CorseTourinki 26.6. alkaen

[Go-Za]

TouRinki -porukka starttaa jälleen kesän pitkälle reissulle. Tällä kertaa mukana on 5 pyörää (1x BMW, 2x Ducati, 1x Triumph ja 1x Yamaha) ja motoristit näitä ohjastamassa (3 miestä ja 2 naista).
Yhden matkalaisen osalta reissu alkaa lauantaina 24.6. laivamatkalla Turusta Tukholmaan ja sieltä olisi tarkoitus ajella 3:n päivän aikana Saksaan ensimmäiseen yhteiseen majapaikkaan.
Loppuporukka siirtyy laivalla Hgistä Travemundeen maanantaina 26.6. ja ajaa vielä tiistai iltana 75km matkan ensimmäiseen majapaikkaan Saksassa.
Jos haluat seurata matkaa lähes On-Line niin suosittelen klikkaamaan facen ihmeelliseen maailmaan, eli tänne .

 

[Go-Za]

Lähtöpäivä. Pientä paniikkia pukkaa... lähinnä siksi että aika moni asia on menny päin kettua tässä viime päivinä. Läppäri hajosi juhannusaattona, eilen hain uuden verkkokauppacomista. Kohta soitan vak. yhtiöön ja ruikutan että rahat tarttis aika nopeesti koska matkabudjetti kaatuu muuten.
Noh, pakkaus on aloitettu eikä tässä ole enää ihan miljoonaa asiaa hoidettavana kuitenkaan. Klo 17 lähtee laiva.

 

[Go-Za]

Pyörien kiinnilaittoon ei juuri apua herunut Finnlinesin henkilökunnalta!
Laivan aikataulun mukainen lähtö piti olla maanantaina klo 17.00 mutta päästiin lipumaan laiturista kohti avomerta vasta 18.20 aikoihin.

Jos joku on joskus kertonut että laivamatka on tylsä niin se todellakin on sitä!!! Kauppa on todella pieni ja sen valikoima ei ole hääppöinen. Ruokaa tarjoillaan usein ja sitä tulee helposti syötyä liikaa. Me söimme tiistai aamun brunssin ensin klo 09.30 ja sitten uudestaan klo 12.00 -sai siis syödä kahteen kertaan yhdellä maksulla.
Myöhästyneen lähdön sekä melko voimakkaan vastatuulen takia laiva oli Travemundessa yli 2h myöhässä! Eli vasta puolen yön jälkeen lähdimme ajamaan kohti ensimmäistä majapaikkaa joka sijaitsee Schwerinin kaupungissa. Ajomatkaa oli 77km pilkkopimeässä... Onneksi tie 104 oli loistavassa kunnossa ja liikennettä ei ollut keskellä yötä lainkaan. Illan reitti oli tämmöinen.
Nyt on koko poppoo kasassa ja huomenna olisi luvassa piiiitkä rutistus kohti etelää (650km).

 

[Go-Za]

Keskiviikko oli ensimmäinen kunnon ajopäivä. Melkein 650km ajettiin, siitä n. 300km Autobaanaa ja siitä noin 100km rankkasateessa.

Muuten ihan rento ja mukava päivä, taukoiltiin sopivasti ja aikaa kului kaikenkaikkiaan n. 11 tuntia. Reitti oli varmaankin jotakuinkin tämmöinen.
Nyt ollaan Tonavan eteläpuolella ja huomenna Alpeille (Tosin ihan karseeta keliä luvassa!)
Tsekkaa kuvia täältä.

 

[Go-Za]

Sataa, sataa. Siirrettiin lähtöä vähän myöhemmäksi jotta saatais loppuillasta ehkä kuivempaa ajokeliä. Grossglockner olis ohjelmassa mutta riippuu säästä että mennäänkö.

