Aloittelijoiden aloittelija vinkkejä ja viisautta

[saga]

Heipä hei arvoisat ystävät! Kaipaan akuutisti vinkkejä ja viisautta. Viimeiset kuukaudet olen jälleen kerran löytänyt itseni haaveilemasta omasta pyörästä ja nyt tarvitsen apuja. Kortin olen vasta menossa ajamaan eli aikaisin olen liikkeellä.

Viisautta kaipaan lähinnä siis tulevan pyörän valintaa koskien. Olen 26-vuotias nainen ja koko pienen ikäni ensimmäisestä rakkaasta mankistani asti haaveillut moottoripyörästä. Kertaalleen olen luvannut itselleni, että 30 ikävuoteen mennessä olen sen kortin hankkinut ja pyörän sen myötä. Nyt on siis käytävä tositoimiin, jotta haaveesta tulee joskus totta.

Nyt kaipaan siis vinkkejä ensipyörän hankintaan.Ikänäni en ole moottoripyörää ajanut (vielä), kevaria kyllä sekä perus mopoja. Onko syytä hankkia heti kättelyssä a-kortti vaiko parempi aloittaa pienemmillä tehoilla? Lisäksi mietityttää pyörän hallintaan liittyvät seikat. Olen melko pitkä ihminen, mutta rakenteelta pieni jos näin voi sanoa.  

Pysyykö hanskassa siis esim GSX-R600 vaiko ei? Ymmärrän toki, että riippuu tyypistä yms,mutta lähtökohtaisesti, mitä suosittelisitte?

Ihan kaikki,mitä voitte aloittelijalle antaa otetaan vastaan!  

 

 

[ma^ko]

Kyllähän kuussatku hanskassa pysyy jos ylettyy ja on edes hieman ajatusta mukana. Toki ajaa suoraan täys-A:n kun se kerran on mahdollista. Alkuun tosin saattais joku pystypyörä olla ehkä helpompi kuin kyykky.

 

[TIJ]

Nyt kaipaan siis vinkkejä ensipyörän hankintaan.Ikänäni en ole moottoripyörää ajanut (vielä), kevaria kyllä sekä perus mopoja. Onko syytä hankkia heti kättelyssä a-kortti vaiko parempi aloittaa pienemmillä tehoilla? Lisäksi mietityttää pyörän hallintaan liittyvät seikat. Olen melko pitkä ihminen, mutta rakenteelta pieni jos näin voi sanoa.  

Pysyykö hanskassa siis esim GSX-R600 vaiko ei? Ymmärrän toki, että riippuu tyypistä yms,mutta lähtökohtaisesti, mitä suosittelisitte?

pakko tunnustaa että en oo silleen tarkkaan selvillä mitä nää nykyajan a, a1 yms yms kortit tarkottaa. mutta tuntuis että kannatais ajaa niin raskas kortti kuin ikä antaa myöten, hinnoissa ei kait kärvistelemällä voita mitään  

koulun "isot" pyörät nekin varmaan aloittelijalle sopivaa mallia.

no siitä ekan pyrän valinnasta on kaksi koulukuntaa.
toisen mukaan kannattaa suoraan hommata se unelmapyörä olipa se sitten turbobusa tai hd big twin. että kyl sen kaa pärjää kun malttaa ja sitten ei tartteis heti olla vaihtamassa kun se korvikkeeksi hankittu pikkupyörä ei oo mittään

ja toinen ryhmä sitten suosittaa että aloittaa tosiaan peruspyörällä ja vaihtaa pikkuhiljaa isompaan . perusteluina esim. että ns. aloittelijanmalli  helpompi esim. ajokäyttäytymisen ja painon suhteen. ts. aloittava pystyy keskittymään tien ja liikenteen lukemiseen yms. kun pyörän hallinta ei vie kaikkea huomiota. edelleen hiukan anteeksiantavampi "no tämähän jo sujuukin" -vaiheen eteen tuomissa jännissä tilanteissa. Ja edelleen ne omat etukäteiskuvitelmat tai -haaveet omasta unelmapyörästä voi muuttua kun pääsee oikeesti tien päälle. ts. peruspyörällä pääsee jyvälle asiosta ja on sitten koulutetumpi päättämään mahdollisesti kalliinkin unelmamopon hommaamisesta.

jos olet hento nainen niin mopon käsiteltävyys yms seikat pitänee ottaa huomioon. mutta tämä on kyllä enemmän tekniikka- kuin voimalaji. etkä ole eka hento nainen joka mopon sarviin ryhtyy, googlaa ladies bike club finland

 

[Kiikkis]

Hep hep!

