Ensimmäistä pyörää isolle äijälle

[teemu]

Pari edellistä todistaa sen mitä olen oppinut orgista, moottoripyörää ei voi ostaa järjellä koska siinä ei ole järkeä. Seuraava on varmaan se ettei moottoripyöräily ole persaukisten hommaa...

Ja kaikki nyt vaan ei halua busaa tai jotain ratalelua, valitan. Se voi olla vaikea ymmärtää.

Fiiliksiäkin on niin paljon erilaisia.

Meitä on moneen junaan, uskokaa jo.

Nää "ensimmäinen pyörä" topicit päätyy yleensä aina samanlailla.

Jospa topicin aloittaja itse päättää minkälaisen pyörän hommaa, jos ostaa ensimmäiseksi jonkun mopon (alle 1000cc) ja se "jää pieneksi" niin kyllä niistä eroon pääsee ja voi hommata isomman, tuskin edes tappiota ehtii tulla kun niin käy pakostikin jo kuukauden sisällä.

ORG:issa ei aina ole totuus vaikka niin voisi välillä luullakkin, sen näkee kun käy jossain muualla kun mutterilla..

 

[compinho]

^ Ja tuo kommentti todistaa sen että sulla olis sisälukutaidossa aika rajusti parantamisen varaa...

Mutta eipä sotketa aihetta enempää, jos haluat jatkaa rakentavaa keskustelua niin laita yv:tä.

 

[Akiva]

Taisi olla siinä autokoulun er-6:ssa 25kw. Ja se ei taida ihan 4s. kiihtyä satkuun.

Tuskin on ollut, sillä tuo ei riitä ison A:n ajamiseen.

 

[ilcca]

Itse ostin ekan pyöräni viime heinäkuussa, eikä sitä ennen ole ollut edes omaa mopoa. Tosin pienen käpykylän kasvattina tuli toisten mopedeilla ajeltua, mutta käytännössä mulla ei ole mp-harrastusta aloittaessa ollut lainkaan ajokokemusta minkään kokoluokan kaksipyöräisistä paitsi polkupyörästä.
Viime vuonnakin ehdin ajamaan vaan n.2000 km. Pyöräkseni hommasin Er-5:n ja sillä on ollut tosi helppo aloitella, ja hintakin oli tosi edullinen. Ajoasento on helppo, ja pyörä on muutenkin helppo hallita. Omistajahistoriastakin huomaa, että on monella ollut ensipyörä, kun meikäläisen pärräkin oli vaihtanut parhaimmillaan 4 kertaa vuodessa omistajaa. Jää siis äkkiä "pieneksi".
Itse en ole kovin iso kaveri, mutta tuttavani, joka on n.190cm ja + 110 kg aloitteleva motoristi, tykkäsi ajella tolla.

 

[Wiwwee]

Nakupyörää ajattelin laittaa, kyykyllä näyttäis korkeintaan hölmöltä kun tämmönen 196cm/120kg köriläs ajelis

???????
196cm & 100+kg ja rapiat 140000km ajellu kyykkypyörällä.
Nyt alla KTM RC8 ja varsin mukava peli on.
Jos olet hölmön näkönen ei siitä prätkää voi syyttää

 

[Goofy S]

Eikös kyykkymopon ole tarkoitus olla siro ja kevyen näköinen?
Mitä isompi kuski sitä sirommalta mopo alla näyttää.
Oikeesti, ei siinä oo mitään hölmöä jos iso mies ajaa kyykkyä!

 

[heikkiR100R]

Pari vuotta sitten teki mieli kaksipyöräistä. Ikää vajaa 50, kokoa 75 kg, eikä minkäänlaista kokemusta mopoista.

