Elämäntavasta keskustelua...

[Wasserschwein]

Mä en tajua alkuunkaan noita kapinapuheita. Nainen ajaa mopolla, onpa ihmeellistä!

Ehkä joskus 50 vuotta sitten, mutta nyt eletään vuotta 2005 eikä mopolla ajamisessa ole mitään ihmeellistä riippumatta kuskin sukupuolesta, iästä ja pyörästä. Ajavathan naisetkin nykyään niillä perheautoilla. Se se vasta onkin ihmeellistä ja kapinahenkistä.

Toisin kuin monet tuntuvat luulevan, mopoilija ei ole mikään nykypäivän kaikkien jumaloima lainsuojaton, josta maksetaan pino dollareita elävänä tai kuolleena - vaikka autoilijoiden käytöksestä voisi välillä muuta päätelläkin.

 

[kuulapää]

eletään vuotta 2005 eikä mopolla ajamisessa ole mitään ihmeellistä riippumatta kuskin sukupuolesta, iästä ja pyörästä

Tyttö, 7v ajamassa yksin 10r:ää. Mulla ainakin leuka loksahtais.

 

[misa]

Elämäntapa ja harrastus ovat kaksi eri asiaa. Luulisin, että ne joiden elämäntapana on moottoripyöräily ja siihen liittyvät jutut, eivät pahemmin lue tätä(kään) palstaa tai ainakaan heitä ei paljoa liikuta, mitä täällä kirjoitellaan. Tämä sen perusteella, mitä luulen ko. elämätavan sisältävän.
Jos harrastuksen leviäminen ”kansan” piiriin häiritsee, on kyseessä enemmänkin (ainakin jonkin tasoinen) trend-setter tai muu erilaisuuden tavoittelija. Heille se, että harrastuksen mystisyys hälvenee ja siitä tulee joka päivänen juttu, pilaa koko homman.

Itse olen tällainen ”sunnuntaimoottoripyöräilijä”, joka tyhjentää päätään tällä harrastuksella. En ole omimassa mitään, koska en ole edes ymmärtänyt tämän harrastuksen kuuluvan jollekin tietylle ihmistyypille. Enkä oikeasti tunne edes tarvetta kuulua mihinkään ryhmään. Liikennesääntöjä räikeästi rikkovat eivät ole mielestäni kapinallisia, he ovat välinpitämättömiä minä-minä-maailmassa eläviä. Ei kukaan voi tosissaan kuvitella muuttavansa nopeusrajoituksia ajamalla ylinopeutta, eihän?!? Oman ajatusmaailmani mukaan liikennesäännöt ovat sitä varten, että kaikki sujuisi paremmin, kuljettaja voi paremmin ennustaa toisten seuraavan liikkeen ja päästäisiin mahdollisimman (kaikin puolin) kivuttomasti perille. Liikennesääntöjen noudattaminen tarkoittaa myös toisten kunnioittamista. Jos joku tuntee tarvetta kertoa omista tekemisistään netin keskustelupalstalla, en ymmärrä miksi en saisi vastata ketjuun.

Oma elinpiirini on ilmeisesti erilainen kuin aloitusviestin kirjoittajan, koska nainen moottoripyörällä ei ole NIIN iso juttu. Ja mikä on naisen paikka?!?! Kyllä se on ihan se, minkä itse sen haluaa olevan. Olen myös kuvitellut, että vanhakantaiset rooliodotukset olisivat jo vähitellen menneen talven lumia. Mutta ilmeisesti ei, elän sitten itse vain hieman erilaisessa ympäristössä ja ajattelen asioista erilailla. Tinkimättä naisellisuudesta. Eikä sekään ole kapinaa, se on minun elämäni.

 

[namo]

Maailmahan on muuttunut viime vuosikymmeninä aika lailla. Aikaisemmin oli varmaan konservatiivisempi meininki ja jokaiseen kohdistui ne tietyt yhteiskunnalliset odotukset, varsinkin naisiin, mennä naimisiin, hankkia lapsia ja talo ym. Kaikki jotka näistä malleista olivat erimieltä erottuivat automaattisesti pukeutumalla erilailla, ajamalla moottoripyörällä tms. Mutta nykyään siihen on jo totuttu että ihmiset on erilaisia ne pukeutuu erilailla käyttäytyy erilailla ja käyttää erilaisia kulkuvälineitä. Joten siinä missä aikaisemmin jo moottoripyörän hankkiminen tuntui kapinalta, nykyään sitä voidaan pitää vaan hyvänä ratkaisuna liikennemääriä ajatellen.

