Alarm- start! Pohjoisvirtaus koko viikoksi - viimeinkin! Ei sadetta, temp. -7´c jopa

[mchuurre]

Hämärää oli mökin sisällä, vaan eipä pihallakaan näyttänyt olevan yhtään sen valoisempaa....Ylösnousu, eli pussista ulos, varvastossujen hapuilua ja selkää ojennukseen.......hiiiiiiiihaaaaaa.. ! Tästähän se päivä lähtisi jälleen käyntiin, ja koska pihamaalla tuskin vielä pakkastakaan niin rajusti olisi, lähtisi seikkailu-yligessunikin varmasti käyntiin!

Ulkona ei enää kuulunut tuulevan, ei sitten niin yhtään, eikä se aamuöinen "hiiri-hiirulaisen" rapiseva vierailukaan sitten enää toistunut? Mitä lie ruuanmurusia kerännyt pöydänalta, vaan ei siellä mitään isompia eväitä kyllä ollut, kun kaikki kassini ja jopa vaatteeni olin kokemuksesta ripustanut katonrajaan, tai seinässä törröttäviin nauloihin roikkumaan. Piisiin en enää alkaisi virittelemään valkeita, koska mökki oli edelleen ihan "vaihtolämpöisten otusten" mukavuusalueella, joten ei muuta kuin se edelleen niiiin surkea villapaita niskaan, ja ulko- ei kun, siis aamutoimiin, mutta sinne pihanperälle, jonne meni se kapea ja lähes huomaamaton polku...

Pysähdyin mökin oviaukosta ulos päästyäni kuuntelemaan korpimetsän lähes täydellistä hiljaisuutta.....tuo "lähes", tarkoitti yksinkertaisesti sitä, että vaikka verkalleen jäätyvä Pitkäjärvi ei enää vonkunut, eikä ulissutkaan, kuten illalla saunan lämmityksen aikaan, kuului nyt selvästi jostain Inarin tien varrelta, kuinka venäläinen puutavararekka kaasutteli jonkin vaaran laelle, koska sen kierrokset hidastui, ja hidastui vielä edelleen, mutta sitten, kun oli päässyt vaaran laelle, kierrokset lisääntyivät jokseenkin vakiotasolle....Mutta mitään muita ääniä ei sitten missään! Ei edes korpin raakunaa, kuten maisemaan niin hyvin sopisi.... .

Vesi oli saunan torvisäiliössä jo viilentynyt, mutta paremminhan tuollainen lähes "vuoristopuron"- lämpöinen naamanpesuvesi herätti! Vuoleskelin saunan uuniin kiehiset valmiiksi seuraavaa saunojaa varten, sekä asettelin pesuvadit ämpäreineen ojennukseen, että kelpaisi tänne sitten tulla vaikkapa Ilmavoimien komentaja adjutantteineen - jos vain osaisivat? Tokkopa vain, tuumailin, kun asettelin jo saunan ovea kiinni, ja tarkastin vielä ulkoporstuankin, että kaikki sinne kantamani puut, olivat poissa näkyvistä, ja siten sisällä saunassa. Vielä muutama lakaisuveto luudalla eli roskat pois, ja luutakin lopuksi seinustalle ojennukseen.

Ison kämpän tupa,- kaappi,- ja siivoustarkastuksen jälkeen, en huomannut juurikaan kämpässä puutteita. Ainoastaan lattiaharja, oli edelliseltä joukolta jäänyt lattialle miten sattuu. Pönkkä jämäkästi ovelle, ja lähdin takaisin pieneen mökkiin valmistamaan ns. "sotilas-aamiaista". Siihen kuului: melkein termospullossa jäähtynyttä vettä, siihen sekoitettu kaakao. Sotilas- tai tavallista- valmiiksi epämääräiseksi paloiksi murusteltua näkkileipää, TUHTI- ravintolasta mukaan napattu voinappi, norjan vuonohotellien aamiaispöydiltä taskuun unohtunutta minituubi-mätitahnaa, sekä 5 marie- keksiä. Nämä nautitaan yhdessä, tai vuoronperään, milloin mitäkin vähäsen maistaen, ja yrittäen nauttia. Kaakao toki aidosta lapinkuksasta, ettei vain pala suu! Ai niin, olihan herkkuna pohjalla, murusiksi vääntynyt ja liiskaantunut Lid´l-myymälässä myytävää suklaakeksiä myös. Mutta niitä piti vielä tarkasti säännöstellä, kun ei ollut matkasuunnitelmaa, eikä siten tietoa, minne tämänkertainen "pohjoisvirtausmatkani" tulisi vielä suuntautumaan......?

