• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Alusta ja sen säätäminen

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja tommipommi
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Eilen tuli mittailtua nuo esijännitykset, suht.hyvin kohdillaan olivat. Sen huomasin että takaiskarin hmm olikos se paluuvaimennuksen säätö (joka on siis iskunvaimentimen alapäässä takapäässä) on todella hankalassa paikassa eikä vielä löytynyt välinettä jolla sitä saisi ruuvailtua.

Muuten ruuvailin säädöt aikalailla standartiasetukseen joita ohjekirja suosittelee. Täytyy lähteä tästä testailemaan/hakemaan oikeaa muistivihkon kera.
Paluuvaimennus on siellä takapumpun alapäässä (ainakin pääsääntöisesti).

Muistivihon kanssa pelaaminen on oikeasti hyvä ja tehokas keino etsiä hyvät säädöt. Koitas kirjoittaa kanssa ylös miksi jonkun muutoksen teit, miltä tuntui ennen säätöä ja säädön jälkeen. Se auttaa ymmärtämään jousituksen toimintaa paremmin. Seuraa myös renkaan kulumista samalla.
Lisäyksenä parjaanin hyviin kommentteihin, muista säätää tarpeeksi monta kliksua kerralla, jotta pystyt havaitsemaan paremmin ajamalla muutoksia. Esimerkiksi 4 kliksun askelin... kun löytyy oikea suunta mikä tuntuu paremmalta niin sitten sitä voi hiukan hienosäätää.
Olisin tuossa hiukan eri mielipuolta.

Meinaan että kunnon vaimentimessa jo yksikin naksu tuntuu ja sen vaikutuksen huomaa. Liian radikaalit muutokset saattavat vaikuttaa alustan toimintaan niin että "diagnoosisi" on väärä.

Esim. keulan paluuvaimennuksen lisäys neljällä naksulla saattaa tehdä sen että keula alkaa pohjaamaan rankemmin. No normaali reaktiohan on että lisätään menovaimennusta ja ihmetellään kun vieläkin pohjaa ja keula on pirun kova.

Alunperin kun olisi kokeillut vain naksun tai kaksi (1/4 tai 1/2 -kierrosta) niin olisi huomannut jo muutokset, mutta tuota pohjaamista ei olisi välttämättä vielä syntynyt. Syyhän tuohon olisi se että liika paluuvaimennus "pakkaa" keulan kasaan ja se ei ehdi koskaan palautua tarpeeksi ylös, jotta pakkaamiselta vältyttäisiin ja näin ollen keula ei toimi oikein.

Mun mielestä siis maltilla ja hissuksiin noita säätöjä. Tahkoaa sitten enemmän ja kokeilee enemmän, mutta tekee sen huolella. Ja huom! Muuttaa yhtä säätöä kerrallaan.
Mutta käsittääkseni tässä puhuttiin vakiovaimentimista, missä yhden tai kahden naksun eroa on vaikea huomata. Jos säätö tehdään siten, että valmistajan asetuksista laitetaan esimerkiksi keulan paluuvaimennusta 4 naksua lisää, ajetaan ja tunnustellaan ja sen jälkeen perusasetuksesta vähennetään 4 naksua, huomataan nopeammin eroja että mihin suuntaan pitäisi mennä perusasennosta ja oliko kenties perussäätö parhaimman tuntuinen. Nämä asiat ovat kovin pyöräkohtaisia ja iskunvaimenninkohtaisia ja kuljettajakohtaisia. Joku saa pyörän helpommin itselle hyvän tuntuiseksi kuin toinen... Ajamalla ja tunnustelemalla pyörää asia selviää.

Tuo kertomasi esimerkki keulan pakkaantumisesta kuvastaa juuri sitä miten hankalaa sellaiselle, joka on vasta tutustumassa säätöruuveihin, on jousituksen analysointi. Pitäisi pystyä ajamalla huomaamaan mitä jousitus tekee ja miksi. Vaikka säätäisit 1 tai 4 kliksua kerrallaan aloittelijan ei ole ihan helppo huomata mikä säädöistä meni oikeaan suuntaan ja mikä ei.