 

[Guest]

Tästä nainen+mopo -asiasta... Vaikka eletään kuinka 2000-lukua, vanhat tavat ja asenteet on silti juurtunut melko syvään tässä kansassa. Naisen pitäis hanskata perhe, työ, ym ym. Entä jos se ei kiinnosta? Väitän että vaikka miten moottoripyöräilijät lisääntyy ja naiset pyörien päällä siinä sivussa, se silti on jonkinlainen harvinaisuus. Eikä pelkästään se ajaminen ja hyvältä näyttäminen, näitähän riittää mopolehtien palstoilla ihan tarpeeksi

...Enemmänkin sitä tässä varmaan haettiin takaa alunperin, että nainen tekee muutakin kuin ajaa. Korjaa, roplaa, harrastaa. Siitä se lähtee se motorismi..

Muuten samoilla linjoilla kun Bonne, ei se motorismi ole hävinnyt, en ainakaan ihan niin usko. Esim veteraanipiireissä sitä näyttää olevan hyvän verran vielä jäljellä, toisin kun.. No, empä sano missä

 

[zuha]

Allekirjoittanut ei kapinaa ole tullut ajatelleeksi, moottoripyöräily on jatkumoa sille mopon kanssa seikkailemiselle ja itsensä sotkemiselle paikoissa minne ei autolla pääse eikä kävellen viitsi mennä. Motivaationa koko harrastukseen ennenkaikkea on irroittautuminen arjesta mm. tutustumalla lähitienoisiin illan pörähdyksillä. Lomilla sitten seikkailu suomen korpiteillä etsien uusia kyläkahviloita persoonallisine henkilökuntineen, maisemista nauttimista ja esim. sodanaikaisen historian hämmästelyä maastossa minne mopolla helposti pääsee mutta nelipyöräisellä ei ole asiaa... Autolla ei tulisi mieleenkään lähteä metsäautoteille seikkailemaan päämäränä ei mikään, prätkällä se on ihan sikahauskaa vaikkei siinä mitään hauskaa pitäisi olla

Vielä kun lyö makkarapaketin ja juotavaa matkaan niin voi käristää evästä laavun tai nuotiopaikan osuessa kohdalle....

moottoripyöräilyyn allekirjoittaneella kuuluu myös huolto ja tekniikkaan perehtyminen, se on osa harrastusta ja mopon huolto ei ole sillä tavalla rasite kuin oman kotitietokoneen korjaaminen

Mopon varaosien tai lisävarusteiden osto on kivaa, auton osien ostelu rahan tuhlausta ja vastenmielistä ajanhaaskausta.

 

[Guest]

älkää nyt sotkeutuko lillukanvarsiin, eli minuun.
Toivon keskustelua siitä mitä se moottoripyöräily oikein on.
Tuolla seassa on paljon hyviä ajatuksia...
Pääasiassa se on irtiottoa arjesta...ja........
Xjrrrräyh saattaa olla oikeassa ........

 

[xjrrrrräyh]

Jaa, toivottavasti olen väärässä sen motorismin kuolemisen suhteen, kuten tietty toivon olevani rokinkin suhteen...

Mutta aikansa kutakin.

Moottoripyörässä on viehätyksensä, ajamiseen keskittyminen ja välittömän vuorovaikutuksen tunne ympäristön kanssa. Mutta mielenkiintoista on myös tekniikka, sen hallitseminen ja siitä oppiminen. Minusta on hauska oppia katsomaan asioita eri tavoin, esim. siten kuin teknisesti ajatteleva, jota itse en alunperin ollenkaan ole. Se vaatii sitä roplaamista ja tutkimista.

Meilläkään ei vaimo näe moottoripyöräilyä omalla kohdallaan minään kapinana, joku toinen voisi hänen kohdallaan nähdäkin, mutta siis ulkopuolisena, onhan hänellä muitakin "perimiehekkäitä" harrastuksia.

Kukin tosiaan tavallaan. Mutta yksittäisistä tapauksista tulee kokonaisuus ja sen vivahteitahan tässä olikin tarkoitus pohtia...

