Ensimmäinen kunnon reissu

[J@ck]

Kolme kertaa käyty keskikesällä Norjassa ja joka kerta on ollut aivan helvatin kylmää ja märkää. Joskus oli telttakin mukana, mutta märät kamppeet ja lämpöä alle 5 astetta, niin tarvinneeko kertoa enempää..
Jotenkin fiilikset on kadoksissa Norjan mopomatkailun suhteen, vaikka huonoa tuuriahan nuo kokemukset vaan ovat. Ehkä vielä joskus, mutta autolla

 

[Kotarikuski]

Kolme kertaa käyty keskikesällä Norjassa ja joka kerta on ollut aivan helvatin kylmää ja märkää. Joskus oli telttakin mukana, mutta märät kamppeet ja lämpöä alle 5 astetta, niin tarvinneeko kertoa enempää..
Jotenkin fiilikset on kadoksissa Norjan mopomatkailun suhteen, vaikka huonoa tuuriahan nuo kokemukset vaan ovat. Ehkä vielä joskus, mutta autolla

Kannattaa lähteä vain jos ennusteet lupaa edes kohtalaista keliä. Ei vaan aina kelit oo synkassa loman kanssa.

 

[tontze]

Kolme kertaa käyty keskikesällä Norjassa ja joka kerta on ollut aivan helvatin kylmää ja märkää. Joskus oli telttakin mukana, mutta märät kamppeet ja lämpöä alle 5 astetta, niin tarvinneeko kertoa enempää..
Jotenkin fiilikset on kadoksissa Norjan mopomatkailun suhteen, vaikka huonoa tuuriahan nuo kokemukset vaan ovat. Ehkä vielä joskus, mutta autolla

Ite kaks kertaa heinä elokuussa käynyt, kelit olleet hyvät, kylmimmillään ~1400m korkeudessa +12

 

[pupu]

Kolme kertaa käyty keskikesällä Norjassa ja joka kerta on ollut aivan helvatin kylmää ja märkää. Joskus oli telttakin mukana, mutta märät kamppeet ja lämpöä alle 5 astetta, niin tarvinneeko kertoa enempää..
Jotenkin fiilikset on kadoksissa Norjan mopomatkailun suhteen, vaikka huonoa tuuriahan nuo kokemukset vaan ovat. Ehkä vielä joskus, mutta autolla

Ite kaks kertaa heinä elokuussa käynyt, kelit olleet hyvät, kylmimmillään ~1400m korkeudessa +12

Käynny Norjassa 2 kertaa, molemmilla keroil reilu viikon reissu.
Ekalla kerralla ajoin yhden päivän sateessa, Lofoteilla, tais olla kesäkuun lopussa.
Toisen kerran Heinäkuussa keskinorjas, ja pelkkää auringonpaistetta

 

[mchuurre]

Lopetin laskemisen 113- kerran jälkeen, mutta lähes aina on ollut joko hyvät tai tosi hyvät kelit. Oli sitten mikä lääni, kuukausi- tai vuodenaika tahansa. Selvähän se on, että sadetta tulee tai voi tulla jonain päivänä, mutta niin voi tulla vaikka luntakin juhannuksena, ja suomessakin. Yr.no on ihan soiva ennustajasammakko, josta voi ennen päätöstä tsiigailla, jos on vain huonoja varusteita.

"Bergenissä sataa aina"- sanotaan, mutta itsellä sieltäkin vain hyviä sääkokemuksia. Toki rannikkoseuduilla sataa yleensä muuta maata enemmän, samoin kun pilvet ylängöllä "tihuuttaa", vaikka ei olisi sadetta luvattu.
Lofooteille menisin toukokuussa, silloin jo perhoset lentelee siellä, kun Varangivuonoilla näkee jäitä vuonojen perillä. Näin esimerkkinä. Mutkatietä on muuallakin, kuin Geirangerissa, ja ne mestat käy hyvin alppireenistä.

Mestat on lähellä, eikä tarvi jutailla kuin 10h -15h, asuinpaikasta riippuen, niin olet jo perillä.

Edelleen menen mieluusti norwegiaan, vaikka olisi sadetta luvassa ja kypärä kastuisi, so?

 

[janite2]

Sanomattakin selvää, että reissuilla sataa aina. Jossainkohtaa.
Paitti jos meet autolla.

Tärkeintä ei ole, minne menee. Vaan miten.

Ite lähin ensimmäiselle euroopan reissulle, yksin, vuonna 1994.
Aika ennen intternettiä, matkapuhelimia, navigaattoreita.
Oikein paljoo ei ollu tietoo, ja silloinki autoliiton palvelunumerosta suositeltiin menoa henkilöautolla.

Mää lähin asenteella:
-etelään, töissä oltava 5vko. päästä...

Peukku pois pyllystä, ja turha suoritus romukoppaan.
Lomalla ei tarvi ressata tai repiä verkkareita.
Rennolla asenteella ja kattoo mitä tulee vastaan.

Aina se pyörällä reissaaminen ei oo ku elokuvissa, mutta kannattaa muistaakki ne hyvät hetket.

Se tunne kun ensikertaa pääsi hapettaan kunnolla i/ö-kikseriä.
Se tunne kun ensimmäisenä iltana otat halvan hotellin, ja kippaat baarissa ensimmäisen kypäräkaljan.
Se tunne kun kaarrat pitkästä mutkasta ulos, tajuten vuoriston siintämässä edessäpäin.

Se tunne kun reissuilla löydät jotain uutta...

Ensimmäiset reissut on ne mieliinpainuvimmat.

 

[pxu]

Kannattaa lähteä vain jos ennusteet lupaa edes kohtalaista keliä. Ei vaan aina kelit oo synkassa loman kanssa.

