Mutta käsittääkseni tässä puhuttiin vakiovaimentimista, missä yhden tai kahden naksun eroa on vaikea huomata. Jos säätö tehdään siten, että valmistajan asetuksista laitetaan esimerkiksi keulan paluuvaimennusta 4 naksua lisää, ajetaan ja tunnustellaan ja sen jälkeen perusasetuksesta vähennetään 4 naksua, huomataan nopeammin eroja että mihin suuntaan pitäisi mennä perusasennosta ja oliko kenties perussäätö parhaimman tuntuinen. Nämä asiat ovat kovin pyöräkohtaisia ja iskunvaimenninkohtaisia ja kuljettajakohtaisia. Joku saa pyörän helpommin itselle hyvän tuntuiseksi kuin toinen... Ajamalla ja tunnustelemalla pyörää asia selviää.Olisin tuossa hiukan eri mielipuolta.Lisäyksenä parjaanin hyviin kommentteihin, muista säätää tarpeeksi monta kliksua kerralla, jotta pystyt havaitsemaan paremmin ajamalla muutoksia. Esimerkiksi 4 kliksun askelin... kun löytyy oikea suunta mikä tuntuu paremmalta niin sitten sitä voi hiukan hienosäätää.Paluuvaimennus on siellä takapumpun alapäässä (ainakin pääsääntöisesti).Eilen tuli mittailtua nuo esijännitykset, suht.hyvin kohdillaan olivat. Sen huomasin että takaiskarin hmm olikos se paluuvaimennuksen säätö (joka on siis iskunvaimentimen alapäässä takapäässä) on todella hankalassa paikassa eikä vielä löytynyt välinettä jolla sitä saisi ruuvailtua.
Muuten ruuvailin säädöt aikalailla standartiasetukseen joita ohjekirja suosittelee. Täytyy lähteä tästä testailemaan/hakemaan oikeaa muistivihkon kera.
Muistivihon kanssa pelaaminen on oikeasti hyvä ja tehokas keino etsiä hyvät säädöt. Koitas kirjoittaa kanssa ylös miksi jonkun muutoksen teit, miltä tuntui ennen säätöä ja säädön jälkeen. Se auttaa ymmärtämään jousituksen toimintaa paremmin. Seuraa myös renkaan kulumista samalla.
Meinaan että kunnon vaimentimessa jo yksikin naksu tuntuu ja sen vaikutuksen huomaa. Liian radikaalit muutokset saattavat vaikuttaa alustan toimintaan niin että "diagnoosisi" on väärä.
Esim. keulan paluuvaimennuksen lisäys neljällä naksulla saattaa tehdä sen että keula alkaa pohjaamaan rankemmin. No normaali reaktiohan on että lisätään menovaimennusta ja ihmetellään kun vieläkin pohjaa ja keula on pirun kova.
Alunperin kun olisi kokeillut vain naksun tai kaksi (1/4 tai 1/2 -kierrosta) niin olisi huomannut jo muutokset, mutta tuota pohjaamista ei olisi välttämättä vielä syntynyt. Syyhän tuohon olisi se että liika paluuvaimennus "pakkaa" keulan kasaan ja se ei ehdi koskaan palautua tarpeeksi ylös, jotta pakkaamiselta vältyttäisiin ja näin ollen keula ei toimi oikein.
Mun mielestä siis maltilla ja hissuksiin noita säätöjä. Tahkoaa sitten enemmän ja kokeilee enemmän, mutta tekee sen huolella. Ja huom! Muuttaa yhtä säätöä kerrallaan.
Tuo kertomasi esimerkki keulan pakkaantumisesta kuvastaa juuri sitä miten hankalaa sellaiselle, joka on vasta tutustumassa säätöruuveihin, on jousituksen analysointi. Pitäisi pystyä ajamalla huomaamaan mitä jousitus tekee ja miksi. Vaikka säätäisit 1 tai 4 kliksua kerrallaan aloittelijan ei ole ihan helppo huomata mikä säädöistä meni oikeaan suuntaan ja mikä ei.
Monessa vakiopyörän iskarissa säätöalue ei ainakaan omien kokemusteni mukaan ole kovin laaja ja säädön vaikutus on kuitenkin melko pieni.
Jos kyseessä on pyörä jossa on etuhaarukassa vaikka Öhlinsin tms venttiilisarja niin vaimennussäädön vaikutus on suurempi ja silloin 4 naksua voi olla jo aivan liian suuri porras. En tiedä miten asian laita on uudessa R6R-mallissa jo vakiona...?