 

[Lewis]

höh, moottoripyörähän on liikkumisväline siinä missä muutkin.ei kai siinä sen kummempaa. tosin talvi on pikkasen kylmä,mut sit mä oonkin kotona

 

[Bomber]

Toiseen kategoriaan ahdetaan suurin osa uusiomotoristeista eli ikää jo 40+ . Toiset cruisailee custom -pyörillä, toiset matkapyörillä tai nostalgia -nakuilla. Jo pelkkä kahdella pyörällä liikkuminen suo tarpeeksi suurta nautintoa eikä "kiksejä" haeta vauhdilla ja vaaroilla. Ikäluokasta johtuen ( vanhoja kansakoulun käyneitä ) lakien noudattaminen ja esivallan kunnioitus opittu jo vuosikymmeniä sitten.

Unohtui kolmas ryhmä, keski-ikäiset kansakoulun, oppikoulun ja yliopiston käyneet kyykyllä ajavat kuskit. He ajavat sen verran joustavasti, että matka joutuu ja eivät ole niin tarkkoja kaikkien tieliikennelain säännösten noudattamisesta eivätkä viitsi kunnioittaa liikennepoliiseja.

 

[canepazzo]

älkää nyt sotkeutuko lillukanvarsiin, eli minuun.

Sori vaan, hani, mutta sitä 'sotkeutumista' on aika vaikea välttää, koska tuo sinänsä mielenkiitoinen avauksesi kertoo sekä suoraan tekstissä että suorastaan huutaa rivien välistä enemmän juuri siitä yhdestä lillukasta, eli sinusta ja ajatusmaailmastasi, kuin mistään muusta.

Toivon keskustelua siitä mitä se moottoripyöräily oikein on.

Mp:n omistaminen ja sillä ajaminen sekä moottoripyöräily harrastuksena ja/tai elämäntapana merkitsee erilaisia asioita eri ihmisille, ja motiiveja pyörän hankinnalle on yhtä monta kuin mp:n omistajiakin. Toisille se tuntuu olevan etupäässä sosiaalinen ja/tai sosiologinen väline tai imagojuttu joko tietoisesti tai tiedostamatta, toisille taas kaikkea muuta, jotain joka sai päässä naksahtamaan jo ensimmäisen (oikealla) mopolla ajetun kilometrin jälkeen joskus varhaisteininä. Se että ajoivatko tai ajavatko muutkin mopolla tai nyt aikuisena mp:llä, uusiomotoristina tai muuten, tai mitä siitä yleisesti ajatellaan, oli ja on toisarvoista.
Toisaalta pelkkä mp:n hankkiminen ei tee vielä kenestäkään 'erilaista' saati 'kapinallista', tai muuta sopulihissukkaa easy rider -sudeksi, kyllä se omien polkujen seuraaminen on jotain muuta, se joko on korvien välissä muutenkin tai sitten ei.

Ei kait 'motorismi' ole välttämäti mihkään kadonnut. Jos sen kokee kuolleeksi, (tai toisaalta kuvitellun maineensa uhatuksi), se johtuu kenties siitä että koko harrastus/elämäntapa on rakentunut jonkun teennäisen, hypetyn imagon varaan.

 

[Sartre]

Ketjun lukeminen herätti minussa kaksi kysymystä. Mitä on motorismi ja miksi ihmisen on oltava erilainen.

Motorismi on minulle se mielentila joka saavutetaan kun nautitaan ajamisesta ja pelkästä ajamisesta. Se on se tunne kun suupielet vetäytyvät väkisin korviin ja mielen täyttää totaalinen olemisen tunne, jossa aika ja paikka menettävät merkityksensä. Muu on mielestäni siirtymistä paikasta A paikkaan B. Siitä sitten kukin päätelköön onko motorismi mielestäni kuollut.

Mitä sitten taas tulee toiseen kysymykseen, niin mitä enemmän tarkkailen ympäristöäni sitä kummastuneemmaksi tulen tästä totaalisesta tavallisuuden väheksymisestä. Minä olen kai yleisen mittapuun mukaan tavis, eikä minulla ainakaan toistaiseksi ole ollut tarvetta tai kiinnostusta asiaan paneutua. Minulla ei ole tarvetta olla erilainen, tai oikeastaan edes tavallinen. Minä olen ja se riittää minulle.
Jotenkin tämä nyky-yhteiskunta tuntuu pakottavan ihmisen tähtäämään mahdollisimman persoonalliseen ulkomuotoon ja harrastuksiin. Lopputuloksena taviksena olosta on tullut nolo elämäntapa, jonka johdosta on kapinoitava jokaisella solullaan, huudettava niin kovaa, että kaikki varmasti kuulevat.

