-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Erzgebirge tour 2016
- Keskustelun aloittaja mek
- Aloituspäivä
mek sanoi:
Videosta pitäisi valittaa loukkauksesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.
Perusteina ainakin seuraavat kohdat:2, 3, 4, 5 ja 14 artikla sekä 4. lisäpöytäkirja, 2 artikla.
Lisätietoa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Euroopan_ihmisoikeussopimus
XX-xenon sanoi:Tuossahan olis hyvä kisa, montako maata 200 tunnissa. Tosin eteläsuomalaiset saisi etua, kun täältä asti kestää melko monta tuntia ajaa etelään ensin..
Baltian kautta olisi saanut muutaman maan lisää, mutta tällä kertaa näin. Kun malttaisi odottaa. Saappaat on lankattu, visiiri putsattu, kamppeet pesty ja pyörä huollettu. Kun vain tulisi se toukokuu...
No ehkä ei ihan vielä kannata hakea eväitä, tai itse kunkin luonteen lujuudestahan se on kiinni, että säilyvätkö nautittavissa ensi-iltaan saakka.mchuurre sanoi:Ärrää ei nurkilla, mut onneksi o tuo Siwa aina lähellä.....naksut, burriitot, sipsit, cokikset, jne...
Ja kun tämä on ensimmäinen reissujuttu täällä, niin näiden meikäläisen reissujen tarkoituksena on ajella rauhaksiin mukavia teitä ja mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa etsien. Tien pinnalla ja kunnolla ei ole juurikaan väliä, pehmeitä paikkoja kuitenkin vältellään. Pääasia on siis työkiireistä irtautuminen, ei jonkin asian suorittaminen, vaikkapa soratieajon maksimointi.
Juha-Pekka Vuorinen sanoi:
Pahoittelut siitä, pahimpaan tuskaan voi lukea wanahempia reissujuttuja tuolta: http://www.matkaendurot.net/phpBB3/viewtopic.php?f=1&t=25138 ja kahtella wanahempia vilimejä tuupista. En tosin takaa, että matkakuume siitä yhtään helpoittaisi, itselläni ei ainakaan.
Viimeksi muokattu:
Olin säätänyt kellon herättämään klo 1.40, mutta heräsin ihan itsestään klo 1.30 ja nousin ylös. Ihme kyllä, olin nukkunut ihan hyvin, vaikka usein tulee nukuttua huonosti jos on aamulla aikainen lähtö johonkin. Aamukahvit naamariin, kamppeet päälle ja melko tasan kahdelta jyrähti Gessun maamoottori tulille. Oli melko pimeää, mutta pohjoisen taivaanrannassa kuitenkin punainen aavistus auringosta. Gessun keulassa on kyllä sellainen valopatteri, etten pimeää pelkää, mutta joka tapauksessa päätin valita tylsän rantatien. Siinä on sentään Raaheen asti hirviaitaa ja useissa kohti muuallakin, sekä pitkiä valaistuja pätkiä. Rantatien varressa on myös muutama 24 h avoin huoltamo. Sisämaan reitillä Turkuun ei taida olla muita kuin Seinäjoen ABC.
Neljän maissa alkoi jo olla melko valoisaa. Ja oli myös kylmää. Koko alkumatkan lämpötila vaihteli nollan ja muutaman plusasteen välillä, mutta ei käynyt pakkasella. Joissakin varjopaikoissa oli kyllä nurmi kuurassa. Tien varren pikku lampien pinnalla leijui aavemainen usva. Kruunupyyn ja Pietarsaaren rajamailla näin pellolla kaksi hirveä syömässä parin sadan metrin päässä tiestä. Onneksi muita ei näkynyt, joten reitinvalinta osoittautui siltä osin oikeaksi. Kurjilla on näköjään jo pesintä alkanut, koska näin vain yksinäisiä kurkia pelloilla. Joutsenia näkyi enää viime kesän poikasista koostuvia nuorisojoukkoja.
Olin alkuviikosta laitellut Norjassa reissaavalle huurteelle sähköpostia ja arvellut olevani Vaasan paikkeilla noin klo 0527. Ihme ja kumma, Vaasan kaupungin risteyksessä kun kaarsin ramppia etelään jatkuvalle kasitielle, pyörähti Gessun kello osoittamaan juuri samat lukemat. ABC:llä tankkasin, söin puuroa ja join kahvit. Liikennettä oli todella vähän, muutama rekka ja postinjakaja, tai aamunavettaan matkalla oleva lomittaja. Oravaisista alkaen alkoi pikku hiljaa myös liikenne lisääntyä, pellolla möyri traktoreita äkeineen ja paska haisi. Tosin ei yhtä paljon kuin 2013 reissulla samaa reittiä.
Porissa tankkasin taas ja join munkkikahvit Vasta Porin jälkeen lämpötila alkoi nousta. Ensin piti tulitakkia ja kahvalämppäreitä pienentää puolelle teholle ja sitten Laitilan jälkeen jo kytkeä kokonaan pois päältä. Naantalin Seolla valuttelin vielä Gessun tankin piripintaan, ettei illalla tarvitse pysähtyä tankkaamaan. Norsholmiin, Kapten Bille’s -hostelliin on nimittäin pieni kiire. Laiva saapuu Kapellskäriin 18.15 ja Billesin respa menee yhdeksältä kiinni. Matkaa on noin 260. Pitää laittaa laivalta varalta sähköposti, että laittavat kaiken varalta ovikoodin tekstarilla, jos en ehdi.
Finnfellowissa on todella vähän väkeä, muutama rekka ja henkilöauto sekä minä moottoripyörällä. Satamassa ei ollut edes Check-in portit auki, vaan piti käydä sisältä hakemassa lippu. Kypärää laittaessa edelläni ollut Corolla ehti livahtaa laivan uumeniin. Lähdin pyöräilevän satamamiehen perään ja ajoin keulasta alakertaan. Sisällä Virolaiset kansipojat ystävällisesti opastivat kiertämään yläkertaan, alakerta on varattu vielä Gessuakin raskaammalle kalustolle. Pyörä liinoilla kiinni ja hyttiin vaihtamaan kamppeita kevyempiin. Otin ajopuvusta sisävuorit pois. Jos aamulla on kylmä, niin tulitakilla selvinnee ensimmäiset pari viileää tuntia. Seisovan pöydän brunssi oli aika köykäinen, mutta täytti mahan. Kävin katsomassa, että tuolla Truckers -osastolla on sauna, joten nyt saunaan, sitten unta yrittämään ja viideltä taas syömään.
Ihme kyllä nukuin muutaman tunnin melko hyvin vaikka usein laivassa vain torkkuu. Ruoka oli täyttävää ja maistui vaikka ei ihan gurmeeta ollutkaan. Odotellessa lueskelin Kalle Päätaloa. Keli oli kaunis mutta aika viileä. Laiva oli ajallaan Kapellskärissä ja sitten 260 km pikataival kahdessa ja puolessa tunnissa. Juuri ehdin kymmentä vaille yhdeksän Kapten Billes vandrarhemiin Norsholmissa. Taisi ollakin eka kerta kun Tukholman kohdalla ei juuri ollut tietöitä. Liikenne oli vielä aika vilkasta mutta sujui hyvin. Yhden hirven ja muutaman kauriin näin pelloilla, mutta ei huolta kun Ruotsissahan ajetaan viiden aidan välissä isommilla teillä. Yksi trike ja BMW Dakar olivat jääneet välille, mutta ei ehtinyt pysähtyä kysymään mahdollista avun tarvetta. Nyt suihkun kautta yöpuulle.
Kapten Billes vandrarhem on hyvällä hollilla nelostietä matkaavalle, vain muutaman kilometrin sivussa, Götan kanavan varrella. Löytyy vierasvenesatama ja myös yönyli-paikkoja karavaanareille. Yövyimme tässä viime kesänä asuntoauton kanssa. Hintakaan ei ole paha, 36 euroa petipaikasta STF:n jäsenhinnalla, tosin lakanat olisi pitänyt maksaa lisäksi, minulla oli omat kertakäyttöiset mukana. STF:n jäsenalennukset, samoin kuin Norjassa DNT:n, saa Suomen Ladun jäsenkortilla. Huonoselkäisen ja minua pitemmän (yli 190) kannattaa etsiä toinen yöpaikka, patja oli luokattoman pehmeä ja keskeltä painunut eikä vuode ollut pituudella pilattu. Muuten ei moitteen sijaa. Liekö johtunut pehmeästä patjasta vai mistä, mutta nukuin todella huonosti, oikeastaan jonkinlaista koiranunta koko yön. Melkeinpä laivassakin nukuin paremmin.
