-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
ajopelko
- Keskustelun aloittaja rajanko86
- Aloituspäivä
Osa pitää näköjään ajopelkoa ihan vitsinä, mutta itsekin olen siitä jo kärsinyt. Viime kesän lopussa meinasin vetää nurin risteyksessä öljyn / dieselin takia. Kuin ihmeen kaupalla pysyin pystössä, mutta loppukesän ajot olivat todella kankeita. Tänä kesänä olen päässyt lähes aiempaan varmuuteen kiinni, mutta edelleen sateella iskee "ajopelkotila" päälle jolloin kaikki luottamus pyörään katoaa, ja tuntuu että pito voi lähtä milloin vain ilman syytä, kuten sinä päivänä öljyisessä risteyksessä. Pelolle ei ole loogisia perusteita, mutta en voi mitään sille että ihmisaivot toimivat kuten toimivat. Naurelkoot sitten "isommat pojat" sille jos haluavat, mutta kun pyörän kaataa tai melkein kaataa tilanteessa jossa ei olettaisi moista tapahtuvan, siitä jää henkiset arvet.
Ajopelko on ehkä hieman liian kovasti sanottu mitä itse aikonaan koin. Omaan kulkineeseesn meni luottamus mutta kyllä se takasin tuli nopeasti ja hauskaahan meillä oli sen jälkeen. Toki henkilöstähän se on kiinni kuinka asiat ja tapahtumat kokee/vastaan ottaa/käsittelee ja tuostahan pelot sun mut saa polttoaineensa kun niitä ei hoideta .. eri homma sit kun ne asiat päässään kukin hoitaa ja tarteeko siihen jotain jeesiä. org on yksi hyvä channel tuohon jeesin ajotaito 2 opeilaan ja en missään nimessä myöskään väheksy rookie letkoja. Mie mitää tiiä mie meen maate.. 
Rasenger sanoi:
Mutta ne pelot voi myös kohdata ja voittaa. En itse ainakaan vähättele pelkoa, mutta ei siitä pelosta pääse muuta kuin kohtaamalla sen eli ajoa ajoa. Ja varmistaa kuitenkin, että alla ei ole ne 5 vuotta vanhat loppuun kuluneet kumit. Ja jos sadekelit pelottaa niin hanki Misukan pilot power 3 joilla on todella hyvä pito sateellakin.
Ja kattele vaikka tätä video hieman niin näkee, että kyllä siinä pyörässä sitä pitoa on vaikka asfaltti on märkä.
Rasenger sanoi:
Kokemusta tuosta on yhden katukaadon ja neljän, viiden ratakaadon verran. Itselläni uskoa pitoon riitti siihen ensimmäiseen kaatoon asti ja sen jälkeen alettiin taas rakentamaan luottamusta pyörään uudelleen. 3 kaatoa 10 ratapäivän sisään pisti itselläkin jo puntit tutisemaan, mutta ei se luotto omaan tekemiseen palaa millään muulla kuin harjottelulla.
Itselleni on auttanut tarkka analysointi mikä kaatoon on johtanut ja sen jälkeen niiden asioiden korjaaminen (yleensä syy löytyy kypärän sisältä). Jos syynä on esim. renkaan lipsuminen, niin kyllä molemmat kumit lähtee kerrasta vaihtoon, vaikka niillä olisi kilometrejä takana hyvinkin vähän. Ajaessa on kuitenkin tärkeää se, että kuski luottaa sataprosenttisesti ajamaansa laitteeseen. Jos tuota luottoa ei ole, se kannattaa rakentaa ajamalla paljon tai vaihtamalla sellaiseen pyörään/pyöränosaan johon luottaa.
heitän ekan kaatumiseni täysin kokemattomuuen piikkiin, ku oli vast pari ajoo takana. tokalla kerral yritin väistää isoa kiveä, johon tietty sit kaaduin. okei, mun pyörä on jo menetetty siin mieles et arvo on tippunu ku on kaaduttu. Ihan sama. Joka päivä suunnittelen et lähen ajaa tänä illal, ja aina se jää väliin.... ehkä tarviin tosiaan kaverin jonka perässä ajelen.
TrueMetal sanoi:
Tietysti voi. Sen takia itsekin tuolla vielä ajan, muutenhan olisin jo vaihtanut harrastusta. Mutta se on jännä miten voi jäädä pitkäksi aikaa takaraivoon sellainen ajopelko että sateella rauhallinen kurvi 40 km/h melkein aiheuttaa hartialukon, vaikka alla on uudet Pilot Road 3:t, kokemusta pyörällä ajosta 30 tkm+, kokemusta täydellisessä monsuunissa ajelusta jne. Ei noilla järkisyillä ole mitään tekoa siinä vaiheessa kun aivoissa on ajopelkotila päällä.
Vuosi tässä on nyt pitänyt kurvailla että on päässyt suunilleen entiseen varmuuteen kiinni. Toivottavasti ei tule uutta öljyläikkää eteen heti kohta.
Toki lienee eri asia jos itse mokaa ja kaataa pyörän, kuin jos itsestään riippumattomista syistä kaatuu. Menee luottamus aika hyvin jos täysin normaalin näköinen asfaltti vie yhtäkkiä pyörän alta. Ei voi edes todeta että olisihan tuon voinut ennakoida.
Rasenger sanoi:
Toi oli kyllä mullakin, kun 2011 lippasin hiekkatiellä tajuamatta vieläkään miksi ja mitä tapahtui.
Sen jälkeen ei vaan luottanut yhtään eturenkaaseen kun se sillai petti mut…*Pikkuhiljaa vaan painoi sitä rengasta kurviin ja toteamus että kaikki on ok niinkuin ennenkin ja asvaltti on asvalttia. MUtta se märkä asvaltti. Siihen ei sitten vaan löytynyt eikä ehkä vieläkään sillälailla luottoa. On vaan sellainen olo että ei näe jos siinä on jotain ja ei luota. nykyään ei varmaan haittaa enää niin kun tuo yläkerta on unohtavaa sorttia, mutta. Psykologiaa!
Ajokammohan häviää välittömästi kun käynnistää pyörän?
Itsekkin olen havainnut, että jonkinasteinen kammon saa ajatuksiin, kun ajattelee erilaisia skenaarioita mahdollisista tilanteista, tai vaikka katsoo man-saaren onnettomuuspätkiä tubesta ja vertaa omia riskinottoja ammattilaisten suorituksiin. Tämä olotila tulee yleensä peiton alla ennen nukahtamista tjsp. mutta kun pyörällä on liikkeellä ja on konkreettinen hallinnantunne tilanteesta, nuo ajatukset tuntuvat todella etäiseltä.
Tuohon kaadon jälkeiseen vaivaan en osaa henkilökohtaisista kokemuksista sanoa, mutta uskoisin senkin hoitavan ajamalla?
Itsekkin olen havainnut, että jonkinasteinen kammon saa ajatuksiin, kun ajattelee erilaisia skenaarioita mahdollisista tilanteista, tai vaikka katsoo man-saaren onnettomuuspätkiä tubesta ja vertaa omia riskinottoja ammattilaisten suorituksiin. Tämä olotila tulee yleensä peiton alla ennen nukahtamista tjsp. mutta kun pyörällä on liikkeellä ja on konkreettinen hallinnantunne tilanteesta, nuo ajatukset tuntuvat todella etäiseltä.
Tuohon kaadon jälkeiseen vaivaan en osaa henkilökohtaisista kokemuksista sanoa, mutta uskoisin senkin hoitavan ajamalla?
