Ducati Recalls 2010 F1098S Streetfighter Motorcycles
http://www.usrecallnews.com/2009/09/nhtsa-7127.html
http://www.usrecallnews.com/2009/09/nhtsa-7127.html
-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Ducati StreetF
- Keskustelun aloittaja hornet66
- Aloituspäivä
tänään termin täys putkiston asensivat,testiajot ajettu ..nyt pomppaa !!
vakioon verrattuna höpinät on aika maaahtavat!! ( pienillä kierroksilla ihan OK äänet)
Asennutitko kouvolassa vai misä? Varmaan ärjyy mukavastitänään termin täys putkiston asensivat,testiajot ajettu ..nyt pomppaa !!
vakioon verrattuna höpinät on aika maaahtavat!! ( pienillä kierroksilla ihan OK äänet)
G
Guest
Guest
Tuon Naked Sportsbike of the Year testin voitti S-malli, varsin niukasti...Trumpan Street Triple R oli kalkkiviivoille saakka tasoissa...eihän tuo Ducati ole kuin karkeasti 2,5 kertaa kalliimpi
Onhan noi muutenkin hiukan eri sarjassa, et ei se hintaero niin karkea ole vaikka D hiukan maksaakinTuon Naked Sportsbike of the Year testin voitti S-malli, varsin niukasti...Trumpan Street Triple R oli kalkkiviivoille saakka tasoissa...eihän tuo Ducati ole kuin karkeasti 2,5 kertaa kalliimpi
Mitkäs oli muuta osallistujat?Tuon Naked Sportsbike of the Year testin voitti S-malli, varsin niukasti...Trumpan Street Triple R oli kalkkiviivoille saakka tasoissa...eihän tuo Ducati ole kuin karkeasti 2,5 kertaa kalliimpi
G
Guest
Guest
Olikohan noissa luistonestoa? Tulitko hommanneeksi sellaisen mallin, jossa olisi? Onkos siitä kokemuksia? Hyötyä, haittaa, huomaako sen ylipäänsä?Edit; vaivasi siinä määrin, että piti ostaa....
Athene
Lady, Sexy Lady
Mulla on perusmalli. S mallissa olis DTC-luistonesto. Olen ajanut myös S mallilla ja ei sitä luistonestoa mielestäni ainakaan katuajossa huomannut. Lieneekö enemmän ratapuolella hyödyksiOlikohan noissa luistonestoa? Tulitko hommanneeksi sellaisen mallin, jossa olisi? Onkos siitä kokemuksia? Hyötyä, haittaa, huomaako sen ylipäänsä?Edit; vaivasi siinä määrin, että piti ostaa....
Viimeisetkin tuningosat saapuivat USAsta
Kotarikuski
Betatestaaja
Mulla on ollut KTM990 Adventure jo monta vuotta. Se on ollut niin hyvä kaiken tyyppisessä ajossa että mikään muu kokeilemani laite ei ole aiheuttanut levottomuutta, hillitöntä testien lukemista, palstoilla surffailua yms. pyöräkuumeeksi diagnostisoitavia oireita.
Paitsi nyt viime keväänä kävin kokeilemassa Streetfighteriä. Ulkomitoiltaan se on tosi pieni, mutta ajoasento on yllättävän tilava ja polvikulma itselleni riittävän loiva (185cm). Hieman outo ajovaikutelma kun pyörä näyttää loppuvan ohjaustangon kohdalla. Kevyt kuin mikä. Loistava viimeistely pienimpiä yksityiskohtia myöten. Paljon moottoria ja niukasti tingeltangelia. Siis vähän, mutta hyvää.
Täytyy todeta että italialaiset osaavat muotoilun, katsoipa laitetta mistä kulmasta hyvänsä.