Herätys klo 5.30, Pentryssä aamukahvit ja pyörän pakkauksen jälkeen matkaan klo 6.30. Ensimmäisenä aamuna aamutoimet tuppaavat kestämään normaalia kauemmin kun on rutiinit hukassa. Aamu oli kaunis mutta kylmä. Herätessäni hengitys höyrysi ulkona, joten laitoin pukuun lämpövuorit takaisin ja vielä Tulitakinkin väliin. Tankkasin myös Norsholmista. Niinhän siinä kävi, että jo parinkymmenen kilometrin päässä piti pysähtyä kuorimaan puvusta vuorit pois.7 aikaan oli jo toistakymmentä astetta lämmintä. Ensimmäinen ennalta katsottu kohde oli noin 50 km ajon päässä Björkforsissa BP huoltoasemamuseo, joka löytyikin helposti.
Mukavia mutkaisia pikkuteitä jatkoin aina rokkipaikkakunta Hultsfrediin asti. Yhdestä mutkasta säikähti kymmenkunta kaurista liikkeelle ihan tien varresta ja sain ne hätäisesti kuvattuakin. Muutenkin niitä näkyi useita, muutama yksittäinen kurki ja joutsen lisäksi. Hiirihaukkoja näkyi sitä enemmän pelloilla kaartelemassa, mitä lähemmäksi Skånea tulin. Helppoa ei ole niilläkään kun on varikset ja rastaat kiusana koko ajan. Smålannin maaseutu on kyllä Ruotsin A-luokkaa moottoripyöräteiden ja maisemien suhteen kun malttaa pysyä pikkuteillä. Målillassa oli Folkets Husilla loppis, kävin katselemassa pikaisesti läpi, jos löytyisi vaimolle tuliainen, ei löytynyt. Tankkasin ja join kahvit tuoreen tosca-pullan kera.
Illalla paljastui myös ensimmäinen unohtunut tavara, eli kännykän laturia ei ole matkassa. GoPron akkulaturi on ja digikamerankin akku riittänee koko reissun. Senan kypäräpuhelimesta en ole ihan varma. Älmshultin suuren Ikean vieressä yritin Willystä katsoa laturia, mutta se oli ihan ruokakauppa. Kristianstadista löytyi sitten Biltema ihan tien varresta ja sieltä micro-USB -johto, jolla saan puhelimet latinkiin pyörän USB-pistokkeesta. Vaikka lähdin hyvissä ajoin, oli aamun pikkuteillä mennyt sen verran paljon aikaa, että alkoi pikku hiljaa konkretisoitua se seikka, että on pidettävä ihan reipasta vauhtia, mikäli meinaa keritä klo 14 Ystadista lähtevälle laivalle. Tie vei siis 23 Vimmerbyn kautta Växsjöhön ja edelleen 19:ää Ystadiin. Olin suunnitellut tankkaavani pyörän Ruotsin puolella, koska illalla laiva on perillä Swinoujsciessa klo 20 ja sieltä on vielä reilun 200 km ajo varaamaani yöpaikkaan Hotel Niederfinow laivahissin viereen.
Ilma oli jo 11 alkaen ollut noin 20 asteista, tosin loppumatkasta merituuli vähän viilensi. Paska haisi vielä paikoin sekä kauniina kukkivat Skånen kumpuilevat rypsipellot joiden pökerryttävä haju meinasi salvata hengen. Metsät kukkivat valkeanaan valkovuokkoja. Peltotyöt oli suurimmalta osin tehty, ensimmäiset virittelivät jo ruiskuja käyttökuntoon. Tiet vetivät onneksi hyvin, eikä liikennettä ollut kovin paljoa. Yhdestä autonosturista ja muutamasta muusta tientukkeesta pääsin aika hyvin ohi. Moottoripyöriä tuli todella paljon vastaan, pitkiä letkoja, varsinkin 23:lla. Liekö ollut jokin möte jossain ylempänä. Navigaattori teki työtä käskettyä ja klo 13.15 kaarsin Ystadiin Polferriesin terminaaliin. Kaivoin maksukuitin tankkilaukusta ja lykkäsin luukusta pojalle koppiin, kuorien samalla hanskoja hikisistä kämmenistä. Poika oli ID:tä vailla ja työnsin lompakkoa perään. Nejnej, ei tämä kelpaa, pitää olla passi tai virallinen henkilökortti, sanoi poika ja työnsi paperit takaisin. Hyppäsin pyörän selästä ja rupesin punnertamaan pyörää keskituelle, jotta olisi helpompi avata passin sisältävä, vasen sivulaukku. Samalla pieni tuulenpuuska nappasi hanskojen väliin satulan päälle jättämäni matkalipun…
Neljän maissa alkoi jo olla melko valoisaa. Ja oli myös kylmää. Koko alkumatkan lämpötila vaihteli nollan ja muutaman plusasteen välillä, mutta ei käynyt pakkasella. Joissakin varjopaikoissa oli kyllä nurmi kuurassa. Tien varren pikku lampien pinnalla leijui aavemainen usva. Kruunupyyn ja Pietarsaaren rajamailla näin pellolla kaksi hirveä syömässä parin sadan metrin päässä tiestä. Onneksi muita ei näkynyt, joten reitinvalinta osoittautui siltä osin oikeaksi. Kurjilla on näköjään jo pesintä alkanut, koska näin vain yksinäisiä kurkia pelloilla. Joutsenia näkyi enää viime kesän poikasista koostuvia nuorisojoukkoja.
Olin alkuviikosta laitellut Norjassa reissaavalle huurteelle sähköpostia ja arvellut olevani Vaasan paikkeilla noin klo 0527. Ihme ja kumma, Vaasan kaupungin risteyksessä kun kaarsin ramppia etelään jatkuvalle kasitielle, pyörähti Gessun kello osoittamaan juuri samat lukemat. ABC:llä tankkasin, söin puuroa ja join kahvit. Liikennettä oli todella vähän, muutama rekka ja postinjakaja, tai aamunavettaan matkalla oleva lomittaja. Oravaisista alkaen alkoi pikku hiljaa myös liikenne lisääntyä, pellolla möyri traktoreita äkeineen ja paska haisi. Tosin ei yhtä paljon kuin 2013 reissulla samaa reittiä.
Porissa tankkasin taas ja join munkkikahvit Vasta Porin jälkeen lämpötila alkoi nousta. Ensin piti tulitakkia ja kahvalämppäreitä pienentää puolelle teholle ja sitten Laitilan jälkeen jo kytkeä kokonaan pois päältä. Naantalin Seolla valuttelin vielä Gessun tankin piripintaan, ettei illalla tarvitse pysähtyä tankkaamaan. Norsholmiin, Kapten Bille’s -hostelliin on nimittäin pieni kiire. Laiva saapuu Kapellskäriin 18.15 ja Billesin respa menee yhdeksältä kiinni. Matkaa on noin 260. Pitää laittaa laivalta varalta sähköposti, että laittavat kaiken varalta ovikoodin tekstarilla, jos en ehdi.
Finnfellowissa on todella vähän väkeä, muutama rekka ja henkilöauto sekä minä moottoripyörällä. Satamassa ei ollut edes Check-in portit auki, vaan piti käydä sisältä hakemassa lippu. Kypärää laittaessa edelläni ollut Corolla ehti livahtaa laivan uumeniin. Lähdin pyöräilevän satamamiehen perään ja ajoin keulasta alakertaan. Sisällä Virolaiset kansipojat ystävällisesti opastivat kiertämään yläkertaan, alakerta on varattu vielä Gessuakin raskaammalle kalustolle. Pyörä liinoilla kiinni ja hyttiin vaihtamaan kamppeita kevyempiin. Otin ajopuvusta sisävuorit pois. Jos aamulla on kylmä, niin tulitakilla selvinnee ensimmäiset pari viileää tuntia. Seisovan pöydän brunssi oli aika köykäinen, mutta täytti mahan. Kävin katsomassa, että tuolla Truckers -osastolla on sauna, joten nyt saunaan, sitten unta yrittämään ja viideltä taas syömään.
