Täällä en osaa noin hienosti lainailla kuin sinä, joten kommentoin kohtiin jotka numeroinut.
1. Kannattaa vakoilla lisää. Voin luetella heti alkuun puolenkymmentä nimeä kilpailuissa ajavista kuskeista (osalla kilvelliset, osalla kilvettömät) joissa vakiotapit. Mm. vuokraamassani Honda CBR 600 RR:ssä oli vakiotapit, jolla oli ajettu Motoparkissa 1:32 aikoja supersporttienn kisoissa.
2. Ei onnistu läheskään aina viiden minuutin tarkkuudella, kohtuullisen hyvin kuitenkin. Ne ovat vähän kuin sääennusteita, eivät villeihin arvauksiin perustuvia vaan tietyistä havaittavista asioista vedettyjä johtopäätelmiä.
3. Sinua nopeammista aika monikin on selvinnyt kauan pystyssä. Hese kesti lähemmäs 200 päivää, minä olen selvinnyt 502 päivää Birdie kesti n. 200 päivää. Ahvenistolle emme mene kaatumaan, siellä körötellään. Voi olla, että joskus sielläkin kaadutaan, toivottavasti ei.
4. Kolme miljoonaa euroa ei ole suuri raha kun se jakaa 30 vuodelle ja siitä vähentää tiettyjä hoitomenoja ym. ja laskee korot päälle, inflaatiokehityksen jne. Sellainenkin riski katsos voi olla, ettei pahan lipan jälkeen voi enää ajella työkseen tai edes tehdä niitä toimistotöitä joiden parissa joskus aikaani kulutin. Olen katsellut niitä ihmisiä, jotka tekevät töitä (ymmärtääkseni minulle tälläkin hetkellä maksetaan palkkaa ja palkkioita useammasta eri lähteestä, mutta sinä tuskin niitä töiksi luokittelisit). Nämä ihmiset ovat joutuneet ottamaan velkaa harrastukseensa. No, minulla velkataakka ei ole kyllä viime vuosina olennaisesti kasvanut ja en nyt sanoisi, että paskoimmilla mahdollisilla vehkeillä joudun kalustoani kuljettamaan tai kisojani ajelemaan. Kiitos kuitenkin hyvistä vinkeistä, vaikkakaan en tiennyt miten ne tähän yhteyteen liittyivät. Kallion Mikallekin laittelin tuossa yksi päivä viestiä ja kehoitin lopettamaan mopoilun ja nopsaan sorvin ääreen, ammattiin johon on kouluttautunut. Häkkisen Mikakin voisi kaivella sen hitsipillin esiin, jätkähän on lorvinut saatana viimeiset 30 vuotta varikoilla, olisi kohta oikea aika alkaa töitä puskemaan senkin, tai nälkä iskee.
5. Lukaisepa uudelleen kirjoitukseni. Kaikki mitä siinä kirjoitin, eivät olleet sinuun kohdistettuja, mutta koska sinä olet mielestäni vähän yksiniittinen kaveri (tämä on kohdistettu pelkästään sinuun, ei yleisellä tasolla), otit tietenkin kaiken itseesi kohdistettuna. Ihmisillä on joku syy harrastaa. Toiset siksi, että pääsevät hierarkiassa muiden yläpuolelle (punttisalilla pitää vetää nappeja, jotta on kovin jätkä penkissä tai isoin hauis ja radalla sitten kohkata menemään, jotta saisi mahdollisimman hienon ajan timeriin (vaikka 1:25 Ahvenistolla). Toiset taas taistelevat itseään vastaan, toiset tekevät sitä rahan takia ja jollakin voi olla joku muu syy.
6. Minulla tuli tekninen vika (muistat varmaan, mutta nyt taidat esittää, ettet muista). Jarrupaloissa tai tasapainotuksessa ilmeni paluusuoran jarrussa joku ihme juttu ja pyörä alkoi pomputtamaan, jonka takia jouduin vetämään jarrun pitkäksi. Kerran sen jälkeekin vastaava ilmiö ollut, mutta jälkimmäisellä kerralla oli ilkivallasta kyse (paikalla olleet tietävät mitä oli tapahtunut yön aikana). Jälkimmäisellä kerralla tosin tilannetta ei tullut, koska olin silloin yksin sillä osalla rataa ja nilkutin varikolle. Samana kyseisenä päivänä sinä taisit patsastella pahassa paikassa radalla pyörääsi tulleen vaurion johdosta. Paikassa seisoskelusi johtui joko typeryydestä tai kokemattomuudesta. Päädyimme siihen, että kokemattomuudesta. Lauri S:n perässä taisin siihen tulla ns. pleksissä ja tilanne oli aika lähellä. Voit toki tuon kiistää edelleenkin.
Sinulla kävi siis aika hyvä pulla. Minulle tuollaisia virheitä sattuu aika vähän ja silloinkin kun on sattunut, olen saanut pyörän vielä jollain tavalla pystyssä pysymään, tuurilla tai ilman sitä. Jos olisin siinä tilanteessa kun jouduin jarruista päästämään irti ollessani rinnallasi, taittanut mutkaan, olisin varmastikin kaatanut pyöräni. Nyt jouduin päästämään pitkäksi. Tuosta saat toki itkua aikaiseksi useammaksi vuodeksi. Voit kysellä sadoilta kilpakumppaneiltani tai niiltä tuhansilta henkilöiltä joiden kanssa olen ratapäiviä ajellut, olenko se vaarallisimmasta päästä oleva ohittaja. Hesen näkemys nyt on vain yksi näkemys, keräile lisää, hanki koko sarja ja kun kasassa on vaikkapa 500 näkemystä, voit käyttää niitä tilastollisen aineiston tekemiseen. Kahden näkemys ei oikein vielä luotettavaksi kelpaa, virhemarginaali saattaa olla turhan suuri. Hesen kanssa olen ollut yli sadalla ratapäivällä, kanssasi kai yhdellä, et ainakaan muilta ole mieleen jäänyt.
