Itse pujottelun päätykäännöksissä siirsin painon toiselta puolelta toiselle jonka johdosta tuntui että pyörä kääntyisi paremmin jne..
Muakin opetettiin siirtämään hanuri reilusti penkin yli, ulkokaarteen puolelle. Yks tärkeä juttu on kans se, että ottaa sen koko tilan käyttöön päädyissä. Mahdollisimman reunaan se pyörä ennen kuin lähtee kääntämään.
Tärkeintä koko hommassa on itseluottamuksen kautta saatu rentous. Ei sitä pyörää pysty hallitsemaan, jos istuu sen päällä jäykästi olkapäät korvissa. Hartiat rennosti alas ja otetaan kropalla tuki jalkatapeista, penkistä ja tankista. Kädet on koukussa rentoina, eikä ota tukea stongasta - edes jarrutuksessa. Leveä ote stongasta helpottaa pyörän hallintaa, mulla on yleensä etu- ja keskisormi kahvatupen päällä, nimetön kahvapainolla ja pikkusormi reilusti ulkopuolella.
Se lähtee sujumaan heti, kun saa muutaman onnistumisen elämyksen ja alkaa uskoa siihen, että se sujuu. Pieniä takaiskuja tulee varmasti, ja tietysti juuri silloin, kun usko loppuu kesken.