Morjesta!
Ensinnäkin teille kaikille, jotka jeesailitte tavalla jos toisellakin, sunnuntaina ulosajautumiseni jälkeen minua ja poikaani, lämmin ja nöyrin kiitokseni kaikesta. Poika ja tavarat pääsivät vielä sunnuntaina kotiin asti, siitä iso kiitos Hessulle ja kumppaneille, juuri tuossa soiteltiinkin.
Poikani KTM RC 390:llä tosiaan ajelin, ja pojalle ennen hänen ensimmäistä settiään sanoin, että jätä sitten vaikka metri lisää turvamarginaalia reunoihin puuskaisen tuulen kanssa. Itse en sitten ihan niin paljon jättänyt (tuo oli minulle päivän ensimmäinen setti, ehkä kolmas tai neljäs kierros), mutta olisi kannattanut. Oma vika sen suhteen, että olisi vain pitänyt pitää vähän reilumpi marginaali reunoihin, suorillakin. Itsellä enemmän kokemusta tonnisesta ja kuussatkusta, niin en osannut ajatella että vaikuttaa noin paljon Kotariin, mutta tosi kevyt pyörähän tuo on, ja kuitenkin ihan hyvän kokoinen kun sillä hyvin mahdun itsekin ajamaan.
Tuuli tosiaan nappasi kiinni, ja sai pyörän siirrettyä juuri ja juuri asvaltin reunan yli nurmikon puolelle vastustelusta huolimatta. Ei se nurmikolle joutuminen säikäyttänyt, vaan yritin toimia samoin kuin joskus ennenkin, eli katse horisonttiin ja pyörää mukaillen rauhallisia ja pieniä ohjausliikkeitä. Hyvin se toimikin siihen asti kunnes katse hakeutui siihen huoltotien eteen tulemiseen ja siihen, kuinka paljon siinä on korkeuseroa ruohikkotasoon. Silloin tiesin että kohta lähtee ja muistan miettineeni, että nyt ei taida ihan ilman kipua selviytyä. Yllättävän paljon noissa tilanteissa ehtii miettiä, vaikka kellolla mitattuna kaikki tapahtuu nopeasti. Siitähän se huoltotien reuna sitten pompautti minut pois satulasta ilmeisesti selälleen maahan, ja siitä pyörähtäen naamalleen ja sitten hylkeenä jotenkin jonnekin. Itse en muista muuta kuin sen kun osun pomppuun, ja seuraavat muistikuvat ovatkin sitten ambulanssista kun tajunta alkoi palata.
Yhteenvetona: oma vika kun en huomioinut tuulen vaikutusta tarpeeksi, ja siihen päälle kokemattomuus tuollaisista olosuhteista kevyellä pyörällä. No, oppia ikä kaikki. Pitää vissiin vain antaa tuon nuorison ajaa, eikä tulla häiritsemään mukavia ihmisiä ja ratapäiviä omalla, ajoa muistuttavalla, suoritteella
... Toisaalta on kyllä niin mukavaa hommaa ja porukkaa, että tuskin maltan pois pysyä.
Hoitohommatkin toimivat erinomaisesti, ja Seinäjoella tehtiin kaikenlaiset magneettikuvaukset rankaan ja päähän. Ilmeisesti iskut eivät korjanneet mitään vanhoja vikoja kuntoon, joten sinällään ei ollut heittäytymisestä apuja
. Onneksi ei kyllä uusiakaan tullut, vaan kunnon ajovarusteet, rinta- ja selkäpanssari, sekä niskasuoja toimivat erinomaisesti ja suojasivat isommilta vammoilta. Pelkkiä lihasjumeja ja -kipuja ja vähän höntsä olo, eli käytännössä ei yhtään mitään tuollaisen jälkeen. Olen kyllä erittäin iloinen ja tyytyväinen että näin vähällä selvisi. Kaiken tosiaan laitan varusteiden hyväksi
Kiitos ja Kemoralla nähdään! Eikä huolta, en jaksa itselleni hankkia kiireellä ajokamoja, joten poika saa hoitaa ajohommat siellä
Terveisin,
Toni
