Saatan olla kateellinen mutta kysympä silti: Kenelle nykybemarit suunnataan? Kenties erityisesti varakkaille, tai vähintään aika mukavassa työssä oleville harrastajamotoristeille, joilla on varaa siirtää osa edullisemmaksi säästöjen takia säädetyn prätkän hinnasta huollossa maksettavaksi. Jos ajajalla hynää riittää, kaikki hyötyvät, sijoittajat, tehdas, huolto ja varaosapalvelu. Sama suuntaus voi olla vallalla enemmän tai vähemmän muuallakin. Karkealta työmatka-ajokilta ja kehitysmaiden 250-koon "perhekulkuneuvolta" edellytetään kestävyyttä ja helppoa huoltoa. Sellaisia työmatkapelejä ja moottoripyörämaailman "volkkareita" ei enää juuri tehdä tai markkinoida, koska autoilla ajetaan pitkälti arkiset matkat ja moottoripyörillä harjoitetaan kallista harrastustoimintaa. Voi olla niin, että matkoilla pääasiassa moottoripyörää käyttävä elämäntapamotoristi, tai isosta lompakosta pakon edessä tai vapaaehtoisesti luopunut vähävarainen, peruskunnostavat mieluummin edullisen 1970-1980 lukujen perus-Bemarin tai uudemman yksisylinterisen enduron
ja ajavat sitten 100 000 km joka sortin reissua kuin maksavat uudesta pyörästä tukevan tukun rahaa kauppaan ja reilun tukun huoltoon ja viettävät aikaa kännykkä poskella tienposkessa mekaanikkoa tai siirtoautoa odotellen. Tästä huolimatta uudet bemut näyttävät hienoilta ja niillä on epäilemättä varsin hauskaa ajaa, mutta samassa paketissa ei voi saada Mattikaan kaikkea
