla on syönyt "eväitä". Evästaukojen lisäksi olen käynyt luokkaa kerran päivässä mäkkärissä tai vastaavassa hampparipaikassa.

Keittimet ovat loistavia jos tarvii lumesta sulattaa vettä tai haluaa kypsentää raakaa lihaa syötävään muotoon eikä nuotion sytyttämiseen ole mahdollisuutta. Muutoin keittimen mukaanottamista on vaikea perustella muilla syillä kuin halulla kikkailla.
 
Kyllähän Trangiassa voi käyttää muutakin polttoainetta kuin Sinolia, krääsästä vaan saattaa tulla makua ruokaan. Mutta eipä tarvi mausteita niin paljon...

Pata-pata on hyvä reisussa, voi putsata kattilasta sen mitä ei luonnollisella kulumisella lähde. Tiskaaminenhan on hypehommaa, uutta ruokaa kun laittaa, niin vanhat liukenee siinä ja astia puhdistuu kyllä.

Retkimeininki on semmoista että ravintolat kierretään kaukaa, korkeintaan kaupassa käydään ostelemassa perustarpeita. Sehän nyt olis jos pitäs pohjoisnavalle mennä jos meinaa luonnossa ruokaa laittaa ja ruokailla!

No ne ehdotukset jostain ravintolasyömisistä ja mäkkäreistä ja hespurkereista oli vaan tietty trolleja, tiedän.
cool.gif
 
Mikäli et ole lähdössä reissuun napajäätikölle, grönlannin keskelle tai joillekin pahimmasta nälänhädästä kärsville afrikan alueille niin hirmuisen ruoka-arsenaalin ja kokkausvälineiden mukana raahaaminen on turhaa hommaa. Turhalla tarkoitan sitä, että se ei ole välttämätöntä tai harvemmin järjellä perusteltavissa. Jos kuitenkin nauttii omien keittimien yms. vermeitten kanssa pelailusta ja kokkailusta niin se on sittten kokonaan toinen juttu.

Lukuunottammatta noita afrikan kuivia alueita niin kaikkialla on kyllä ruokaa saatavilla missä vain on ihmisiä.
Tämä on kyllä ihan totta. Bensaa tarvii kuitenkin 200 - 300 kilometrin välein, ja nykyään huoltamoilta saa lähes aina jotain purtavaa (muuta HUOLTOA niiltä ei sitten juuri saakaan). Omassa tankkilaukussani on aina lusikka, sillä on hyvä syödä purkillinen jugurttia tai raejuustoa, jälkiruoaksi banaani ja juomaksi pullo kylmää vissyä. Roskat roskikseen ja matka jatkuu.
 
Mäkkäri on perusvarmaratkaisu missä vaan päin maailmaa. Ja joskus jopa tekee oikeesti burgeria mieli
blush.gif


Eka viesti koskee lähinnä sitä fiilistelyä joka kokkaamisesta tulee.
Mäkkäri on mielikuvituksen puutetta. Jos toiselle puolelle eurooppaa matkustaa syömään mäkkäriin niin eikös halvemmaksi tulis ajaa suoraan oman kylän vastaavaan.
Toki joskus on turvauduttu ns. varmaan ruokaan eli vatsaturvalliseen mutta nyt viime reissulla käytiin kolme kertaa mäkkärissä sillä seurauksella että ensin yksi päivä vatsaväänteitä ja ripulia. Kun se meni ohi piti tietysti vetäistä varmuuden vuoksi aamupala mäkkärillä jonka seurauksena piti ajopäivä pätkiä huoltoaseman välisiin stoppeihin ja käydä paskalla varmaan 5 kertaa. Imodium onneksi auttoi.
Loppumatkasta Pietarissa täytyi vielä kerran testata mäkkäri jonka seurauksena piti ennen kotimaata tutustua tienvarren pusikkoon sissiripulin merkeissä. Muualla syödessä vatsa toimi ok.

Mut itse pidän kokkailusta reissussa. Kun joka ikinen päivä suunnilleen tulee syötyä työlounas ravintolassa ei se ravintolasyöminen ole enää mikään elämys vaan mukavampaa on käydä katsomassa paikallisen kaupan ruokavalikoimaa, tutustua vähän erilaisiin elintarvikkeisiin ja säveltää leirintäalueella ilta-auringon loisteessa oma gourmet ateria. Hinnassakin varmasti säästää. Ongelmaksi muodostuu joskus pakkauskoot jotka on liian isoja. Ruokaa tarvii vain vähän joten loput pitäisi pystyä kuljettamaan mukana.
 