Mutta tänään suuntaisin "yligessuni" etupyörän joko Vuokatin katinkullan kylpylään, tai sitten Änäkäisen "Jukolan mottiin". Eräs ystäväni "Kari", kun oli lähettänyt lähtöä edeltävänä iltana kutsun, saapua Vuokatin katinkultaan, saunomaan, pulimaan ja yöpymään, niin toki tälläinen tarjoushan oli mitä erinomaisin vaihtoehto, edellyttäen tiätty sitä, ettei sillä korkeudella olisi vielä kovin valkoisena tiet? Toisaalta, mieleni tekisi vielä olla toinenkin yö lähes "erämaaolosuhteissa", nimittäin, aikaisemmilta "Talavisotajutauksilta" tuttu "Jukolan motti", se kota, jonka ainakin em. jutauksilla mukana olleet muistanette, niin siellä kun olisi todelliset "luxus-luokan" majoituspalvelut, mitä satunnainen ohjastaja voisi missään toivoa:
- täydellisen tasainen betonilattia, kylmä tosin, mutta mitä oivallisin puhallettavia makuualusiani, (2) varten.
- piisi, ja grillaustulistelupiste
- tilava ja korkea huonetila, vaikkapa puolijoukkueen majoitukseen
- ikkunat joka suuntaan, (hyvä tähystää, ja siten aikaa oman toiminnan suojaamiseen, satunnaisia muita kulkijoita vastaan!), tosin ihan varmasti sielläkin saisin olla aivvvan rauhassa ja yksin.
- sähköt! Jovvain, eli olisikin hyvä paikka ladata kameran akut, tai vaikkapa vain pitää valoja räyhäkkäästi päällä, koska, jos ei muistini jälleen kovin paljon petä, oli kodan katossa tai seinillä myös valaisimet!

Ja tietenkin palveluihin kuuluisi wc sekä täynnä erinomaisia ja kuivia koiviklapeja täynnä oleva puuvaja..


Hmm... oli nyt kyllä vaikea paikka tehdä valintaa, noiden niiin houkuttelevien yöpaikojen väliltä, pöhkäililn samalla, kun köyttelin viimeisiä rensseleitä yligessuni tarakalle kumilenkeillä kireälle. Aurinko alkoi kajastamaan jäisen järvenkannen takaa, ja siten loi upeita säteitään raittiissa syys.-/talvisäässä! Menin nyt joko tai- paikkaan ensi yöksi, mutta ensimmäisenä kuitenkin piti selvittää se ajoura takaisin sille isommalle metsäautotielle, jossa vamaan näkisin erään ohjastajan yligessun Heidenaun tuoreita kiihdyttelyjälkiä, sekä sen jälkeen poikkeaisin siellä Loma-Kitsin pihamaalla, paikassa, jossa oli niin hyvä ja todella edulliset majoituspalvelut!

jatkuu....

 

[mchuurre]

Yligessu starttasi heleposti, ja ekalla, etenkään kun pakkasta ei ollut vielä juuri nimeksikään! Ykkönen päälle, ja sitten vain takaisin kohti kapeaa röykköistä metsäautotietä.... Mönkkärillä se Lieksan kaupunki toimittaa tänne polttopuutkin, tuumasin samalla, kun ohjastin kapean puusillan ylitse. Näinköhän tuo silta kantasi Wingiä, tosin LT:llähän täälläkin oli joku aiemmin jo käynyt?