Ihme kyllä nukuin muutaman tunnin melko hyvin vaikka usein laivassa vain torkkuu. Ruoka oli täyttävää ja maistui vaikka ei ihan gurmeeta ollutkaan. Odotellessa lueskelin Kalle Päätaloa. Keli oli kaunis mutta aika viileä. Laiva oli ajallaan Kapellskärissä ja sitten 260 km pikataival kahdessa ja puolessa tunnissa. Juuri ehdin kymmentä vaille yhdeksän Kapten Billes vandrarhemiin Norsholmissa. Taisi ollakin eka kerta kun Tukholman kohdalla ei juuri ollut tietöitä. Liikenne oli vielä aika vilkasta mutta sujui hyvin. Yhden hirven ja muutaman kauriin näin pelloilla, mutta ei huolta kun Ruotsissahan ajetaan viiden aidan välissä isommilla teillä. Yksi trike ja BMW Dakar olivat jääneet välille, mutta ei ehtinyt pysähtyä kysymään mahdollista avun tarvetta. Nyt suihkun kautta yöpuulle.
Kapten Billes vandrarhem on hyvällä hollilla nelostietä matkaavalle, vain muutaman kilometrin sivussa, Götan kanavan varrella. Löytyy vierasvenesatama ja myös yönyli-paikkoja karavaanareille. Yövyimme tässä viime kesänä asuntoauton kanssa. Hintakaan ei ole paha, 36 euroa petipaikasta STF:n jäsenhinnalla, tosin lakanat olisi pitänyt maksaa lisäksi, minulla oli omat kertakäyttöiset mukana. STF:n jäsenalennukset, samoin kuin Norjassa DNT:n, saa Suomen Ladun jäsenkortilla. Huonoselkäisen ja minua pitemmän (yli 190) kannattaa etsiä toinen yöpaikka, patja oli luokattoman pehmeä ja keskeltä painunut eikä vuode ollut pituudella pilattu. Muuten ei moitteen sijaa. Liekö johtunut pehmeästä patjasta vai mistä, mutta nukuin todella huonosti, oikeastaan jonkinlaista koiranunta koko yön. Melkeinpä laivassakin nukuin paremmin.
Herätys klo 5.30, Pentryssä aamukahvit ja pyörän pakkauksen jälkeen matkaan klo 6.30. Ensimmäisenä aamuna aamutoimet tuppaavat kestämään normaalia kauemmin kun on rutiinit hukassa. Aamu oli kaunis mutta kylmä. Herätessäni hengitys höyrysi ulkona, joten laitoin pukuun lämpövuorit takaisin ja vielä Tulitakinkin väliin. Tankkasin myös Norsholmista. Niinhän siinä kävi, että jo parinkymmenen kilometrin päässä piti pysähtyä kuorimaan puvusta vuorit pois.7 aikaan oli jo toistakymmentä astetta lämmintä. Ensimmäinen ennalta katsottu kohde oli noin 50 km ajon päässä Björkforsissa BP huoltoasemamuseo, joka löytyikin helposti.
Mukavia mutkaisia pikkuteitä jatkoin aina rokkipaikkakunta Hultsfrediin asti. Yhdestä mutkasta säikähti kymmenkunta kaurista liikkeelle ihan tien varresta ja sain ne hätäisesti kuvattuakin. Muutenkin niitä näkyi useita, muutama yksittäinen kurki ja joutsen lisäksi. Hiirihaukkoja näkyi sitä enemmän pelloilla kaartelemassa, mitä lähemmäksi Skånea tulin. Helppoa ei ole niilläkään kun on varikset ja rastaat kiusana koko ajan. Smålannin maaseutu on kyllä Ruotsin A-luokkaa moottoripyöräteiden ja maisemien suhteen kun malttaa pysyä pikkuteillä. Målillassa oli Folkets Husilla loppis, kävin katselemassa pikaisesti läpi, jos löytyisi vaimolle tuliainen, ei löytynyt. Tankkasin ja join kahvit tuoreen tosca-pullan kera.
Illalla paljastui myös ensimmäinen unohtunut tavara, eli kännykän laturia ei ole matkassa. GoPron akkulaturi on ja digikamerankin akku riittänee koko reissun. Senan kypäräpuhelimesta en ole ihan varma. Älmshultin suuren Ikean vieressä yritin Willystä katsoa laturia, mutta se oli ihan ruokakauppa. Kristianstadista löytyi sitten Biltema ihan tien varresta ja sieltä micro-USB -johto, jolla saan puhelimet latinkiin pyörän USB-pistokkeesta. Vaikka lähdin hyvissä ajoin, oli aamun pikkuteillä mennyt sen verran paljon aikaa, että alkoi pikku hiljaa konkretisoitua se seikka, että on pidettävä ihan reipasta vauhtia, mikäli meinaa keritä klo 14 Ystadista lähtevälle laivalle. Tie vei siis 23 Vimmerbyn kautta Växsjöhön ja edelleen 19:ää Ystadiin. Olin suunnitellut tankkaavani pyörän Ruotsin puolella, koska illalla laiva on perillä Swinoujsciessa klo 20 ja sieltä on vielä reilun 200 km ajo varaamaani yöpaikkaan Hotel Niederfinow laivahissin viereen.
Ilma oli jo 11 alkaen ollut noin 20 asteista, tosin loppumatkasta merituuli vähän viilensi. Paska haisi vielä paikoin sekä kauniina kukkivat Skånen kumpuilevat rypsipellot joiden pökerryttävä haju meinasi salvata hengen. Metsät kukkivat valkeanaan valkovuokkoja. Peltotyöt oli suurimmalta osin tehty, ensimmäiset virittelivät jo ruiskuja käyttökuntoon. Tiet vetivät onneksi hyvin, eikä liikennettä ollut kovin paljoa. Yhdestä autonosturista ja muutamasta muusta tientukkeesta pääsin aika hyvin ohi. Moottoripyöriä tuli todella paljon vastaan, pitkiä letkoja, varsinkin 23:lla. Liekö ollut jokin möte jossain ylempänä. Navigaattori teki työtä käskettyä ja klo 13.15 kaarsin Ystadiin Polferriesin terminaaliin. Kaivoin maksukuitin tankkilaukusta ja lykkäsin luukusta pojalle koppiin, kuorien samalla hanskoja hikisistä kämmenistä. Poika oli ID:tä vailla ja työnsin lompakkoa perään. Nejnej, ei tämä kelpaa, pitää olla passi tai virallinen henkilökortti, sanoi poika ja työnsi paperit takaisin. Hyppäsin pyörän selästä ja rupesin punnertamaan pyörää keskituelle, jotta olisi helpompi avata passin sisältävä, vasen sivulaukku. Samalla pieni tuulenpuuska nappasi hanskojen väliin satulan päälle jättämäni matkalipun…
Viimeksi muokattu:
Voisko mode poistaa jälkimmäisen puoliskon. Otin copy pastella wordista tapatalkiin ja jostain syystä tuli tuplana. Tapatalkilla ei pysty enää muokkaamaan noin pitkää postausta, enkä muista salasanaa, että pääsisin hotellin nettikoneella korjaamaan.
Tai sitten korjaan kun pääsen kotiin. Jatkoa seuraa kun kerkiää ajamiselta kirjoittaa.
Täytyy tässä yhteydessä kehua, että Microsoft universal foldable keyboard on kyllä reissussa älykännykälle erinomainen kaveri. Mutta tupla ei ollut sen vika vaan ihan oma kämmi.
Tai sitten korjaan kun pääsen kotiin. Jatkoa seuraa kun kerkiää ajamiselta kirjoittaa.
Täytyy tässä yhteydessä kehua, että Microsoft universal foldable keyboard on kyllä reissussa älykännykälle erinomainen kaveri. Mutta tupla ei ollut sen vika vaan ihan oma kämmi.
