Olen henkilökohtaisesti ja MotOrg ry:n nimissä (tässä järjestyksessä) lähestynyt sekä liikenneministeriötä että muutamien lehtien yleisöosastoja seuraavan sisältöisellä avoimella kirjeellä.
Yhteiskunnan tavoitteena moottoripyöräilyn määrän vähentäminen.
Viimepäivinä olemme saaneet lukea lehdistä liikenneturvallisuusasian neuvottelukunnan sihteerin yli-insinööri Juha Valtosen tavoitteista moottoripyöräilyn määrän vähentämiseen turvallisuuden nimissä. Juha Valtonen toimii myös liikenne- ja viestintäministeriön liikenneturvallisuusyksikössä. Liikenneturvallisuussuunnitelmassa esitetään, että mopojen ajokortin ikärajaa nostettaisiin 16-vuoteen ja kevytmoottoripyörien ikäraja 18 vuoteen.
Juha Valtonen toteaa, että kun nyt moottoripyörään päästään jo 16-vuotiaana kiinni, niin kynnys isoon pyörään on paljon matalampi, kuin silloin, jos moottoripyöräkortin saisi vasta samaan aikaan kuin mahdollisuuden autolla ajoon. Näin moottoripyörävaihe saattaisi jäädä kokonaan pois.
Onko yhteiskunnan tavoite todellakin ohjata nuoria pois tästä tervehenkisestä ja hienosta harrastuksesta? Samaan aikaan kuitenkin ponnistellaan toisaalla sen ongelman kimpussa, että yhä nuoremmat käyttävät vapaa-aikaansa alkoholin ja muiden epäterveellisten ”harrastusten” parissa. Ilmiselvästi on päässyt unohtumaan, että moottoripyöräily on myös harrastus. Vääjäämättä vaikuttaa siltä, että kun viranomaiset eivät muuta keksi, otetaan tavoitteeksi moottoripyöräilyn vähentäminen.
Juha Valtonen toteaa myös, että muuttamalla mopoilun ikärajaa 15:sta vuodesta 16:n vuoteen saavutetaan yhden ikäryhmän poistuminen mopoilusta. Hän kuitenkin itsekin toteaa, ettei pysty arvioimaan, onko kyseisellä ikärajan nostolla mitään vaikutusta moottoripyörä- tai mopo-onnettomuuksien määrään. Eli kyseisellä toimella ei mahdollisesti ole mitään vaikutusta turvallisuuteen. Mahdollisten onnettomuuden uhrien määrä toki laskisi väliaikaisesti, mutta mitään pidempiaikaista turvallisuuslisää tällä tuskin saavutetaan.
Onkohan liikenneturvallisuuslautakunnan jäsenet kenties unohtaneet oman nuoruutensa? Tuskin muistavat itse sitä päivää, kun ensimmäisen kerran saivat mopolla, kevarilla tai autolla lähteä ajamaan. Kuinka sitä päivää oli odotettu. Miten helppoa olikaan ilman vanhempien kuskaamista päästä kavereiden ja harrastusten pariin. Suomi on pitkien välimatkojen maa ja tällä kehityksellä yhä pidempien.
Jo nyt harrastus vaatii suunnattomia taloudellisia ponnistuksia, korkeiden polttoaineiden, vakuutusmaksujen, turvavarusteiden jne. muodossa. Edellä esitetty ehdotus johtaisi vääjäämättä siihen, että moottoripyörä hankittaisiin myöhemmällä iällä, vasta kun henkilökohtainen talous sen sallii. Kuten olemme saaneet lukea tilastoista viime vuonna kuolleista motoristeista lähes puolet oli yli 35-vuotiaita. Voitaisiinko tästä vetää johtopäätös, että vanhemmalla iällä moottoripyörän hallintaa ei välttämättä enää opikaan niin helposti kuin nuorena.
Tällä hetkellä toki tilannetta hankaloittaa se, että ennen vuotta 1990 kortin saaneethan ovat saaneet moottoripyörän ajamiseen oikeuttavan kortin automaattisesti. En kuitenkaan voi uskoa, että niillä muutamalla autokoulussa saadulla ajotunnilla, jotka moottoripyöräkorttiin vaaditaan, on suurta merkitystä moottoripyörän ajotaitoon. ”Ilmaiseksi” kortin saaneilla on yleensä kuitenkin useamman vuoden kokemus liikenteestä auton ratissa. Katsoisin, että suurempi merkitys on kokemuksella, joka syntyy mopon ja kevytmoottoripyörän ohjaimissa siirryttäessä täystehoisiin moottoripyöriin. Ongelmahan kuitenkin tuntuu olevan puutteelliset ajotaidot eikä ikä.
Olisiko kenties viisaampaa keskittyä oleellisemmin turvallisuutta parantaviin toimiin? Mihin ovat unohtuneet esimerkiksi verohelpotukset motoristin turvavarusteille? Tuskin taitavat lautakunnan jäsenet edes käsittää, mitä jo pelkkä moottoripyöräkypärä maksaa.
Vastaavalla logiikalla viranomaiset voisivat vähentää hukkumiskuolemia ja ottaa tavoitteekseen vähentää uimaharrastusta. Suljettaisiinko silloin yleisiä uimarantoja ja -halleja vai pitäisikö uimisen aloittamiselle laatia peräti joku ikäraja?
