Trollstigen on tietysti klassikko. Kuten myös Geiranger (ja Dalsnibba) etelästä tultuna. Nämä mukavasti suht lähellä toisiaan.
Myöskin lähellä Gamle Stryneflellsveg. Osittain hiekkatietä mutta täysin ajettavissa.
Ehkä Suomessa vähemmän puhuttu on Lyseveien (tai Lysebotnveien). Äärimmäisen suositeltava, joku Trollstigen mielestäni ihan hyttysen pissiä tähän verrattuna. Mutta on ihan eri suunnalla kuin edellämainitut, lienee haastavaa saada kaikki mahtumaan samaan reissuun.
On muitakin virallisia turistiteitä kuin Atlanninväylä
https://www.nasjonaleturistveger.no/en/routes/
Edellämainitut on tietysti syystäkin mainittu mutta nuo on kaikkien tiedossa eli potentiaalisesti ruuhkaisia.
Mutta Norjassa riittää kattausta noiden tunnetuimpien paikkojen lisäksi.
Olen tykästynyt ViaMichelin -palveluun. Sieltä voi valita scenic roads -tason, joka vihreällä viivalla näyttää tiet, joissa maisemat kohdillaan.
https://www.viamichelin.com/
Sit on tietysti
https://www.bestbikingroads.com
Heidän kotimainen kartasto
https://kart.finn.no ei tarjoile mitään erityistoimintoja. Mutta on hyvä siinä samalla zoomaustasolla näkee sekä valtaväylät että pykälää pienemmät tiet ja värien valinta onnistunutta, reitin suunnittelu kivaa tämän kanssa.
Jos ei ole tarkoitus kaupunkilomailla, niin jättäisin Oslon seudun hyvin laajalla (150 km) kaarella väliin. Täällä ei ole sellaista dramaatista vuono-Norjaa kuin edellä mainitut lännempänä olevat paikat.
Sama koskee Ruotsia. En nyt väheksy, nätti maa sekin ajella. Mutta ei ole sama kuin Norja. Eli vaikka Ruotsissa on varsin pienetkin (mutka-) pätkät asfalttia, niin niiden koluaminen vie kuitenkin aikaa varsinaiselta kohteelta.
https://minkarta.lantmateriet.se
Kopparberg jäänyt mieleen jännänä sekoituksena, henkii entisen ajan vaurautta yhdistettynä nykyajan rapistumiseen muuttotappion