Saavuin sitten siihen "tutulle" 4:n tien risteykseen, josta illalla olin tullut tuolta vasemmalle erkanevasta tieurasta, joten nyt jatkettaisiin sitten vain ja ainoastaan suoraan. Tällöin tulisin varmasti sille isommalle metsäautotielle, ja selviäsi syy, miksi tänne tulo kesti niiiin pitkään, ja oli aivan jotain muuta, kuin ns. "helppo rasti"? Ja kuinka ollakkaan, aikani kun kiihdyttelin yligessun kardaanin sopivalle pyörintänopeudelle, niin eikös vain kohta tullut sitten illalla viimeksi nähty tieura risteyksineen! Aaaahaaa- tästä siis olisi pitänyt vain kääntyä oikeaan! Nyt selvisi kaikki ja samalla kertaa: Olin siispä mennyt sieltä asfalttitieltä käännyttyäni vain suoraan, (Elimon tietä), kun olisikin HETI pitänyt kääntyä ekasta oikealle, ja sitten se oikea, mielessäni ollut ajo-ohje "kolmannesta risteyksestä oikealle".


Mutta mitäpä tuota enää murehtimaan! Olinhan päässyt tavoitteeseen, joskaan en aivan valoisan aikaan, sauna oli hyvä ja löylyt vielä paremmat, avantoon, saati uimaan en päässyt, mutta nukuin makeasti, seuraavan kerran osaisin tämän nopeimman, ja varmemman reitin tukikohtaan. Ja jos jatkaisin ajoani aina sinne Vuokatin Katinkullan kylpylään asti, olisihan siellä sitten se avanto, ja kaikki muutkin mukavuudet savusaunaa myöten....


Asfaltille, eli Inarin tielle päästyäni, tunsin kuinka somasti penkinlämmitin tuliliiveineen toivat hyvän lämpimän ajofiiliksen ajotakkini sisälle. Nyt ei turhia pysähdyksiä oikein malttaisi heti tehdä, vaan olihan se kuitenkin vielä sitä Kaattiinlammen uutta Salpa-linjan info-taulua kyllä tsiigattava hieman tarkemmin, ja lähempää! Samalla kertaa voisin tarkistaa puukatoksen polttopuiden tilanteen - niin ja kirves? Oliko desantit vieneet kirveen, vai pelkästään katkaisseet sen varren, se selviäsi kohta.....


jatkuu....

 

[mchuurre]

 

[Kotarikuski]

Huhhuh. Kyllä meikä on sen verran viluarka että pyörä saa olla tallissa talven. Hienoa että pääsee ajoa kuitenkin fiilistelemään täällä palstoilla.

Tuo tuplaliivi onkin hyvä idea, olen ajatellutkin että sitä pitää kokeilla jossain vaiheessa, sitten kun terminen kevät on koittanut. Sähkötakissa on se hyvä puoli että off-bike -tilassa ei tule niin kuuma, perinteisillä käy helposti niin että kun on saanut pyörän lähtökuntoon, ja käy vielä jotain unohtunutta hakemassa, alkaa jo höyry nousta kypärän sisältä.

 

[Tombo Armageddon]

Mulla kans tämä talvimopoilu kiinnostelee,mutta aika mammantissi versiona. Eli ruuvattavat nastat hondabobberiin ja pilkkihaalarit niskaan. Lyhyitä matkoja eteläsuomessa. Silti kaikki pitää ihan hulluna.
En taas tiiä siitä jostain herrasta,mutta hail mc huurre!!!

 

[mchuurre]

Kaattiinlammen tulistelupaikalle olivat nyt sitten Lieksan kaupunki & yhteistyökumppanit näemmä pystyttäneet oikein kunnollisen ja ISON infotaulun! Todella järeän mallisen muutenkin, että varmasti nyt pysyy ainakin seuraavat 20 vuotta pystyssä, tai no, pysyy, jos eivät desantterit sitä polta, tai muutoin tuhoa!

Näkevät nyt satunnaiset turistit ja matkalaiset, että millä tantereella sitä oikein seisovat, ja loppuu se loputon ihmettely, jotta mitä ihmeen kiviä ompi tien varrelle oikein pystyasentoon aseteltu, ja vieläpä sadottain, ellei tuhansia! Tai oikeastaan, tuon infotaulun kuvat ja tekstit nähneenä, se oikea ihmettely vasta alkaakin! Siis todellakin, mikä homma, vaiva, ja miesmäärä on ollutkaan siinä, kun näitä salpa-linjan vermeitä ja varustuksia tännekkin seudulle on rakennettu!