Tyylisyistä ostin piikkiluokan isopyöräisen miehen kokoisen skootterin. Aikuinen mies näytti sen päällä minusta järkevämmältä kuin pikkuisen piikki-mp:n selässä. Skobe oli hauska ja helppo ajaa kaunpungissa ja pikkuteillä 60-80 km/h. Maantiellä pääsi niukasti oikeaa sataa. Ja kyllä tuli pari rekkaa ohitettua - viisasta tai ei. Kysyi vähän luonnetta ajella siellä autojen seassa, koko ajan kaikkien piti päästä ohi, vaikka veteli 80 tiellä satasta. Ja tehoreservejä ei todella ollenkaan. Ajamisen ja liikenteen perusteita sillä pääsi kuitenkin harjoittelemaan. Enkä pitänyt tätä hankintaa omalla kohdalla huonona.

Vaihtui sitten rauhallisen tonniseen peruspyörään. Olisi voinut aloittaa tälläkin. Pienemmän skootterin etuna oli kyllä pienempi paino (150 kg), mikä helpotti paikallaan / hitaassa vauhdissa käsittelyn opettelua.

Näillä omapainoilla piikissä oli minun mielestä vielä jotakin järkeä. Isommalle kaverille isommat vehkeet.

Autokoulun 500-650 vehkeet opettaa varmaan suoraan ja helposti "oikeaan" kokoon.

 

[Temu]

Ei ole oikeen sopiaa bandittia löytynyt ja nyt onkin tullut mieleen jos ducatin laittais Mutta kuinka pieni tuollainen 800 tai 900 monsteri on? Tehojahan niissä ei älyttömiä ole mutta varmaankin riittää ja v2 äänet houkuttais

 

[Koura]

Viime keväällä ostin ensipyörän, Victory Vegas 8 ballin (siirtosarjoilla). Mittaa itellä inan alle 2m ja painoa reilusti toista sataa ja voin todeta, et tollanen 1700-kuutioinen on ihan sopiva ensipyöräksi. Kyllä vi**ttais, jos oisin jonkun pienemmän ottanut. Älä missään nimessä sorru pieneen pyörään. Jäisit vain jalkoihin...

 

[Julma86]

Mulla olis tuo ekan pyörän osto piakkoin ajankohtainen, olen katellut että ainakin Suzuki GS500, Kawasaki ER-5 ja Honda CB 600F olisivat silmää miellyttäviä, järkevän kokoisia harjoituskappaleiksi ja hinnatkin sellaisia, että budjetti (< 3000 €) riittäisi.

Onko näistä joku toistaan merkittävästi fiksumpi ostos esim. varaosien hinnan, kestävyyden, hallittavuuden tai muun tärkeän seikan suhteen? Entä muita samantyyppisiä pyöriä?

Noita mallejakin on joka valmistajalla varmaan 30 ja kaikki pelkkiä kirjainyhdistelmiä, autojen kanssa on paljon helpompaa etsiä sitä itseä miellyttävää ja ovat muutenkin toki tutumpia vehkeitä.

Ja koska kyseessä iso äijä -topic niin mullakin horisontaalista kokoa on sadan kilon kieppeillä ja pituuttakin se 180+. Istumalla ja koeajamallahan tuo pyörän istuvuus tosin selkiää, ei kai siitä sen enempiä tartte murehtia.

 

[MakeMon]

Itellä on painoa 125 kg ja ensi alkuun kans piti ostaa olevinaan hemmetisti isompaa pyörää, mutta valinnaksi osui sitten lopulta 600 kuutioinen bandiitti. Käyhän sinäkin koe-istumassa, minua ainakin kuljettaa hienosti. Valintaan vaikutti tietysti myös se, että erään sattuman takia pyörän hankintabudjetti putosi puoleen, ollen lopulta tuo sama 3000 e kuin sinullakin. Kyllä siihen hintaan jo bandun löytää ja vikojahan niissä ei ole ollenkaan.