Hyvän esimerkin asiasta antoi kaverini (fiksu tyyppi muuten, ihan sosiaalisestikin), joka CD-kokoelmaani tutkiessaan ilmoitti minulla olevan aika tavis-maku musiikin suhteen. Minä en asiaa juurikaan kommentoinut ja hiljaisuuteni poiki lisäkysymyksen: "Eikö sua koskaan harmita, että kuuntelet näin tavallista musiikkia?"
Hölmistyin kysymyksestä aika lailla, enkä oikein osannut vastata edelliseen mitään fiksua. Pieni galluppi omassa kaveripiirissäni paljasti, että kovasti moni henkilö tuntuu halveksivan bändejä, jotka ovat saaneet radiosoittioaikaa KissFM:ltä tai muilta tavisasemilta (tämä kielinee siitä että kaveripiiriini ei kai sitten kuulu määritelmän mukaisia taviksia). Ja ennen kuin kukaan kerkeää, niin nämä nuoret ovat sosiaalisilta taidoiltaan ja älykkyydeltään keskitasoa tai parempia. Tai sitten minä olen vaan tyhmä, enkä oikeaa arviota osaa tehdä. Itse tajusin, että musiikki on kavereilleni tärkeä osa identiteettiä, eikä erilaisen nuoren identiteettiin tunnu mahtuvan listahitit ja purkkapoppis. Ei niin että kukaan olisi itse musiikkia mollannut, mutta jotain määrittelemätöntä vikaa niissä kappaleissa kuitenkin oli.

Vaan miten edellinen liittyy millään tavalla moottoripyöräilyyn? Ainakin itselläni herää kysymys, miksi moottoripyöräilyn pitäisi jotenkin korostaa erilaisuuttamme. Miksi emme voi vain sanoa, että olemme tavallisia ihmisiä, jotka ajavat moottoripyörillä? Mksi meillä on tarve olla niin erilaisia?

Se muuten joka väittää, että on olevassa normaali tavallinen ihminen, on mielestäni väärässä. Moinen kielii ainakin omissa silmissäni varsin kapea-alaisesta ystäväpiiristä ja ennakkoluuloista muun kuin omantyyppisiä ihmisiä kohtaan. Itse olen huomannut, että mitä enemmän ihmiseen viitsii aikaansa uhrata sitä mielenkiintoisemmaksi hän muttuu. Myös se merkkivaatteita osteleva trendiperse saattaa pinnan alla osoittutua todelliseksi löydöksi.

Jokainen ihminen on erilainen. Usein ne jotka pitävät itsestään pienintä meteliä osoittautuvat kaikkein erilaisimmiksi ja ne joilla on valtava tarve todistaa olevansa erilaisia ovat niitä kaikkein tavallisimpia. Näin ainakin omien kokemusteni perusteella.

 

[kawabata]

Kapinaa ja sisältöä elämään, ts irti arjesta. Sitä se on. Ihan eri juttu ajaa sateessa töihin mopolla kuin autolla.

Silloin ne kädet nousee, jotka liikenteessä vastaan tulee. Märkää ja hauskaa. Kuivalla kelillä toki mukavampaa, kun ei tartte pynttäytyä sadehaalariin. Poliisista ei sateella suurta murhetta. Niitä ei silloin kiinnosta pysäytellä pikkujutuista.

arvelen, olen kysynyt joskus prätkäpoliisilta saamatta vastausta, että eikö tutkat toimi kunnolla sateella? koskaan en ole nähnyt tutkapartiota sateella tai tullut sateella ylinopeudella pysäytetyksi vaikka nopeus olisi ollutkin kolminumeroinen ja alkanut kakkosella tjn.

no sitten kun prätkäily on arkea, niin milläs siitä irti pääsee, arjesta tai prätkäilystä? meikälle se on melko arkista oikeastaan, jos toki huvillistakin.

 

[kawabata]

"jengit" ovat pyörämerkille mainetta ja kunniaa tuoneet kuin se, että poliisi ajaa myös Harrikalla.

melkoinen osa usan poliiseista ajaa edelleen kuten jo 70- ja 80-luvun vaihteesta asti on ajanut; kawasaki police special z1000 prätkillä, ne tosin ovat maallikoille varusteiltaan kauempaa samannäköisiä kuin hoodeet, joten usein kaikkia usan poliisipyöriä pidetään harrikoina, vaikka siellä möriseekin monesti rivinelikko.

