Menkööt samaan otsikkoon kun sellainen jo oli... Kilometrejä pyörän kanssa itsellä takana jotain 2500, nyt oli eka kolari lähellä. Kaupunkialueella, nopeutta n. 50-55km/h (rajoitus 50), risteyksestä kolmion takaa 2 kpl autoja eteen samalla kertaa.
Ensimmäinen tuli siten, että ehdin hyvin aloittaa jarruttamisen, se ehti kääntyä ajoradan suuntaisesti eteeni. Tein jarrutuksen kohtuullisen tehokkaassti ajatellen alitajuisesti että riittää kun en aja tuon pakettiauton perään. Mutta sitten siinä risteyksen kohdalla, sivusilmällä tajusin että siitä tulee vasemmalta auto pakettiauton perässä ja matkaa risteykseen on vähemmän kuin 10m. Vaistomaisesti väistin aivan kaistan oikeaan reunaan ja siitä paniikkijarrutus bussipysäkille (jossa oli hiekkaa asfaltilla) joka oli risteyksen jatkeena.
Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut hyvä mahdollisuus kaataa pyörä tuohon "hiekoitetulle" pysäkillekin jarruttaessa mutta onneksi niin ei käynyt.
Mitäs tästä voisi oppia... ?40 km/h en suostu kyseisellä tiellä ajamaan koska silloin on kotilot persauksissa kiinni kun on 50km/h rajoitus... ehkä sama keino kuin maantiellä mennessä, heti risteyksen lähestyessä jossa auto niin pari sormea jarrulle valmiiksi jos tulee eteen. Nyt oma keskittyminen meni jarrutukseen eli katse oli eteenpäin jarrutuksen aikana, eteen tulleeseen pakettiauton perään ja näin jäi toinen auto huomaamatta. Eli ehkä omaa havainnointia ja varovaisuutta pitää korostaa edelleen... jos tilaa ei olisi ollut väistää bussipysäkille olisi yhteentörmäys ollut aika lähellä. On noita kolmion takaa eteen tulleita jo muutama sattunut, mutta tämä oli eka mikä säikäytti kunnolla. Periaatteessa jos olisin tiennyt/nähnyt että autoja tulee 2kpl peräkkäin niin jarrutusmatka olisi riittänyt vauhdin pysäyttämiseen, nyt hiljensin ainoastaan.
Mikä taas mielenkiintoisinta, kun pysäytin bussipysäkille, niin tämä melkein päälle ajanut auto ajoi vierestäni ohi ja keski-ikäinen nainen hymyilee suu leveenä sieltä että mistäs tuo tuli. Nyrkkiä en kerennyt näyttämään, mutta lähdin siitä auton perään ja kävi mielessä että seuraan perille asti juttelemaan tilanteesta ja siitä miten lähellä kolari oli, mutta onnistuin hillitsemään itseni... eiköhän hänkin huomannut aiheuttamansa vaaran ilman että menisi purkamaan tunteitaan...
Vinkit tervetulleita, amatöörejä tässä ollaan...