Monessa vakiopyörän iskarissa säätöalue ei ainakaan omien kokemusteni mukaan ole kovin laaja ja säädön vaikutus on kuitenkin melko pieni.

Jos kyseessä on pyörä jossa on etuhaarukassa vaikka Öhlinsin tms venttiilisarja niin vaimennussäädön vaikutus on suurempi ja silloin 4 naksua voi olla jo aivan liian suuri porras. En tiedä miten asian laita on uudessa R6R-mallissa jo vakiona...?
 
Mutta käsittääkseni tässä puhuttiin vakiovaimentimista, missä yhden tai kahden naksun eroa on vaikea huomata. Jos säätö tehdään siten, että valmistajan asetuksista laitetaan esimerkiksi keulan paluuvaimennusta 4 naksua lisää, ajetaan ja tunnustellaan ja sen jälkeen perusasetuksesta vähennetään 4 naksua, huomataan nopeammin eroja että mihin suuntaan pitäisi mennä perusasennosta ja oliko kenties perussäätö parhaimman tuntuinen. Nämä asiat ovat kovin pyöräkohtaisia ja iskunvaimenninkohtaisia ja kuljettajakohtaisia. Joku saa pyörän helpommin itselle hyvän tuntuiseksi kuin toinen... Ajamalla ja tunnustelemalla pyörää asia selviää.

Tuo kertomasi esimerkki keulan pakkaantumisesta kuvastaa juuri sitä miten hankalaa sellaiselle, joka on vasta tutustumassa säätöruuveihin, on jousituksen analysointi. Pitäisi pystyä ajamalla huomaamaan mitä jousitus tekee ja miksi. Vaikka säätäisit 1 tai 4 kliksua kerrallaan aloittelijan ei ole ihan helppo huomata mikä säädöistä meni oikeaan suuntaan ja mikä ei.

Monessa vakiopyörän iskarissa säätöalue ei ainakaan omien kokemusteni mukaan ole kovin laaja ja säädön vaikutus on kuitenkin melko pieni.

Jos kyseessä on pyörä jossa on etuhaarukassa vaikka Öhlinsin tms venttiilisarja niin vaimennussäädön vaikutus on suurempi ja silloin 4 naksua voi olla jo aivan liian suuri porras. En tiedä miten asian laita on uudessa R6R-mallissa jo vakiona...?
Puhutaan vaan vakiovaimentimista tai ihan mistä tahansa.

Noista valmistajan arvoistakin jos neljä naksua muutetaan suuntaan tai toiseen niin se saattaa oikeasti olla liikaa ja tulee tehtyä se väärä diagnoosi sen perusteella. Tähän kun todellakin vaikuttaa esim. kuskin paino, ajotyyli, pyörä, keli, rengaspaineet yms. Muuttujia on vaikka huru mycket.

Nykypyörissä tuo yhden naksun säätö jo vaikuttaa ja sen eron kyllä huomaa. Näin ainakin R6R:ssä.

Itse suosittelen edelleenkin sitä että naksu, korkeintaan kaksi, kerrallaan säätöä ja paljon sitä ajamista. Sitä kautta sen eron saa parhaiten esille ja itse oppii ymmärtämään ja analysoimaan alustan toimintaa. Toki jokainen saa tehdä, kuten haluaa.
 
sanoi:
Puhutaan vaan vakiovaimentimista tai ihan mistä tahansa.

Noista valmistajan arvoistakin jos neljä naksua muutetaan suuntaan tai toiseen niin se saattaa oikeasti olla liikaa ja tulee tehtyä se väärä diagnoosi sen perusteella. Tähän kun todellakin vaikuttaa esim. kuskin paino, ajotyyli, pyörä, keli, rengaspaineet yms. Muuttujia on vaikka huru mycket.