7. Ei tarvitse ihmetellä tämän kauempaa. Voin paljastaa. Sain parilta henkilöltä (toinen tekstiviestillä, toinen soittaen) yhteydenoton ja pyysivät lukaisemaan tämän ketjun (en ole aiemmin edes käynyt tässä osiossa, vain tuolla ratapuolella lueskellut ja kommentoinut). Katsoin lisäksi yhden videopätkän jossa esiinnyt ja niiden pohjalta sitten päätin kommentoida kun olin lukaissut kuinka Scuuban viestiin vastailit, aika kaukana rakentavasta. Scuuballe taisit tölväistä seuraavasti ja SE oli syy miksi minä vastasin: "Neuvoja on ihan kiva saada, sitä vain toivoisi että neuvojalla olisi jonkinlaista käytännön kokemustakin asiasta josta puhuu. "
Nämä henkilöt eivät itse halunneet ottaa kantaa, koska he joutuvat (saavat) ajella samoilla ratapäivillä kuin sinäkin ja vähän arastelevat noin nopeasti punarajalle menevää kaveria. Minulla tuollaista ongelmaa ei ole, aivan sama mitä yksi Kari on mieltä tai onko mitään mieltä. Minä en ole ottanut tehtäväkseni miellyttää ihmisiä, otin yhdeksi hommakseni järjestää turvallisia ratapäiviä ja perustaa uuden kilpaluokan, katson onnistuneeni, muiden suosiollisella avustuksella toki.
Ei vaikuttanut siltä, että sinusta oli nyt kiva saada neuvoja. Uskoakseni minulla reilut 20 kilpailua ajaneena, 10 vuotta ja 502 ratapäivää ajaneena ja yli tuhat kaatunutta pyörää radalta hakeneena olisi jonkinlaista käytännön kokemusta. Mikäli kokemuspohjani on liian vaatimaton tai kykyni vetää johtopäätöksiä näkemästäni, voin toki pyytää parin muun henkilön näkemystä tähän, riittääkö jos on ajanut MM-tasolla kilpaa soolopyörillä 2000-luvulla?
En siis tullut tänne kirjoittamaan siksi, että olisin aktiivisesti täällä kalastuksen lomassa jahdannut kirjoituksiasi vaan siksi, että henkilöt jotka olivat samoilla ratapäivillä kanssasi ja kokivat sinut turvallisuusriskiksi, lähestyivät asiassa. Asia koskettaa minua siinä mielessä, että vedän erästä yhdistystä joka järjestää ajoharjoittelutapahtumia, koulutuksia ja kilpailuita ja aina kun joku radalla kuolee tai vakavasti vammautuu, jonkin sortin toimittaja tai toimittajat lähestyvät. Se häiritsee lomailuani. Lisäksi riskinä on se, että radat katsotaan turvallisuusriskeiksi, jos siellä paljon väkeä loukkaantuu treeneissä, saati kuolee ja se voi johtaa ratojen sulkemiseen (tutustu case Motoparkkiin esim. ja muutamiin perusteluihin vastapuolelta). Minua ei niinkään kiinnostaa kaadutko sinä ja mitä seurauksia sinulle tulee vaan se, mitä seurauksia niistä voi muille olla. Et ole lainkaan pahimmasta päästä. Herrat T.N., J-P. H, M.V, M.M jne. ovat pahempia. Heillä tosin vauhtia jo jonkun verran enemmän, mutta ajoittain ovat ottaneet muita mukaansa tai ovat suurehko riski siihen tai muuhun pahempaan. Heille(kin) on tästä sanottu, eivätkä ole pahemmin kiljuneet. Virheitä jokaiselle tulee, toisille niitä vain tulee enemmän ja useammin kuin toisille ei. Omasta puolestani annan tilastojen puhua. 502 päivää radalla, kertaakaan ajamatta ketään päin, kertaakaan kaatumatta. Läheltäpiti -tilanteita toki on ollut ja ehkä puhdas tuuri tai jumalainen suojelus on minut noista tilastoista pitänyt vielä pois. Sinä osuit sopivasti yhteen noista läheltäpiti -tilanteistani, suurempi yleisö näki Alastarolla toisen kun pääsuoran avauksessa poistuin satulasta väärän ajolinjavalinnan ja kaasunkäytön johdosta.
Pahoita mielesi, kiukuttele, kaiva menneitä tai yritä keksiä mahdanko olla kovasti surullinen kun tälläkään hetkellä en saa nauttia toimistotyöstä vaan joudun lähtemään kalalle jotain suuhun saadakseni, mutta pysy elossa eläkä pahasti vammaudu. Jos niin menet tekemään, niin taas joku iltapäivälehden toimittaja soittaa ja luultavasti herättää minut päiväunilta ja sitten ottaa taas pattiin. Virkeänä on mukavampi itselleen ruokaa tonkia (matoja) ja parempia uistella (kaloja).
Jukka
Korjattu numerointi