 

[Go-Za]

Oli hyvä ajatus lähteä myöhemmin. Ajettiin vain n. tunti sateessa. Sen jälkeen aika pitkä siivu jopa kuivia teitä... Noh, kun Alpit saatiin näkyviin niin alkoi myös sade uudelleen mutta Zell Am Seen kohdilla taivas näytti selkenevän joten päätettiin suunnata Grossglocknerille. Samalla melkein kirjaimellisesti törmättiin Turkulaisten letkaan.
Pelkkä moikkaus riitti eli ei pysähdytty juttelemaan.
Grossglocknerin lipunmyyjä ystävällisesti selitti että koko matka on pelkkää sadetta, mutta tulipahan käytyä portilla ja tehtyä U-käännös. Koko päivän reitti oli tämmöinen.
Ihan hieno reitti on myös se Falbertauerntunnel... Ja maksaahan sekin peräti 10€.
Majoitus meillä oli ihan älyttömän hienolla paikalla!!! Lienzin itäpuolella olevasta kylästä noustiin muutama sata metriä pienen pientä vuoristotietä ylöspäin. Ja sieltä löytyi tä,ä hieno majapaikka:

Landgasthof Kreithof on paikan nimi. Nettiyhteys siellä ei juurikaan toiminut...

 

[Go-Za]

Päivä 4 oli toisaalta aika karmea ja toisaalta aika hieno!! Tapahtumista lisää myöhemmin... Tässä vähän esimakua:

 

[Go-Za]

Päivä 4 alkoi sillä että 1 ryhmän jäsen lähti majapaikasta hieman muita ennen lääkäriin. Kurkkukipu oli äitynyt niin pahaksi että oli pakko saada jotain hoitoa. Antibioottikuuri tuntuu tehoavan jo toisena päivänä (päivä 5).
Lienzistä ei tarvitse kauas ajaa niin ollaan jo Italian puolella... mutta saatiin tähänkin yksi valikohtaus -nimittäin 35€ pikavoitto ylinopeudesta 94@80 (Yamaha Tracer kuskille).
Italian puolella alkoi sitten hillittömät Passobileet! Ensin noustiin Lago Di Misurinalle, sieltä käännyttiin Passo Tre Crocille ja Cortinan läpi Passo Giau ja perään Passo Staulanza ja Passo Duran. Viimeiseksi vielä todella upea Lago del Mis -reitti pois Dolomiiteilta.
Juuri ennen Misin laaksoa kiersimme tietyön näin:

Passo Duranin huipulla lääkärissä käynyt motoristi sai meidät muut kiinni.
Ja heti kohta perään alkoi Ducati kenkkuilla. N. 100km myöhemmin Castagnolen tasoristeyksessä Monsteri ei enää startannut. Siinä meni hetki asiaa ihmeteltiin ja löydettiin paikallinen mekaanikko joka suostui tsekkaamaan pyörää. Startti kuulemma paskana... Ja monsterikuski ajoi melkein muut kiinni kun valitsi reitiksi 50km pidemmän Autostradarangaistuksen.
Myäs allekirjoittaneen BMW XR kenkkuili kun rupesi lämpenemään aika reilusti. Seuraavana päivänä suoritettu jäähdytin veden lisäys auttoi ongelmaan (Säiliö näytti kylläkin olevan jo täynnä!).
Valokuvia päivän kohelluksista löytyy täältä.
Kaikkien vaikeuksin jälkeen päivän 420km reittiin kului yli 10h aikaa, mutta toivottavasti kaikille jäi mieleen Passo Giaun huikeat maisemat ja Lago di Misin kapea sola...