Kone on sielukas eikä mikään tasapaksu sirisevä ompelukoneen sähkömoottori kuten (japsi-)nelikot. Silti se viihtyy tasakaasullakin ajaessa (jota totuuden nimessä on kotosuomessamme aika suuri osa ajosuoritteesta). Äänenvaimennus on viritetty akustisesti kohdalleen ja vaikken erityisen musikaalinen olekaan, syntyvä psykofyysinen kokemus tuotti sellaista merkittävää mielihyvää, jota nelisylinterisellä jää kokematta.
Alusta on kova Kotariin verrattuna, mutta öhlärit ovat aika herkkäliikkeiset, joten ihan joka herne ei tunnu ahterissa.
Edellämainitusta voinee jo päätellä että SF miellytti enemmän kuin vähän. Sisäministeriössäkin laitteen visuaalinen ulkoasu sai hyväksynnän. Itse asiassa sain laitteen sitten lahjaksi...mustana. Väri on kyllä hyvä, musta se on kotarikin.
Nyt takana on 6600km. Peli on toiminut mainiosti. Ajoasento parani kun kiersin tankoa eteenpäin (ja säädin peilit uudelleen), tällöin tangon päät nousivat pari kolme senttiä ylemmäs ja ranteiden kulma muuttui paremmaksi. Samalla etukeno oikeni hiukan. Tankillisen ajaa nyt helposti yhtä soittoa. Pianissimo.
Kerran kävin Alastarossa Ducati Clubin ratapäivillä. Oli muuten ensimmäinen kertani radalla muttei taatusti viimeinen. Kuskit jaettiin hitaampaan ja nopeampaan ryhmään, ja valitsin ensikertalaisena hitaan. Parin kierroksen jälkeen jo nopeus nousi kuin itsestään. Orkkisrenkaissa on tosi hyvä pito eikä missään vaiheessa esiintynyt lipsumista, vaikka välillä kastoin kevyesti jarruakin kallistuksessa. Radalla huomasi hyvin jarrujen toiminnan, ei mitään häipymistä vaan sama täsmällinen ote koko ajan.
Luulin etukäteen että vaikeinta radalla olisi kaarreajo ja jarrutukset, mutta niin vain osoittautui että kaarreajo olikin se helpoin osuus. Jarrutuksessa oli vaikeinta arvioida nopeus, hidastin joko liikaa tai liian vähän, mutta muuta dramaattista siihen ei liittynytkään. Kiihdytys osoittautui sen sijaan vaikeimmaksi, vaikka luulisi että kyllä sitä suoralla polkee menemään. Niin luulin minäkin. Jos isommalle vaihtaessa löysäsin kaasua liian vähän, nousi keula, ja alaslaskiessa paras kiihdytyshetki oli mennyt. Jos taas löysäsi liikaa, tyssäsi meno siihen. No, nämä korjaantunevat harjoittelun myötä.
Hidas ja nopea ryhmä kävivät radalla vuoron perään. Yhdessä vaiheessa sitten lähdin vahingossa nopean ryhmän mukaan. Ihmettelin että kylläpä kaverit ajaa nyt lujaa. Kumma kyllä kaarteissa pysyin aika hyvin kyydissä, mutta kiihdytyksissä Ducateja murahteli ohi oikealta ja vasemmalta.
Erinomainen kokemus ja suosittelen ilman muuta kaikille. Ensi kesänä käyn kyllä radalla ainakin muutaman kerran.
Pyörään en ole kokenut tarpeelliseksi tehdä muita modauksia kuin tankin ja takasivuposkien suojateipityksen, sekä kahvalämppärien, sähköliitännän ja ketjurasvarin asennuksen. Lämppärit ovat irtokalvot kahvakumien alle, ne eivät tee kahvasta liian paksua kuten Kotarini Oxfordit tms. Sähköliitäntä on takin lämmitykselle mikä nakussa on enemmän kuin paikallaan. Samasta reiästä voi ladata akkua pitempien seisokkien aikana. Ketjurasvari on mielestäni tarpeellinen, etenkin kun pyörässä ei ole (eikä tule) keskiseisontatukea. Asensin sekä kotariin että ducatiin Pro-Oilerit. Oilerin kanssa on ajettu vasta tuhatkunta kilometriä, mutta sen verran on kokemuksia että purkkitöhkää en ketjuihini enää laita.