Turha tästä nyt on sen kummemmin vääntää, loppupeleissä idea on pystyä analysoimaan pyörää ja mikä säätö vaikuttaa mihinkin. Tapa millä sen tekee ei ole yksiselitteinen.  Hyvät vinkit olit kuitenkin kirjoitellut sivuillesi.

sanoi:
Nykypyörissä tuo yhden naksun säätö jo vaikuttaa ja sen eron kyllä huomaa. Näin ainakin R6R:ssä.
sanoi:
Itse suosittelen edelleenkin sitä että naksu, korkeintaan kaksi, kerrallaan säätöä ja paljon sitä ajamista. Sitä kautta sen eron saa parhaiten esille ja itse oppii ymmärtämään ja analysoimaan alustan toimintaa. Toki jokainen saa tehdä, kuten haluaa.
Se on yksi tapa, toinen tapa on edellä kuvaamani. Loppupeleissä molemmilla menetelmillä on varmasti ihan yhtä paljon ajamista, säätöä ja ajamista. Jos tuntuu, että ei pyörässään huomaa eroa yhden kahden naksun muutoksella, kannattaa kokeilla radikaalimpaa ja tulla siitä pienemmin portain takaisinpäin.
 
Öhlinsin säätömanuaalissa neuvotaan käyttämään juuri tuota 4 kliksua kerrallaan ja sitten 2 takaisin tarvittaessa.. Säätöalue on kuitenkin lähes 40 kliksua.. Vakiopumpussa jos on vaikka 10 kliksua, niin lienee selvää että 4 kliksua on aika radikaali muutos, sikälimikäli säätö vaikuttaa mihinkään.
 
Öhlinsin säätömanuaalissa neuvotaan käyttämään juuri tuota 4 kliksua kerrallaan ja sitten 2 takaisin tarvittaessa.. Säätöalue on kuitenkin lähes 40 kliksua.. Vakiopumpussa jos on vaikka 10 kliksua, niin lienee selvää että 4 kliksua on aika radikaali muutos, sikälimikäli säätö vaikuttaa mihinkään.
Tietääkseni Öhlinsin iskunvaimentimessa (siis takaiskarissa), joita minulla on ollut kahdessa pyörässä, säätöalue on 40 kliksua, mutta se varsinainen alue jolla on jotain vaikutusta on pienempi kuin tuo 40 kliksua. Vaikuttava alue on tietty määrä kliksuja perussäädöstä kumpaankin suuntaan.

Monessa vakiopyörän iskarissa muuten on paljon kliksuja, joissakin sitten taas kovin suppea alue... Totta on, että jos säätöalue on kokonaisuudessaan vaikka 6 kliksua niin paha siitä on kahteen suuntaan muuttaa 4 kliksua. Järjen käyttö sallittua tässä...
 
Säädin esijännitykset kohdalleen ja päätin kokeilla tota erästä ohjetta jossa ajetaan pätkä kerrallaan radikaaleilla säädöillä siis edestä comp max kaikki muut min ja sitten rebound max muut min.. vaikka säädöt olivatkin noin "kovia" niin silti oli vaikea tulkita mitä mikin oikeasti vaikutti toisaalta saman pätkän vetäminen julkisella tiellä tasan samalla lailla on myöskin vaiketa. kyllä nyt jotain hajua sai mutta silti.
Tällä hetkellä vaimenukset ovat vakiot ja ensi viikonloppuna jatketaan pähkäilyä  
tounge.gif
 
Itse suosin tapaa, että säädetään riittävästi, ja otetaan takaisin jos meni yli.

Tuohon toiseen yllä olleeseen kommenttiin linkuston vaikutuksesta säätöön. On sillä vaikutusta. Esim Kawan ZX-10R:ssä ja monessa Hondassa sagin pitää olla huomattavasti pienempi kuin Suitsassa ja Yampissa. Öhlins suositteli 10R:ään 0-5mm.
biggrin.gif
Itse jätin sen 5-10mm:iin. Niissä on kaksimäntäinen paluuvaimennus, eräänlainen hydraulilukko, joka suojaa hieman highsidereilta, mutta ainakin henk.koht. minulla oli Kawan kanssa etenkin ekana kesänä todellisia ongelmia perän säädössä ja sen tunnokkuudessa. Jouduin menemään pehmeämpään jouseen, vaikka en mikään keijukainen olekaan.
 
