• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Erilainen matkakertomus: Highsider Norjassa

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja noz
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
PanDude sanoi:
Morjettees!

Kukas sinä olet? Minä olen Pandude, Sika varmari pohojanmaalta. Reserviupseeri kurssin numero 125 suorittanut, menestynyt myöskin painissa. SM tasolla kirkkaimmat mitalit kyllä jäi saamatta. RUK sanottiin jotta ei tänne ole tultu ystäviä hakemaan, sillä periaatteella mennään.

Milläs saavutuksilla annat ohjeita vuoristoajoon?

No asustelin kymmenen vuotta siinä Alppien juuressa ja jokunen sata kertaa tuli siellä mäellä käytyä. Italiassa gardan pohjoispuolella on tullut kaaduttua noin parikymmentä kertaa kaksipyöräisellä vuoristossa. Liekö onni että näistä kerroista 90% tapahtui offarilla fillarilla. Mutta kyllä niistäkin jotain oppii, esmes rengaspaineiden ja oman kehon nesteytyksen merkityksen.

En tiedä onko Pohjanmaalla tuttu sanonta, että paras purjehtija seisoo aina rannalla? Sieltä meinaan näkee paremmin veneessä olijoiden virheet. Viime elokuussa olin joka viikko mukana nostamassa tieltä suistunutta mopottia. Tästä sain ajatuksen, että asialle on tehtävä jotain. Ja sillä tiellä olen nyt.


Alastarossa olen tavattavissa 25-27.7 ja 16-17.8
Paini ei hirveästi kiinnosta ja sinullekin lienee aika selvää mitä muu Suomi painista ja pesiksetä ajattelee?

Mopoista ja sioista voidaan kyllä keskustella. Siinä mun yöpymismestaa vastapäätä on sikatila jos haluat saunan jälkeen että käydään siellä exkursiolla?
 
Saanen esittää pienen pyynnön tätä aihetta mielenkiinnolla ja avoimin mielin lukeneena: Pidettäiskö asiallinen keskustelu sellaisena eikä lähdettäis lyttäämään ketään? Rakentavat kommentit on tietty tervetulleita. Kiitos!
 
Tuo on hyvä huomio. Olisi hyvä kuulla näitä "selviytymistarinoita" enemmänkin. Siis miten tapahtui pannun tai jonkun muun suunnittelemattoman onnettomuuden jälkeen. Ei sen vuoksi, että ruoditaan ajajan taitoja tai osaamista, vaan siksi että näistä hätätilanteista ja paikallisten kanssa toimimisesta ei koskaan ole liikaa tietoa. Jos omalle kohdalle siis sattuu. Ja miten vakuutusyhtiöt ja vastaavat hätäpalvelut ovat asiaan reagoineet.

Tuo kukkoilu omilla taidottomuuksilla tai toisten tietojen kyseenalaistuksilla ei oikein ole asiallista keskustelua. Jos joku osaa vinkkejä antaa (siis tyyliin ennakoi mutkissa jne.), ei kai se ketään haittaa.
 
Todella hienoa, että pääsit kotiin!

Paniikkitilanne, kun tulee niin kukaan ei voi tietää, kuinka toimia. Selkärangasta tulee reaktiot ilman ajattelua.

Miksi painotat, että liiton vakuutus auttoi?


No nyt ollaan taas kotona :jippikaijee:

Koska kyseessä on matkakertomus, kerronpa mitä parin viimepäivän aikana on tapahtunut mahdollisimman seikkaperäisesti, mutta lyhyesti, siltä varalta, että jollekin lukijalle tiedosta saattaa olla vielä hyötyä. Torstai-aamuna heräsin Morgedal Hotellista, ja koko aamupäivä meni lähinnä SOS Internationalin kanssa jutustellessa. Aamupäivän kestäneiden pähkäilyjen jälkeen päästiin siihen lopputulokseen, että SOS International järjestää mopolle ja kuskille kuljetuksen Suomeen, ja ajovarusteet korvattaneen liiton kortilla olevalla IFin matkavakuutuksella. SOS varasi Oslon lentokentän läheltä hotellin ja lennon Helsinkiin. Omalle vastuulle jäi saada järjestettyä kuljetus Osloon mahdollisimman kustannustehokkaasti. Näistä matkoista saanen sitten korvauksen kuittien perusteella.