 

[Go-Za]

Päivä 5:
Ducati Monster löysi paikan mihin pääsi huoltoon. Takajarrut olivat tuhoutuneet ja startti paskana. Matkaa jatkettiin uusilla jarruilla ja edelleen rikkoutuneella startilla (ei saa sammuttaa!) Monsteri otti melkein muut kiinni päivän aikana kun piti muita lyhyempiä taukoja.
Me muut taas fiilisteltiin San Marinossa sekä ihan huikeilla mutkapätkillä! Reittiin sisältyi 2 Passoa (Passo dei Mandrioli & Passo della Consuma). Mutta koko reitti San Marinosta Livornoon (354km) oli täynnä niin huikeita mutkia että yksi kuskeista sanoi jo että "Mä alan oleen kyllästynyt!" Ja on kieltämättä totta että keskittyminen alkaa olemaan vaikeaa kun on ajanut 8h tiukkoja mutkia auringonpaahteessa.
Livorno on oikein mukava ja eläväinen kaupunki!
Kuvassa Tracer ja XR Passo della Consumalla (Lisää kuvia täällä!)

 

[Go-Za]

Päivä 6
Livornossa oli kyllä melkoinen labyrintti löytää laivan check-in portit, mutta oltiin ajoissa liikkeellä ja klo 07.00 tekemässä Italialaistyyppistä laivan sisäänkirjoutumista.

Laivassa henkilökunta kiinnitti pyörän tukevasti kiinni ja 4,5 tunnin matka Korsikalle saattoi alkaa.

Jos on Finnlines Hki-Travemunde tylsä niin ei voi tätäkään kehua! Noh, jos auringonotto kannella maistuu niin kyllähän se sitten menee...
Bastiaan saapuminen meni ihan normaaleissa merkeissä. Monster työnnettiin käyntiin laivan sisällä juosten ja parisataa metriä laivan ulkopuolella siitä loppui bensa.
Joku (minä!) haki bensaa, Monster työnnettiin käyntiin ja ajettiin bensa-asemalle, tankattiin ja taas se työnnettiin käyntiin!

Sitten ajettiin 100km saaren toiselle puolelle hotelliin. Joka muuten oli ihan käsittämättömän halpa!!
3 yötä 5 hengeltä yhteensä 420€!! (Aamiaisella ja uima-altaalla). Noh, aamiainen siältää patonkia, croissantia teetä tai kahvia ja marmelaadeja...
Päivän 6 reitti oli tämmöinen.

 

[Go-Za]

Päivä 7
Reitiksi suunniteltiin semmoinen mukavan letkeä 280km. Ensin piti saada Monsteri käyntiin: Hotellin alapihalle johtaa kiva pieni betoniramppi joka saattaisi riittää mäkistartin tekemiseen. Allekirjoittanut siis sitä kokeilemaan.
Rampillahan oli tietenkin hiekkaa, eli takarengas ei lähtenytkään pyörimään kun kytkimen nosti vaan liukui hienosti saaden pyörän upeaan sivuluisuun. Liukuminen päättyi kun betoniramppi loppui hiekalle ja takarengas sai pitoa... Allekirjoittanut suoritti siis komean high-siderin Monsterilla joka ei ollut edes käynnissä!!!
Stongasta en päästänyt irti missään vaiheessa eli pyörä ei juurikaan edes koskettanut hiekkaa -tai ainakaan näkyviä jälkiä ei jäänyt!
Monsteri saatiin sitten työntämälälä käyntiin ja se päätti poiketa suunnitellulta reitiltä Ajaccioon tsekkaamaan paikallista Ducati huoltoa (joka löytyi ihan Ducatin sivuilta) mutta todellisuudessa sitä ei ollut olemassa tai ei ainakaan löytynyt. Monsteri jatkoi siis edelleen ilman starttimoottoria.
Me muut fiilistelimme upeita mutkapätkiä ensin Galeriasta Portoon sitten ehkkäpä Korsikan tunnetuin tiepätkä ja nähtävyys eli läpi Calanques de Pianan. Vaikka tie on vähintään yhtä upea kuin muutkin syheröpätkät täällä niin se että siellä oli turisteja kävelemässä ja autoja pysäköitynä sinne tänne ei varsinaisesti tehnyt ajamisesta mitenkään nautittavaa. Nopea pysähdys kalliomuodostelmien kohdalla riitti ja jatkettiin matkaa!

