Ennen varsinaista kuvaraporttia alueelta & tapahtumasta, lyhyt tilanneselostus tai ainakin koonnos lienee tarpeen:
Paikalle suoriutui, (pääsi), kolme "kärkitaistelijaa", eli osallistujien määrässä tapahtui suorastaan melkoinen kato!
Tämä johtui hyvin pitkälti poikkeuksellisista keliolosuhteista, eli kevään aikaistumisesta myöskin Norrbottenin seuduilla, joka suomeksi tarkoitti: haasteellista rengasvalintaa! Esim, allekirjoittaneella kun oli tiedossa, että sulalla asfaltilla pääsi aina Kiirunaan asti, (n 820km), ei ollut mitään mieltä lähteä rallinastoilla niitä teroittamaan.
Loppupätkä, Kiiruna - Nikkaluokta, sen sijaan, oli n 40% sulaa ja 60% jäätikköä, ei taas pelkillä kesäkumeilla olisi ollut sinne mitään asiaa, etenkin kun paluupäivänä, nastoja tarvittiin vielä Pajalan jälkeen, n napapiirille asti.
Näin ne kelit muuttuivat tuon viikonlopun aikana ja esim se sulana ollut Kiiruna - Jällivaaran risteys-tiekin, oli palattaessa aivan jotain muuta
Lauantaina oli tarkoitus tehdä "perinteinen" retki moottorikelkkakuljetuksella Kebnekaisen Fjällstationille, mutta aamun tuulessa jo arvuuttelimme, että näinköhän sinne mitään kuljetuksia järjestettäisiin. Klo 09:00 oli tarkoitus lähteä, mutta kokeneet kelkkakuljettajamme ilmoittivat, että meidän tulisi varautua jäämään tunturimajalle yöksi, mikäli kelkat eivät pääsisi tulemaan enää sieltä takaisin. Tuuliennuste oli sillä hetkellä n 25m /sek, mutta se nousisi iltapäivällä 27m/ sek! Kun takaisinpaluusta ei ollut varmuutta, emme siis lähteneet mukaan, vaikka 2 kelkkaa sinne lähti yrittämään menoa, koska majalta oli jokatapauksessa tulossa väkeä takaisin Nikkaluoktaan, koska heidän piti olla illalla vielä Tukholmassa. Samaan kyytiin sinne lähti muutama retkeilijä.....
Iltapäivällä kävin kysymässä, oliko kelkat päässeet perille? Eivät olleet! Eli tuuli oli ollut sitä luokkaa, että näkyväisyys oli kadonnut tyystin ja ne joutuivat kääntymään takaisin. Sama tulos oli ollut iltapäivän yrityskerralla. Tuuli oli lopulta voimistunut
50 metriin sekunnissa, eli n 180km/h! Ja kuulemma, siellä olevien rakennusten välillä, ei voitu kulkea koko päivänä, vaikka niiden välimatka on noin 50 metriä !
Respa kertoi myös, että majalla oli sairastunut äkillisesti eräs retkeilijä, jota noutamaan lähetettiin helikopteri, mutta sekään ei pääsyt perille, vaikka oli yrittänyt laskeutumista pariin eri kertaan. Saman kopterin näimme itsekkin sittemmin, sen yritettyä laskeutumista myös Nikkaluoktaan, lähellemme sijainneelle laskeutumispaikalle. Sinne se yritti laskeutumista myäs kahdesti, jota majan oveltamme myös ihmettelimme.
Illalla saunassa, tapasimme myös erään kelkkaryhmän johtajan, jolla oli vastuullaan 8 kelkkaa. Olivat myös yrittäneet Kebnekaisen tunturimajalle, mutta voimakkaaksi yltyneen tuulen ja olemattoman tuulen takia olivat joutuneet kääntymään
800m:n päästä majalta takaisin! Virallisen sääaseman mittausten mukaan, tuulen nopeus huipuissa oli ollut 52 metriä sekunnissa, ja mies jatkoi, että kun toinen kelkkamies seisoi
metrin päässä, ei sitä enää näkynyt !
Että tämmönen tapaus tällä kertaa, joten meillä "alempana" itse Nikkaluoktassa, oli aivan oivallisen rauhaisat kokoontumiskelit ! Pakkastakaan ei ollut kuten viimeksi, -26´c....