MotOrg Ry
Yhteiskunnan tavoitteena moottoripyöräilyn määrän vähentäminen.
Viimepäivinä olemme saaneet lukea lehdistä liikenneturvallisuusasian neuvottelukunnan sihteerin yli-insinööri Juha Valtosen tavoitteista moottoripyöräilyn määrän vähentämiseen turvallisuuden nimissä. Juha Valtonen toimii myös liikenne- ja viestintäministeriön liikenneturvallisuusyksikössä. Liikenneturvallisuussuunnitelmassa esitetään, että mopojen ajokortin ikärajaa nostettaisiin 16-vuoteen ja kevytmoottoripyörien ikäraja 18 vuoteen.
Juha Valtonen toteaa, että kun nyt moottoripyörään päästään jo 16-vuotiaana kiinni, niin kynnys isoon pyörään on paljon matalampi, kuin silloin, jos moottoripyöräkortin saisi vasta samaan aikaan kuin mahdollisuuden autolla ajoon. Näin moottoripyörävaihe saattaisi jäädä kokonaan pois.
Onko yhteiskunnan tavoite todellakin ohjata nuoria pois tästä tervehenkisestä ja hienosta harrastuksesta? Samaan aikaan kuitenkin ponnistellaan toisaalla sen ongelman kimpussa, että yhä nuoremmat käyttävät vapaa-aikaansa alkoholin ja muiden epäterveellisten ”harrastusten” parissa. Ilmiselvästi on päässyt unohtumaan, että moottoripyöräily on myös harrastus. Vääjäämättä vaikuttaa siltä, että kun viranomaiset eivät muuta keksi, otetaan tavoitteeksi moottoripyöräilyn vähentäminen.
Juha Valtonen toteaa myös, että muuttamalla mopoilun ikärajaa 15:sta vuodesta 16:n vuoteen saavutetaan yhden ikäryhmän poistuminen mopoilusta. Hän kuitenkin itsekin toteaa, ettei pysty arvioimaan, onko kyseisellä ikärajan nostolla mitään vaikutusta moottoripyörä- tai mopo-onnettomuuksien määrään. Eli kyseisellä toimella ei mahdollisesti ole mitään vaikutusta turvallisuuteen. Mahdollisten onnettomuuden uhrien määrä toki laskisi väliaikaisesti, mutta mitään pidempiaikaista turvallisuuslisää tällä tuskin saavutetaan.
Onkohan liikenneturvallisuuslautakunnan jäsenet kenties unohtaneet oman nuoruutensa? Tuskin muistavat itse sitä päivää, kun ensimmäisen kerran saivat mopolla, kevarilla tai autolla lähteä ajamaan. Kuinka sitä päivää oli odotettu. Miten helppoa olikaan ilman vanhempien kuskaamista päästä kavereiden ja harrastusten pariin. Suomi on pitkien välimatkojen maa ja tällä kehityksellä yhä pidempien.
Jo nyt harrastus vaatii suunnattomia taloudellisia ponnistuksia, korkeiden polttoaineiden, vakuutusmaksujen, turvavarusteiden jne. muodossa. Edellä esitetty ehdotus johtaisi vääjäämättä siihen, että moottoripyörä hankittaisiin myöhemmällä iällä, vasta kun henkilökohtainen talous sen sallii. Kuten olemme saaneet lukea tilastoista viime vuonna kuolleista motoristeista lähes puolet oli yli 35-vuotiaita. Voitaisiinko tästä vetää johtopäätös, että vanhemmalla iällä moottoripyörän hallintaa ei välttämättä enää opikaan niin helposti kuin nuorena.
Tällä hetkellä toki tilannetta hankaloittaa se, että ennen vuotta 1990 kortin saaneethan ovat saaneet moottoripyörän ajamiseen oikeuttavan kortin automaattisesti. En kuitenkaan voi uskoa, että niillä muutamalla autokoulussa saadulla ajotunnilla, jotka moottoripyöräkorttiin vaaditaan, on suurta merkitystä moottoripyörän ajotaitoon. ”Ilmaiseksi” kortin saaneilla on yleensä kuitenkin useamman vuoden kokemus liikenteestä auton ratissa. Katsoisin, että suurempi merkitys on kokemuksella, joka syntyy mopon ja kevytmoottoripyörän ohjaimissa siirryttäessä täystehoisiin moottoripyöriin. Ongelmahan kuitenkin tuntuu olevan puutteelliset ajotaidot eikä ikä.
Olisiko kenties viisaampaa keskittyä oleellisemmin turvallisuutta parantaviin toimiin? Mihin ovat unohtuneet esimerkiksi verohelpotukset motoristin turvavarusteille? Tuskin taitavat lautakunnan jäsenet edes käsittää, mitä jo pelkkä moottoripyöräkypärä maksaa.
Vastaavalla logiikalla viranomaiset voisivat vähentää hukkumiskuolemia ja ottaa tavoitteekseen vähentää uimaharrastusta. Suljettaisiinko silloin yleisiä uimarantoja ja -halleja vai pitäisikö uimisen aloittamiselle laatia peräti joku ikäraja?
MotOrg Ry