Hienoa, että olet päättänyt ottaa unelmasta kiinni... Itse olen kanssasi saman ikänen ja alottelin pari vuotta sitten täysin nollapohjalta; ei kokemuksia mopoista, kevareista, ei mistään. Autokoulun opettaja ei edes ehdottanut oikeata A-korttia, joten ajoin suosiolla sen pikku-a-kortin, eli max 25 kw. Kortin saamisen jälkeen olin mopotta vuoden kunnes viime kesänä ostin allekirjotuksen pyörän.

Oma kokemus oli olematon enkä päivääkään ole katunut ratkaisujani. Viime syksynä sain rajotusnappulanki poies, eikä ole harmittanu nuo "vähät" kilowatit lainkaan.

Itte ainaki ajattelin sillä tavoin, että alotan siitä helposta - aina voin pyörän vaihtaa isompaan ja parempaan kun siltä tuntuu. Nyt suunnitteilla on parin vuoden sisään vaihto ehkäpä hieman sporttisempaan, katsotaan nyt. Mulla ei ainakaan ole hoppu mihinkään tämän harrastuksen kanssa, ehtiihän sitä vielä monella mopolla matkaa tehdä.

Koosta sen verta, että itse tunsin oloni erittäin heiveröiseksi tämän erkanki kanssa alussa (169/57), mutta kyllä ne voimat palasi kun oppi luottamaan niin itseensä kuin pyöräänkin. Nyt tuntuu jo siltä, että lapasessa voisi isompikin pyörä pysyä.

Tsemppiä!

 

[Staga]

Hommaa hieman kokemusta ja päätä vasta sitten, joku Yammun FZ-6 tai XJ-600 Diversion, F800 Bemu tai Suizan GSR voisi olla fiksumpia normaaliin käyttöön kuin kireä 600cc kyykky. Suorituskyky kaikilla takuulla riittävä mutta ajoasento helpompi normaaliiin tieliikenteeseen.

 

[Kumppari]

Itse kuulun siihen ryhmään, joka suosittelisi pariksi ensimmäiseksi kaudeksi juurikin jotain max. 600-kuutioista, esim. Kawasakilta löytyy ER-5 ja 6 mallit Suzukilta GSF/GSX-R-sarjat ja Yamahalta FZ-sarja, nämä siis ne tunnetuimmat ja yleisimmät, muitakin on ja niitä kannattaa katsella vaikka täältä.

Ja jos se teho ja vauhti ei ole niin tärkeää ajamisen rinnalla, niin pari hauskempaa ajamaani vehjettä kaupunki/taajama-ajoa ajatellen on Honda VTR 250 ja Kawasaki 250R Ninja.

Ja itsekin olen tuon isomma A:n kannalla, mitä sitä turhaa pienempää ajella, kun isommankin saa ja tulee jälkikäteen halvemmaksi.

 

[Hannula]

Jos nyt mitään noista ajokorteista ymmärrän, niin muun kuin A:n hankkiminen suoraan on sun ikäisenä aika turhaa. Muuta eroa ei yli 21-vuotiaan tapauksessa ole kuin inssiajossa käytettävän pyörän teho. Jos se on vähintään 35 kW, saat A:n. Jos tehoa on vähemmän, saat väli-A:n ja kaksi vuotta myöhemmin automaattisesti A:n.

 

[Djinn]

Mahtavan harrastuksen olet valinnut.

Tähän ketjuun tietysti kuuluu se pakollinen .org -litania:

"Elä osta tonnista. Osta maksimissaan kuussatanen. Tonninen on liian suuri aloittelijalle! Lähtee käsistä! Kuolet!"

Ensipyörästä sanoisin, että niitä maankuuluja "tehoja" demonisoidaan ensipyörien kohdalla ehkä hiukkasen liikaa. Enemmän se on kuskin luonteesta kiinni kuin mistään muusta. Moottoripyörät tottelevat kaasua, eikä kiloinen ratakanuunakaan omia aikojaan karkaile kahtasataa ojaan. Kyllä se torvi pitää avata aivan itse, ja sellainen kunnon tempaus ei kyllä mielestäni edes onnistu vahingossa. Kyllä tavallinen talliainen kykenee hallitsemaan Ferraria tai Porscheakin - kunhan vain ymmärtää olla tälläämättä kaasua pohjaan tyhmässä paikassa. Sama pätee pyöräänkin.