Renkaat ovat kestäneet yllättävän hyvin, vaikka oletin että Pirellin Corsat loppuisivat pian sisäänajon jälkeen. Näyttää siltä että ne menevät vaihtoon 7500-8000 km kohdalla. Takarenkaan profiili on säilynyt aika pyöreänä (ehkä tuo ratapäivä auttoi, ainakin renkaan reunoille ilmestyi wannabe-karvoitusta).
Vaikeinta on saada pyörään istutettua reissukamat muotoilua pilaamatta. Yksi noin 20 litran laukku riittäisi, alustava suunnitelma on olemassa, saapa nähdä miten käy.
Lisäbonuksena pyörän hankinnassa sai uuden tiestön. Se on niin erilainen ajettava kuin kotari että jokainen tuttukin tie tuntuu aivan uudelta. Tämä ilmiö kompensoi kustannuksia koska ei tarvitse muuttaa minnekään.
Paitsi nyt viime keväänä kävin kokeilemassa Streetfighteriä. Ulkomitoiltaan se on tosi pieni, mutta ajoasento on yllättävän tilava ja polvikulma itselleni riittävän loiva (185cm). Hieman outo ajovaikutelma kun pyörä näyttää loppuvan ohjaustangon kohdalla. Kevyt kuin mikä. Loistava viimeistely pienimpiä yksityiskohtia myöten. Paljon moottoria ja niukasti tingeltangelia. Siis vähän, mutta hyvää.
Täytyy todeta että italialaiset osaavat muotoilun, katsoipa laitetta mistä kulmasta hyvänsä.
Kone on sielukas eikä mikään tasapaksu sirisevä ompelukoneen sähkömoottori kuten (japsi-)nelikot. Silti se viihtyy tasakaasullakin ajaessa (jota totuuden nimessä on kotosuomessamme aika suuri osa ajosuoritteesta). Äänenvaimennus on viritetty akustisesti kohdalleen ja vaikken erityisen musikaalinen olekaan, syntyvä psykofyysinen kokemus tuotti sellaista merkittävää mielihyvää, jota nelisylinterisellä jää kokematta.
Alusta on kova Kotariin verrattuna, mutta öhlärit ovat aika herkkäliikkeiset, joten ihan joka herne ei tunnu ahterissa.
Edellämainitusta voinee jo päätellä että SF miellytti enemmän kuin vähän. Sisäministeriössäkin laitteen visuaalinen ulkoasu sai hyväksynnän. Itse asiassa sain laitteen sitten lahjaksi...mustana. Väri on kyllä hyvä, musta se on kotarikin.
Nyt takana on 6600km. Peli on toiminut mainiosti. Ajoasento parani kun kiersin tankoa eteenpäin (ja säädin peilit uudelleen), tällöin tangon päät nousivat pari kolme senttiä ylemmäs ja ranteiden kulma muuttui paremmaksi. Samalla etukeno oikeni hiukan. Tankillisen ajaa nyt helposti yhtä soittoa. Pianissimo.
Kerran kävin Alastarossa Ducati Clubin ratapäivillä. Oli muuten ensimmäinen kertani radalla muttei taatusti viimeinen. Kuskit jaettiin hitaampaan ja nopeampaan ryhmään, ja valitsin ensikertalaisena hitaan. Parin kierroksen jälkeen jo nopeus nousi kuin itsestään. Orkkisrenkaissa on tosi hyvä pito eikä missään vaiheessa esiintynyt lipsumista, vaikka välillä kastoin kevyesti jarruakin kallistuksessa. Radalla huomasi hyvin jarrujen toiminnan, ei mitään häipymistä vaan sama täsmällinen ote koko ajan.
