Muuta korpeen, ja hanki motivoivampi (eri) laite.
Eilen sain pyörän nippuun, eka ajo nelinumeroiselle tielle, fiilis lähinnä luokkaa voi jumalauta näinkö tää liikkuikin.
Tänään kävin parin tunnin setin Alastarolla, ensimmäinen vartti voi helvetti että pelotti. Sitten sisään, paineet ja vaimennukset tontille ja johan alkoi maistumaan. Seuraavaksi hyvän meiningin pilasi entiset suomenmestarit jotka pyyhkivät menemään niin helvetisti että olo olisi kuin kuuntelisi Van Halenia soitellen kitaralla mukana.
Sitten hiffasin että omia rajojahan siinä ollaan hakemassa. Johan maittoi taas, ja kotimatkakin oli ihan juhlallista.
Hirveät rispektit siitä, että jaksat tuota puolikastasi, mutta ulkopuolelta seuranneena vaikuttaa joskus siltä, että stressaus&panostus suhteessa paljonko sitä pääsee ajamaan on ihan mieletön.
Eli nyt sitten vetämään jokirantaan / tjsp hirveät burnikset Trumpalla ja sitten myyt sen ihailevalle terassikansalle, rahat pois myös puolikkaasta ja ostat kahdeksanvuotiaan seiskapuolikkaan gikserin ja lopulla rahalla ylimääräsen rengassetin ja kaljaa. Sillä voit sitten käydä Orgin hitaan ryhmän tukkona tai keskiryhmän kunkkuna ratapäivillä ihan paikalle ajaen, ja fiilistellä hiljaisilla mutkateillä kortti löysässä hirressä roikkuen.
Tai sitten ajelet pakulla juhannukseen ja tsekkaat alkaako polttelemaan, jos kyllä, niin kovaa menoa vaan. Jos ei, niin taas kerran pyörät lihoiksi ja ostat sen enskan, ja teet sillä ekskursioita eri puolille kaunista Suomea.
Mutta enhän mä mitään tiedä. Kyllä sen kuitenkin pitäisi ihan itestä lähteä. Käy vaikka koeajamassa kaikki mahdolliset Turun prätkäliikkeet pitkän kaavan mukaan (kaupungissa pyöritys vaan ketuttaa) ja tsekkaa nappaako yhtään mikään, se ei edes maksa muuta kuin vaivan. Jos satut Jyväskylään päin niin voin heittää Millen avaimet tunniksi tai pariksi, jos se vaikka motivoisi. Sen verran koen olevani kunniavelkaa ratakoulutuksesta silloin aikanaan.