Piana nimisen kylän jälkeen tie Cargeseen on sitten jotain muuta kuin tiet yleensä tällä saarella! Loivaa mutkaa ja vauhdikasta ajamista yllin kyllin. Siis nopeusmittari meni monessa kohtaa ylinopeuden puolelle!
Cargesesta ajettiin vielä rantaa pitkin Sagoneen ja siiktä käännyttiin D71:lle. Vaihdettiin mikunin kanssa pyöriä: Minä sain alle Ducati 1100SF:n ja nuori herra sai allensa Bemari XR:n. N. 20km mentiin "väärillä pyörillä" ja molemmat kehuivat kokemusta erittäin miellyttäväksi! (Tosin mun selkä ei kestäisi kauaa niin sporttista ajoasentoa!) Ylitettiin Col Saint-Antoine (610m) sekä Col de Sevi (1101m).
Pidettiin lyhyt tauko Teiden D70 ja D84 risteyksessä ja siitä lähdettiin nousemaan Col de Vergiolle (1478m). Tämä on Korsikan korkein passo.
Ajelu Passon molemmin puolin oli varsin kotoisan oloista. Ympärillä oli mäntymetsä, tiellä käpyjä ja havunneulasia. Ja metsä oli täynnä sikoja (siis niitä eläimiä).

Parikymmentä kilsaa idempänä D84 muuttui kanjonin pohjalla kulkevaksi erittäin kapeaksi ja hieman vaarallisen oloiseksi. Autoja piti tosissaan väistellä kun niitä välillä tuli vastaan. Oli erittäin vaikuttava kanjonitie mutta ei oikein löytynyt hyvää kohtaa ottaa kuvaa...
Ponte Lecciassa ei oikein löytynyt ruokapaikkaa... mutta jotkut paninit saatiin syötyä. Ensi tarjoilija pudotti yhden paninin mun syliin ja heti perään työnsi sormensa vallassan juomaan. Ei edes tarjoutunut tuomaan uutta... Noh Korsikalla ilmeisesti on omat tapansa.
Ponte Leccian pohjoispuolelta käännyttiin pikkutielle RT301 joka oli varsin pomppuinen ja täynnä lehmänpaskaa. Mutkat piti ajella aika varovasti. Palkintona oli kuitenkin huikeat näköalat Saaren pohjoispuolelle merelle saakka (Col de San Colombano).

Koko päivän reitille tuli mittaa n. 275km. Ja aikaa kului taukoineen melkein 10 tuntia! Mutta olipahan hieno päivä ja maisemat vaihtuivat moneen kertaan!

 

[Go-Za]

Päivä 8
Kaikki olivat sillä fiiliksellä ettei mitään suorittamista tänään vaan rento pikku ajelu ja vaikkapa joku kiva ranta jostain... Ja näin sitten tehtiin.
D81b on kummalinen tie Calvin ja Galerian välillä sillä google maps ei suostu tekemään reittiä sitä kautta edes kävellen! Mutta ei siellä mitään ajokieltoja ole!
Löydettiin ranta missä lähimmät rannan käyttäjät olivat n. kilometrin päässä. Ranta oli oikeastaan pikemminkin kiviranta kuin hiekkaranta mikä teki uimaan menemisestä haastavaa.

Hieman myöhemmin tien varressa näkyi rauniot. Pitihän se tsekata millainen tie sinne vei (Oli muuten XR:lle haastava) ja kuinka ollakaan siellä oli ryhmä tutustumassa paikkaan. Ranskalainen setä puhua pälpätti enemmän kuin Ruuneperi mutta jossain kohtaa pääsin kysymään mistä oikein oli kyse.
Linna oli erään Pierre Bonaparten käytössä tämän ollessa Korsikan "hallitsija" eli edustaja Ranskan kansalliskokouksessa. Itseäni kiinnosti varsinkin se että miksi suht' uusi linna oli hylätty niin nopeasti mutta vastausta en tähän saanut.
Muut olivat löytäneet pikkaisen kappelin (huom!) nimeltään Notre Dame de la Serra. Kappelin kupeesta oli jälleen kerran aivan hulppeat näköalat ja pienen tien varrella oli erittäin outo kivi!