Siinä olisi ollut helppo hätääntyä ja rytkäyttää pyörä näyttävästi rymähtäen kyljelleen, mutta kylmän rauhallisesti polkaisin pyörän loppuun keskituelle ja harppasin sitten muutaman pikajuoksuaskeleen tuulen kuljettaman matkalipun perään. Sain kuin sainkin lipun kiinni ja tyrkkäsin sen sitten takaisin pojan kouraan yhdessä sivulaukusta kaivamani passin kanssa. Hyvin kelpasi. Kuten Finnlinesillakin, sai ohjastaja ja Gessu oman lipun ja ohjastaja vielä etukäteen maksetusta buffet-lounaasta oman lipun lisäksi, jotka poika työnsi käteeni hyvää matkaa toivotellen. Pari henkilöautoa tuli vielä perääni ja pari rekkaa. Ajoin perästä laivaan sisään ja kansipojat viittoilivat minut ihan keulaan. Yhdessä kansipojan kanssa pyörä säädettiin paikalleen ja kiilattiin renkaat hyvillä kumikiiloilla paikalleen. Poika olisi tuonut mahdottoman järeät, likaiset ilinat, mutta kaivoin omat nätit ja puhtaat liinat laukusta, vedin puhtaat liinanasennushanskat käteen ja sitaisin pyörän kiinni. Kamat kantoon ja hyttiin. Kävin suihkussa huuhtomassa hiet ja sitten syömään, mutta missä ruokalippu?
Lienee pudonnut laivan kannelle kun ensimmäinen kansimies kyseli lippuja heti pyörän sisään ajettuani. No, katsotaan josko kuitilla selviäisi. Kiipesin kerroksen ylöspäin ruokasaliin. M/S Mazovia on melko siisti laiva, siistimpi kuin Finnfellow, tai Stena Linen Trelleborgista ajavat lautat, mutta mitään luksusta ei täältä löydy, ei edes tavallista saunaa. Palvelu tuntuu hyvältä ja ystävälliseltä, kuten Puolassa aina, yhteisen kielen olemattomuudesta huolimatta. Pyysin sormilla osoitellen noutolinjalta keitettyjä perunoita ja paneeratun possunleikkeen, se kun näytti ainoalta laktoosivaivaiselle sopivalta. Hyvä salaattipöytä kuului hintaan samoin kuin lasi tuoremehua. Otin kaapista vielä yhden oluen kyytipojaksi. Sitten kassalle, jossa teeskentelin kielitaidotonta, otin säälittävimmän ilmeeni ja lykkäsin matkan maksukuitin kassalle, siinä kun luki omalla rivillään, ”2 rätters lunch, 112 SEK”. Kassaherra lähti selvittämään infoon tapaustani ja palasi hymyillen hetken kuluttua. Kaikki ok, olut tietysti piti maksaa erikseen. Jälkiruuaksi hain vielä rekkakuskien pöydästä pari kakunpalaa ja kahvin, eikä tuo huolinut maksua niistäkään.
Nyt kölkytellään vielä 5 tuntia Swinoujscieen ja sitten moottoritietä Niewerfinowhun. Pitänee jättää passi tankkilaukkuun, jos vaikka ovat laittaneet rajalle tilapäiset tarkastukset. Vaikka en kyllä usko olevan rajamiehen näkökulmastakaan kovin todennäköistä, että paperiton syyrialainen terroristi liikkuisi Suomen kilvissä olevalla Gessulla ja vielä kirkkaan keltainen, EN-normien mukainen huomioliivi päällä. Laivalla tuntuu olevan pelkästään puolalaisia, ruotsia ei kuule lainkaan. Tai sitten ovat hiljaisempia.
Loppumatka kului taas Päätalon Kallen nuoruusmuistoja lukien. Kävin vielä kahviossa syömässä Sämpylän ja join kahvit. Ilmoittauduin myös kotiin, että hengissä ollaan ja kohta Pu(o)lassa. Soittelin myös autokannelta luukkujen avautumista odotellessa Niederfinowiin Hotel am Schiffshebewerkiin, että laiva on aikataulussaan ja että yhteentoista mennessä uskoisin olevani perillä. Meteli autokannella oli kova ja kuuluvuus siten hieman huono. Sen verran sain kuitenkin selvää Sabrinan saksankielisestä yliystävällisestä vuodatuksesta, ettei emäntä taida enää siihen aikaan olla paikalla, mutta että keittiön akkunan alla pitäisi olla keltainen jokin ja sen jonkin sisällä avain.
Lienee pudonnut laivan kannelle kun ensimmäinen kansimies kyseli lippuja heti pyörän sisään ajettuani. No, katsotaan josko kuitilla selviäisi. Kiipesin kerroksen ylöspäin ruokasaliin. M/S Mazovia on melko siisti laiva, siistimpi kuin Finnfellow, tai Stena Linen Trelleborgista ajavat lautat, mutta mitään luksusta ei täältä löydy, ei edes tavallista saunaa. Palvelu tuntuu hyvältä ja ystävälliseltä, kuten Puolassa aina, yhteisen kielen olemattomuudesta huolimatta. Pyysin sormilla osoitellen noutolinjalta keitettyjä perunoita ja paneeratun possunleikkeen, se kun näytti ainoalta laktoosivaivaiselle sopivalta. Hyvä salaattipöytä kuului hintaan samoin kuin lasi tuoremehua. Otin kaapista vielä yhden oluen kyytipojaksi. Sitten kassalle, jossa teeskentelin kielitaidotonta, otin säälittävimmän ilmeeni ja lykkäsin matkan maksukuitin kassalle, siinä kun luki omalla rivillään, ”2 rätters lunch, 112 SEK”. Kassaherra lähti selvittämään infoon tapaustani ja palasi hymyillen hetken kuluttua. Kaikki ok, olut tietysti piti maksaa erikseen. Jälkiruuaksi hain vielä rekkakuskien pöydästä pari kakunpalaa ja kahvin, eikä tuo huolinut maksua niistäkään.
Nyt kölkytellään vielä 5 tuntia Swinoujscieen ja sitten moottoritietä Niewerfinowhun. Pitänee jättää passi tankkilaukkuun, jos vaikka ovat laittaneet rajalle tilapäiset tarkastukset. Vaikka en kyllä usko olevan rajamiehen näkökulmastakaan kovin todennäköistä, että paperiton syyrialainen terroristi liikkuisi Suomen kilvissä olevalla Gessulla ja vielä kirkkaan keltainen, EN-normien mukainen huomioliivi päällä. Laivalla tuntuu olevan pelkästään puolalaisia, ruotsia ei kuule lainkaan. Tai sitten ovat hiljaisempia.
Loppumatka kului taas Päätalon Kallen nuoruusmuistoja lukien. Kävin vielä kahviossa syömässä Sämpylän ja join kahvit. Ilmoittauduin myös kotiin, että hengissä ollaan ja kohta Pu(o)lassa. Soittelin myös autokannelta luukkujen avautumista odotellessa Niederfinowiin Hotel am Schiffshebewerkiin, että laiva on aikataulussaan ja että yhteentoista mennessä uskoisin olevani perillä. Meteli autokannella oli kova ja kuuluvuus siten hieman huono. Sen verran sain kuitenkin selvää Sabrinan saksankielisestä yliystävällisestä vuodatuksesta, ettei emäntä taida enää siihen aikaan olla paikalla, mutta että keittiön akkunan alla pitäisi olla keltainen jokin ja sen jonkin sisällä avain.
Niillä ohjeilla ulos laivasta ja ensimmäiselle BP:n huoltoasemalle tankille, Ruotsin puolella kun tankkaus jäi sattuneesta syystä tekemättä. No, halvempaahan se täällä on, 4,1 PLN/litra. Olisi vaan sekin aika säästynyt jos olisin ehtinyt tankata Ruotsissa. Szcezinin kautta Berliiniin johtava moottoritie oli paria kuoppaisempaa pätkää lukuun ottamatta aivan erinomaisessa kunnossa. Samalla muistin senkin, että mistä tietää tulleensa vanhan itäblokin maahan, vaikka mikään muu ei siitä kielisikään? No, betonisista sähkötolpista tietysti. En ole niitä yhdessäkään vanhan Länsi-Euroopan maassa nähnyt, mutta kaikissa itäblokin maissa kyllä. Heti kohta Swinoujscien ulkopuolella oli sattunut merkillinen onnettomuus, kun sirkuksen tai tivolin traktori oli suistunut ojaan perässään kaksi isoa, umpinaista vankkurimallin kärryä. Pystyssä olivat onneksi, mutta toivottavasti ei ole leijonia tai tiikereitä karannut. Letkaa vetäneen vanhan Belaruksen toinen etupyörä oli irronnut läskineen ja yhdistelmä oli siksakissa ojassa. Heti kohta sen jälkeen olisi tehnyt mieli topata kuvaamaan hääparia, joka valokuvautti itseään keltaisena kukkivassa rypsipellossa iltaruskon valaistessa kasvoja, mutta eipä ehtinyt hiljentää ajoissa.