 

[yason]

Itellä on painoa 125 kg ja ensi alkuun kans piti ostaa olevinaan hemmetisti isompaa pyörää, mutta valinnaksi osui sitten lopulta 600 kuutioinen bandiitti. Käyhän sinäkin koe-istumassa, minua ainakin kuljettaa hienosti. Valintaan vaikutti tietysti myös se, että erään sattuman takia pyörän hankintabudjetti putosi puoleen, ollen lopulta tuo sama 3000 e kuin sinullakin. Kyllä siihen hintaan jo bandun löytää ja vikojahan niissä ei ole ollenkaan.

Nonih, ensimmäinen ajotunti takana! WOOHOO!

Sattuneesta syystä kerkesin ajelemaan tunnilla kahdella ER-5:llä, joista toisessa oli madallettu satula. Pikkusen on nihkeetä, kun ei näin pitkän miehen nilkka taivu rentoon asentoon siten, että vois jarrua ja vaihdevipua painella jännittämättä jalkapöytää ylöspäin. Etenkin se madallettu oli aika karsea, mutta sillä normikorkeuksisella varmaan onnistuu nämä ajotunnit ja ajokokeet ihan riittävän hyvin. Mutta herkkua se jalkojen kyykyttäminen ei ollut.

Pääsin kans 800cc Marauderia istuksimaan ja siinä oli jo ihan oman kokoinen ja oloinen pyörä, mutta jaloissa sama koukkuongelma. Tästä olen päätellyt, että jalkatappien siirtosarja on ihan välttämättömyys, oli tuleva pyöräni sitten mikä tahansa. Toisaalta niiden kanssa lienee enemmän vaihtoehtojakin.

 

[Perkele]

Äijälle: Bournet (leffat) x1000 kertaa, niin tiedät ettet ole Hollywood-mittapuulla äijä.
Pyörä: koeajoja niin maan perkeleesti.

 

[yason]

Päätän tämän ketjun omalta osaltani siihen, että kaupat tuli tänään tehtyä 90-luvun puolivälin tonnisatasesta Honda Shadowista. Korttikin on vielä parin viikon päässä, mutta onneksi tutun tuttu myyjä voi varastoida pärrää vielä sinne kesäkuun puoliväliin.

Hinta- ja kokoluokka tuli alku-uumoiluja ajatellen ylitettyä reippaasti ja sitten vielä kerran yli. No, rahaa se vaan on, eipähän jää kahisemaan taskuihin yöunia viemään ja kateutta aiheuttamaan.

Ensimmäiseksi kriteeriksi valikoitui varsin pian fyysinen koko: isokokoinen äijä tarvitsee isokokoisen pyörän tai joutuu kärvistelemään jalat koukussa ja ajonautinnosta ei tule mitään. Toista kriteeriä ei oikein ollutkaan, lähinnä oli tarkoitus koeistua ja koeajaa erilaisia pyöriä, kunnes sopiva löytyy tai menee hermot.

Päätös oli sitten sataprosenttista mutua.

Vähän mietin, että onhan tossa kokoa ensipyöräksi, mutta eipä tarvinnut kauaa miettiä. Toi isompi Shadow liimautui perseen alle niin kertakaikkisen saumattomasti, että tiesin heti, että tämä yksilö juttelee mulle. Kädet laskeutuivat stongalle kuin mittatilaustyönä ja samoin jalat tapeille, vaikka pyörässä ei ole edes siirtosarjaa. Takamus hakeutui satulassa juuri sopivaan kohtaan, ei liian eteen eikä liian taakse. Sinänsä isokokoinen pyörä muuttui jotenkin maagisesti meikäläisen perspektiivistä katsoen normaali-ihmisen mittoihin, kun istuin sen päälle ja yhtäkkiä pyörä ei enää tuntunut isolta eikä pieneltä vaan omankokoiselta. Kaikki vaan jotenkin sopi.

Tuo 1100cc kone taas oli vähän, sanotaanko nyt antikriteeri. Juuri noin isoa en erityisesti kaipaillut, mutta kun se nyt tällaisen tarpeeksi tilavan pärrän mukana tulee ns. vakiovarusteena, niin tulkoon nyt sitten. Eipähän tarvitse ainakaan vaihtaa isompaan. Toisaalta en sitten tiedä, että kuinka pieni kone mulle olisi riittänyt, jos olisi ollut valinnanvaraa. Tosin mikään tykkihän tuo ei ole koostaan huolimatta, sopii siis mulle ihan hyvin.