Salpa-linjahan, kun on ollut suomen historian suurin työmaa!


Mutta nyt oli polttopuitakin reilusti polttopuukatoksessa! Olipa tuotu uusi kirveskin vielä! Pirtinpöytäkalusteet tukevine penkkeineen, odotteli nyt sitten seuraavia, ensi kevään matkamiähiä makkaranpaistoon, ja olipa joku jättänyt tulipaikan vierelle modernimmankin istuimen, muovijakkaran?!

Mutta se vain on niin harmillista, kun näitä Karhunpolun, ja satunnaisten vaeltajille ja matkailijoille tarkoitettuja polttopuita varastellaan! Kuulemma ihan paikalliset mökkiläiset kuskaavat klapeja ja ihan urakalla asti omaan käyttöönsä! Tuommonen jos mikä, on kyllä törkeetä.....!


Vaan jatketaampas nyt matkaa etiäpäin, elikkäs vilkastaampa vielä noita uusittuja "linja-opasteita", ennen Loma-Kitsin pihapiiriin ajoa, ja juu, olihan nyt kerrassaan hienot ja uutukaiset "linja-taulut", sekä Kaatinlinjalle pökätty pystyyn, että myös Kitsin- eli Inarin- tien risteykseen. Jees ja juu, ja olipa ISO info-taulu myös täällä risteyksessäkin nyt sitten, että kyllä kelpasi! HIANOA! Olisikos se vain meitin perättäisillä "Talavisotajutauksilla" ollutkin sitten sellainen vaikutus näihin uusittuihin kylttilöihin, tuli mieleen, kun sen muutaman kerran ennätimme näillä taisteluseuduilla käydä useine kymmenine pärrineen - tiedä sitten?

Että Lieksan kaupunki olisi sittemmin hokassut, että täällähän on todella potenttiaalista ja historiallista maisema-arvoa turisteille, kun ja jos vain he saisivat asioista tarkempaa tietoa! Nythän voi hyvin kuvitella, että nykynuoriso vain painelee kotiloillaan vaihdilla kaikesta ohitse, tietämättä sen yhtään mitään mistään vaunuestekivistä, tms. mitä monttuja tien vierusta onkaan täynnä.....?


Mutta nyt jatkoin viimeinkin sinne Loma-Kitsiin, jossa aikomus olisi tavata se Aatu-poika, sekä hänen isänsä Arto.....

 

[mchuurre]

Loma-Kitsin pihapiiri sijaitsee vaaranlaella, kuten kaikki sen rakennuksetkin. Ihan hiaanot maisemat, jos sikseen! Pihapiiriin kuuluu mm moottorisahamuseo, ja pari muutakin "museota", ettei ihan heti tarvitse matkamiähen jatkaa matkaa, jos vain ennättää..... No, eihän miullakaan mihinkään hoppunen ollut, mutta sen verran meni aikaa Arton äiteen kanssa tuvassa jutellessa, ettei nyt enää sinne latoon sahoja kahteloo..... . Ei ollut kumpainenkaan kotosalla, vähän kuten olinkin arvellut. Sano emäntä, siis se Arton äitee, että Arto ompi töissä para-aikaa. Oli aloittanut koululaisbussin ajelut kirkolle ja takaisin. Että oli nytkin tien päällä tiätty.... .

Ja se Arton poika, Aatu, jota olisin niin mieluusti tavannut myös, hää oli tiätty koulussa, tai matkalla sieltä kotia. On nuo välimatkat sen verran pitkiä täälläkin selekosilla, että piiiitkät ompi koulupäivät, vaikka tunteja olisikin vain pari.
Ei sitä auttanut yhtä tahi kahta oppilasta kesken päivää viemään, vaan koko autollinen olisi saatava väkeä! Tai ainakin paljon!