Kuussatkun ja kiloärrän ero ei aloittelijan vinkkelistä sikäli ole mitenkään radikaalisti erilainen. Kyllä noista kummankin saa piiskattua yhdellä tupin muljauksella sellaisiin vauhteihin, että henki lähtee jos niikseen tulee. Se, että motoristia kutsuu vahinkotilanteessa metsähallitus, ei mielestäni johdu siitä onko alla tonninen, seiskapuolikas vai kusiainen.

Kuten sanottua, se on kuskin luonteesta kiinni: 18-kesäiselle pojankollille en tonnista muovikuulaa antaisi, koska tuon ikäisiltä taulapäiltä lähtee aina tolkku voimakkaiden moottoreiden kanssa. Jos sen sijaan malttia ja järkeä riittää, ei moottorin voimasta saa muodostua valintaa negatiivisesti rajaavaa tekijää.

Suurin osa kaadoista taitaa yhä tapahtua joko paikallaan tai kävelyvauhdissa. Tätä silmälläpitäen nostaisin ensipyörän suurimmaksi valintakriteeriksi painon, ja sen vaikutuksen ajettavuuteen. Aloittelevan motoristin kenties hieman puutteellisella tekniikalla painavan pyörän punnertaminen pitkin kylää voi käydä voimille, ja sen kautta hermoille.

Summa summarum; Ei kannata sulkea tiettyä pyörää pois sen takia, että tehoa paperilla löytyy enemmän kuin autokoulun papattimesta. Valitse pyörä sen ajon helppouden ja tuntuman mukaan, ja pidä tuo paino mielessä. Kokeneemmalle harrastajalle suuren ja raskaan pyörän hallitseminen pienissä nopeuksissa ei ole temppu eikä mikään, mutta aloittelijalle raskaan pataraudasta tehdyn pyörän pystyssäpitäminen on mielestäni hiukan perse-edellä-puuhun -mentaliteetin mukaista hommaa. Ei mitenkään hauskaa, hankalan tuntuista ja putoamisen riski on suurehko.

Tottahan toki, jos painoa aletaan pitää kriteerinä, se karsii listalta tehokkaasti lähes kaikki suuritehoiset pyörät, ehkä lukuunottamatta näitä kaikkien demonisoimia tonnisia muoviraketteja.

Omalta kohdaltani voin vain sanoa, että itse ostin aikoinaan ensimmäiseksi pyöräkseni ZZR 1100 Kawan. Ikinäkoskaaneikertaakaan ei sellaista oloa tullut, että pyörä ei tehojensa takia olisi hallittavissa. Mikään ylikireä ratapyörähän tuo isozetori ei ole, mutta tehoreserviltään kuitenkin etäisesti muistuttaa tätä .orgin kauhuskenaariota Turbobussista ensipyöräksi. Sen sijaan että tehot olisivat aiheuttaneet ongelmia, sitä aiheutti pyörän paino. Tuoreelle kuskille vajavaisella tekniikalla tuollainen vanhempi miljoonakiloinen sport tourer / hypersport on aika tuskainen tapaus kuumana kesäpäivänä kaupungin keskustassa. Melkein meni maku. Että tältä osin itse siis kiipesin sinne puuhun persaus edellä...

 

[Medi]

Neuvoja löytyy näköjään vähän joka suuntaan..
Hämmennetään soppaa vielä lisää. Jos haluat nimenomaan kyykyn niin toi gsx-r on varmasti ihan hyvä valinta. Huomaatpahan heti onko ne kyykyt sun juttus vai ei. Eikä tarvi sen ER-5:n satulassa miettiä jokaisen vastaan tulevan kyykyn kohdalla, että olis ehkä sittenkin pitänyt..

 

[Hannula]

Mun mielipide menee myöskin siihen suuntaan, että ei se teho vaan paino ja käsiteltävyys. Sopiva harjoittelupyörä on sellainen, missä jalat yltää kunnolla maahan, paino ei ole niin suuri etteikö niistä pakollisista (lähes) paikaltaan tapahtuvissa pikku peruskämmeistä selviäisi kaatumatta, ja että hallintalaitteet toimii järkevästi. Jollakin kyykkykyykyllä vaikkapa ympyrän ja U-käännöksen harjoittelu on aikasta paljon vaikeampaa kuin vaikkapa Ninja 250r:llä, mutta kun taidon/taidot oppii ja taitoja ylläpitää, sujuu homma pikku totuttelun jälkeen muillakin peleillä.