Lepakoita parveili tien yläpuolella pyytämässä hyönteisiä, joita liiskaaantuikin runsaasti Gessun keulaan ja pleksiin. Givi Airflow onneksi ohjaa lähes kaikki kypärän yli. Gopron linssi vaan pitäisi myös muistaa pyyhkäistä aina peukalolla puhtaaksi ennen kuvausta. Suurin piirein puolivälissä Saksan rajalle on valtava laani tuulimyllyn siipiä odottamassa kuljetusta vaikkapa Suomeen veronmaksajien riesaksi. Liikennettä oli jonkin verran, mutta ei liiaksi asti. Pimenevässä illassa tuulimyllyjen varoitusvalot tuikkivat iltaöisellä taivaalla kuin punaiset tähdet valtavien tuulipuistojen läpi ajaessa. Zumo ohjasi taas varmasti oikeaan osoitteeseen. Kuvailin laivahissiä jo pimeässä, vaikuttava laitos. Sammakot kurnuttavat vastapäisellä luhdalla kuin viimeistä päivää. Yritin muistella Sabrinan puhelimitse antamia ohjeita avaimen kätköpaikasta, mutta pihaan kurvatessani olikin terassin ukkoköörillä vielä täysi rähinä päällä ja Sabrina kantoi kaksin käsin lisää olutta pöytiin.
Kello oli 22.55 kolistellessani hotellin porstuaan endurosaappaissani, onneksi puhtaissa sellaisissa. Pikaiset kuulumiset, avain taskuun ja kamat huoneeseen, paperityöt kuulemma ehtii tehdä aamulla. Suihku ja vähän päiväkirjan päivitystä. Kypäräkaljat saa korvata minibaarista löytynyt vichy. Eilen aamulla klo 2.00 lähdin kotoa Oulusta, nyt kolmea tuntia vaille 2 vrk myöhemmin siis Berliinin tienoilla, ajoa kertynyt suurin piirtein 1560 km sekä kaksi laivamatkaa. Eilinen päivä alkoi 2.00 päättyen Norsholmiin 20.50 ja tämä alkoi 6.30 päättyen nyt siis 22.50. Onneksi laivamatkat ovat katkoneet urakkaa mukavasti, eikä ajamiseen ole vielä leipääntynyt.
Lepakoita parveili tien yläpuolella pyytämässä hyönteisiä, joita liiskaaantuikin runsaasti Gessun keulaan ja pleksiin. Givi Airflow onneksi ohjaa lähes kaikki kypärän yli. Gopron linssi vaan pitäisi myös muistaa pyyhkäistä aina peukalolla puhtaaksi ennen kuvausta. Suurin piirein puolivälissä Saksan rajalle on valtava laani tuulimyllyn siipiä odottamassa kuljetusta vaikkapa Suomeen veronmaksajien riesaksi. Liikennettä oli jonkin verran, mutta ei liiaksi asti. Pimenevässä illassa tuulimyllyjen varoitusvalot tuikkivat iltaöisellä taivaalla kuin punaiset tähdet valtavien tuulipuistojen läpi ajaessa. Zumo ohjasi taas varmasti oikeaan osoitteeseen. Kuvailin laivahissiä jo pimeässä, vaikuttava laitos. Sammakot kurnuttavat vastapäisellä luhdalla kuin viimeistä päivää. Yritin muistella Sabrinan puhelimitse antamia ohjeita avaimen kätköpaikasta, mutta pihaan kurvatessani olikin terassin ukkoköörillä vielä täysi rähinä päällä ja Sabrina kantoi kaksin käsin lisää olutta pöytiin.
Kello oli 22.55 kolistellessani hotellin porstuaan endurosaappaissani, onneksi puhtaissa sellaisissa. Pikaiset kuulumiset, avain taskuun ja kamat huoneeseen, paperityöt kuulemma ehtii tehdä aamulla. Suihku ja vähän päiväkirjan päivitystä. Kypäräkaljat saa korvata minibaarista löytynyt vichy. Eilen aamulla klo 2.00 lähdin kotoa Oulusta, nyt kolmea tuntia vaille 2 vrk myöhemmin siis Berliinin tienoilla, ajoa kertynyt suurin piirtein 1560 km sekä kaksi laivamatkaa. Eilinen päivä alkoi 2.00 päättyen Norsholmiin 20.50 ja tämä alkoi 6.30 päättyen nyt siis 22.50. Onneksi laivamatkat ovat katkoneet urakkaa mukavasti, eikä ajamiseen ole vielä leipääntynyt.
Viimeksi muokattu:
Näköjään sitä herää lomallakin normaaliin aikaan, pitkäksi venyneistä ajopäivistä huolimatta, eli Suomen aikaa kuuden jälkeen ei uni enää tullut. Vaatteet päälle ja ihailemaan kaunista aamua. Nyt alkaa tuntua lomalta. Rantaluhdalla leijuu sumuvaippa, kurjet huutelevat, käki kukkuu ja rastaat laulavat takana olevassa metsässä, tuoksuu kesäaamulle. Yli kaiken muun metakan kantaa rastaskerttusten voimakas, säksättävä laulu luhdalta. Kettu kiertelee rantaniityllä aamupalan toivossa ja katsellen kuinka kaksi kaurista ruokailevat. Siinä sitä olisi ketulle sapuskaa jos vain saisi nurin. Kävelen katselemaan laivahissiä, joka onkin vaikuttava näky. Alkuperäinen on valmistunut -30-luvun taitteessa ja pystyy nostamaan 95 metriä pitkiä laivoja, nostokorkeus 36 metriä ja nostovoima, altaassa oleva vesi mukaan lukien 4300 tonnia. Viisi vuotta sitten on rakennettu Kruppin teräksestä rakennetun vanhan hissin viereen uusi, suurempi, mutta rumempi hissi betonista, joka valmistuttuaan pystyy nostamaan 115-metrisiä laivoja, yhteensä 9000 tonnia. Nyt aamupalalle ja sitten taasen tien päälle. Tänään ei pitäisi olla kiire mihinkään, Zittauhun matkaa noin 300 km. Hotel am Schiffshebewerk maksoi 47,50, ei mahdottoman hintainen, mutta huoneen tupakanhaju laski pisteitä. Ei ollut nichtraucherzimmer.
Aamupalan olin tilannut puoli kahdeksaksi, jotenkin aamutoimissa kului aikaa niin paljon, että vasta yhdeksän maissa olin pyörän päällä. Kävin vielä ajamassa kanavan varressa eilistä reittiä takaisin ja katsomassa laivahissin turistiristeilyjen lähtöpaikkaa. Mutta on sillä hissillä ihan oikeaakin työtä, eikä vain turistien nostoja. Palatessani oli hiililastissa oleva proomu juuri ajanut hissiin ja odotti nostoa 36 metriä ylempänä jatkuvaan akveduktiin.
Tästä eteenpäin päivän ohjelmana oli ajoa vuorotellen mäntymetsissä, kumpuilevissa peltomaisemissa, pyökkimetsissä ja pikkukylissä. Ensimmäisenä oli tarkoitus käydä katsomassa Falkenhagenissa saksalaisten hylätyn sotilasbunkkerin raunioita. Paikka löytyi, mutta ruostunut aita esti pääsyn perille, eikä tiukka kielto 250 euron sakon uhalla yllyttänyt kiipeilypuuhiin.
Lämpötila oli jo lähtiessä +18 ja kiipesi heti kohta päälle 20:n. Seuraavaksi suunnistin Bad Saarowin lomanviettopaikkaan, jossa Berliiniläisillä on aika leuhkat datshat. Kylän eteläpuolella, Diensdorf-Radlowissa oli suuri flohmarkt sekä mobilistien kokoontuminen, porukkaa liikkeellä tungokseen asti. Rokki soi, makkara ja kalja teki kauppaansa. Kiertelin myyntipöytiä ja onnistuinkin löytämään vaimolle tuliaisen, nyt on sekin huoli pois. Join pahimpaan janooni yhden radlerin ja kiertelin vielä katselemassa sekalaista autokalustoa ja pääsasiassa MZ-merkkistä pyöräkalustoa. Malliksi oli muutama EMV:kin mukana, pari Harrikkaa ja Hondaa sekä ainakin Simsonin mopoja ja pari NSU:ta.