 

[nickle]

Hassu juttu, mutta ekan ison pyörän hankittuani sen aikanen pomoni kysyi multa, että "oletko sä nyt sitten motoristi". Ihmeissäni tuumasin, että enpäs osa sanoa, semmonenko musta nyt sitten on tullutkin.

MP ei mulle edusta mitään muuta kuin autosta poikkeavaa, positiivisella tavalla erilaista liikennevälinettä. Ihmisten kategoriointi on jotain, mistä olen aina pyrkinyt eroon. Sana "motoristi" kuulostaakin niin hölmöltä, sori nyt vaan. Moottoripyörän selässä olisin mieluiten moottoripyöräilijä, polkupyörän selässä polkupyöräilijä, jalan olen jalankulkija, jne. Jos liikkumistapaa ei tunneta, olen vain noin kolmekymppinen normaalivartaloinen?? mieshenkilö poliisi- tv:n tyyliin.

Lähemmin kiinnostuneet saavat ottaa sitten tarkemmin selvää ajatusmaailmasta, johon ei muuten kuulu moottoripyöräily sosiaalisena tukipilarina. Pyrin hankkimaan hyväksyntäni muilla keinoilla kuin viattoman konekappaleen välityksellä.

Noniin, suolatkaapas toi.

 

[FJ20]

Hyvä keskustelun avaus, mietitäänpä harrastuskenttää hieman syvällisemmin... Motoristeja voidaan karsinoida varmaan kymmeniin eri alakulttuureihin pyörän mallin, merkin, käyttötavan tms. perusteella, mutta itse kallistuisin kahden "pääryhmän" kannalle. Eli nuoremman polven ajajat, kuitenkaan ei välttämättä kokemattomat kuskit . Harrastuksessa viehättää juuri vauhti ja sen mukana vaaran viehätys, ehkä toveittain suurien riskien ottoa ja siitä nauttimista, ajotapa ja kalusto aiheuttavat juuri kapinointia ainakin tieliikennelakeja vastaan eikä pahennuksen herättäminen hetkauta suuntaan tai toiseen.
Toiseen kategoriaan ahdetaan suurin osa uusiomotoristeista eli ikää jo 40+ . Toiset cruisailee custom -pyörillä, toiset matkapyörillä tai nostalgia -nakuilla. Jo pelkkä kahdella pyörällä liikkuminen suo tarpeeksi suurta nautintoa eikä "kiksejä" haeta vauhdilla ja vaaroilla. Ikäluokasta johtuen ( vanhoja kansakoulun käyneitä ) lakien noudattaminen ja esivallan kunnioitus opittu jo vuosikymmeniä sitten. Suurin osa kasvattanut lapsistaan jo täysi-ikäisiä ja vanhemmuuden kokemuksella katsovat jokaisen ihmisen velvollisuudeksi opastaa nuorempia elämään ihmisiksi  

.
Moottoripyöräilyyn liittyvä sosiaalinen elämä melko tärkeää, siksi kannetaan huolta myös yleisestä mielipiteestä. Osalle jo pelkkä nahkapukuun sonnustautuminen on suurta "kapinaa" .

Itse lukeudun juuri jälkimmäiseen ryhmään enkä näe siinä mitään hävettävää. Maaseudulla ihmiset myös tuntevat toisensa ja liikennekäyttäytymisessä on senkin takia jonkinlainen sosiaalinen paine; tien päällä toilailu ei välttämättä ole hyväksi bisneksille tms. arkipäivän asioille  

Tuntuu, että juuri nämä kaksi porukkaa ovat täällä napit vastakkain vai meneekö pahasti pieleen... ?

Ajatuksiltani aika lähellä kukkahattusedän mietteitä olipa ikärakenne mikä milloinkin.

nimim. "keskenkasvunen kakara"

 

[(poistettu tili)]

Kaikki 40+ eivät tosiaan aja customilla kukkahattu kypärän alla.

Mutta luulen että jotkut ajattelee meidän (40+) kuvittelevan olevamme nuoria kapinallisia kun ajetaan mopolla. (olipas vaikee lause). Ja jos kuvittelee että pelkkä mopolla ajo on kapinaa, niin se on hölmöä.