Calvin kaupunkiin tutustuttiin hieman tankkauksen ja syömingin merkeissä. Seuraavana päivänä olisi tarkoitus lähteä kotia kohti...

 

[Go-Za]

Päivä 9
Aikasin aamulla herätys. Kamat kasaan ja prätkä perseen alle. 110km ajelua (erinomaisia mutkapätkiä!) kohti Bastian satamaa ja hyvästi Korsika! REitti oli jotakuinkin sama kuin päivän 6 reitti mutta toiseen suuntaan.

Laivamatka Bastia - Savona kesti n. 6,5 tuntia ja Corsica Ferriesin paatti oli vieläkin tylsempi kuin Moby Linesin vastaava. Savonassa oltiin n. klo 18.00. Taas työnnettiin Monsteria käyntiin ja siitä sitten lyhyen Autostradapätkän kautta kohti syheröisiä maalaisteitä. Reitti Ovadan kaupunkiin oli tämmöinen. Yksi Passokin oli matkan varrella

mutta Passo Eric Berton ei taida kuulua kovinkaan kuuluisien joukkoon (??)
Majapaikkana oli Hotelli Belforte.

 

[Go-Za]

Päivä 10
Helkkarin kuuma päivä! Jo aamulla kun pyöriä pakkailtiin alkoi hiki valua... No onneksi olin tehnyt reitin niin että ensimmäiset 200km ajettiin Autostradaa! Ja lähdön jälkeen 2 tuntia myöhemmin oltiin Brescian itäpuolella Gardajärven eteläpuolella.
Siitä sitten köröttelyä Gardajärven rantaa pohjoiseen kohti Tremosinen luolatietä.

Päivän reitti oli tämmöinen.
Luolatien upean kokemuksen jälkeen oltiinkin kohta jo majapaikassa, korkealla järven yläpuolella. Paikan nimi on Residence Hotel Panorama La Forca. Näköalat Gardajärvelle on ihan sanoinkuvaamattoman kauniit.

 

[Go-Za]

Päivä 11
Majoituksesta ajeltiin ensin alas Gardan rantaan ja etelään Gargnanon kylään. Siitä lähdettiin nousemaan kohti Lago di Valvestinoa ja sen länsipuolella olevia syheröpätkiä. Mutkat on monessa kohtaa niin tiukkia että oman pyörän perävalon näkee silmakulmassa...
Lago di Idron rannalla pidettiin ensimmäinen tauko. Nähtiin kuinka paikallinen järveä kiertävä paatti tuli laituriin ja vei turisteja mennessään ihailemaan upeaa rotkojärveä.

Tauolta jatkettiin järven länsirantaa kohti Passo di Croce Dominia. Kyseinen tie on etelän nousussa erittän kapea ja suorastaan "pelottava" mahdollisten vastaantulevien autojen takia. Mutta kun puuraja loppuu on näkymät joka suuntaan todella hienot ja kauniit!

Passon huipulla on pieni kahvila ravintola joka saattaa jäädä huomaamatta (HUOM!)

Pohjois-Länsipuoli on huomattavasti leveämpi tie ja siellä on yksi hieno vesiputous!