 

[pecha]

Suzukimiehenä annan ääneni SV650:lle tai Gladiukselle. Moottori on varsin mainioksi havaittu V2 (joka löytyy myös Vstromista, se tosin ei sovellu kovin lyhyille) ja keveys + käsiteltävyys passaa hyvin aloittelijalle. SV:llä tai Gladiuksella ei mutkatiehupailun edellytykset lopu heti kesken, vaikkeivät ne ratapyöriä olekaan, mutta silti pirun ketteriä ja hauskoja ajaa. Alustan madalluskin onnistuu tarvittaessa.

Ja ainakin puolikatteisella SV-S:llä tekee jopa matkaa (vakiosatula tosin on hanurista mutta matkustelinpa sillä silti, pidin vaan taukoja aika usein). Hyvin huollettuina myös erittäin luotettavia pelejä, ja ainakin SV:tä saa käytettynä jo melko huokealla. Jos budjetti antaa myöden, ottaisin ABS-jarrullisen version.

Vähän samaa kategoriaa on sitten myös esim. Kawa ER6-N ja -F, muut kilpailijat lienee pääosin 4-sylinterisiä rivikoneita ja se on sitten jo vähän erilainen juttu. Ei tietysti huonoja nekään.

Mielipiteitä on monenlaisia, yksikään ei toistaan kehnompi tai parempi (siksi ei kukaan toinen pystykään sinulle kertomaan, mikä pyörä on juuri SINULLE paras - se asia sinun täytyy lopulta ihan itse pystyä päättämään!) Itse rohkenen olla sitä mieltä, että tuollainen 650 kaksipyttyinen ´riittää´ useimpien tarpeisiin vallan mainiosti, vaikkei se tehoilla pullisteluun riitäkään. Ajamisen ilo vs. käytetyt pennoset, se suhde on tuollaisissa pyörissä tosi hyvin kohdallaan.

 

[HelinäX]

Tervetuloa joukkoon! Mie en pysty kokemuksen syvällä rintaäänellä sanomaan vielä paljoakaan, olenhan itsekin vielä märkäkorva. Ostin toukokuussa ekan pyörän ja kortin sain juhannusviikolla. Itsehän menin ns. perse edellä puuhun, pyörä ja ajovarusteet oli hankittu ennen ensimmäistä ajotuntia, mutta ei mulla ole kaduttanut yhtään. Tykkään pyörästäni, son ilo ajaa ja miellyttää ulkonäöllisesti ja äänimaailma saa hyrisemään. Mulla on kyykky, tosin vähän pystympi kuin täysverinen kyykky. Ajoin autokoulun Honda CB600F Hornetilla, ajoasento pysty. Kieltämättä sillä oli helppo opetella, mutta ei tuntunut sellaiselta että haluaisin sellaisella ajaa pidemmän päälle. Makuasioita.

Mutta järkeväähän se olisi ajaa ensin se kortti ja sitten koeajaa eri malleja jotta löytää itselle passelin, noita ku on merkkiä ja mallia joka lähtöön.

Mulle oli selkeä että haluan sporttisen pyörän. Merkkinä Honda loi luotettavuuden tunteen, mulla on autonakin Honda. Lopullinen valinta tuli tehtyä ku istahin kaverin CBR:n päälle, that's it, samanmoinen oli pakko saada. Mielikuvilla ja omilla mielipiteillä on painoarvoa, ja jokainen tekee päätökset itse. Mie kyselin kans parilta kaverilta minkälaista laittaisin ekaksi, sieltähän tuli paljon heti vaihtoehtoja, siitä sitten nettimoto auki ja selaamaan vaihtoehtoja.

Mutta iloisia hetkiä uuden harrastuksen parissa!