Nyt pitää vaan saada se inssi läpi, niin pääsee opettelemaan ajamista... ~

 

[petke]

Voi veljet niitä viimesiä päiviä. Kun pyörä on jo, muttei korttia Mutta onnea pyörästä, tulee varmasti mahtava kesä!

 

[pitkäkoipi]

Minäkin kuulun tuohon isojen poikien kerhoon ja korttia ajaessa mietin mikä pyörä pitäisi hommata. Ennen ajotunteja mulla oli vakaa aikomus hommata peruspyörä (tyyliin ER-5/ER-6). Ekojen ajotuntien jälkeen tiesin etten todellakaan osta moisia pelejä, koska kaksimetriselle se autokoulun ER-6 tuntui aivan liian ahtaalta ja kaipasin korkeampaa istuinkorkeutta. Kortin saamisen jälkeen tuli kokeiltua monenlaisia pyöriä ja lopulta allroad-pyörät alkoivat kiinnostaa. Ensin ajattelin Transalpia, mutta ajaessa huomasi ettei jalat sovi kunnolla tankin syvennyksiin. Sama juttu African Twinin kanssa. Varadero taas tuntui oikein hyvältä kuten myös V-Strom ja BMW GS.

Varadero tuli ostettua ja sillä on tullut jo monta vuotta ajettuakin. Täydessä lastissa vaimon kerakin pyörä on hyvä ajaa. Onhan tuo iso, raskas ja yläpainoinen, mutta silti siitä tykkään. Mitä tulee siihen kannattaako ostaa ekaksi pyöräksi kuussatanen vai tonninen niin ei sekään ole niin yksinkertaista. Minä ostin ekaksi pyöräksi tonnisen ja vaimo ER-6:n, mutta silti meidän pyörissä on aikalailla sama teho-painosuhde ja kuskit mukaanluettuna on vaimo+ER on ripeämpi kombinaatio kuin minä+Varadero. En siis sanoisi ER-6:ta miksikään tyttöpyöräksi. Jos tykkää korkeasta istuinkorkeudesta ja pystystä ajoasennosta, niin allroad-pyörät kannattaa tsekata.

Jos moottoripyöräilyharrastuksen ydin on kiihtyvyys nollasta sataan tai huippunopeus, niin silloin on melkein sama minkä pyörän ostaa ekaksi pyöräksi: se jää pieneksi. Se jää pieneksi koska tehoihin tottuessa ei saa enää niitä tarvittavia kiksejä. Jos ne kiksit saa moottoripyöräilyssä jossain muusta asiasta kuin kiihtyvyydestä, niin silloin ei helposti mikään pyörä jää pieneksi. Korkeintaan pyörä pitää vaihtaa jostain muista syistä.

Tämä postaus ei ollut suoranaisesti kohdistettu aloituspostaajalle, vaan yleistä pohdintaa ekaa pyörää hankkiville. Pointti oli lähinnä se, että parhaaseen lopputulokseen pääsee kun hommaa pyörän vasta kun kortti on taskusta, eli silloin voi kokeilla erityyppisiä pyöriä ja sitten tietää paremmin mitä oikeasti haluaa. Muistan kyllä miten itselläkin oli kova hinku saada pyörä niin pian kuin mahdollista, mutta onneksi järki pysyi päässä, koska minun ainakin piti saada kartoittaa mikä pyörätyyppi mulle sopii parhaiten. No, tokihan pyörää aina voi vaihtaa jos on ostanut vääränlaisen.

 

[M58]

Mielipiteeni ja kokemukseni / mieltymykseni.