Mutta ei mopolla saa respektiä, kuten ei muutenkaan mistään kaupasta. Siksi on koomista jos yrittää saada HA:n imagosta jotain itseensä.

Rock kuoli 1979. R.I.P.

 

[Vincent]

Jotenkin tämä nyky-yhteiskunta tuntuu pakottavan ihmisen tähtäämään mahdollisimman persoonalliseen ulkomuotoon ja harrastuksiin. Lopputuloksena taviksena olosta on tullut nolo elämäntapa, jonka johdosta on kapinoitava jokaisella solullaan, huudettava niin kovaa, että kaikki varmasti kuulevat.

--------------------------------------------------------

Ainakin itselläni herää kysymys, miksi moottoripyöräilyn pitäisi jotenkin korostaa erilaisuuttamme. Miksi emme voi vain sanoa, että olemme tavallisia ihmisiä, jotka ajavat moottoripyörillä? Mksi meillä on tarve olla niin erilaisia?

Jokaiselta elämän osa-alueelta löytyy ihmistyyppejä ja henkilöitä, jotka tekevät asioita ja harrastavat harrastuksia vain siksi, että se luo (ehkä kuviteltua) statusarvoa ja synnyttää mielikuvia kanssaihmisissä. Ei siksi, että oma persoonallisuus täydentyisi harrastusta harrastamalla, tai siksi, että kyseiset tyypit tuntisivat toteuttavansa itseään jollain tapaa paremmin niin tehdessään. Usein syynä on myös raha. Harrastetaan jotain pelkästään siksi, koska se on taloudellisesti mahdollista.

<IMHO>
Nuo kyseiset seikat sotivat kaikkea sitä vastaan, mitä itse pidän motorismina. Mielestäni moottoripyöräily ja motorismi on yksilölaji, jolla jokainen harrastaja pyrkii täyttämään omia mielihalujaan ja ilmaisemaan itseään harrastuksen kautta. Luulisin, että jokainen moottoripyöräilyä harrastava ajaa pyörällä, jonka kokee sopivan omaan persoonaansa, ja mahdollisesti rakentaa ja parantaa omaa ajokkiaan vielä paremmin omiin tarkoituksiinsa tai kauneusihanteisiinsa sopivaksi. Myöskin ajotavallaan jokainen motoristi kertoo omasta itsestään ja arvomaailmastaan.

Kapinointi moottoripyöräilystä on ehkä kadonnut siinä mielessä, mitä se oli Sonny Bargerin ja kumppaneiden aloittaessa toimintaansa. Maailma muuttuu, ja tavat samaa vauhtia. Eräänlaista kapinaa on sekin, että perheenisä uskaltaa viikonloppuna hypätä pyörän selkään ja ajaa päämäärättömästi ihan pelkästään omaksi ilokseen murehtimatta arkipäivän asioista. Joillakin sisäinen kapina kanavoituu bomber-henkiseksi tietoiseksi sääntöjen rikkomiseksi ja omien rajojen kokeiluksi. Tällainen oman itsensä "hemmottelu" ja toteuttaminen on juuri sitä, missä moottoripyöräilyssä on kysymys. Zen, perkele. Ei motorismi ole kuollut, vaikka eletäänkin maailman vaihetta jossa siitä on tullut populistista.
</IMHO>

Vaikka tällä hetkellä yksilöllisyyden korostaminen tuntuukin yhteiskunnassa olevan jollain tapaa päälleliimattua ja trendikästä, ei se tarkoita että yksilöt olisivat kadonneet. Maailmasta löytyy edelleen ihan yhtä paljon mahtavia, aitoja persoonia ja omalla tavallaan erilaisia ja ainutlaatuisia ihmisiä, kuin ennenkin. Näin myös moottoripyörällä ajavista.

 

[Guest]

Liian vaikea aihe ajateltavaksi näin selvinpäin, tai vastauksen aikaan saaminen on liian vaikeaa töissä olevalle.

Motoristi-sanaa en tahdo liikaa ajatella, alkaa vain päätä särkemään turhan takia. Jos omilla toimillani, sanoillani ja kirjoituksillani en jonkun mielestä ole tosimotoristi, niin voi kauheaa.