Lie ollut muutakin, mutta aloin hyytyä helteeseen, joten söin evässuklaapatukan, tyhjensin vesipullon ja tien päälle. Samat maisemat jatkuivat. Aamulla pyökkimetsät ja pellot olivat pääosassa, nyt maisema vaihtui karummiksi mäntykankaiksi, välillä melkeinpä puuttomaksi nummeksi. Jänschwaldessa hiilivoimalat tekivät ruskohiilestä sähköä ja laajat tagebaut, eli ruskohiilen avolouhokset ympäröivät kylää. Jokaisella peltoaukealla tuulivoimalat vispasivat ilmaa ja söivät teutoonien veroeuroja. Saksassa ei näköjään ole juuri mitään varoetäisyyksiä, miten lähelle asuttua taloa tuulipuiston saa pystyttää. Toisaalta, jos noudatettaisiin Suomessa yleistä parin – kolmen kilometrin suositusta asuttuun taloon, niin eihän Saksaan mahtuisi tuulipuistoja kuin kansallispuistoihin jos niihinkään, niin tiheässä ovat kylät. Ihan varauksetonta ei tuulivoiman kannatus ole Saksassakaan. Useissa kylissä, joissa myllyjä ei (vielä) ollut, oli tuulivoimaa vastustavia julisteita, joissa kerättiin nimilistaa adressiin. Moottoripyöriä on täällä itärajan pinnassa kauniina sunnuntaipäivänä todella paljon liikkeellä. Ohitin miehekkäästi yhden harrikkaletkan, jota veti sodanaikainen harrikka. Parin kilometrin päässä oli sitten tasoristeys ja puomit alhalla, joten siinä sitten jonotettiin porukalla ja odotettiin ohittavaa junaa.
Suunniteltu päivämatka Zittauhun ei ollut pitkä, 320 km, mutta kova helle alkoi viedä miehestä mehut. Ennen Görlitziä pysähdyin vielä syömään jäätelön ja ostamaan vettä. Pikkutie, jota ajoin, meni melkein Görlitzin läpi, mutta veti yllättävän hyvin. Dresdenin ja Görlitzin välisellä moottoritiellä sen sijaan näkyi olevan kilometrien mittainen stau. Parempi vaan pysyä pikkuteillä, niin pysyy ainakin liikkeellä tässä helteessä. Görlitzin eteläpuolella oli vanhasta tagebausta tullut iso järvi, Berzdorfer See, johon matkasi kansaa uimarannalle. Järven eteläpäässä oli kaivinkonemuso ja kieltämättä schauffelbagger 1452 on Gessuun tai jopa kasi-pillariin verrattuna melko iso kapistus.
Aamupalan olin tilannut puoli kahdeksaksi, jotenkin aamutoimissa kului aikaa niin paljon, että vasta yhdeksän maissa olin pyörän päällä. Kävin vielä ajamassa kanavan varressa eilistä reittiä takaisin ja katsomassa laivahissin turistiristeilyjen lähtöpaikkaa. Mutta on sillä hissillä ihan oikeaakin työtä, eikä vain turistien nostoja. Palatessani oli hiililastissa oleva proomu juuri ajanut hissiin ja odotti nostoa 36 metriä ylempänä jatkuvaan akveduktiin.
Tästä eteenpäin päivän ohjelmana oli ajoa vuorotellen mäntymetsissä, kumpuilevissa peltomaisemissa, pyökkimetsissä ja pikkukylissä. Ensimmäisenä oli tarkoitus käydä katsomassa Falkenhagenissa saksalaisten hylätyn sotilasbunkkerin raunioita. Paikka löytyi, mutta ruostunut aita esti pääsyn perille, eikä tiukka kielto 250 euron sakon uhalla yllyttänyt kiipeilypuuhiin.
Lämpötila oli jo lähtiessä +18 ja kiipesi heti kohta päälle 20:n. Seuraavaksi suunnistin Bad Saarowin lomanviettopaikkaan, jossa Berliiniläisillä on aika leuhkat datshat. Kylän eteläpuolella, Diensdorf-Radlowissa oli suuri flohmarkt sekä mobilistien kokoontuminen, porukkaa liikkeellä tungokseen asti. Rokki soi, makkara ja kalja teki kauppaansa. Kiertelin myyntipöytiä ja onnistuinkin löytämään vaimolle tuliaisen, nyt on sekin huoli pois. Join pahimpaan janooni yhden radlerin ja kiertelin vielä katselemassa sekalaista autokalustoa ja pääsasiassa MZ-merkkistä pyöräkalustoa. Malliksi oli muutama EMV:kin mukana, pari Harrikkaa ja Hondaa sekä ainakin Simsonin mopoja ja pari NSU:ta.
Lie ollut muutakin, mutta aloin hyytyä helteeseen, joten söin evässuklaapatukan, tyhjensin vesipullon ja tien päälle. Samat maisemat jatkuivat. Aamulla pyökkimetsät ja pellot olivat pääosassa, nyt maisema vaihtui karummiksi mäntykankaiksi, välillä melkeinpä puuttomaksi nummeksi. Jänschwaldessa hiilivoimalat tekivät ruskohiilestä sähköä ja laajat tagebaut, eli ruskohiilen avolouhokset ympäröivät kylää. Jokaisella peltoaukealla tuulivoimalat vispasivat ilmaa ja söivät teutoonien veroeuroja. Saksassa ei näköjään ole juuri mitään varoetäisyyksiä, miten lähelle asuttua taloa tuulipuiston saa pystyttää. Toisaalta, jos noudatettaisiin Suomessa yleistä parin – kolmen kilometrin suositusta asuttuun taloon, niin eihän Saksaan mahtuisi tuulipuistoja kuin kansallispuistoihin jos niihinkään, niin tiheässä ovat kylät. Ihan varauksetonta ei tuulivoiman kannatus ole Saksassakaan. Useissa kylissä, joissa myllyjä ei (vielä) ollut, oli tuulivoimaa vastustavia julisteita, joissa kerättiin nimilistaa adressiin. Moottoripyöriä on täällä itärajan pinnassa kauniina sunnuntaipäivänä todella paljon liikkeellä. Ohitin miehekkäästi yhden harrikkaletkan, jota veti sodanaikainen harrikka. Parin kilometrin päässä oli sitten tasoristeys ja puomit alhalla, joten siinä sitten jonotettiin porukalla ja odotettiin ohittavaa junaa.
Suunniteltu päivämatka Zittauhun ei ollut pitkä, 320 km, mutta kova helle alkoi viedä miehestä mehut. Ennen Görlitziä pysähdyin vielä syömään jäätelön ja ostamaan vettä. Pikkutie, jota ajoin, meni melkein Görlitzin läpi, mutta veti yllättävän hyvin. Dresdenin ja Görlitzin välisellä moottoritiellä sen sijaan näkyi olevan kilometrien mittainen stau. Parempi vaan pysyä pikkuteillä, niin pysyy ainakin liikkeellä tässä helteessä. Görlitzin eteläpuolella oli vanhasta tagebausta tullut iso järvi, Berzdorfer See, johon matkasi kansaa uimarannalle. Järven eteläpäässä oli kaivinkonemuso ja kieltämättä schauffelbagger 1452 on Gessuun tai jopa kasi-pillariin verrattuna melko iso kapistus.
Viimeksi muokattu:
Saavuin kolmen tähden Hotel Dresdener Hofiin neljän jälkeen. Hintaa pitävät 53 euroa ja on kyllä aivan mahtava hinta-laatusuhde. Sisätilat vasta täysin remontoitu todella fiksuiksi, tilava huone, erinomaisesti siivottu, hyvä kylppäri ja sänky. No saunaa ei löydy, siitä pieni miinus. Ruoka on myös hyvää ja kohtuuhintaista, päivän annos, lampaan kotletit ja tuoretta parsaa, 13,50.
Kävin vielä kaupungilla kävelemässä ja valokuvailemassa, mutta eipä löytynyt kahvipaikkaa. Yhdessä oli ovet vielä auki, mutta nisut oli siivottu tiskistä pois, eivätkä suostuneet enää myymään mitään. Edes läheiseltä Aral-huoltoasemalta ei saanut kuin kalijupääkahavia automaatista, joten jätin senkin ostamatta ja käppäilin takaisin hotellille.