Keittimet ovat loistavia jos tarvii lumesta sulattaa vettä tai haluaa kypsentää raakaa lihaa syötävään muotoon eikä nuotion sytyttämiseen ole mahdollisuutta. Muutoin keittimen mukaanottamista on vaikea perustella muilla syillä kuin halulla kikkailla.
Keitin vie vähän tilaa, kattilasarja myös. Lisäksi täytyy kuljettaa mukana syöntivälineitä, kuppeja tms. Vettäkin pitäisi olla sen verran että astiat saa puhtaiksi jos laittaa tien varressa ruokaa. Toki myös ruokatarpeet pitää kuljettaa mukana.

Eli helposti tuntuu että tuo oma kokkailu on liian vaivalloista. Mutta jos asiat miettii etukäteen valmiiksi + kokeilee muutaman kerran niin melkein nopeampi on pysähtyä tien varteen ja tehdä ateria kuin mennä ravintolaan ja odottaa kun ruoka tehdään.

Toki on mukava tutustua paikallisiin ruokiin mutta jos ravintolasyöminen on yhtä kuin mäkkäri ja tarkoitus on vain nälän tyydyttäminen niin omin tarpein syntyy parempaa pöperöä.

Mut tuohon Visan kommenttiin hypeilystä voi samantien kysyä että miksi ihmeessä matkustaa prätkällä kun kohteeseen voi myös lentää tai ajaa ilmastoidulla autolla. Seuraavaksi varmaan joku kertoo nestemäisistä ruoista joita voi nauttia pysäyttämättä pyörää.

Pääasiassa moporeissulla pärjää hyvin pienillä aterioilla koko päivän. Parempi itseasiassa ettei syö paljon päivällä ettei verensokeri pompi. Pieni sämpylä ja kahvi korkeintaan. Illalla voi sitten joko nauttia kokkailusta tai tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin ravintolamaailmassa.
 
Valmis pastoja trangialla, makkaraa, lihapullia ja vastaavaa sekaan. Kerta päivässä riittää kunnon safkat. Sitten hakee huoltsikalta sämpylän illalliseksi ja eikun teltan pystytykseen. Halpaa ja hyvää.

Toinen vaihtoehto on ravintola ruokailu. Joka toisaalta on hieman kalliimpi vaihtoehto, ainakin jos siellä syö myös aamiaisen ja illallisen. Yleisesti itse vedän kaupunki mestoissa safkan raflassa ja maalla sitten trangialla.
 
Tiedän, että joillekin mopomatkailu tarkoittaa sitä että tehdään ruoat itse ja halutaan siten olla omavaraisempia kuin on tarpeen. Lähinnä halusin vain kyseenalaistaa keittimien _tarpeellisuuden_ enkä missään vaiheessa tuominnut kokkailuharrastusta. Yleensä harrastukset ovat harrastajalleen varsin mukavia vaikkei niitä kovin usein järjellä voi perustellakkaan.

Mitä sitten tulee siihen, että kokkailutarpeet vievät vähän tilaa niin se on kovin suhteellinen käsite. Keitin, polttoainepullo, jonkinlainen kattila, kenties joku muki ja aterimet eivät kuitenkaan mene hirmuisen pieneen tilaan. Vielä jos tuohon lisätään mahdollisesti mukana kuljetettavat ainekset niin kyseinen setti vie tilaa yhtä paljon kuin vaihtovaatteet. Jos lähtee reissuun jonnekin missä ei ole kovin kattavaa korjaamoverkostoa niin kokkailutarpeiden paikalle sopii sivulaukkuun melkoinen määrä varaosia, jotka saattavat olla tosipaikan tullen todella tärkeitä.
 
