Osallistunpa tähänkin keskusteluun, noin niinkun yleisellä tasolla. Todetaan heti kärkeen että HD:sta en tiedä mitään, en sellaista ole koskaan omistanut saatika kyydissä istunut. Sivusta vain hieman seurannu kolmea tapausta:
1) Entisellä työkaverilla (n.50v) oli aikanaan, ja on varmaan vieläkin, harrikka. mallia en tiedä, muistaakseni 2003 valmistettu, eli ei kovinkaan vanha. Kolme kesää seurasin kun kaveri kulki pyörällä töihin ja takaisin. Lähes viikottain pyörä kuitenkin makasi pajalla, mutta koskaan syy ei ollut rikkoutuminen. Aina siihen kuulemma laitettiin jotain uutta osaa kiinni, korvattiin alkuperäisiä osia kromisilla, kiilloteltiin sitä sun tätä. Laskeskelin joskus että jos jokaisella huoltokerralla pyörään vaihdettiin ne osat mitä työkaveri kertoi niin ei siinä fillarissa kolmen kesän jälkeen yhtään alkuperäistä palikkaa enää ollut, ja täsmälleen samalta se silti näytti, kesä toisensa jälkeen.
2)Taloyhtiössä asuu kaveri jolla on joku pitkäkeulainen HD, ilmeisesti reilusti yli 20v vanha pyörä. Kyllä sillä pyörällä painetaan vuodessa yli 10tkm euroopassa ja pohjoismaissa, josta iso arvostus kuljettajalle. Siitä huolimatta viikottain tämä pyörä huilaa sisäpihalla pata auki, johdot ulkona ja osat pitkin asfalttia. Aika ajoin kaveri käynnistelee pyörää ja joinain päivinä lähtee, toisina taas ei.
3)Asiakas ajelee "itsekootulla" HD:lla. Eli osia löytyy useammasta eri mallista. Jo pelkkä pyörän käyntiin saaminen on taikatemppu sinänsä: käännellään bensahanaa, väännellään kaasarin ruuveja, starttaillaan ja kiroillaan. Ja kyllä se joka kerta siitä on pois ajettu! Ja on kyllä niin jäätävän upeat äänet notta MORO!
Summa summarum. Kyllä tohon HD:lla ajamiseen on pakko liittyä jotain muutakin kuin se ajaminen. Varmaan siinä kiehtoo se koko kulttuuri, ropaamisen mahdollisuus, tietty mekaanin alkukantaisuus ja yksinkertaisuus.