Säädin esijännitykset kohdalleen ja päätin kokeilla tota erästä ohjetta jossa ajetaan pätkä kerrallaan radikaaleilla säädöillä siis edestä comp max kaikki muut min ja sitten rebound max muut min.. vaikka säädöt olivatkin noin "kovia" niin silti oli vaikea tulkita mitä mikin oikeasti vaikutti toisaalta saman pätkän vetäminen julkisella tiellä tasan samalla lailla on myöskin vaiketa. kyllä nyt jotain hajua sai mutta silti.
Kawan vakiojouset ovat niin kovat, että varsinkin sisäänmenovaimennuksella on koht. vähän vaikutusta normiajossa. En muista tarkalleen, mutta jouset taisivat olla luokkaa kympit. Rata-ajossa vaimennuksen erot kyllä huomaa.
 
Itse suosin tapaa, että säädetään riittävästi, ja otetaan takaisin jos meni yli.

Tuohon toiseen yllä olleeseen kommenttiin linkuston vaikutuksesta säätöön. On sillä vaikutusta. Esim Kawan ZX-10R:ssä ja monessa Hondassa sagin pitää olla huomattavasti pienempi kuin Suitsassa ja Yampissa. Öhlins suositteli 10R:ään 0-5mm.  
biggrin.gif
Itse jätin sen 5-10mm:iin. Niissä on kaksimäntäinen paluuvaimennus, eräänlainen hydraulilukko, joka suojaa hieman highsidereilta, mutta ainakin henk.koht. minulla oli Kawan kanssa etenkin ekana kesänä todellisia ongelmia perän säädössä ja sen tunnokkuudessa. Jouduin menemään pehmeämpään jouseen, vaikka en mikään keijukainen olekaan.
Bitubo suosittelee, että Ducati 749/999/S staattinen painuma on takapäässä 5-10 mm. Jousi on 9.5 kg. Bitubon venttiilisarja keulassa on siitä hauska, että sillä saa kyllä säädettyä keulan lähestulkoon hydrauliseen lukkoon... eli ei hyvä jos ei tiedä mitä tekee...

Ihan vertailun vuoksi kirjoittelen... tosiaan eri malleissa eri iskareilla todellakin noita säätöjä joutuu muuttelemaan ja jousia ihmettelemään...

Asiaa voi yksinkertaistaa jos ei aja kilpaa vaan haluaa kadulle vain toimivan jousituksen. Muistaa vaan, että pyrkii välttämään aivan puuroksi säädettyä pyörää, liika vaimennus ei ole hyvä pyörän tuntuman kannalta. Toki tämäkin on vain makuasia ja varmasti joku noista kisamiehistä voi korjata...
biggrin.gif
 
En pidä itseäni minään alustaguruna vaikka kilpaa ajankin, mutta juurikin noin kuin Jyri sanoi. Alustan tulee aina olla niin pehmeä kuin mahdollista. Silloin se seuraa rataa/tietä parhaiten. Sitä kovennetaan pääasiassa vain siksi, ettei se pohjaisi ja/tai geometria muuttuisi liiaksi. Hienosäätö ajettavuuden ja kääntyvyyden kontrolloimiseksi on erikseen.

Mitä paremmin keula käyttää liikeradan hyväksi sitä parempi (siinä voi hienosäätää progressiivisuutta vaimennuksella ja öljypinnalla, mutta periaatteessa). Perän tulee käyttää normaaliajossa 1/3-2/3 liikeradasta riippuen linkuston progressiivisuudesta. Jos se ei tee näin, se on liian kova. Jos se pohjaa/niiaa liian helposti, se on löysä.
 
Kawan vakio jousilla sain tämmöset arvot
Edestä
Staattinen      26mm (kaksi viivaa näkyvissä)
Kuskin kanssa  35mm

Takaa
Staattinen      10mm (20mm kierettä näkyvissä)
Kuskin kanssa  30mm

Sinänsä jännä että vakio jouset on jo noinkin kohdallaan sillä kuskilla on massa reilu 100kg ja ohjekirja sanoo että alusta on vakiona tehty 68kg kuskille ..niin toki edestä sai ruuvata esijännitystä reilusti mutta takaa ei tarvinnut koskea ollenkaan.
 
Jos porukasta löytyy GSX-R 600 vm.04-05 ajelijoita, olisi mukava kuulla minkälaisia säätöjä jousitukselle olette tehneet. (Esijännitykset, sisään ja ulosmenovaimennukset).
 
