750cc sanoi:
Jotenkin on jäännyt sellainen kuva et custom pyöräily on katoava laji tai sit vanhojen ukkojen pyörä,et nuoremmat haluaa nopeasti kiihtyviä kyykkyjä jossa huippunopeudet pyörii 200km paremmalla puolella.Lukee sit mitä tahansa keskustelua niin enimmäkseen on kysymys isoista ja nopeista pyöristä
Itsellä on ollut monenmoista pyörää. On ollut kyykähtävää (kawa ZX12R, ducati ST2) on ollut nakua (GSX1400) ja kolme customia. Ensimmäinen iso pyörä kevareiden jälkeen oli Hondan VT750 shadow ja nyt menossa järjestyksessä mopo nro 11 joka on taas custom. Tosin noin 2,5 kertaa isommalla moottorilla kuin ensimmäinen...
Minulla tuohon mopotteluun ei liity mitään sen suurempia intohimoja eikä mitään yhteisöllisyyden tuntemusta tai sen hakemista. Parilla kaverilla on pyörät ja heidän kanssa tulee joskus heitettyä iltalenkkiä mutta siinä se, muuten tulee ajeltua yksin. En koe olevani motoristi sen enempää kuin mikään muukaan minkään muun harrastukseni perusteella. Olen vain mies joka tykkää esim. autoista, veneistä ja moottoripyöristä. Iltalenkki moottoripyörällä on minulle sitä nykyään niin tarpeellista "omaa aikaa". Se voisi yhtä hyvin olla vaikka juoksulenkki. Tosin inhoan juoksemista!!!
Minulla on ollut "etsikkoaikani" jolloin olen tuominnut erityisesti japsi-customit kadotukseen, mutta silti palaan aina customin sarviin. En ajaa pitkiä reissuja kuin ehkä kerran kesässä. En halua mennä radalle enkä muutenkaan kaahata henkeni kaupalla mutkatiellä. Haluan että pyörän selässä on rento istua. Kyykky ei minulle sovi. Ranteet kipeytyvät vartissa kun tuota massaa on hieman enemmän kuin ismo-perusinsinöörillä. Jotenkin tuon customin selässä kädet ja jalat hakeutuu kuin vaistomaisesti oikeille paikoilleen.
Jos minua moottoripyöräilyssä kokonaisuutena ärsyttää tai huvittaa niin se on ihmiset enemmän kuin mikään pyörätyyppi. Yritän vähän avata ajatustani. Customeista on helpoin alkaa: pönäkkä mies on vihdoin saanut vaimolta luvan ostaa pyörän. Hänestä tulee välittömästi "freedom rider". Ostetaan hapsulliset nahkahousut, hapsullinen nahkatakki, hapsulliset niittikoristeiset bootsit joiden varressa on kotkan kuvat. Kylkin- ja jarrukahvoihin laitetaan hapsukoristeet. Pyörään liimataan kotkatarroja ja ilmanputsarin kotelo vaihdetaan sellaiseksi jossa on teksti live to ride, ride to live tms... Pyörä näyttää siltä kuin se olisi sivelty liimalla ja ajettu "freedom eagle spirit" -krääsää myydän kaupan läpi! Sitten ajellaan jonkun kohtalotoverin kanssa kuin kaupunkiin saapuvat cowboyt ja pyssätään juilivan eturauhasen takia pissalle jokaisen huoltsikan kohdalla.
Samoja "pellehermanneja" löytyy kyykkypyöräilijöistä. Hanskoista lähtien kaikki on samanlaisia kuin mitä Valentino Rossi käyttää. Ja kirjavien nahkahousujen polvissa pitää olla laahauspalat vaikka mentäisiin vaan keskustaan kahville. Kilpiteline on vaihdettu 4 grammaa kevyempään samoin kuin vilkut. Takahaarukkaan liimataan joku renthal DID sponsoritarra ja kypärässä on joku lujaa ajamiseen viittaava iskulause. Visiirin pitää olla sininen peili. Taustapeilit on vaihdettu pieniin ja keveisiin koska se alkuperäiset oli hirveen painavat! Sitten kävellään sen muotoonleikatun kirjavan nahkapuvun kanssa kädet ja jalat koukussa ja jalat leveellään niin kuin olis 3kg sonnat housuissa...
Entäs aidolla ja alkuperäisellä ameriikkalaisella ajavat kaverit? Katso yllä oleva kuvaus pönäkästä miehestä ja lisää siihen musta-oranssi takki jonka selässä lukee harley-Davidson joka päällä kuljetaan kesät talvet, kauppareissut, koulut kevätjuhlat ja hautajaiset, aina ja kaikkialla, että kanssakulkijat varmasti tietävät että keskuudessamme on pesunkestävä HD-mies! Ei mikään muoviluodilla ajava puppelipoika tai japanilaisella korviikkeella suhaava myyntiedustaja, vaan mies jonka pierukaasut syövyttää metallia ja mies joka ajaa pienessä pakkasessakin pieni avokypärä päässään ja farkut jalassa. Mies jota kaikki arvostaa, koska hänellä on tammikuussakin k-kaupan kalatiskillä asioidessa takki jonka selässä lukee Harley-Davidson.
Ja keksiihän näitä stereotypioita muistakin motoristiryhmistä...
Moottoripyörällä on hauska ajaa, mallista ja merkistä riippumatta. Sitä mieleisintä (ja itseään) voi sitten varustella yllä mainituin tavoin. Meillä on vaan sellainen tapa että tietynlaisella pyörällä ajavat leimataan tietynlaisiksi (joo, anteeks!!!) ja se ehkä vaikuttaa jonkinverran pyörän valintaan. Joku vaihteiden vaihtamista inhoava haluaisi ajaa maxiskootterilla mutta ei kehtaa kun kaverit pilkkaa! Joku mies voisi haluta ajaa näppärällä 883 harrikalla mutta ei kehtaa kun se on se "naisten HD" jne... Luullakseni samanlaisista syistä osa karsastaa japsikustomeita. Me suomalaiset ollaan niin arkaa porukkaa siinä mitä tulee tuohon "mitäköhän muut minusta ajattelee" juttuun.