No, pitemmittä puheitta, kun oli mennyt kesä, ja sen edeltänyt talavi käsitelty, vähän myös paikkakunnan, ja myös kaiken muualiman tapahtumia, niin olikin sitten jo aika kätellä emäntä uudelleen. Sano vielä lähtiessään, jotta "olisihan se vain tuossa ollut tupa siulle"...kun kerroin jotta olin yötä Pitkäjärvellä ollut.
Erittäin ystävällistä ompi tämän talon väki edelleen, eikä se ollut sen piänen tuliaiseni syytä! Aivan samat toivotukset ja puhheet olisivat ne olleet, vaikka vain käjet ajohousujen taskussa olisin tullut.... .

Yligessu taas tulille, ja visiiri klonksahtaen alas. Kaasun avaus miähekkäästi het, kun sain etupyörän suunnattua kohti Lieksan kaupunkiin suuntautuvaa asfalttia. Kylmähkö ilmanala se tuntui risahousujen reijistä, kunnes lämmitettävä jakkara alkoi taas tuntumaan kuumilta lauteilta, ja sen jälkeen ei ollut enää mistään viileydestä tietoa. Hieman ennen Hatunkylää, näin erään suoran päästä, kuinka valkoinen ja iso Mercedes- merkkinen bussi peruuttaa tieltä perä edellä oikealle erkanevaa pihatietä pitkin.... Hmmm... olisikohan se Arto ite tuossa vaikkapa, tuumasin, samalla kun tulen vauhdilla bussin kohdalle, ja kyllä! Nostan käteni "lippaan", eli tervehdys intinmalliin, ja niiiiiinhän sieltä Mersun ratista nousee käsiä ylös! Ja olihan niitä käsiä myäs bussin sivupenkeilläkin! Eli Arto ja tietenkin Aatu myös!

Vauhtia oli vaan kuitenkin sen verran reilusti, että pysähdystä varten, olisi Gessu pitänyt kääntää alhaalla, hv- vaunuesteillä, ja niiden juoksuhautojen mutkassa asti. En sitten edes yrittänyt, vaan saavuin kurviin, melkein samalla tyylillä, kuin Eddie Lawson aikoinaan, oliko se silloin -70-luvun lopulla- ei muista enää. Mutta sen verran ennätin mutkaan katsoa, että se 37mm:m Boforssin panssarintorjuntatykki, oli peitelty jo vihreällä pressulla, tulevaa talvea varten, jotta tykin maali kestäisi paremmin sitä paksua lumihankea, jonka alle se vain kohta jälleen tulisi jäämään....

Eikä siinä sitten mitään ihmeellistä matkalla Lieksaan oikiastaan enää tapahtunutkaan. Ajelin siihen liikenneympyrän ABC:lle syömään myöhäispäivällistä, ja kun olin sen aterian jo melekein saanut syötyä, en voinut kuin ihmetellä ja katsoa ulos ABC:n isoista ikkunaruuduista, kun ystäväni "Sisu-Juha" astelee vetävin askelin saliin sisään, ja kaartaa suoraan pöytäni viereen! "TÄ"? "Kuinka sie oikein tänn...." - kysymykseeni Juha paukatti jo siltä seisomalta, että: "Näin jo Gessun kaukaa, ja tiesin, ettei kukaan hullu enää tähän aikaan täällä ajele"...., jne...En muista, kiitinkö kohteliaisuudesta, vai miten se meni, mutta molemmille tämä yllättävä tapaaminen oli erikoinen ja hauska sellainen!


Päämäärää Scania-Juhan kysyessä, totesin vain, että taitaa se Vuokatin Katinkulta nyt voittaa kuitenkin, se alkuun suunnittelemani Jukolan-Motin, sen kodan, josta jo aiemmin kerroin. Se missä olisi sähköt, ja kaikki muutkin hienoudet samalla kertaa....! Mutta sitä ennen, piti vielä käydä tapaamassa paria tuttua kaveria, eli Gessun etunen kääntyi vielä kuitenkin takaisin tulosuuntaan joksikin aikaa.