Mäkkäri on perusvarmaratkaisu missä vaan päin maailmaa. Ja joskus jopa tekee oikeesti burgeria mieli
blush.gif


Eka viesti koskee lähinnä sitä fiilistelyä joka kokkaamisesta tulee.
Mäkkäri on mielikuvituksen puutetta. Jos toiselle puolelle eurooppaa matkustaa syömään mäkkäriin niin eikös halvemmaksi tulis ajaa suoraan oman kylän vastaavaan.
Toki joskus on turvauduttu ns. varmaan ruokaan eli vatsaturvalliseen mutta nyt viime reissulla käytiin kolme kertaa mäkkärissä sillä seurauksella että ensin yksi päivä vatsaväänteitä ja ripulia. Kun se meni ohi piti tietysti vetäistä varmuuden vuoksi aamupala mäkkärillä jonka seurauksena piti ajopäivä pätkiä huoltoaseman välisiin stoppeihin ja käydä paskalla varmaan 5 kertaa. Imodium onneksi auttoi.
Loppumatkasta Pietarissa täytyi vielä kerran testata mäkkäri jonka seurauksena piti ennen kotimaata tutustua tienvarren pusikkoon sissiripulin merkeissä. Muualla syödessä vatsa toimi ok.

Mut itse pidän kokkailusta reissussa. Kun joka ikinen päivä suunnilleen tulee syötyä työlounas ravintolassa ei se ravintolasyöminen ole enää mikään elämys vaan mukavampaa on käydä katsomassa paikallisen kaupan ruokavalikoimaa, tutustua vähän erilaisiin elintarvikkeisiin ja säveltää leirintäalueella ilta-auringon loisteessa oma gourmet ateria. Hinnassakin varmasti säästää. Ongelmaksi muodostuu joskus pakkauskoot jotka on liian isoja. Ruokaa tarvii vain vähän joten loput pitäisi pystyä kuljettamaan mukana.
Meitä on niin moneksi. Mä syön ennemmin "itsetehtyä" ruokaa kotioloissa, missä kokkailukin onnistuu helpommin ja ne muutamat vuotuiset ravintolakeikat teen sitten ollessani reissussa. Kaikilla ei ole tietenkään kotioloissa moiseen mahdollista kiireiden tai vaikkapa reissutyön takia ja kokkailuhommat jää lomalle.

Mäkkärisafkasta en mitenkään erityisen paljon nauti, mutta se on aina turvallinen, nopea ja kohtuullisesti hinnoiteltu vaihtoehto. En tiedä (eikä ehkä kukaan muukaan) minkä takia sulla ei elimistö kestä mäkkäriruokia. Mä olen käynyt lukuisia kertoja eri maiden mäkkäreissä eikä ikinä ole tullut mitään ripulia tai vastaavaa. Venäjällä olen käynyt kahdessa eri mäkissä eikä ongelmia tullut kuten ei muutenkaan koko reissun aikana.

Jokainen meistä kaiketi tekee reissunsa vähän eri perustein ja hakee reissuistaan erilaisia asioita. Joillekin tärkeä osa matkaan on paikalliseen ravintolakulttuuriin ja paikallisiin leirintäalueisiin tutustuminen, mutta mulle ei. Mä käytän ennemmin aikani reissussa hienoista teistä ja eksoottisista maisemista nautiskeluun kuin tuherran yli-isoin pakkauksien kanssa madellen ja välillä ruokaa hienolla keittimellä keitellen. Mäkkäreissä käymisestä en erityisesti nauti, mutta jossain se vatsa on täytettävä siihen se mäkkäri on ok paikka.
 
Mut tuohon Visan kommenttiin hypeilystä voi samantien kysyä että miksi ihmeessä matkustaa prätkällä kun kohteeseen voi myös lentää tai ajaa ilmastoidulla autolla.
Yksi hyvä syy mopolla reissaamiseen on se, että mopolla on kiva ajaa ja sillä pääsee sellaisiin paikkoihin joihin ei lentokoneella pääse ollenkaan ja ilmastoidulla autollakin paljon huonommin kuin mopolla. Jos en nauttisi mopolla ajamisesta ja reissun kääntöpisteeseen pääseminen olisi se ainoa asia mikä merkitsee niin sitten varmaan käyttäisin jotain muita liikennevälineitä kuin mopoa. Jos mulle reissusta nauttiminen tarkoittaisi leirintäalueella kokkailua niin yhtä hyvin voisin mennä kokkailemaan muutaman kilometrin päässä olevalle paikalliselle leirintäalueelle.