Seuraavana ajettiin Laakson pohjalla komeissa maisemissa Brenosta Edoloon.
Sitten noustiin Passo del Mortilololle. Tämäkin on erittäin kapea tie ja muutamissa kohdissa varsin haastava. Huipulta löydettiin erittäin kodikas kahvila!
Sieltä ajettiin alas laaksoon josta päästiin tielle SS38 joka menee tunneleita pitkin Bormioon (tosin kaikki eivät ajaneet tunnelissa vaan sitä pikkutietä siellä ulkopuolella...)
Bormiosta sitten noustiin Stelviolle. Lämpötila oli vielä huipullakin n. +20, eli erittäin hieno sää ja upea päivä tälle nousulle. Bratwurst - Hapankaali - Hodari nautittu.

Stelviolta alas Umbrail Passolle ja siitä Oferpassille. Siitä alas Zerneziin ja muutama kilsa pohjoiseen josta käännyttiin FluelaPassille. Päivän viimeinen onkin todella hieno vuoristotie kun ei siinä juuri ole mitään neulansilmiä. Passon korkein kohta on kahden lammen välissä ja molemmille puolille nousee komeat vuorenseinät.

Fluelta alas laskeuduttiin Davosiin jossa yövyttiin edullisesti Hotel Derbyssä.
Päivän 293km reitti oli tämmöinen.

 

[Go-Za]

Päivä 12
Davosista ajettiin alamäkeen aina Maienfeldiin saakka (tie 28). Siitä käännyttiin kohti Lichtensteinia (Lutzisteigpass) joka menee kahden kapean portin läpi Sveitsiläiselle armeija-alueelle... Ja sitten oltiinkin minivaltio Lichtensteinissa -mutta ei kauaa.
Sveitsin puolella noustiin erittän kapeaa väylää Grabsin kylästä kohti tietä 16. Ja sitä tietä jatkettiin aina Schwägalps Passolle saakka. Kyseinen passo on varmaan paikallisille melkoinen kortin venytys ja -menettämisreitti, mutkat on sen verran vauhdikkaita.
Tämän reitin jälkeen ajettiin sitten vain pikkukylien läpi kohti Konstantzia eli Saksaa.
Saksassa reitti jatkui kohti Schwarzwaldia ja parikymmenen kilsaa ennen majoitusta taivas lopulta repesi mutta kerittiin vaihtamaan sadekamat erään puutarhaliikkeen pihassa.
Kuvia päivästä täällä. Reitti oli suunnilleen tämmöinen.

 

[Go-Za]

Päivä 13
Yöllä alkanut sade loppui juurikin n. tuntia ennen lähtöä. Tie kuivui mainiosti ja Schwarzwald päästiin ajamaan kuivassa kelissä!
Ennen Mustaan metsään menoa tankattiin mainiolla Avia-asemalla vain pari km ennen 500:n risteystä!

Schwarzwaldissa ihmetytti tuo 70-rajoitus??? Toki siellä on sattunut melko pahoja onnettomuuksia mutta naurettavan alhainen rajoitus ei estä vauhdikkaasta ajamisesta nauttivia kiihdyttämästä ylinopeuteen. Autot vaan köröttelee tiellä koko ajan. Saksalaiset ovat ottaneet Suomesta tutun "holhoamisen" käyttöön...
Baden-Badenista suunnattiin kohti Rheinin Neuburgweier -lauttaa. Oikein miellyttävä joenylitys pikku lautalla piristi vaikka lämpötila olikin jo taas +30 kieppeillä.
Sitten ajeltiin Autobaanaa kohti Frankfurtia, saatiin iso City horisonttiin näkyviinkin mutta ohi mentiin... Frankfurtin pohjoispuolella suunnattiin pikkutielle. 456 onkin ihan mainio valinta, sillä mäkinen maasto tarjoaa mukavia mutkiakin. Käytiin myös tekemässä erittäin nopea vierailu Braunfeltin linnassa.

.
Päivän 370km reitti oli tämmöinen. Majoitus on 1 x 2hh sekä 3 x 1hh Zur alten Post da Elisa pienessä Eibelshausenin kylässä.