Viime viikolla kapinoin töissä ja kieltäydyin tiskaamasta muiden työntekijöiden astioita, tiskaajaksi en omasta mielestäni ole koskaan opetellut, eikä kukaan kertonut työhaastattelussa työkuvaani tiskaamisen kuuluvan. Vittuilua tuli, epäsuoraa semmoista, epäilen myös että kapinointini vaikutti mahdollisuksiini saada palkkaa työtä vastaavalle tasolle. Seuraavan kerran siis kapinoin vaihtamalla kiltisti työpaikkaa ja jättämällä muut miettimään tiskaamista. Ei liittynyt alkuperäiseen aiheeseen, tiedän...

 

[Guest]

"Sori vaan, hani, mutta sitä 'sotkeutumista' on aika vaikea välttää, koska tuo sinänsä mielenkiitoinen avauksesi kertoo sekä suoraan tekstissä että suorastaan huutaa rivien välistä enemmän juuri siitä yhdestä lillukasta, eli sinusta ja ajatusmaailmastasi, kuin mistään muusta."
Koiraspoikanen....tuliko koskakaan mieleesi...-pieneen hämärään mieleesi, kahden karvaisen korvan väliin-....että saatan olla huono ilmaisemaan itseäni ?
Eli jotain kirjoitin väärin, kun tuntuu, että kaikki vastaajat sotkeutuvat tuohon kapina sanaan.Se nousee liian ylös keskustelussa.
Tietysti se on asia niinkin, että tässäkin foorumissa kaikki eivät ole ihan yhtä intohimoisia mopoilijita.
Jollekin riittää se cruisailu.
Eli on vähän kuin vesijetin tai moottorikelkan ostaisi.Se on tavallaan leikikalu, jolla ajellaan hyvällä kelillä.Siis harrastus.
Toisille se on elämäntapa.Ainoa tapa liikkua kun lumi ja jää ei estä.
Niin, hmmm...
Siitä ehkä tuo väärinymmärrys, että pyörä tekisi sinusta mainitsemisen arvoisen.Sellainen käsite kun "tosimotoristi"...niin, mitähän se tarkoittaa?
Tää seuraava on minusta hyvin ajateltu;
"Ei siksi, että oma persoonallisuus täydentyisi harrastusta harrastamalla, tai siksi, että kyseiset tyypit tuntisivat toteuttavansa itseään jollain tapaa paremmin niin tehdessään. Usein syynä on myös raha. Harrastetaan jotain pelkästään siksi, koska se on taloudellisesti mahdollista.
Nuo kyseiset seikat sotivat kaikkea sitä vastaan, mitä itse pidän motorismina. Mielestäni moottoripyöräily ja motorismi on yksilölaji, jolla jokainen harrastaja pyrkii täyttämään omia mielihalujaan ja ilmaisemaan itseään harrastuksen kautta. Luulisin, että jokainen moottoripyöräilyä harrastava ajaa pyörällä, jonka kokee sopivan omaan persoonaansa, ja mahdollisesti rakentaa ja parantaa omaa ajokkiaan vielä paremmin omiin tarkoituksiinsa tai kauneusihanteisiinsa sopivaksi. Myöskin ajotavallaan jokainen motoristi kertoo omasta itsestään ja arvomaailmastaan.
Kapinointi moottoripyöräilystä on ehkä kadonnut siinä mielessä, mitä se oli Sonny Bargerin ja kumppaneiden aloittaessa toimintaansa. Maailma muuttuu, ja tavat samaa vauhtia. Eräänlaista kapinaa on sekin, että perheenisä uskaltaa viikonloppuna hypätä pyörän selkään ja ajaa päämäärättömästi ihan pelkästään omaksi ilokseen murehtimatta arkipäivän asioista. Joillakin sisäinen kapina kanavoituu bomber-henkiseksi tietoiseksi sääntöjen rikkomiseksi ja omien rajojen kokeiluksi. Tällainen oman itsensä "hemmottelu" ja toteuttaminen on juuri sitä, missä moottoripyöräilyssä on kysymys. Zen, perkele. Ei motorismi ole kuollut, vaikka eletäänkin maailman vaihetta jossa siitä on tullut populistista."

Tuossa on minusta aika paljon sitä ajatusta, mikä itselläni on tästä touhusta.
Tunnen tosiaankin paremmin toteuttavani itseäni pyörän selässä.
Olematta silti jotain vain pyöräni ansiosta.Meitä kumpaakin tarvitaan kiitämään maantiellä.Se ei onnistu ilman toinen toistamme.
Mutta.Pyöräily edustaa minulle myös vapautta, siksi en halua, että joku sitoo hirttosilmukan kaulaani ja kiristää sitä asteittain.