En oikein ymmärtänyt koko vertausta, että mitä tekemistä sillä on haluaako kokata reissussa sen kanssa, että tekeekö reissua ollenkaan pyörällä. Mulle pyörällä liikkuminen tarkoittaa joustavaa ja mukavaa tapaa liikkua ja tuota mukavuutta saa sitä enemmän mitä vähemmän pyörän kyydissä on kaikkea turhaa tavaraa. Jos olisin enemmän sellaista kaiken mahdollisen ja mahdottoman mukana kuljettavaa tyyppiä niin sitten ostaisin varmaan pakettiauton ja asuntovaunun.
 
Mut tuohon Visan kommenttiin hypeilystä voi samantien kysyä että miksi ihmeessä matkustaa prätkällä kun kohteeseen voi myös lentää tai ajaa ilmastoidulla autolla.
Yksi hyvä syy mopolla reissaamiseen on se, että mopolla on kiva ajaa ja sillä pääsee sellaisiin paikkoihin joihin ei lentokoneella pääse ollenkaan ja ilmastoidulla autollakin paljon huonommin kuin mopolla. Jos en nauttisi mopolla ajamisesta ja reissun kääntöpisteeseen pääseminen olisi se ainoa asia mikä merkitsee niin sitten varmaan käyttäisin jotain muita liikennevälineitä kuin mopoa. Jos mulle reissusta nauttiminen tarkoittaisi leirintäalueella kokkailua niin yhtä hyvin voisin mennä kokkailemaan muutaman kilometrin päässä olevalle paikalliselle leirintäalueelle.

En oikein ymmärtänyt koko vertausta, että mitä tekemistä sillä on haluaako kokata reissussa sen kanssa, että tekeekö reissua ollenkaan pyörällä. Mulle pyörällä liikkuminen tarkoittaa joustavaa ja mukavaa tapaa liikkua ja tuota mukavuutta saa sitä enemmän mitä vähemmän pyörän kyydissä on kaikkea turhaa tavaraa. Jos olisin enemmän sellaista kaiken mahdollisen ja mahdottoman mukana kuljettavaa tyyppiä niin sitten ostaisin varmaan pakettiauton ja asuntovaunun.
Ei ole tarkoitus käydä riitelemään täällä mutta näkeymystenvaihto on aina tervetullutta.

Itse olen tähän mennessä ollut mopomatkalla aina lomalla. Ja lomaa kun on vain 5 viikkoa vuodessa haluan nauttia siitä. Töissä on kiire joten lomalla haluan elellä kiireettömästi. Töissä on aikatauluja joten lomalla haluaisin elää ilman aikatauluja. Haen lomasta myös vastakohtia arkielämälle. Siksi kieroontunut mieleni lomailee myös alkeellisissa telttailuolosuhteissa. Koska normaalisti asun rivitaloasunnossa niin kontrasti sille on siis joku kangaspalanen kuusen alla ;)

Vastaavasti jos normaalisti voin syödä joka päivä ravintolassa niin lomalla riittää erilaisempikin aterointi. Toki on tilanteita/matkoja joilla ei telttaa/keitintä kannata ottaa ja olen nykyään hieman varauksellinen varsinkin tuohon teltan mukanakuljettamiseen Venäjällä koska majoitusta aina löytyy eikä se ole edes kovin kallista. Lisäksi pitää miettiä hieman turvallisuusnäkökohtia.

Jotkut pitävät lomalla vain ja ainoastaan ajamisesta. Koska itselläni on normaalisti arkena ihan tarpeeksi aikatauluja yms. haluan lomalla mielelläni kulkea suunnittelematta aikatauluja ja vailla kiirettä. Jotkut pitävät lomailusta suunnitellen etukäteen kaikki majoitukset ja päivämatkat. Itse pidän siitä että aamulla ikkunasta katsoessa voi päättää jääkö kyseiselle seudulle vielä päiväksi vai jatkaako jo matkaa. Jotkut pitävät ajamisesta ja ajamisesta mutta jos itse illalla pitää oikein miettimällä miettiä näkikö ajopäivän aikana muuta kuin tiessä railon, montun, rekan, vastaantulevan auton, miliisin tai liikennemerkin niin turvallisempi olisi ajaa sekin 600 kilometriä vaikka Virtasalmen rataa kiertäen.