Noissa alustan säätämisissä ei ole vain yhtä oikeaa suuntaa ja ohjetta. Tiedän kuskeja jotka tykkäävät ajaa kovemmalla alustalla ja siten ottavat myös riskin että takanen alkaa luistelemaan helpommin, mutta kun sen tietävät niin yleensä pienessä luisussa mutkat mennään. Toinen koulukunta taas ajaa mahdollisimman pehmeällä jolla saadaan maksimaalinen pito ja sitten kun rengas lähtee alta niin se on kyytiä se... Itse olen kokeillut molempia ja tuo jäykempi tuntui sopivan mulle paremmin... Pienet luistot pystyy hallitsemaan ja ei tule niin pahoja supermies elkeitä kuin pehmeällä loppuun asti pitävällä alustalla. Toisaalta kovaa ajettavissa mutkissa alusta ei saisi painua liikaa koska silloin geometria muuttuu ja mopo saattaa muuttua hieman heijaavaksi... (tämän tekee myös ihan liian kova alusta jolloin kumet alkavat toimimaan jousituksena liikaa). Eli pyhyesti, alusta ja sen toiminta on paljon kiinni kuskin tottumuksista ja moposta ja vielä renkaista. Perus setti kohdalleen ja siitä sitten pienillä, mutta riittävillä jotta muutosta huomaa säätelemään kohdalleen. Itsellä pitäisi viedä Jammun keula modaukseen, nyt kun tuo konekkin paukahti ja osia joutuu odottelemaan pari viikkoa...
 
Kawan vakio jousilla sain tämmöset arvot
Edestä
Staattinen 26mm (kaksi viivaa näkyvissä)
Kuskin kanssa 35mm

Takaa
Staattinen 10mm (20mm kierettä näkyvissä)
Kuskin kanssa 30mm

Sinänsä jännä että vakio jouset on jo noinkin kohdallaan sillä kuskilla on massa reilu 100kg ja ohjekirja sanoo että alusta on vakiona tehty 68kg kuskille ..niin toki edestä sai ruuvata esijännitystä reilusti mutta takaa ei tarvinnut koskea ollenkaan.
Onko toi keula tosiaan noin?

Yli sadan kilon kuski aiheuttaa vain 9 millin painuman. Sillä suunnittelun 68 kg:lla tuo tarkottais 5-6 milliä. Täytyy olla perkeleen kova ton keulan.
 
Kawan vakio jousilla sain tämmöset arvot
Edestä
Staattinen      26mm (kaksi viivaa näkyvissä)
Kuskin kanssa  35mm

Takaa
Staattinen      10mm (20mm kierettä näkyvissä)
Kuskin kanssa  30mm

Sinänsä jännä että vakio jouset on jo noinkin kohdallaan sillä kuskilla on massa reilu 100kg ja ohjekirja sanoo että alusta on vakiona tehty 68kg kuskille ..niin toki edestä sai ruuvata esijännitystä reilusti mutta takaa ei tarvinnut koskea ollenkaan.
Itsellänikin on ZX6R ja esijännitys oli yllättävän hyvin kohdallaan vaikka painankin kanssa tuon 100kg.

Oma ongelmani on Kawan kanssa kun ajaa mutkissa jotka voi ajaa täysiä läpi esim: kemorassa niin keula täristää niin pirusti.. Eri säätöjä koittamalla en ole päässyt vielä tuosta eroon. Renkaissa on tasapainotus kohillaan kyllä..
 
Kawan vakio jousilla sain tämmöset arvot
Edestä
Staattinen      26mm (kaksi viivaa näkyvissä)
Kuskin kanssa  35mm

Takaa
Staattinen      10mm (20mm kierettä näkyvissä)
Kuskin kanssa  30mm

Sinänsä jännä että vakio jouset on jo noinkin kohdallaan sillä kuskilla on massa reilu 100kg ja ohjekirja sanoo että alusta on vakiona tehty 68kg kuskille ..niin toki edestä sai ruuvata esijännitystä reilusti mutta takaa ei tarvinnut koskea ollenkaan.
Itsellänikin on ZX6R ja esijännitys oli yllättävän hyvin kohdallaan vaikka painankin kanssa tuon 100kg.