1. pyörä ei custom = vaikeita ajettavia ja opettelu on hankalaa. Reippaasti customeilla kurvailussa täytyy jo perustaidot olla hanskassa.
Jokin perusnaku, tehoa riittävästi jo heti alkuun, nopeasti siihen tottuu niin ettei heti jää pieneksi. Hyviin jarruihin pitää kiinnittää huomiota, itse kannatan vannoutuneesti ABS:iä.
Ajoasento rento ja pystyhkö. Niin jaksaa.
Omat opettelut nuoruudessa -70 luvulla ja homma päättyi pitkäksi aikaa Laverda 750 GT pyörään. Sitten paluu ja -98 mallinen XJR1200, ja tarkoituksella heti iso pyörä, ettei jää kohta pieneksi - oikea valinta.
Vuosi taaksepäin sitten vaihto nykyiseen alla olevaan ja valtaisa on kehitys, joka on tapahtunut yli kymmenessä vuodessa, no onhan XJR jo vanhahtavaa tekniikkaa sinälläänkin.

Perusjuttuna siis. Pitää olla riittävästi suorituskykyä, rupeaa olemaan 800 c3m pyörissä. Ehd. hyvät jarrut ABS väh, miel. myös dual.

Kouralle, jos ajaisin 1700 c3m Victoryllä, en voisi olla lainkaan varma, etteikö tulisi tilannetta, jolloin jäisi jalkoihin. Ei se V:n suorituskyky ja tehot niin kummoisia ole. Siis kaikki on suhteellista.

 

[Koura]

Joo, niinkuin sanoit, kaikki on suhteellista. Normaalisti liikenteessä ajettaessa mulla ei ole ollut ongelmia. Victoryn teho ja vääntö riittää ripeään ohitukseen, kun on tarvis. Ja kun radalla en ajele, niin ei noita reippaita kanttailujakaan tarvita, kun nopeusrajoitusten mukaan mennään. Järki mukana.

Tossa viime viikonlopppuna parin kyykkypyörän perässä mutkateitä ajaneena voin sanoa, että annoin heidän mennä. Eipä mulla ollut kiire, nautin maisemista ja hyvistä ajokeleistä.

 

[D-Iivil]

Voi veljet niitä viimesiä päiviä. Kun pyörä on jo, muttei korttia Mutta onnea pyörästä, tulee varmasti mahtava kesä!

Elä muuta virka.. saa oikein tosissaan puhua itselleen järkeä että sitä "koeajoa" ei kannata lähteä suorittamaan.

Itsehän en malttanut hillitä, vaan oli pakko käydä tässä kotinurkilla kilometrin lenkki heittämässä kun viimein sain tuon kikottimen nippuun. Nyt ei malttaisi sitä vähääkään odotella että kortti on kourassa, koska... olihan se nyt ihan helvetin kivaa

 

[M58]

Joo, niinkuin sanoit, kaikki on suhteellista. Normaalisti liikenteessä ajettaessa mulla ei ole ollut ongelmia. Victoryn teho ja vääntö riittää ripeään ohitukseen, kun on tarvis. Ja kun radalla en ajele, niin ei noita reippaita kanttailujakaan tarvita, kun nopeusrajoitusten mukaan mennään. Järki mukana.

Tossa viime viikonlopppuna parin kyykkypyörän perässä mutkateitä ajaneena voin sanoa, että annoin heidän mennä. Eipä mulla ollut kiire, nautin maisemista ja hyvistä ajokeleistä.

Ainahan me annetaan muiden mennä ja ajella tyylilleen / mieltymykselleen sopivasti jokaista arvostaen.

OT, Vuosien varrella huomaan erään nuoruudessani omatun tavan hiipumista. Siis morjenstamista kohdatessa.

Mä moikkaan kaikki vastaantulevat - siis kyykyt ja customit ja sohvalaiset ja kaikki, menee siinä Burgmannilaisetkin vähääkään haittaamatta. Vaan usein käy niin, että kohdattavan lapa ei nousekaan, vaikka ei olisi tilanteestakaan kiinni = mutkat jne...