Toki jokainen saa ja jokaisen pitääkin tehdä niin kuin hyvältä itsestä tuntuu. Emännälle ominaista on touhuaminen ja asioiden tekeminen. Itse taas voin aamulla viettää vaikka tunnin hörppien kahvia ja katsellen auringon nousua. Kuitenkin jos kumpikin tuntee tällöin olevansa tyytyväinen niin kumpikin "heräämistapa" on oikea.
Ei pitäisi kuitenkaan yksioikoisesti mennä tuomitsemaan suoralta kädeltä itselle vääriä toimintatapoja koska jos toinen tykkää tehdä asiat toisella tapaa ja sitä kautta tuntee olevansa lomalla niin se hänelle suotakoon.

Jotenkin vain tuntuu (oma mielipiteeni) että turhan usein ihmiset lähtevät moottoripyörämatkalle liian pitkälle tähtäimessään tuhannet kilometrit ja tämän vuoksi ajetaan tonni päivässä ja useita peräkkäin kohteeseen, jossa ehkä levätään muutama päivä ja josta taas ajetaan nopeinta reittiä takaisin. Olisiko enemmän lomailua jos lentäisi kohteeseen ja vuokraisi sieltä pyörän jolla ajelisi pari viikkoa rauhalliseen tahtiin.
Eräs 20 vuotta moottoripyörällä matkaillut totesi kerran että kahdessa viikossa on turha lähteä Liettuaa etelämmäs - jos ei ole näitä maita kunnolla ensin kolunnut. Oikeassa oli.

Tänä kesänä vietimme 17 päivän loman reitillä Suomi-Viro-Latvia-Liettua-Kaliningrad-Liettua-Latvia-Viro-Saarenmaa-Viro-Suomi. Mielenkiinnosta eka kertaa elämässä laskimme kulut. 1200e /2hlö sisältäen polttoaineet, lauttamaksut, hotellimajoitukset, leirintäalueet, ruoat. Eli kaiken. Eikä missään vaiheessa tuntunut että joutuisi kurjistelemaan. Ruoat vaihtelevasti itse tehden tai ravintolassa. Majoitukset vaihtelevasti teltasta, B&B majoitukseen ja kunnon hotelliin. Yöpymiset pääosin leirintäalueilla mutta välillä myös ihan metsässä.
Mielestäni tuo ei ihan kalleimmasta päästä oleva budjetti ole. Noita reissuja kun tuppaa vuoden mittaan olemaan lukuisasti ei joka reissuun voi upottaa rahaa rajattomasti. Silti tunsin lomailevani huomattavasti enemmän kuin toisella reissullani Suomi-Via Baltica-Jalta-Moskova-Suomi jolla ajettiin paljon enemmän ja nukuttiin joka yö katto pään päällä. Rahaakin paloi huomattavasti enemmän kuin 600e. Eikä aikaakaan kulunut kuin 11 päivää. Tavaraa oli kolme laukkua + tankkilaukku ja matkavauhti "reipas". Täytyy sanoa ettei tavaran mukanaoloa huomannut kuin ehkä 210 nopeudessa kun takapää jo alkoi hieman vongertaa.
ps. myös keitin ja teltta kulki mukana ;)
 
Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Minä kuulun enemmän tuohon VKOIVU-ryhmään eli nukun mielummin katon alla ja maistelen jonkun muun tekemiä ruokia. Kalliimmaksi se osin tulee, mutta halpaa se on kun rahalla selviää. Päivärytmi on muutenkin yleensä sellainen, että tukeva aamupala, päivä sinnitellään lähinnä snackien voimalla ja illalla kunnon päivällinen. Se mitä tuossa viime reissulla ihmeteltiin, että pelkkien kahvienkin juomiseen menee aika paljon rahaa päivän mittaan. Itse matkustan Coca-Colan voimalla, mutta vaikon kone ei ilman kahvia kovin pitkään toimi.
sport05.gif
 
Ei ole tarkoitus käydä riitelemään täällä mutta näkeymystenvaihto on aina tervetullutta.
Erittäin samaa mieltä ja siksi kyseenalaistin keittimen välttämättömyyden vaikka ymmärrän hyvin heitä ketkä sen mukaan ottavat. Samalla tapaa ymmärrän sen miksi jotkut tekee lomamatkansa lentäen ja jotkut toiset taaset asuntovaunulla. Jokainen nauttikoot siitä mikä hyvältä tuntuu ja tehkööt asiansa siten kuin parhaaksi kokee.