Oma ongelmani on Kawan kanssa kun ajaa mutkissa jotka voi ajaa täysiä läpi esim: kemorassa niin keula täristää niin pirusti.. Eri säätöjä koittamalla en ole päässyt vielä tuosta eroon. Renkaissa on tasapainotus kohillaan kyllä..
Todennäköisesti keulasi pohjaa.

Eli se mitä teet on se että koitat säätää kaulen menovaimennusta tiukemmalle (löytyy keulan alapäästä) ja vastaavasti tarkistat paluuvaimennuksen (yläpäästä) että se ei ole missään nimessä kiinni kokonaan. Mielummin kierroksen tai kaksi auki (eli 4 - 8 naksua). Noilla pääsee jo alkuun.

Jos keulan paluuvaimennus on liian raju, keula pakkaa pohjaan ja silloin on ihan sama minkä verran siellä on menovaimennusta niin se keula ei pääse mutkan aikana nousemaan sieltä ylöspäin ollenkaan. Ja tuosta seuraa se että keula pohjaa hydraulistopparia vasten ja siitä ilmenee tuo ravistus mutkassa.

Ja laitapa vaikkapa nippusitoja jompaan kumpaan liukuputkeen niin näet kuinka alhaalla keulasi oikeasti käy ajossa. Voi olla niinkin että keulasi on aivan liian jäykkä ja siksi täryttää (mitä kyllä noilla painoilla ja Kawan vakiokeulalla kovasti epäilen).
 
Kun tätä säiettä olen seurannut niin vaikuttaa siltä, että moni on sillä kannalla että säätöjen tulisi olla niin pehmeät kuin _mahdollista_.

Jos oletetaan, että jousten jäykkyys edessä ja takana sattuisi kuskille kohdalleen ihan vakioalustalla, onko mitään järkeä lähteä laittamaan mitään WP/Öhlins kamoja alle?

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että melkein kaikissa kisapeleissä on juurikin joku WP/Öhlins tms alusta. Miksi näitä laitetaan, mikä on tarkalleen ottaen se hyöty joka näillä saadaan verrattuna vakio kamoihin, jos nyt oletetaan, että ne jouset olisivat kohdallaan?

Jotenkin ymmärrän sen, että keula saattaa kovissa jarruissa pohjata eikä vakioetupäähän saa mahdollisesti riittävästi vaimennusta, mutta miksi esim. taakse laitetaan usein se aftermarket iskari? Eikö sillä vakiolla muka pärjää?
 
Kun tätä säiettä olen seurannut niin vaikuttaa siltä, että moni on sillä kannalla että säätöjen tulisi olla niin pehmeät kuin _mahdollista_.

Jos oletetaan, että jousten jäykkyys edessä ja takana sattuisi kuskille kohdalleen ihan vakioalustalla, onko mitään järkeä lähteä laittamaan mitään WP/Öhlins kamoja alle?

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että melkein kaikissa kisapeleissä on juurikin joku WP/Öhlins tms alusta. Miksi näitä laitetaan, mikä on tarkalleen ottaen se hyöty joka näillä saadaan verrattuna vakio kamoihin, jos nyt oletetaan, että ne jouset olisivat kohdallaan?