Kysäisin hotellin vastaanotosta, mikä olisi järkevin tapa päästä pääkaupunkiin. Vastaus ei yllättänyt: "bussilla". Kaikeksi onneksi hotelli sijaitsi ison tien varrella ja jopa bussipysäkki oli parin sadan metrin päässä. Päivällä menisi suora yhteys (Nor-Way) hotellin edestä Oslon linja-autoasemalle. Lähdön lähestyessä hyvästelin hotellin, hain lähikaupasta matkaevästä ja lähdin matkaan. (Tähän väliin pienenä lisähuomautuksena voisin sanoa, että credit/debit-kortilla pärjää pitkälle; tarvitsin käteistä ainoastaan kerran, koska kortinluku ei syystä tai toisesta onnistunut). Muutaman tunnin päästä saavuin perille Osloon.

Seuraava haaste oli löytää lentokentän lähellä olevalle hotellille. Oslon bussiterminaalissa ei voi erehtyä linjasta, joka vie lentokentälle. Ostin lipun valmiiksi laiturin viereisestä automaatista, hyppäsin bussiin ja nokka kohti lentokenttää. Lentokentälle saavuttuani täytyi vielä löytää hotelli. Google mapsista katsottuna välimatkaa oli pari kilometriä, joten käveleminen ei tullut kysymykseen. Infoa lähialueen kuljetuksista en pienellä tutkimisella löytänyt, eikä taksejakaan näkynyt missään. Kenties ne olivat (yllätys?) saapuvan liikenteen ovilla, mutta lentokenttä oli sen verran vieras, niin en tiennyt sen ajojärjestelyistä. Hetken lentoaseman ulkopuolella seisoskeltuani ovien eteen kaarsi asiakkaita täynnä oleva taksi. Taksi vapautui, ja ei muuta kuin kohti hotellia.

Perjantaina ei mitään erikoista tapahtunut. Hotellilta "Airport Shuttlella" lentoasemalle, check-in aukesi kahta tuntia aikaisemmin ja ruutuja seuraten kohti lähtöporttia. Koneella Helsinkiin ja junalla lopuksi kotiin.

On kieltämättä ollut mielenkiintoista seurata triidin tulleita kannustavia ja rakentavia kommentteja, ja tulen ottamaan niistä opikseni. Jatkossa täytyy ajella entistäkin ennakoivammin, tosin raja täytyy siinäkin johonkin vetää ja pohtia tarkemmin tuota takajarrun käyttöä. Paniikkitilanteessa jarrupolkimen painaminen tulee refleksinä ja tunnottomuuden takia jarru menee helposti lukkoon. Pitäisi vain keksiä tapa, jolla saa iskostettua mieleen ettei tuollaisessa tilanteessa takajarruun tule koskea. Joku kyseli pyörästäkin, niin se on 600 Bandit. Seuraavassa mopossa tulee olemaan ABSit lisäämässä turvallisuutta (ja se ABS-triidin lukeminen on vielä työn alla). Jatkuu...
 
takajarrua tulee kyllä itelläki käytettyä ja tulee selkä rangasta mut kandee omalla pyörällä vaik parkkiksel treenaa mitä siinä prätkän hallinnassa tapahtuu ku takanen lukkiutuu... voi tulla monelle yllätyksenä ettäi pyörän hallinta katoakkaan 100% varmuudella. mut paranemisia aloittajalle ja ei ne ABS:.t autuaaksi tee mut helpottaa epävarmuutta jarrujen toiminnan suhteen
itse teen joka ajolenkillä 1-10 lukkojarrutusta prätkällä ihan vaan oman perstuntuman säilyttämiseksi tai sit ku on tylsää tai haluan tunnustalla tien pitoa.. toki oon muutenki vähä sairas ku tykkään ajaa myös sorateitä kyykkypyörällä että kai se perstuntuma sielläki paranee..
 
Ettei tule ylläriä, kai kyselit, että mihin summaan asti ?