Tämä hotelli tarjosi aamupalan jo puoli seitsemästä alkaen, vaikka ei ihan keikkamiesten hotelli ollutkaan. Ei ollut siis mitään ongelmaa ehtiä hyvissä ajoin, vielä aamuviileässä kelissä liikkeelle. Puoli kahdeksan maissa pyyhkäisin öiset kasteet hihalla istuimelta ja suuntasin Gessun etupyörän kohti Saksan ja Tsekin rajalla olevaa Sudeettivuoristoa. Tämän päivän ohjelmassa olisi ajoa mutkateillä vuorotellen synkissä vuoristokuusikoissa, kumpuilevissa peltomaisemissa ja vehreissä pyökkimetsissä. Muutamasta reiluun kymmenen kilometrin välein oli aina talorypäs, pikkukylä tai vähän suurempi taajama. Heti alkumatkasta oli merkillisen näköisiä, ilmeisesti jääkauden syövyttämiä kalliopaasia ja jyrkänteitä, Kelchstein.
Meno maistui tien mutkitellessa jyrkkäseinäisessä kanjonissa kirkkaan vuoristopuron varressa. Yhdessä pikkukylässä piti tehdä U-käännös kun meinasi houkuttelevan näköinen Beckerei livahtaa ohi. Kyllä kannatti, hyvä kahvi ja aivan erinomainen, sekä myös reilun kokoinen kirsikkaleivos, yhteensä vain kaksi euroa. Saksassa. Uskomatonta jos vertaa esim. ABC:n hintaan tai laatuun. Eikä muuten olisi pitänyt todeta, että vain itäblokin maissa on sähköpaalut betonia, on niitä näköjään Saksassakin. Toki enimmäkseen tuolla itärajan pinnassa, missä kadun nimet ovat myös puolaksi, mutta näköjään täälläkin, tosin vanhassa Itä-Saksassahan tässä vielä ollaan.
Lämpötila alkoi taas nousta kohti hellelukemia, mutta onneksi pääsin puoleen päivään mennessä sen verran ylemmäksi, 600 m+ tasolle, jossa oli muutaman asteen viileämpää, vain 18-20. Ajaessa siis juuri sopivaa. Seiffen on nykyään turistikylä, mutta DDR:n aikaan se oli Saksan demokraattisen tasavallan leluteollisuuden keskus. Useimmat 60- ja 70-luvulla syntyneet lienevät nähneet niitä itäsaksalaisia, puusta valmistettuja Meccano-rakennussarjan kopioita. No, meikäläisen lapsuudessa nekin olivat itselleni liian kalliitta, autot ja pyssyt veistettiin itse laudasta ja kakkosnelosesta. Sen ainoan Plaston kuorma-auton päälle peruutti naapuri traktorillaan. Joka tapauksessa tuolla Seiffenissa puuleluteollisuus kukoistaa taas turismin myötä. Taitavat nikkarit tekevät puusta mitä vain mieleen juolahtaa. Seiffenissa söin myös hyvän Bratwurst-annoksen Paulanerin alkoholittoman weizenin kera. Hyvää oli.
Maisemat ja keli jatkuivat edelleen samanlaisina ja sääennusteet näyttävät samaa koko viikoksi. Täytyy kyllä sanoa, että toukokuu on erinomaista aikaa lomailla tällä suunnalla. Ei liikaa turisteja, mutta kuitenkin sen verran, että kaikki paikat auki. Omena-, luumu-, kirsikka-, päärynäpuut, atsaleat ja alppiruusut ja mitä kaikkia niitä nyt onkaan, kukkivat valtoimenaan. Linnut laulavat kuin viimeistä päivää ja kaikkialla on rehevän vehreää, ei vielä aavistustakaan loppukesän kulottuneesta, kellanvihreästä sävystä. Ja ennen kaikkea, sää on sopiva ajamiseen, ei mitään hirmuhelteitä.
Päivälle sattui myös yksi paluuperä. Olin Base campilla suunnitellut joka päivän reitin etukäteen, kuitenkin niin, että on mahdollista oikoa ja muuttaa suunnitelmaa tarpeen vaatiessa, eli vain ”must” käyntipaikat ja etukäteen varatut yöpaikat reittipisteinä. Muuten vedin viivaa vain sopivan näköisillä teille, joten navi laskee sitä tarvittaessa uudelleen noiden reittipisteiden välillä. Rathenin turistikylään sattui siis tuo paluuperä. Vähän ennen sitä, Kirnitzschtalissa oli liikkeellä paljon turisteja joita kapearaiteinen juna kuljetti jyrkkäseinäisessä laaksossa kadunreunassa menevillä raiteilla. Oberwiesentalista poikkesin Fichtelbergin huipulle, 1238 metriä ja join siellä vielä kahvit. Turistipaikassa on turistipaikan hinnat, pelkkä kahvi 2 euroa ja kaiken lisäksi vähän pannussa seisoneen makuista.
Lähelle reittiä olisi sattunut myös Zschopaun Motorradausstellung, jossa on etupäässä DKW ja MZ-kalustoa ja hyvin onkin. Olen kuitenkin käynyt siellä 2013, joten sai jäädä nyt väliin. Moottoripyöriäkin oli jonkin verran liikkeellä, vaikka arkipäivä olikin. Liikennettä oli muuten erittäin vähän. Harvat asuntoautot olivat turistirysissä parkissa, en ohittanut yhtään ainutta tänään, muutaman traktorin kyllä. Vain Bad Schandaun seudulla oli vähän matkaa vilkkaampi liikenne.
Kymmentä vaille viisi ohjastin Gessun Breitenbrunnissa Adners Gasthofin pihaan. Sain huoneen ykköskerroksesta mutta auringon puolelta ja iso ikkuna aurinkoon päin. Tukalan kuuma. Ikkunat ja ovet tuuletusasentoon ja suihkuun. Lähdin sitten kylälle käppäilemaan tarkoitus käväistä ostamassa vähän hedelmiä illaksi. Googlen kartasta kotona katsottu Penny oli kuitenkin ulkomuistista sen verran kaukana, että rupesi hirvittämään miten hiki tulee kun kiipeää mäen takaisin ylös kauppakassin kanssa. Käännyin siis takaisin ja kävin Gessulla hedelmäostoksilla. Adners Gasthofissa huoneen hintaan olisi sisältynyt myös sauna. Saunan lämmitys olisi kuitenkin pitänyt tilata 2 tuntia etukäteen ja kun saunassa oli ehdoton Verbot veden heittämisestä kiukaan kolmelle kivelle tai peukalonpaksuisten sähkövastusten päälle, lauteet olivat matalat ja ilmakin niin kuuma, niin jääköön väliin.
Nyt on iltapalaa ja huomiseksi matkaevästä. Kävin vielä alakerran Gasthofissa yhdellä olusella ja lueskelemassa päivän lehteä, eipä ollut montaa asiakasta. Palatessani huoneeseen oli seinällä ruokalusikan kokoinen hämähäkki. Vaikka minulla ei ole mitään araknofobiaa, tuntui ajatus yön viettämisestä tuollaisen pedon kanssa samassa sängyssä epämiellyttävältä...
Kävin vielä kaupungilla kävelemässä ja valokuvailemassa, mutta eipä löytynyt kahvipaikkaa. Yhdessä oli ovet vielä auki, mutta nisut oli siivottu tiskistä pois, eivätkä suostuneet enää myymään mitään. Edes läheiseltä Aral-huoltoasemalta ei saanut kuin kalijupääkahavia automaatista, joten jätin senkin ostamatta ja käppäilin takaisin hotellille.
Tämä hotelli tarjosi aamupalan jo puoli seitsemästä alkaen, vaikka ei ihan keikkamiesten hotelli ollutkaan. Ei ollut siis mitään ongelmaa ehtiä hyvissä ajoin, vielä aamuviileässä kelissä liikkeelle. Puoli kahdeksan maissa pyyhkäisin öiset kasteet hihalla istuimelta ja suuntasin Gessun etupyörän kohti Saksan ja Tsekin rajalla olevaa Sudeettivuoristoa. Tämän päivän ohjelmassa olisi ajoa mutkateillä vuorotellen synkissä vuoristokuusikoissa, kumpuilevissa peltomaisemissa ja vehreissä pyökkimetsissä. Muutamasta reiluun kymmenen kilometrin välein oli aina talorypäs, pikkukylä tai vähän suurempi taajama. Heti alkumatkasta oli merkillisen näköisiä, ilmeisesti jääkauden syövyttämiä kalliopaasia ja jyrkänteitä, Kelchstein.