Mulla on tapana reissuilla ajella yleensä melko pitkiä päivämatkoja ja välillä olla sitten paikallaan vuorokausi tai pari vähän fiiliksen mukaan. Tiedän, että matkanvarrelta jää monta enemmän tai vähemmän mielenkiintoista juttua näkemättä, mutta sille ei voi mitään. Jos haluaa käydä reissun aikana jossain kaukana niin silloin ei voi jokaisen maakuntamuseon kohdalla taukoa pitää. Jos lähtee reissuun kaveriporukalla niin on hyvä selvitellä ennen reissua kuka haluaa pysähtyä vähän väliä ja kuka haluaa liitää pitkin tienpintaa pitkiä päivämatkoja.

Kirjottelit noista matkabudjeteista ja aika tutun kuuloisilta vaikutti. Euroopassa kaksipäällä reissatessa meillä on mennyt rahaa keskimäärin vajaa satanen päivässä. Tuohon summaan sisältyy ruoat (ilman omia kokkailuja
wink.gif
), hotellit, lautat ja bensat. Kilsoja meillä on kertyy keskimäärin ehkä 400km päivässä, joten mopon tankkiin tulee kaadettua melko suuri osuus matkabudjetista.

Mongolian reissu oli 15700km, kesti 21 päivää ja reissun aikana meillä meni rahaa reilu 700e/naama. Toi hinta sisältää kaikki kulut mitä reissun aikana tuli, mutta ei viisumeita, vakuutuksia yms. juttuja, jotka hankimme Suomesta ennen reissua. (Tolla reissulla meillä oli kyllä mukana keitin, jota käytimme kaksi kertaa ja niilläkin kerroilla lähinnä vain sen takia ettei se olisi ollut mukana aivan turhaan.)
 
Aiemmin yksin matkatessa mukanani oli kattila ja taisteluvälineet, näillä sai leirintäalueilla tehtyä sapuskat.

Nykyään aamuisin tulee syötyä tukeva hotelliaamiainen, päivällä kahvia, sämpylää, hedelmiä, jugurttia tms. Illalla sitten taas tukevasti edullisissa ravintoloissa. Illan syömisestä on muodostunut osa sitä matkailun viehätystä - mukava maistella paikallisia pöperöitä ja oluita, istuksia, kattella elämän menoa ja ottaa toinenkin olut. Usein se on myös edullista maissa, joissa ravintolassa syöminen on yleisempää kuin Suomessa.
 
Kyllä itsekin pidän valmiiseen pöytään istumisesta ja usein mielelläni kannan sivulaukut hotellihuoneeseen sen sijaan että alan jälleen kerran väsäämään telttaa pystyyn.
On mukava aamulla herätä lakanoiden välistä, käydä ehkä suihkussa ja valua valmiiseen aamupalapöytään.

Vastaavasti on mukava kuunnella aamulla lintujen laulua, kömpiä aamukasteiseen luontoon teltasta, viritellä keittimeen tulet ja laittaa kahvit kiehumaan. Istuskella siinä sivulaukun päällä ja katsoa kun aurinko nousee.

Syy miksi yritän paljon puolustella telttailua ja omien ruokien valmistusta on se että itse kuvittelin vielä muutama vuosi sitten että telttailu on kurjaa ja on rasittavaa tehdä itse ruoat, tiskata jne... Tuntuu että ihmisillä on turhan paljon ennakkoluuloja tällaisesta leirielämästä. Muistellaan lapsuuden soputelttoja joissa aamulla aina herättiin vesilammikosta ja muistellaan intin kurjia kenttälounaita.

Kunnon teltassa nukkuu aina kuivassa vaikka ulkona raivoaisi myrsky. Teltassa on lämmintä vaikka ulkona olisi viileämpikin. Telttaa voi lisäksi lämmittää kynttilälyhdyllä. Ruokien valmistaminenkin on iisiä kun miettii miten selvitä mahdollisimman pienellä vaivalla. Kunnon välineet auttaa tätäkin harrastusta; nopea ja helppokäyttöinen keitin, pari kattilaa ja paistinpannu. Kaupasta paketti makkaraa, perunamuusijauhetta ja muutamat vihannekset. Patonkia ja viiniä unohtamatta.
Tietysti tätä "kurjistelua" edesauttaa jos matkakumppanina/kumppaneina on henkilöitä jotka ajattelevat samoin. Muussa tapauksessa on edessä vain riitelyä majapaikoista jne...

