Viime kesänä kävi kyllä aika uskomaton juttu.
Splittasin Helsingin oopperatalon kohdalla melkein koko jonon, mutta en mahtunut aivan kärkeen, vaan jouduin pysähtymään niin, että takarengas jäi jonkun M-sarjan bemarin vasemman eturenkaan kohdille.
No, valot vaihtuivat ja jono lähti liikkeelle, mutta bemari pysytteli täysin samalla etäisyydellä (~ 50 cm) takarenkaasta. Yritin ottaa hieman etäisyyttä ja tööttäsinkin pariin kertaan, mutta ei auttanut. Jouduin ajamaan lopulta raitiovaunukiskojen välissä (joka ei ole kaista), jotta pääsin tarpeeksi kauas auton nokasta.
Tässä vaiheessa keitti sen verran, että ajoin rinnalle ja lätkäsin auton peilin kiinni (vai mitä ne nyt tekevätkään noissa uusissa autoissa), juuri ennen edessä olevia punasia valoja. Bemari pysähtyi valoihin ja ajoin rinnalle. Kuski avasi ikkunan, huusi jotain (päällekkäin minun kanssani) ja löi suoraan nyrkillä nenään.
Pari sekuntia piti miettiä että mitä helvettiä äsken oikein tapahtui... täysin absurdi tilanne
Tämän aikana bemarimies ehti rullata ikkunaa kiinni ja hivuttautua eteenpäin... ja hyvä oikeastaan niin, koska noilla kovetetuilla ajohanskojen rystysillä olisi lähtenyt kaverilta naama irti.
Sitten keittikin lopullisesti. Ajoin takaisin auton viereen huutamaan ja kaasuttamaan aivan raivona, jotta se saatanan läski tulisi ulos autosta, jotta pääsen hakkaamaan äijän paskaks. Tämän jälkeen ajoin pyörän tien reunaan ja viitoin kuskia paikalle, mutta sehän jatkoikin suoraan seuraavin valoihin. Raivoa riitti vielä sen verran, että kävin koputtelemassa kuskin puoleiseen ikkunaan, samalla kaasuttaen ja huudelleen kaikkia mahdollisia provokaatioita mitä mieleen tuli. Ei auttanut.
Matka jatkui vielä ainakin kuudet liikennevalot, jonka aikana ehdin rauhoittua sen verran, että en jaksanutkaan seurata herraa kotiin asti.
Ja vastaus otsikon kysymykseen: Splittaan paikallaan seisovia jonoja edelleen... en vaan enää hermostu niin helposti