Meno maistui tien mutkitellessa jyrkkäseinäisessä kanjonissa kirkkaan vuoristopuron varressa. Yhdessä pikkukylässä piti tehdä U-käännös kun meinasi houkuttelevan näköinen Beckerei livahtaa ohi. Kyllä kannatti, hyvä kahvi ja aivan erinomainen, sekä myös reilun kokoinen kirsikkaleivos, yhteensä vain kaksi euroa. Saksassa. Uskomatonta jos vertaa esim. ABC:n hintaan tai laatuun. Eikä muuten olisi pitänyt todeta, että vain itäblokin maissa on sähköpaalut betonia, on niitä näköjään Saksassakin. Toki enimmäkseen tuolla itärajan pinnassa, missä kadun nimet ovat myös puolaksi, mutta näköjään täälläkin, tosin vanhassa Itä-Saksassahan tässä vielä ollaan.
Lämpötila alkoi taas nousta kohti hellelukemia, mutta onneksi pääsin puoleen päivään mennessä sen verran ylemmäksi, 600 m+ tasolle, jossa oli muutaman asteen viileämpää, vain 18-20. Ajaessa siis juuri sopivaa. Seiffen on nykyään turistikylä, mutta DDR:n aikaan se oli Saksan demokraattisen tasavallan leluteollisuuden keskus. Useimmat 60- ja 70-luvulla syntyneet lienevät nähneet niitä itäsaksalaisia, puusta valmistettuja Meccano-rakennussarjan kopioita. No, meikäläisen lapsuudessa nekin olivat itselleni liian kalliitta, autot ja pyssyt veistettiin itse laudasta ja kakkosnelosesta. Sen ainoan Plaston kuorma-auton päälle peruutti naapuri traktorillaan. Joka tapauksessa tuolla Seiffenissa puuleluteollisuus kukoistaa taas turismin myötä. Taitavat nikkarit tekevät puusta mitä vain mieleen juolahtaa. Seiffenissa söin myös hyvän Bratwurst-annoksen Paulanerin alkoholittoman weizenin kera. Hyvää oli.
Maisemat ja keli jatkuivat edelleen samanlaisina ja sääennusteet näyttävät samaa koko viikoksi. Täytyy kyllä sanoa, että toukokuu on erinomaista aikaa lomailla tällä suunnalla. Ei liikaa turisteja, mutta kuitenkin sen verran, että kaikki paikat auki. Omena-, luumu-, kirsikka-, päärynäpuut, atsaleat ja alppiruusut ja mitä kaikkia niitä nyt onkaan, kukkivat valtoimenaan. Linnut laulavat kuin viimeistä päivää ja kaikkialla on rehevän vehreää, ei vielä aavistustakaan loppukesän kulottuneesta, kellanvihreästä sävystä. Ja ennen kaikkea, sää on sopiva ajamiseen, ei mitään hirmuhelteitä.
Päivälle sattui myös yksi paluuperä. Olin Base campilla suunnitellut joka päivän reitin etukäteen, kuitenkin niin, että on mahdollista oikoa ja muuttaa suunnitelmaa tarpeen vaatiessa, eli vain ”must” käyntipaikat ja etukäteen varatut yöpaikat reittipisteinä. Muuten vedin viivaa vain sopivan näköisillä teille, joten navi laskee sitä tarvittaessa uudelleen noiden reittipisteiden välillä. Rathenin turistikylään sattui siis tuo paluuperä. Vähän ennen sitä, Kirnitzschtalissa oli liikkeellä paljon turisteja joita kapearaiteinen juna kuljetti jyrkkäseinäisessä laaksossa kadunreunassa menevillä raiteilla. Oberwiesentalista poikkesin Fichtelbergin huipulle, 1238 metriä ja join siellä vielä kahvit. Turistipaikassa on turistipaikan hinnat, pelkkä kahvi 2 euroa ja kaiken lisäksi vähän pannussa seisoneen makuista.
Lähelle reittiä olisi sattunut myös Zschopaun Motorradausstellung, jossa on etupäässä DKW ja MZ-kalustoa ja hyvin onkin. Olen kuitenkin käynyt siellä 2013, joten sai jäädä nyt väliin. Moottoripyöriäkin oli jonkin verran liikkeellä, vaikka arkipäivä olikin. Liikennettä oli muuten erittäin vähän. Harvat asuntoautot olivat turistirysissä parkissa, en ohittanut yhtään ainutta tänään, muutaman traktorin kyllä. Vain Bad Schandaun seudulla oli vähän matkaa vilkkaampi liikenne.
Kymmentä vaille viisi ohjastin Gessun Breitenbrunnissa Adners Gasthofin pihaan. Sain huoneen ykköskerroksesta mutta auringon puolelta ja iso ikkuna aurinkoon päin. Tukalan kuuma. Ikkunat ja ovet tuuletusasentoon ja suihkuun. Lähdin sitten kylälle käppäilemaan tarkoitus käväistä ostamassa vähän hedelmiä illaksi. Googlen kartasta kotona katsottu Penny oli kuitenkin ulkomuistista sen verran kaukana, että rupesi hirvittämään miten hiki tulee kun kiipeää mäen takaisin ylös kauppakassin kanssa. Käännyin siis takaisin ja kävin Gessulla hedelmäostoksilla. Adners Gasthofissa huoneen hintaan olisi sisältynyt myös sauna. Saunan lämmitys olisi kuitenkin pitänyt tilata 2 tuntia etukäteen ja kun saunassa oli ehdoton Verbot veden heittämisestä kiukaan kolmelle kivelle tai peukalonpaksuisten sähkövastusten päälle, lauteet olivat matalat ja ilmakin niin kuuma, niin jääköön väliin.
Nyt on iltapalaa ja huomiseksi matkaevästä. Kävin vielä alakerran Gasthofissa yhdellä olusella ja lueskelemassa päivän lehteä, eipä ollut montaa asiakasta. Palatessani huoneeseen oli seinällä ruokalusikan kokoinen hämähäkki. Vaikka minulla ei ole mitään araknofobiaa, tuntui ajatus yön viettämisestä tuollaisen pedon kanssa samassa sängyssä epämiellyttävältä...
Viimeksi muokattu:
henkka 71 sanoi:
Voin laittaa tarkempaa tietoa kun saan luottokorttilaskun. Noilla ajomäärillä (n. 300 km/päivä) riittää 100 euroa/päivä helposti kaikkeen (majoitus, bensa, ruoka), usein siitä jää paljon ylikin. Tuo on kuitenkin hyvä perusluku lähteä liikkeelle. Jos mukana on kaveri jakamassa majoituskuluja, niin tulee tietysti edullisemmaksi.
Kaikki varmaan tietää, että Saksan hintataso on hieman Suomea edullisempi, varsinkin olut ja muut viinakset jos niitä harrastaa, ruokakin jonkin verran. Puolan hintataso on noin puolet Suomen hinnoista (ruoka, muu tavara kaupassa, ravintolaruoka vieläkin edullisempaa), Tsekki on hieman Puolaa kalliimpi, Slovakia euromaana hieman Tsekkiä kalliimpi, Viron tasoa. Ruotsin bensa on Suomen hinnoissa, Saksassa noin 1,30, eli hieman halvempaa. Puolassa noin 1,10, Tsekissä hieman kalliimpaa.
Koko reissun suurin yksittäinen kulu olivat laivaliput (Finnlines Naant. - Kapp. - Naant. ja Polferries Ystad - Swinoujscie, Gdansk - Nynäshamn), yhteensä 485 euroa, kaikki omalla hytillä. 4170 km tarkoittaa Gessulla bensakuluissa noin 275 euroa. Hotelleihin kului yhteensä 235 euroa (6 yötä). Noihin yhteensä siis 8 päivän reissulla karvan alle tonni. Ruokaan, tuliaisiin yms. noin pari sataa päälle. Ilman laivalippuja siis 8 päivää, kului hieman yli 700 euroa.
Tuo 100€/päivä taitaa olla sellainen hyvä lähtökohta, kun reissua suunnittelee maita pitkin. Isojen vesien ylitykset tuovat sitten lisähintaa. Sillä rahalla taitaa pärjätä pohjoismaissa, mutaa varsinkin Euroopassa hyvinkin. Tämä siis sellainen normaalin muutaman päivän reissun hinta, jossa asumuksena käytetään halvempia hotelleja, motelleja ja retkeilyjärjestöjen majoituksia. Erikseen ovat sitten erityiset budjettimatkailut ja pidemmät (monien viikkojen reissut), joissa nähtävästi hinta laskee jostain syystä.