Olisihan sitä ollut petipaikkaa sielläkin, selvisi siinä illan aikana, vaan kun se Katinkulta, ja sen vesipaljut, suihkut, savusaunat, avannot, yms:t, ja vaikka mitä muutakin siellä onkaan, ne kun odottivat nyt, niin pakko oli kieltäytyä tarjouksesta, ja hyppäsin takaisin jo kylmäksi jäähtyneeseen satulaan. Oli tulossa pimeää, ja vielä matkaakin olisi sen puolitoistasataa.....tuuli rempoi jo ihan erilailla, tuo samaisen ABC:n kohdalle tultaessa, kuin vielä tunti- pari sitten. Lieksasta olisi Nurmekseen hyvä ja suhteellisen suora tie, mutta tälläisellä tuulella, matkaa tulisi kummasti mutkia!

Eikä se tuo tuuli ollut ongelma, eikä pimeyskään, mutta se että koko tuon matkan aikana Nurmekseen, sillä tiellä kun on lähes aukottomasti hirvivaroitus, ja hirvestyshän oli parasta aikaa käynnissä! Hirvet liikkuvat aina vilkkaammin juuri tunti pari, ennen auringonlaskua, ja saman verran sen jälkeen! Toki yligessussa valoja on, mutta se vain kun vastaantulevia kotiloita tulee jatkuvalla syötöllä vastaan, pitää suurin osa tällä välillä, ohjastaa lyhkäsillä valoilla! Sen vain muutamia kertoja, kun sain käyttää pitkiä, näkymä eteenpäin oli kirkasta, aina sen 300metriä ainakin, joten ei siinä silloin ollut mitään "hätää", mutta taas kun tuoltakin tulee joku vastaan, niin pakkohan se oli alkaa suorittamaan tähystämistä oikein tosissaan....ja tuuli sen kuin vain yltyi.....!



jatkuu....

 

[mchuurre]

 

[mchuurre]

Tämäkin reissu pitäisi osata päättää, joten tässäpä sitten loput tarinasta ja lyhyesti:

Nurmekseen saapuessani, oli jo aivan pilkkopimeää. Onneksi yligessun keulalla oli valolaitteita riittämiin, joten sen puoleen ei ollut mitään ropleemaa, mutta tuo yhä vain koveneva tuuli. Ohjausliikkeitä piti nyt jo suorittaa, kun norweegiassa konsanaan!

Porokylä, ja sitten käännös Valtimon suuntaan johtavalle tieuralle. Enää ei olisi pitkästi Vuokatin kuumiin ja pulputtaviin vesialtaisiin, ja toki saunaankin pääsisi....ihan alkoi jo thuliliivikin taas lämmittää, vaiko pelkka saunan ajatus - tuumasin, kun mentiin jälleen hirvivaroitusalueilla synkässä, mutta kirkkaan porolampun halkaisemassa syysmetsän siimeksessä.

Valtimon kylän ohiajossa ei niin mitään ihmeellistä ollut, ei muutakuin neloselle piti vaihtaa, ja taas yleisrajoituksen jälkeen takaisin vitoselle..... Hmm...nyt tulikin sitten jo tuo Vuokatin risteys, eli vilkkua oikealle, ja oooolipas tuuulista tullessani peltoaukealle! Tai no, mitään ei mistään nähnyt, että tässä peltoa olisi, mutta kyllä tuuuuli kertoi, että aukkopaikalle tultiin, ja yligessu meni kyllä aiiiiikas kyljellään, ja tangosta piti vääntää ihan tosissaan!
Olisi ollut karmea paikka ilman selkää, niiiin somasti kuumottavaa thuliliiviä.

No sitten tultiin jo taas risteykseen, ja sitten ja sitten....jatkuvalla syötöllä vasempaan ja oikeaan, mutta ihan Google mapsista muistelemani ohjeen mukaan selvitin itseni perille Katinkullan alueelle, ja nyt sitten enää piti etsiä Kapon ilmoittama osakkeen numero? Hmmm... tuossa oli itse kylpyläpytinki, ja olihan se ISO laitos kerrassaan, ja tuosta hmm... vasempaan, niin eiköhän se kohta täältä löytyisikin, ja huomasin että tienpinta oli jotenkin kiiltävän näköistä, niin ohjastelin sitten jo hieman varovaisemmin nämä loppumatkat...ja kas, tuossahan se Kapon BMW-autokin jo näkyi! Muuta kuin viereen vain parkkiin, ja samassa jo ulko-ovikin avautui, ja ovella seisoi Kapo: "Moi ja osasit hyvin perille?" - huudahti hän. "Juu, mitä nyt pikkusen piti hakea, mutta selvisin"- vastasin ja asetin yligessuni sivutuelle.