Ja sitten tuo Oslo. Kuis sää sinne menit jos kone lähtee Gardemoenista ?
En ole kysellyt. Sieltä ainoastaan ohjeistettiin kulkemaan mahdollisimman edullisesti ja lupasivat korvata matkat kuittien perusteella jälkeenpäin.

Sieltä korvesta ei päässyt pidemmälle kuin Osloon julkisia käyttämällä, joten vaihtoehtoja ei suuremmin ollut. Oslosta sitten lentokenttäbussilla Gardemoeniin.

paebar sanoi:
Miksi painotat, että liiton vakuutus auttoi?
Ei ole ollut tarkoitus painottaa, että LIITON vakuutus auttoi, enemmän olen yrittänyt viitata liiton jäsenyyden mukana tuomaan MATKAvakuutukseen (Leisure time Traveller's Insurance). Kun selvisi, että kaskon tai liikennevakuutuksen kautta ajovarusteita ei saa korvattua, aloin selvittää minkä kautta korvauksen hakeminen onnistuisi. Kotivakuutuksen myöntämään yhtiöön otin yhteyttä, mutta sieltä laittoivat ainoastaan "pikaisen" soittopyynnön menemään. Pikaisuudesta huolimatta he ottivat yhteyttä vasta perjantaina. Tällä välin triidiin tulleiden viestien perusteella kysäisin IFistä, jossa on siis liikennevakuutus ja matkavakuutus, olisiko ajovermeet mahdollista korvata matkavakuutuksesta. Näyttäisi siltä, että voi. Näiden korvausten hakeminen on vielä kesken.
 
Eikös nuo kaatumiset ja loukkaantumiset pääsääntöisesti tule jonkinasteisena yllätyksenä?
Harvoin kai sitä kukaan kaatuu jos on ennakoinut oikein tulevan tilanteen.

Tässä pieni viiden kohdan muistilista seuraavalle ensikertaa vuoristoon lähtevälle.

1 oikea nopeus
Siellä mutkan takana voi aina odottaa halkoja tai härkiä
2 kurvissa suistuminen on yleisin onnettomuus
Harjoittele takajarrun käyttöä ylä- ja alamäessä
Ei se takajarrun lukkiintuminen ole mikään mörkö joka automaattisesti kaataa pyörän, vaan takajarru on oikein käytettynä peräsin jolla eteneminen ja tasapaino helpottuu.
3 riittävän lyhyet päivätaipaleet
Vuoristoajo on kokemattomalle raskasta, kun pitää keskittyä 110%
4 pysähdy juomaan riittävän usein
Samalla myös keskittyminen saa lepoa. Mieluiten kerran tunnissa, niin että pystyy myös kusemaan.
Jos kaikki neste menee hikoiluun, niin on juonut absoluuttisesti liian vähän. Kusen pitäisi pysyä kirkkaana.
5 oikeat rengaspaineet
Tällä saavutat jopa 50% lisää kitkapintaa ja rengas saavuttaa tauon jälkeen taas todella paljon nopeammin toimintalämpönsä ja pitokykynsä. Mutkapätkät ei ole se paikka jonne mennään saavuttamaan renkaalle muutama tuhat lisäkilometriä liian kovilla ilmanpaineilla. Sitä voi sitten harrastaa kotona Pohjanmaalla.

Hyvää ja turvallista matkaa!

Harvinaisen hyvin kiteytetty. Pitää paikkansa kaikilla kulkuneuvoila liikuttaessa, pohjanmaallakin kannattaa vähentää hkeman paineita ainakin sitä lapuan korkeinta mäkee kierrettäessä
 
seppo02 sanoi:
Harvinaisen hyvin kiteytetty. Pitää paikkansa kaikilla kulkuneuvoila liikuttaessa, pohjanmaallakin kannattaa vähentää hkeman paineita ainakin sitä lapuan korkeinta mäkee kierrettäessä

Sama fiilis, hyvin summattu.
Peukut kirjoittajalle ja lisää "listoja", kiitos!

Tätä vartenhan nää foorumit on kai olemassa, jaetaan kokemuksia, myös niitä epäonnistumisia.
Kokeneemmat neuvokoot ja noviisit toivottavasti "kuuntelee" korvat höröllä.

Viki
 
Back
Ylös