 

[Go-Za]

Päivä 14
Sadetta on luvattu, mutta tällä hetkellä taivas kirkastuu??? Ja kun matkaan lähdettiin oli tiet jo melkein kuivia. Koko päivänä ei yhtään sadetta vaikka moneen kertaan olin varma että sadevaatteet pitää kaivaa...
Aluksi ajettiin Sauerlandin kukkuloita ylös-alas eli mukavia mutkiakin oli tarjolla, mutta ajettiin myös Autobahn 2:sta sekä reitin lopuksi vielä 1:stäkin.
Mikuni ja vallassa erosivat letkasta Mellessä ja menivät näyttämään StreetFighterin ketjuja huoltoon... Ja vaihtoonhan ne meni (rattaat myös)! Me ajettiin kolmen pyörän voimalla mainio mutkapätkä Bad Essenin eteläpuolella...
Päivän 360km reitti oli tämmöinen. Jopa muutama kuvakin päivän aikana on otettu.
Nyt ollaan Bremenissä Novum Hotel Hansahof Bremenissä. Huomenna 2 mopoa lähtee Travemundeen ja 3 jatkaa Tanskaan...

 

[Oz]

Hyvää settiä jälleen teillä!

 

[Go-Za]

Tämän reissun "pääkohde" oli siis Korsika. Tässä vähän koottuja ajatuksia tuosta saaresta.
Saarelle on helppo päästä. Laivamatka Livornosta kestää n. 4,5 tuntia ja Savonasta/ Nizzasta n. 6,5 tuntia. Hinta on prätkän kanssa viidenkympin luokkaa. Kannattaa huomioida myös Sardinia joka sekin on erinomainen prätkäilysaari. Laivayhtiöitä saarille ovat Moby Lines ja Corsica Ferries.
Korsikassa riittää ajettavaa helposti vaikka viikoksi. Pienetkin kylätiet on ajettavassa kunnossa mutta toisaalta loistavassa kunnossa olevia teitä ei ole paljoa. Paras pyörä tänne on varmaan se GS/ AT -tyyppinen yleispyörä joka ei säikähdä pikku monttuja asfaltissa. Enduroakin siellä kuulemma ajetaan, pitäisi varmaan löytää joku kerho/ ryhmä joka järkkäilee ajoja siellä... ajatus Endurosta +30 helteessä ei kyllä innosta hirveesti.
Hintataso on keskitasoa eli ei kallis muttei halpakaan. Bensa maksaa saman verran kuin maissa (Italia & Ranska). Ravintolat aukeavat illalla 18-19 aikaan... meidän kokemuksen mukaan hyvästäkin ravintolasta saattaa saada surkeaa ruokaa (taso vaihtelee?)
Korsikasta löytää monenlaista maisemaa. Mutta toki se vaalea laavakivi on suurimmassa roolissa. Mutta yllättäen esim. mäntymetsää löytyy (tosin Suomeen sitä ei voi sekoittaa koska metsä on täynnä sikoja!).
Muitakin eläimiä saarella löytyy paljon ja niitä kannattaa varoa -Lehmiä, vuohia ja lampaita ainakin.
Korsika on lämpötilaltaan viileämpi kuin manner-Eurooppa, Heinäkuun keskilämpötila taitaa olla 27 luokkaa. Yli 30-lämpötiloja toki esiintyy, mutta meren läheisyys ja heti rannasta nousevat vuoret (eli oleskelu korkealla merenpinnan yläpuolella) saavat ilman tuntumaan viileämmältä.
Englantia puhutaan ehkä hieman yleisemmin kuin Italiassa tai Ranskassa mutta näiden kielien auttava osaaminen helpottaa elämistä.
Luottokorttien toiminnassa on toivomisen varaa -lähinnä sirukortit ei aina toimi.
Me vietimme aikaa tuolla saarella kolme päivää... ehdottomasti liian vähän. Mutta jonkunlaisen käsityksen tästä kyllä sai. Uudestaanhan sinne on päästävä!