Astelin sisälle, ja Kapo vaimonsa kera olivatkin jo odotelleet meikäläisen tuloa jonkin aikaa! Kerroin melkoisesta tuulesta, ja miten keli oli muuttunut muutenkin aivan ja ihmeen nopiaan! .....mutta Kapo kertoi, että itse kylpylä ei olisi enää avoinna kuin parisen tuntia, joten nythän meidän tulisi lähteä saman tien sinne kupla-altaiden ja savusaunan löylyihin! Ei laisinkaan huono idea! Ehdittäisiin sitä syödä sitten sen jälkeen - ja niin otimme vain pyyhkeet kainaloon, ja menoksi.... .

Heti kun kohta astelimme jalkakäytävää pitkin vetävin askelin kylpylän suuntaan, Kapo huomautti jotta miten livettää! Ihmettelin itsekkin, miten jalkakäytävä oli TODELLA luikas, ja sehän suorastaan kiilsi katuvalojen alla! Kas kun en itse ollut huomannut mitään, ja etenkin kun Kapo tenttasi mitkä ja minkälaiset renkaat minulla oli yligessuni alla, aloin itsekkin tuumailemaan, että olikohan se pärrä sittenkin jossain mutkassa jo hieman luistellut???! Ei, ei se luistellut ollut, mutta kyllähän se tuo koko ajan heilutellut ja KOVA tuuli, oli jotenkin tätä säätyyppiä todellakin muuttanut talviseen suuntaan!

Oli muuten pari kertaa lähellä, etten lentänyt jalkakäytävällä nurin, kun astelimme vielä sen 300m- 400m matkan kylpylään ja sisälle sitten.. Dip-dap, rannekkeet ranteisiin, ja pukuhuoneisiin mars! Sitten vain jo suihkun kautta ensimmäisiin kupla-altaisiin muiden turistien sekaan ja hiii-ohoi! Olipas täällä "trooppiset" kelit kerrassaan- ihmettelin, kun en koskaan aikaisemmin ollut täällä vielä käynyt! Oli vihreää viidakkokasvustoa, suihkujuttua, poretta,- pulputusta,- suihkua,- ja ties mitä himmeliä siellä, täällä ja tuolla, mutta missäs se sauna ja avanto oli, kysyin Kapolta?

"Juu, lähdetään sinne savusaunaan ensimmäiseksi, niin sitten sen vieressä olisi se avantokin"- vastasi Kapo!

Ja niin pimeässä savusaunassa ensin lämmiteltiin tosissaan, ja sitten sinne avantoon- mars! Paitsi että ei siinä avannossa jäitä ollut, mutta temperaturet nyt kuitenkin avantoa vastaavat! Jeeeeeesssss! Ihanaa tämmönen - totesin, ja tulin vakuuttuneeksi, että todellakin tänne kannatti tulla ennemmin, kuin että olisin jäänyt sinne Änäkäisen "Jukolan Motin" - kodalle yöksi!

Savustelua ja uintia, sekä avantojuttuja jatkettiin sitten vielä monen monta kertaa, kunnes oli aika jo lähteä takaisin majoitukseen iltapalalle ja nukkumaan. Kiitos Kapo vielä kaikesta tästä hienosta illasta!


Aamulla ikkunasta katsottuani, totesin Kapon auton olevan aivan valkoisena. No, niin se oli yligessukin, vaan ei tuo valkoinen onneksi vielä lunta ollut.....

jatkuu...