Sanomattakin selvää, että reissuilla sataa aina. Jossainkohtaa.
Paitti jos meet autolla.
.........
...

Ihmisiä on monenlaisia, toisille on tärkeää mennä kellontarkasti ennakkosuunnitelman mukaan, satoi tai paistoi. Ja sitten ajetaan ne "sata passoa" viikossa, vaikka hampaat on irvessä, sormia jäätää ja maisemia ei pilven keskellä edes näy. "Kyllä ne kamat kuivuu sitten kun kotiin päästään!" Kun kerta niin päätettiin! Ehkä toiset pitää sateessa ajamisesta, tai ainakin pitää sitä merkkinä tosimieh...tosimotorismista tms.

Jos mieluummin ajelee vain kauniissa säässä (kuten mm. minä ) niin kannattaa tehdä väljempi suunnitelma, ja siihenkin vielä vaihtoehtoja varoiksi. Sitten vaan seuraa sadetutkia ja kääntää keulan sinne missä EI sada. Toimii. Erityisesti kun nykyajassa on nämä internetit sun muut välineet, niin miksikäs ei !?
Siis kyllä: aina sataa jossain mutta eihän sinne ole pakko mennä! Ja: jos alkaa sataa niin sitten ajetaan sinne missä se nopeimmin loppuu.

 

[heikkiR100R]

Nyt on neljä ajokautta takana, joten aika samoissa mennään kuin aloittaja. Toisen kauden elokuussa ensimmäinen pitkä reissu Norjaan Nordkappiin telttameningillä. Kun ei oikein tiedä vielä miten se matka joutuu, niin on luksusta panna teltta pystyyn, kun siltä tuntuu ja paikka on nätti. Siinä on vapauden fiilis maksimissaan, kun illalla keitin porisee ja tulossa on hyvät eväät normaaleine ruokajuomineen. Tiellä on tilaa mennä, on rauhallista. Paperikartta riitää loistavasti.

Kolmannen kauden keväällä Baltian kierros. Hotelli tms majoitus. Minusta ei mitään syytä tuolla telttailla. Eksyin Riikassa keskustaan ilman navigaattoria, kyllä otti päähän, aikaa suhraantui ja oli helvetin kuuma. Hieno kierros silti. Välillä oli liikenteen kanssa seikkailun makua.

Neljännellä kaudella keväällä Saksaan, Shwarzwald ja Alpenstrasse. Paluumatka etelästä ruuhkaista moottoritietä, en kaipaa ihan heti takaisin. Ennemmin menen tuonne uudestaan lentämällä. Elokuussa taas Lofootit telttavarusteissa. Kyllä oli hieno mennä vapaita teitä yksin omassa rauhassa, telttailla hienoissa maisemissa.

Norja on erittäin hyvä kohde ensimmäiseksi kunnon reissuksi.

 

[TTA]

Eka reissu oli Suomen lappiin ja Norjaan. Matkustustapoja on tosiaan useita. Itselle ihan ykkönen on ollut mm. reissu jossa oli aikaa 2 viikkoa ja tavoitteena Tallinna. Hatara hahmotelma oli lähteä siitä itään, mutta mitään muuta ei ollutkaan suunniteltu.
On mukava iltaolusilla avata kartta eteen ja katsoa mihinkähän sitä seuraavaksi. Matkalla tapasi paljon muita motoristeja ja turisteja ja he kertoivat hyviä vinkkejä, joista osasta otimme vaarin.
Tämä matkustustapa tosin toimii vain yksin tai kaksin matkustaessa. Isommalla porukalla tulee porua.

Täytyy myöntää että muutaman kerran on ollut pienenpieni vitutus kun keskieurooppalainen pimeys painaa päälle ja majapaikkaa ei vain meinaa löytyä. Hotellit on täynnä ja ajellaan aina seuraavalle ja seuraavalle. Iltakosteus painaa päälle ja ei huvita telttaakaan jonnekin pimeyteen pystytellä. Mutta aina on löytynyt lopulta paikka mihin päänsä kellistää ja myöhemmin ajateltuna, nuo on eniten niitä asioita jotka matkoilta muistaa ensimmäisenä - eikä mitenkään negatiivisessa sävyssä vaan mukavana seikkailuna.

Sitäkin on tullut kokeiltua, että painaa perse pitkällä hulluja päivämatkoja eikä ehdi pysähtyä matkalla missään. Ajetaan pitkää päivää jonnekin ja perillä ehkä 1-3 yötä, kunnes jotain toista reittiä samanlainen hullu ajo takaisin. Eipä siinä ajamisessakaan mitään vikaa, mutta kun perse jumittaa, väsyttää ja tuupataan suoraa tietä peltojen keskellä tankkilaukun päällä maaten. Onko se sitä "ajamista"? Mielestäni ei. Porukalla kun vielä on liikenteessä, ei voi pysähdellä jatkuvasti jokaisen tahdon mukaan - muuten reissu olis pelkkää taukoa.

 

[mchuurre]

Nyt on neljä ajokautta takana, joten aika samoissa mennään kuin aloittaja. Toisen kauden elokuussa ensimmäinen pitkä reissu Norjaan Nordkappiin telttameningillä. Kun ei oikein tiedä vielä miten se matka joutuu, niin on luksusta panna teltta pystyyn, kun siltä tuntuu ja paikka on nätti. Siinä on vapauden fiilis maksimissaan, kun illalla keitin porisee ja tulossa on hyvät eväät normaaleine ruokajuomineen. Tiellä on tilaa mennä, on rauhallista. Paperikartta riitää loistavasti.


Norja on erittäin hyvä kohde ensimmäiseksi kunnon reissuksi.

Voe ku et ois kertonut tätä, sinne tulee pian ruuhkaa !