 

[messerschmitt]

Itse aioin ostaa ensipyöräksi Er-5 mikä oli autokoulussa pyöränä helppo käsitellä jne...Sitten rupesin miettimään,että haluunko oikeesti ajaa sillä pidempään,jos noitten tehojen puolesta kyllästyy,vaikka kyllä näin rookien käsissä toi ER-5 liikahti ihan huolella.
Päädyin kuiteskin Honda Hornettiin 600 en ole päiväkään katunu,mutta tiesinkin jo ennen kortin saantia millasen pyörän ostan.Isompaan en ole vaihtamassa vähään aikaan.
Toi kyykky,customi vai naku keskustelu onnistuu varmaan vain testaamalla,että mieti sitä enemmän,kuin tehoja.Siis mielummin tarpeeksi tehoja,kuin liian vähän

 

[Mad-eira]

Kun aloitat siellä autokoulussa anna opettajalle mahdollisuus seurata ja suositella ajatko ison A:n vai rajoittamattoman, jonka tutkinnot voit suorittaa kevyellä piikillä.

Jos homma sujuu hyvin aja iso A, mutta jos tarvit hurjasti lisäajoja siihen, ota suosiolla väli A ja osta rajoitettu pyörä ekaksi kahdeksi vuodeksi. Siinä saat kokemusta ja sitten varmaan jo tiedätkin millainen se pyöräsi jatkossa on.

 

[kap57]

Ensipyörän painosta ja käsiteltävyydestä moni jo tuossa mainitsi, yksi pointti aloittelijalla on tietenkin ajoasento. Karkeasti rajaten: mitä enemmän ajoasento muistuttaa polkupyörää niin sitä helpompi oppia oikea tekniikka pyörän käsittelyyn. Tämän jaon mukaan katuendurot ovat parhaita, peruspyörät kuten juuri ER5 yms. hyviä ja ääripäät customit/kyykyt hankalimpia... Näinhän ei tämä tietenkään käytännössä mene, mutta tasoittaa kuskien yksilöeroja  

Onpa valintana mikä tahansa, sitten lisäoppiin: EAK, radalla tapahtuva ajoharjoittelu. omat "systeemit" tyhjillä parkkipaikkoilla.

 

[L18]

Itelläni oli sama tilanne, ikäkin täsmää.
Kyllä suosittelisin suoraan ajamaan sen ison A:n, varsinkaan
kun noissa kuussatasissa ei oikeen mitään tapahdu alle 7000
kierroksen niin en näkis mitään syytä aikuisen ihmisen hommata "vajaata" korttia.

Ite jouduin olosuhteiden pakosta ajaa alkuun 400-kuutioisella, vuoden 85 pyörälla jossa oli 21kW...olihan se alkuun ihan kiva vaan päästä ajelemaan, mutta kyllä se tehonpuute rupesi ainakin kyseisessä yksilössä nopeasti vaivaamaan, kun vastatuuleen ei melkein saanut pidettyä reilua satasen matkavauhtia...

 

[noirfi]

Ajokortiksi ilman muuta iso A, jos tuntuu että haluat totutella ajaan heikompitehoisella pyörällä, antaa se siihen mahollisuuen, mutta pikku A:lla ei edes testailla täysitehoisia pyöriä. Aiemmin mainittiin noista ensipyörän tehoista, tosihan se on ettei se pyörä itestään lapasesta lähe, joten jos ajaessa järki on mukana voi ensi pyörä olla se tonninen raketti aivan hyvin.

Kannatan kuitenkin jonkin helposti käsiteltävän pyörän laittoa ekaksi (pystyt nakumallit), paljon helpompi totutella kylillä pyöritykseen kun ei hallintaan tarvi niin paljoa keskittää ajatusta. Jollain Er-5 kyllä ehtii aina kotiloita nopeammin, mutta kevyenä pyöränä se on erittäin helppo käsitellä verrattuna Busaan tms. Tai vaikka FZS 600, pysty ajoasento, mutta sama kone kuin kyykky YZF 600, hauen lähöt on molemmissa, kuitenkin käsiteltävyys on aivan eriluokkaa ensin mainitulla.

600 kyykyt on kyllä kevyitä, mutta ajoasento ei ole niin helppo hidasajon hallinnan kannalta, kytkimen käyttö vaatii tarkkuutta, sarvet kääntyy äkkiä "tappiin" ja sillon ollaanki nurin. Isolla tiellä suoraan ajo niinki käy vaikka millä pelillä, kerran kun vauhtiin pääsee!

