Eikä vain ymmärrys vaan myös konkreettinen tekeminen. Hoitohenkilökunnan työn tavoitteena on aina elämän säilyttäminen. Näin tietysti inhimillisesti ajatellen kuuluukin olla. Tämä aivan riippumatta siitä kuinka paljon tätä työtä välillä etukäteen ja melkein tahallaan vaikeutetaankin kaikenmaailman koheltamisella ja törttöilyllä.
Tämän kaiken kustannukset maksamme me muut. Nämä maksut hoidamme toki ilomielin, rahaahan se vain on.
Vaan kun hoitoresurssit joka tapauksessa ovat rajalliset niin kaikki nämä koheltajien hoitaminen on joltain muulta pois. Meidän lapsiltamme, vanhemmilta, isovanhemmilta jne. Itsellehän nyt ei mitään koskaan satu...
Nyt on pakko heittää kysymys..
Kuinka paljon vuosittaisesta ylisuuresta sos/terveydenhoitobudjetista kuluu kyseisten tapausten hoitoon...?
Kotimaassaamme on edelleen maaiilman kallein sosiaaliturva sekä terveydenhoitoon kuluva summa. Kuitenkin sairaanhoidon taso on samalla tasolla esim. köyhimpiin kuuluvan portugalin kanssa.
Retoriikkaa: Mihin niitä senttejä menee? Kaikki me tiedämme että mistä ihmeestä ne tulee..?
Ylläpidetään tehotonta terveydenhuoltoa,tulosavastuutonta terveydenhuoltoa, keksitään terveydenhuollolle menoja jotta saadaan kyseinen budjetti ylläpidettyä vuodesta toiseen,verovaroilla,käytät tai et eli et. Puhutaan hoitaja/lääkäripulasta joka on oikeasti vain pelkkä illuusio kyseisen ns.suojatyöalan rahoituksen turvaamiseksi.Hallinto ja byrokratia imevät suurimman osan budjetista tehokkuuden ollessa nollatasoa. Mutta minkäs teet kun nöin on ollut niin pitäähän se olla edelleenkin. Kunnallinen sairaanhoito on esihistoriaa,ja yksi täkeimmistä alasajettavista turhista ja tuottamattomista verovaroja väärinkäyttävistä .