Eihän sitä "itseään pääse karkuun" moporeissullakaan
.
Yhdelle on suurta tyydytystä tuottava kunnia-asia "suorittaa"
loma ja moporeissu kuten kaikki muukin elämässä.
Pitää olla tavoitteet ja aikataulut. Ne ahdistaa, mutta niiden
puuttuessa vasta ahdistaakin
.
Toiselle loma/moporeissu on lähdön ja saapumisen välillä
olevaa, niin täydellistä VAPAUTTA kuin suinkin.
Jokin hatara ajatus suunnasta/satunnaisista paikoista riittää.
Mene siinä sitten antamaan kenellekään neuvoja.
Toki... ne jotka tuntevat vaikka tuollaisen alussa esitetyn
"rungon omakseen", ovat niitä jotka jotain järkeviä vinkkejä osaavat antaa.
Kokeilemalla hommaa eri tavoin ja "maistelemalla" ihan rehellisesti omia fiiliksiä, sieltä se oma latu löytyy.
Vaikka erilaisuus onkin rikkaus, ei päivän reissua pitempi jotos
kovin "eri tahtisella" porukalla (vaikka vaan kaksistaankin)
ole välttämättä mikään nautinnollinen ja rentouttava kokemus.
Tuo "eritahtisuus" liittyy myös siihen, onko mopoloman funktio
pääasiassa ajaa ja kerätä kilsoja...... vai lomailla mopolla.
Molemmissa toki ajellaan... ja nautitaan siitä.
Itsetuntemus ja seuran valinta, siinä ne vaikeimmat.
Ne kun on kohtalaisen hyvin hallussa, ei paljoa tarvitse ihmetellä tai kysellä.
Asialliset kelit ja haavereiden puuttuminen eivät liioin ole
huonoja asioita. Molempiin voi tosin vaikuttaa vaan tiettyyn
rajaan saakka
.
Keleihin esim niin, että jos "ison kiven" tälläpuolen näyttää
kovin suttuiselta eteenpäin, hoplaa.... vauhdilla vaan yli.
Välimerellä tulee vähemmän vilu ja taivaalta vähemmän vettä.
Loma, tie auki, tankissa pensaa ja lompsa kunnossa.
SE ON SIINÄ!