 

[mchuurre]

Ihan kohmeessa ja valkoisena molemmat kulkupelit? Pakkastahan se on sitten yöllä ollut, ja aamiaisen jälkeen, kun lähdin pakkaamaan ja putsaamaan yligessuani, oli asfaltti nyt selväsi "luikkaan puoleinen"....! No, täytyy vain annostella kaasua lähdöissä varoivaisemmin, kerroin samat jutut myös Kapolle ja hänen vaimolleen, hyvästeltyäni heidät vielä eteisessä ennen starttiani.

Yligessu käynnistyi heti ja ensimmäisellä, kuten sen kuuluikin, ja ykkönen sisään ja menoksi. Nyt ei siitä eilisestä navakasta- tai oikeastaan rajusta tuulesta ollut mitään tietoa- hämmästelin, kun palasin samoja reittejä takaisin Valtimolle johtavalle päätielle. Aurinko alkoi taivaanrannasta pian tekemään nousuaan, ja valo paistoi kirkkaana vasten kasvojani! Vielä sen lämpö tuntui, vaan ei menisi montaa viikkoa, kun talvi valtaisi nämäkin seudut.

Valkoisena oli tienlaidat ja välillä koko tiekin, joten tarkkana sai nyt olla! Risteyksiin tulin moottorijarrulla eikä yhtään kovia kiihdyttelyjä arvannut tehdä! Mutta silti matkavauhtina pidin sitä samaa, mitä illallakin pimeäajossa, liekkö silloinkin ollut jo tiet aikankin osittain jäässä - en tiedä, mutta selvittiihän sitä siitäkin!

Sitten ensimmäinen suola-auto tulikin vastaan vähän ennen Valtimoa. Tuota suolarapaa levitettiin näemmä oikein tosissaan, kun taas jo kohta toinenkin kuorma-auto näkyi edessäni keltamajakat vilkkuen....eikun- sehän vain halusi muuten moikata niillä, samalla kun se oli kääntymässä vasemmalle, Valtimon ABC:lle! Oli varmaan pyörämiähiä tuokin, koska niin keltavaloilla tervehti! (Eikä muuten ollut kuka tahansa miäs! Tämän sain selville sitten päivän parin päästä, koska ratin takana oli jälleen, jo kolmennen kerran tällä reissillani se samainen "Sisu-Juha", ja nyt hän olisi tiätty tarjonnut meikäläiselle nyt vuorostaan syömiset em. ABC:llä, vaan enhän tuota Sisu-autoksi edes ennättänyt tunnistaa, saati että ohjaamoon asti olisin nähnyt!).

Pian saavuinkin jo Porokylän, sen entisen varuskunnan liittymään, jossa vilkku vasemmalle, ja sitten kaarteen kurvattuani, vilkku oikiaan, eli kiihdytys Siilinjärven ja Kuopion suuntaan. Suola-auto se tuli täälläkin sitten vastaan, eli oli jäätänyt tienpinnat sitten täälläkin? Matka jatkui pysähtymättä aina Lastukosken tutulle kodalle asti, jossa pidin piänen kaakao- ja marssitauon, ja mikäs olikaan auringossa paistatellessa! KarLsto:n HN:t, ne vain piti omia reenejään 25000:n jalan korkeudella, kun en katseellani saanut noita jyliseviä hävittäjiä sitten millään näkökenttääni, vaikka kuinka yritin ja yritin....?

Kodalle oli näemmä tuotu nyt jo pölynimurikin! Palvelut sen kuin paranee -ihmettelin, ja mikäs siinä olisikaan vaikka imuroida paikat puhtaaksi, koska tällä kodalla on oikein sähköt ja kaikki valolaitteet katossakin. Kelpaa täällä turistin vaikka yöpyä, ja talvella etenkin! Mitään ihmeellistä ei sitten matkallani takaisin tukikohtaani enää tapahtunutkaan, paitsi sen verran vielä muistan, että vasta Koskelon kohdalla, siinä missä tie erkanee Rautalammin ja Konneveden suuntaan, vasta siinä risteysalueella ei enää bussipysäkit olleet valkoisina, vaan olivat jäästä ja lumikuurasta vapaita. Aika alas asti, oli pakkasia yöllä täten sitten riittänyt - ihmettelin, vaikka oli ollut niin hyvää keliä, tai oikeastaan juuri sen takia!

Tämä oli tällä kertaa tässä!