Mutta kuten tässä on jo todettu niin jokaisella mopomatkailijalla on matkallaan erilaisia tavoitteita. Toiset haluavat pääasiassa ajaa, toiset vain siirtyvät mopolla paikasta toiseen, osa ajelee lyhyempiä päivämatkoja kun taas toiset pitempiä. Jotkut ajaa joka päivä vähän kun taas toiset saattaa ajaa muutaman päivän hillittömästi ja sitten lepäillä laakereillaan muutaman päivän. Jotkut haluaa kiertää matkallaan kaikki kirkot. Toiset haluaa nähdä kaikki museot. Itseäni ei voisi kirkot ja museot juuri vähempää kiinnostaa. Mieluummin tutustuisin paikallisiin ihmisiin tai seurailisin elämänmenoa kadunlaitakahvilassa istuen. Pitää kuitenkin ymmärtää että toisille kirkot on tärkeä nähtävyys siinä missä itselle on tärkeää istuskella laakereillaan kylän pääraitin varrella ja vain tsekkailla elämänmenoa. Yhtälailla itselleni ei anna viiden tähden hotelli mitään koska sinne saavutaan illalla väsyneenä ja siitä lähdetään aamulla aikaisin pois. Suurin osa hotellissa vietetystä ajasta ollaan taju kankaalla nukkumassa. Saman asian ajaa siis vaikka minkälainen murju - kunhan torakoiden määrä on siedettävä ;)
 
Tosimotoristi poimii "roadkill" -merkkisen evään kaarteessa polvi maassa, pehmentää sen nahkapenkin ja ajopuvun välissä teräsperseajon yhteydessä ja sen jälkeen kypsentää pikaisesti punaiseksi ajetun pakoputke päällä siten pyörittäen, että ylimääräiset karvat palavat herkusta pois.

Minä sen sijaan syön yleensä esim. pikanuudeleita ja lisään joukkoon kuivattua lihaa. Trangialla tietenkin, mutta vähintään puolet eväistä tulee ostettua valmispöydästä lounasseteleillä. Pitkälle matkalle esim. kalliisen Norjaan uskoakseni pakkaisin samantyyppistä ruokaa kuin vaellusreissulla, vaeltajille tarkoitettuja ruokasivustoja on internet täynnä.
 
Todella maailmaa avartavaa; on se, prätkämatkailu, monimuotoista. Trangia on tullu mieleen lähinnä kustomin kanssa kotomaassa retkeillessä, joskus Norjassa se olisi ollut järkevää. Ei edes matkapyörässä ollu ikinä muonaa, tai valmistusvälineitä mukana, vaikka siinä oli 140 litraa tilaa. Nakuun en oo koskaan harkinnu.

Euroopassa on, monissa maissa, vanha prätkäkulttuuri. Sen ilmenemismuotona on mm. bikermajoitukset. Niissä saa kelposafkaa kohtuuhinnalla ja tapaa eri maiden prätkäkansaa. Itse ajotapahtuma ei minulle ole sosiaalinen. Tien päälle en kaipaa joukkoa, mutta iltaisin on mukava turista tuiki tuntemattomien kanssa –ja matkakamat: niitä on vuosi vuodelta aina vaan vähemmän.
lookaround_orig.gif
 
Mukana kulkee vesipulloa, jotain myslipatukoita, sämpylää tai vastaavaa välipalaemmettä. Kerran päivässä kunnon sapuskan valmiissa pöydässä on ainakin minulle osa prätkälomaa.
 
(Kokeilen juuri pakastaa pieniä 2dl:n hylamaito-purkkeja ja jos ne ei mene pakastettaessa/sulatettaessa pilalle, niin ajattelin käyttää niitä kylmäpatruunoina. Jos niiden sekaan pakkaisi vaikka juusto-makkaravoileivät niin ne voisi ehkä säilyä päivän verran ihan syötävinä)
Jösses!
Sama se on minne menee niin on siellä kauppoja. Miksi alkaa yleensäkkään maksimoimaan kurjuutta? Jos haluaa itse kokkailla niin trangia matkaan ja kaupasta eväitä niin ovat ainaskin tuoreita.
Kunnon jalla ei ole mikään kiva asia pyörämatkalla. Varmin tapa hankkia se on alkaa hamstraamaan pilaantuvaa tavaraa evääksi.
Kyllä trangiaan löytyy polttoainetta muualtakin kuin suomesta.
Turha sitäkään on raahata mukana tolkuttomia määriä.
 
Back
Ylös