Lisäksi mitä paremmin jalat yltää maahan, sitä enemmän se antaa varmuutta. Kun pyörän käsittely alkaa tuntua varmalta, alkaa varmaan selkiytyä minkälaista pyörää tahtoo jatkossa kuljettaa! Lisäksi jotain vähän ajettua 500 nakuja saa aivan uloskantohintaan, semmosella ko kesän vääntää, on ajovarmuus aivain toista luokkaa, seuraavan kauden alussa myyntiin ja saa kuitenkin melko varmasti omansa lähes kokonaan pois, aina tulee uusia vasta-alkajia!

 

[pecha]

mitä enemmän ajoasento muistuttaa polkupyörää niin sitä helpompi oppia oikea tekniikka pyörän käsittelyyn. Tämän jaon mukaan katuendurot ovat parhaita, peruspyörät kuten juuri ER5 yms. hyviä ja ääripäät customit/kyykyt hankalimpia

suunnilleen noin se menee. Ärräpyörässä ei stonga käänny paljoa (ja pienessäkin nurinmenossa voi isot, kalliit katteet käydä ikävän näköisiksi)... customin laiska ohjaus ei ehkä sekään ole helpoin heti ensialkuun, vaikka se ei vauhtiin päästyä enää olekaan haitta. Ongelmat kuitenkin yleisimmin ilmenee esim. parkkipaikoilla, ihan ryömintänopeuksissa. Tosin on katuenskoissakin monelle miinuspuolena istumakorkeus.

Pitkälle yli 200kg kuivapaino on myös parkkipaikkapyörittelyssä haaste, jollei peli ole vielä sataprosenttisesti lapasessa.

 

[noirfi]

Ainiin, ja motoristeja on tasan kahta sorttia, niitä jotka on kaatunu ja niitä jotka ei vielä ole kaatunu! Hitaassa vauhissa se yleensä napsahtaa, kun yllättäen joku syöksyy eteen ja survasee vaistomaisesti etujarrun suttiin sarvet linkussa. Kevyt pyörä on helpompi vielä tilanteesta pelastaa, isomman kans joutuu usein antaan periksi, ko ei vaan jaksa pitää! Ja jos väkisin pitää, saattaa ittensä teloa, jalka jää alle jne.

Ite kuulun kaataneisiin, piti nuorena sällinä piikillä vähän kikkailla hiekalla.

Altahan se lähti, katteet maalaukseen ja henkiset vauriot on pikkuhiljaa nuoltu. Iso pyörä on vielä pysyny pystyssä!

Ei muutako kortin ajoon ja pyörä alle ja varusteet niskaan, teretulemast hienon harrastuksen pariin!

 

[psi-]

Vähän päälle vuosi sitten ostin ekan pyörän, katuenska, 750:n. Olin silloin (olen enimmäkseen edelleen) mallia kynäniska, 182/65. Kun tottui enemmän siihen että se on ihan jumalaton norsu (230kg nesteissä) niin parkkipyörittely rupesi sujumaan "paremmin". Totuushan kuitenkin on että ne on kaikki vähintään sen 170+kg eikä muutaman kymmenen kilon erot vaikuta oikein missään. Tällainen kynäniskakin muuten nostaa pyörän ylös melko vaivattomasti, tekniikkakysymys (kannattaa katsoa opastusvideoita youtubesta).

Kuten muut sanovat, aja suoraan A, välimallissa sinun iässä ei ole mitään päätä.

Sanonta kuuluu että moottoripyöräilijöitä on kahdenlaisia, niitä jotka ovat kaatuneet ja niitä jotka tulevat kaatumaan. Ensimmäinen prätkäsi tulee kaatumaan, joten hanki sellainen jonka uskallat makuuttaa (todennäköisimmin pudotat sen 0-vauhdissa, konttaustapit tai kaatumaraudat auttavat vahingon rajaamisessa ja ne ovat ehdoton hankinta, raudat joskus helpottavat myös nostamista

).

Itse olen kaatanut tuota monta kertaa sekä maastossa että parkkiksella, etujarru ja pitkän keulan niiaus pääsevät edelleen yllättämään ja kun se nojaa tarpeeksi sivuun niin ei sitä vaan pysäytä perseen repeämättä. Onnekas olen ollut siinä että kahvoja, peilejä taikka vilkkuja ei ole tässä vielä mennyt.

Prätkää katsoessa jätä rahaa kunnon varusteisiin. Kypärä, ajopuku, hanskat ja kengät. Kun ajopuku ja muut pitävät vettä ulkona, sujuu ajaminen paljon mukavammin, sade ei ole huono keli ajaa muutoin kuin huonoilla välineillä.