Luulin etukäteen että vaikeinta radalla olisi kaarreajo ja jarrutukset, mutta niin vain osoittautui että kaarreajo olikin se helpoin osuus. Jarrutuksessa oli vaikeinta arvioida nopeus, hidastin joko liikaa tai liian vähän, mutta muuta dramaattista siihen ei liittynytkään. Kiihdytys osoittautui sen sijaan vaikeimmaksi, vaikka luulisi että kyllä sitä suoralla polkee menemään. Niin luulin minäkin. Jos isommalle vaihtaessa löysäsin kaasua liian vähän, nousi keula, ja alaslaskiessa paras kiihdytyshetki oli mennyt. Jos taas löysäsi liikaa, tyssäsi meno siihen. No, nämä korjaantunevat harjoittelun myötä.
Hidas ja nopea ryhmä kävivät radalla vuoron perään. Yhdessä vaiheessa sitten lähdin vahingossa nopean ryhmän mukaan. Ihmettelin että kylläpä kaverit ajaa nyt lujaa. Kumma kyllä kaarteissa pysyin aika hyvin kyydissä, mutta kiihdytyksissä Ducateja murahteli ohi oikealta ja vasemmalta.
Erinomainen kokemus ja suosittelen ilman muuta kaikille. Ensi kesänä käyn kyllä radalla ainakin muutaman kerran.
Pyörään en ole kokenut tarpeelliseksi tehdä muita modauksia kuin tankin ja takasivuposkien suojateipityksen, sekä kahvalämppärien, sähköliitännän ja ketjurasvarin asennuksen. Lämppärit ovat irtokalvot kahvakumien alle, ne eivät tee kahvasta liian paksua kuten Kotarini Oxfordit tms. Sähköliitäntä on takin lämmitykselle mikä nakussa on enemmän kuin paikallaan. Samasta reiästä voi ladata akkua pitempien seisokkien aikana. Ketjurasvari on mielestäni tarpeellinen, etenkin kun pyörässä ei ole (eikä tule) keskiseisontatukea. Asensin sekä kotariin että ducatiin Pro-Oilerit. Oilerin kanssa on ajettu vasta tuhatkunta kilometriä, mutta sen verran on kokemuksia että purkkitöhkää en ketjuihini enää laita.
Renkaat ovat kestäneet yllättävän hyvin, vaikka oletin että Pirellin Corsat loppuisivat pian sisäänajon jälkeen. Näyttää siltä että ne menevät vaihtoon 7500-8000 km kohdalla. Takarenkaan profiili on säilynyt aika pyöreänä (ehkä tuo ratapäivä auttoi, ainakin renkaan reunoille ilmestyi wannabe-karvoitusta).
Vaikeinta on saada pyörään istutettua reissukamat muotoilua pilaamatta. Yksi noin 20 litran laukku riittäisi, alustava suunnitelma on olemassa, saapa nähdä miten käy.
Lisäbonuksena pyörän hankinnassa sai uuden tiestön. Se on niin erilainen ajettava kuin kotari että jokainen tuttukin tie tuntuu aivan uudelta. Tämä ilmiö kompensoi kustannuksia koska ei tarvitse muuttaa minnekään.
Onkos kukaan kyydittänyt matkustajaa tämän kanssa? Miten verrattuna esim. isoon Monsteriin?
Athene
Lady, Sexy Lady
Olis myynnissä SF:iin kuvalaiset säädettävät jalkatapit. Käyttämättömät.
KUVA.
Hinta 200. Tuli hommattua hieman erilaiset ja nuo jäivät ylimääräisiksi. Hienoa koneistusta ja hiilikuitua
. Tiedustelut privaviestillä tai sähköpostilla kl@tintti.net.
Sitten itse asiaan
... Onko kellään kokemusta isomman työsylinterin vaihdosta kytkimeen? Keventääkö paljon kytkintä? Lyhyempien kahvojen kanssa tarvis voimaa
.
KUVA
.Hinta 200. Tuli hommattua hieman erilaiset ja nuo jäivät ylimääräisiksi. Hienoa koneistusta ja hiilikuitua
Sitten itse asiaan
