Toivotaan että viimeinenkin kaataja ehtii kotiin ennen auringonnousua.
Kiitoksia, kiskobussi saapui ajallaan Joensuun rautatieasemalle. Sen sijaan poskensa ajellut Trumppa taitaa jatkaa päämääränsä etsiskelyä hinausauton lavalla viime tiedon mukaan Varkaudesta Mikkeliin...
Kiitoksia vain opastaneille. Vahinko vain, että allekirjoittaneella on niin pitkät piuhat, että oppi taitaa valua perille vasta yön yli nukkumisen jälkeen. Pakko kai yrittää tulla elokuussa uudelleen mikäli teknisesti ottaen mahdollista. Vasta nyt tuntuu selkityvän se, miten olisi pitänyt toimia.
Kun ekaa settiä aletaan heti vetää letkassa kovempaa kuin on valmiutta lähteä oudossa ja uudessa ympäristössä ajamaan, nousi siitä sellainen yliyrittäminen ja rentouden puutos, jota en kyllä omalta osaltani saanut nissään vaiheessa ohjelmoitua pois. Oma pääni vaati tosiaan yön yli nukkumisen väliin.
Itse kaato lienee sitten seurausta loppujen lopuksi useammasta kumuloituneesta virheestä. Näin luulisin. Ihan tarkkaa mielikuvaa ei ol muusta kuin siitä, että yhtäkkiä havaitsi liukuvansa pitkin asvalttia tangentin suuntaan sen sijaan että istuiai mopottimen päällä. Kaatopaikka oli siis shikaanin sisääntulojarrutus (siis oikeastaan hitaaseen ryhmään perinturha toimenpide).
1. virhe: provosoituminen. Pari nopeampaa pyyhälsi suoralla ohi, ajttelin, että vedän suoran pikkaisen normaalia kovempaa, jotta näen, kuinka he ajavat shikaanin- se kun ei koko päivänä mennyt oikein luontevasti noin omaa vauhtia ajellen.
2. virhe: myöhästynyt jarrutus: koska vauhtia oli hiven normaalia enemmän, jarrutuspaikka tulia arvioitua ilmeisestin väärin. Seuraus liian terävä ja myöhästynyt jarrutus?
3. virhe: ilmeseisti olen sitten lähtenyt kääntämään shikaaniin jarrutuksen olessa vielä kesken. Seuraus etupyörä alta? - tästä ei ole mielikuvaa, kun kaikki tapahtui niin äkkiä.
4. virhe: vaihteiden räpeltäminen: tulla hyvin vääntävällä Trumpalla pystyy radan ajamaan hyvin ympäri kakkoselle, mutta niin sitä silloin tällöin tuli vaihteita rävellettyä, tosin alaspäin vaihtaessa välikaasu muistaen. Nyt ,kun tuli muutenkin kiire, niin olisinko saanut myös takasen lukkoon?
5. virhe: ajtus muualla kuin juuri nyt tapahtuvassa: kun ajatus oli jo seuraavassa vaiheessa eli shikaanin läpi ajamisessa, niin virheet 2, 3 ja 4 olivat ylipäätään mahdollisia yhtä aikaa.
Ja sitten lisäksi ne jatkuvasti toistuneet virheet tai väärät toimintamallit, joista en sitten millään meinannut päästä irti: katseen käyttö oli suppeaa, eli haki kiintpistettä liian läheltä. Tämä lienee seurausta polkupyöräilystä,varsinkin maastopyöräilystä, jossa se seuraavan 5-10 sekunnin aikana taitettu matka on paljon lyhympi ja silläkin matkalla paljon reagointia vaativia kohteita. Päässä siis väärä moodi, mopoilu liian vähällä tänä kesänä. Samaten työntöohjauksen nykivyyden voi johtaa siihen, että polkupyörän eteurengas (ja koko pyörä) reagoi paljon kevymepänä paljon pienempiin liikkeisiin. Opetus rauhallisista ja määrätietoisemmista ohjausliikkeistä unohtui jonnekin...
Kaasu käyttö kaarteissa: sekin tosiasia unohtui, että pyörä pyrkii nousemaan pystyy, jos kaasua hellittää kaarteessa, kun tuntuu, ettei pyörä taitu kiristyvään mutkaan, eikä siis ainakaan silloin enää taitu mutkaan. Itseään toteuttava tuhoisa manööveri... Perussyyn ongelmiin täytyy olla se, että menee mutkaan sisään liian kovaa, eikä pysty kiihdyttämään tasaisesti?
Eli mitä tästä nyt sitten pitäisi oppia:
1. nopeusmittari pitää varmaan teipata umpeen.
2. jos ajaminen ei tunnu rennolta, siitä ei tule mitään ja pahimmassa tapauksessa virheet kasautuvat
3. seuraavalla kerralla pitää pelkistää itselle opeteltavat asiat: oikea sisääntulonopeus kurviin, oikea kasun käyttö kurvissa ja katse tarpeeksi pitkälle (mutta ajatus siihen, missä juuri nyt on). Liian monta opeteltavaa asiaa päivässä on liikaa minun lihasmuistilleni.
Kai tämä tästä.
Tästä on helppo parantaa.