Jotenkin ymmärrän sen, että keula saattaa kovissa jarruissa pohjata eikä vakioetupäähän saa mahdollisesti riittävästi vaimennusta, mutta miksi esim. taakse laitetaan usein se aftermarket iskari? Eikö sillä vakiolla muka pärjää?
Hommanhan voi tehdä myös niin että vaihtaa sinne keulaan ja taakse omalle painolla sopivat jouset ja modaa sen keulan muuten sopivaksi. WP ja Ohlshit vain nyt tekevät vaimentimia joissa nuo asiat ei ole kompromisseja radalle ja kadulle vaan ne on suuniteltu ratakäyttöön. Esim. yksi nyt PM kisakuski on tehnyt keulan vakiosta (shimmattu ja männät muutettu) ja ei kuulemma missään vaiheessa ole parempaa keulaa ollut (vaikka WP:n kamoilla ennen ajanut). Sitten kun taitoa on ihan oikeasti niin voi sanoa onko noilla valkosilla tai kultaisilla oikeasti eroa vakioon... Ajoihan eräs (Virolainenko se nyt oli) Gixun vakio alustalla kisaa ja kiusasi Kesseliä kovastikkin (Kesseli voitti, mutta ei suurella marginaalilla). Yksi mikä on auttanut ainakin minulla on pehmeys ajolinjaan.... Silloin ei ole alusta muodostunut vielä ainakaan ongelmaksi, toisaalta olen sellainen vässykkä ettei se varmaan minun vauhdeilla tulekkaan olemaan ongelma. Itselläni oli suurempi ongelma takajousitus... Kemoran pääsuoran jälkeinen taitto tuntui pitkään todella pahalta ajaa kun perä heijasi levottoman oloisesti.. Jousipainetta pienemmälle jotta perä vajosi hieman alemmas ja paluuvaimennusta lisää niin sillä helpotti...
 
Kun tätä säiettä olen seurannut niin vaikuttaa siltä, että moni on sillä kannalla että säätöjen tulisi olla niin pehmeät kuin _mahdollista_.

Jos oletetaan, että jousten jäykkyys edessä ja takana sattuisi kuskille kohdalleen ihan vakioalustalla, onko mitään järkeä lähteä laittamaan mitään WP/Öhlins kamoja alle?

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että melkein kaikissa kisapeleissä on juurikin joku WP/Öhlins tms alusta. Miksi näitä laitetaan, mikä on tarkalleen ottaen se hyöty joka näillä saadaan verrattuna vakio kamoihin, jos nyt oletetaan, että ne jouset olisivat kohdallaan?

Jotenkin ymmärrän sen, että keula saattaa kovissa jarruissa pohjata eikä vakioetupäähän saa mahdollisesti riittävästi vaimennusta, mutta miksi esim. taakse laitetaan usein se aftermarket iskari? Eikö sillä vakiolla muka pärjää?
Itse tykkään kyllä ennemmin pikkasen kovasta alustasta kuin pehmeästä. Jotenkin tulee sellainen "epätarkka" fiilis pehmeällä alustalla.

Makuasioitahan nää on kuitenkin! Kunhan pääperiaatteet on hallussa, niin säätää sitten alustan itseään miellyttäväksi.
 
Kun tätä säiettä olen seurannut niin vaikuttaa siltä, että moni on sillä kannalla että säätöjen tulisi olla niin pehmeät kuin _mahdollista_.

Jos oletetaan, että jousten jäykkyys edessä ja takana sattuisi kuskille kohdalleen ihan vakioalustalla, onko mitään järkeä lähteä laittamaan mitään WP/Öhlins kamoja alle?

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että melkein kaikissa kisapeleissä on juurikin joku WP/Öhlins tms alusta. Miksi näitä laitetaan, mikä on tarkalleen ottaen se hyöty joka näillä saadaan verrattuna vakio kamoihin, jos nyt oletetaan, että ne jouset olisivat kohdallaan?

Jotenkin ymmärrän sen, että keula saattaa kovissa jarruissa pohjata eikä vakioetupäähän saa mahdollisesti riittävästi vaimennusta, mutta miksi esim. taakse laitetaan usein se aftermarket iskari? Eikö sillä vakiolla muka pärjää?
Syy miksi kovin usein noita aftermarket kamoja sinne laitetaan on se että orginaalit ei aina ole huollettavia (takapampuista kun puhutaan) ja öljyt on mitä on. Ne alkavat vaahtoutua ja keräävät niin paljon lämpöä itseensä että menettävät ominaisuuksia jo jokusen ajetun kierroksen jälkeen. Aftermarket pumput tuota harvemmin tekevät.

Orginaaleissa on myös säätöjen tarkkuudet tyyliin "hehtaarilla", eli ei mitään kovin tarkkoja. Suurin osa kuljettajista kuitenkin vaatii sitä tarkkuutta.

Nykypyörissä on kyllä jo vakiona loistavia ja erittäin hyvin toimivia sekä huollettavia pamppuja, kuten esim. Yamahan R6R:ssä.
 
Back
Ylös