Noinhan se onkin. Suomen laki on joiltain osin
.
Joten päätin etten viitsi ottaa riskiä,vaikka feilaiskin käsittelyn.
Viime vuonna harjoittelin itse virka-ajan jälkeen suljetulla parkkipaikalla. Kai se teoriassa olisi ollut tiealuetta, mutta kun ei sinne maan alle ilman avainta pääse, niin tuskin siellä nyt suoranaisesti poliisejakaan ramppaa. Pyörä oli säilytyksessä tuolla, joten tie alueella ei tarvinnut pyörällä liikkua. Tuli myös jarrutus harjoiteltua oikein vaikeimman kautta, pölyinen sileä betoni on muuten todella liukasta. Melkein ihme on, että en sillä pyörällä rypenyt.
Työkaverit nauroivat kippurassa kun kerroin että pyörän minulle ensimmäisistä kilometreistä 30 on ajettu parkkihallissa
Kovasti oli apua käsittelykokeessa harjoittelusta (tosin kannattaa ihan aikuisten oikeasti lukea ne vinkit tuohon hidasajoon sieltä kirjasta jos ei ole moottoripyöräbensaa suonissa syntynyt). Tietysti sen verran sen pyörän pitäisi käsissä pysyä, että jos sen tuossa hommassa kaataa, niin kalliiksi tulee. Itselläni harjoittelussa oli sen verran rujo peli, että kaataminen sitä vain olisi kaunistanut. Niin joo, kunnon varusteet päälle tuohonkin harjoitteluun. Melkein hirvitti kuinka kovia kaatoja tuota käsittelyrataa autokoulussa harjoitellessa näki.
Suurin etu tuosta harjoittelusta oli se, että ajotunneissa jäi enemmän aikaa käydä ihan liikenteessä pyörän kanssa. Vaikka autolla alla on kilometrejä jo 15 vuoden edestä, niin kyllä se liikenne yllättävän erilaiselta näyttää, kun ei voi ajaa niin kuin kaikki ajaa, vaan pilkulleen oikein. Melkein oli inssissä helpompaa ekalla kerralla, ehkä tieto lisää tuskaa.
Tsemppiä vain kaikille kortin hakijoille, kyllä se sieltä tulee.
