Ajokauden 2010 kokemukset:
Meinasin oppia erittäin karulla tavalla, että omat ajotaidot, tilannenopeus taju, mittarin seuraamattomuus yhdistettynä free as bird-fiilikseen eivät aina ole paras mahdollinen yhdistelmä.
Onneksi sentään jarrut toimivat, enkä mennyt täysin paniikkiin, vaikka hyvin lähellä se kuitenkin oli. Tilanteen jälkeen sydän oli kurkussa hetken aikaa ja pyörä kulki taas hyvin rajoitusten mukaan, eikä ohitus tarpeita enää ollut.
Kyseinen tilanne opetti, ainakin hetkeksi, että ihminen valitettavasti tarvitsee jonkinlaisen herätyksen tai läheltä-piti tilanteen, että ymmärtää taas miten pyörällä ajetaan ja missä oman ajotaidon rajat menee.
Opin myös, kuinka vittumainen fiilis tulee kun joutuu myymään oman pyörän.
Samalla pyörän myyntireissulla opin myös, kuinka pienistä asioista ihminen voi iloita ja kuinka toisen motoristin pieni ele, voi antaa todella paljon energiaa ja iloisuutta matkan tekoon.
Kaiken kaikkiaan opin, että motoristit ovat hienoa porukkaa ja pyörättömyys jää hyvin lyhyeksi vaiheeksi.
Kesä ilman pyörää on kuin talvi ilman lunta ja pakkasta.