Aloittelijan fiiliksiä ja kokemuksia (joka aloitti moottoripyöräilyn viime vuonna täysin nollasta, ei aikaisempaa kokemusta edes mopoista). Disclaimer: en mopoilusta paljon mitään vielä varsinaisesti tiedä mutta tiedän mistä tykkään tällä hetkellä, ihan fiilispohjalta ja mielipidettäni myös auttamattomasti värittää se että olen insinööri ja lisäksi jokseenkin valveutunut aerodynamiikan suhteen, mikä pistää preferomaan aerodyaamisesti tehokkaampia ratkaisuja ja sellaiset myös enemmän miellyttää omaa silmää, ja moottoripyörissä lähinnä ideaalia ovat tietenkin sporttipörät):
Itse ajan myös matkaa kyykyllä enkä harrasta touring-pyöriä vähintään kolmesta syystä, tselle kohtuullinen kompromissi koska:
- painavia möhkäleitä jotka ovat kohtuu tuoreelle (1v) mopoilijalle suorastaan luotaantyöntävän pelottavan laivan tuntuisia. Sporttipyörä on pieni, kevyt, kompakti, erinomainen hallittava, ei-pelottava. Siis ajan miljoona kertaa mieluummin vaikka kymppiärrällä Jäämerelle kuin jollain 300 kg bemarilla tai 400 kg Victorylla tai HDlla tai Goldwingilla. itse asiassa en edes uskaltaisi yrittää tuollaisen massiivise möhkäleen ohjastamista. Mieluummin ajan pyörää itse enkä ole jonkun moottoripyörätyyppisen laivan kapteeni. Respectiä HD tai Victory kuskeille, mutta ei ne ole minua varten.
- meidän autokaan ei ole suv, miksi pyörän pitäisi olla. Ajaisin ferrarilla tai lambolla jos niihin olisi varaa. Tällä hetkellä on turha haaveilla lambosta, mutta Sporttiseen mopottimeen on varaa, joten ajan sillä.
- koska taloudessa on jo 4 moottoripyörää, ei ole kohtuullista hankkia niitä vielä 2 lisää niin että eri pyörä olisi käytössä radalla ja eri pyörä matkalla. Ja jos mukavuutta haetaan, kyllä paras mukavuus löytyy autosta. Mopoilen mopoilukokemuksen ja fiiliksen vuoksi enkä etsi äärimmäistä mukavuutta, joka on avo-ohjaamolla mahdotonta saavuttaa jo lähtökohtaisesti. Lisäksi mopoillessa on suojavarusteita päällä niin paljon että mukavaksi oloa ei voi kehua, kaukana t-paitapolkupyöräilystä. Enskaiussa oppinut mihin suojavarusteita tarvitaan ja kadullakin minimi irtoselkäsuoja ja rintasuoja (naurattaa takkien mukana tulevien selkätoppausten nimittäminen selkäpanssareiksi).Mutta mukavuuden rajallisuus on ok, osa mopoilukokemusta. Mukavasti kauppaan jos haluan t-paidassa, painan autossa start-nappia.
Jos olisi joku hyvä syy hankkia touring-pyörä ja olisi siihen vielä varaa, valinta olisi melko varmasti joko ZZR1400 tai Hayabusa. Taitavat olla ainoat tarpeeksi kevyet ja epälaivamaiset matkamopottimet joilla itse asiassa uskaltaisin ajaa, ja samalla ainoat matkapyörät jotka menisi omaan tyyliin (ja joita voisin haluta ajaa ylipäätään). Tai sitten iso Kotarin adventure-pyörä, kai sellaisellakin voisi ajella. Mutta Goldwingillä ei eiei eiiii...
Ps olen ajanut muullakin kuin sporttipyörällä, vuoden takaisena kokemuksena autokoulussa oli CBF600 ja metsässä ajan KTMllä (jolla olen tämän talven ajanut). Vähän laiska vekotin tuo CBF (jarrutusharjoitukseenkin joutui vaihtamaan 1-2-3 vaikka loppunopeus oli vaan 50) ja liian pysty ajoasento (tuuli vääntää päätä taaksepäin) ja liian korkea CG ja liian painava pystyyn nostamiseen jos menee nurin ja mutkaan ei taivu yhtä helposti kuin 6R. Verrokkina Esim hidasajo on helpompaa minun ZX6Rllä, vaikka autojonossa, pysyy pystyssä lähes paikallaan. Ja se myös kiihtyy niin että ei ole autokiilareiden jaloissa motarirampeilla (ne (tyypillisesti suv-kuskit) kiilaa pahimmillaan 30cm päästä kokemuksien mukaan jos pystyy, ohittelee kääntyvän kaistan kautta oikealta, eteen päästyään ruiskivat visiirin pissapojalla ja ZX6Rn kyseessäollessa ne ei enään pysty. Ekan pyörän ZZR250sen (nuhapumppu) kanssa oli arkipäivää se, uskomattoman yleistä että katumaasturissa oleva mieskuski haluaa "näyttää" moottoripyörälle ja pelaa näin motoristin hengellä kiilaroimalla törkeästi ja välillä vaarallisesti).
CBFllä kun tuli autokoulu ajettua, tuli fiilis että ihan ok ajaa(ei se huono ollut), mutta se ei ollut hauska eikä tyylikäs eikä tehnyt mieli sellaista itselle hankkia. Kyllä sillä alkeet opetteli, ei ollut huono siihen käyttöön. Ja kerran sain sen pystyynkin kammettua kun meni nurin ympyröissä kun vauhti loppui.
Iso Kotari saattaa olla vähän täristävä peli mutta voi olla kuitenkin että pystypyöristä voisi olla parhaiten naulan kantaan menevä. Kotarista hyviä kokemuksia. Ei ole kromattu kiiltävä hienosteluvehje vaan absoluuttinen työkalu.
Sillä ajetaan ajamisen vuoksi eikä siksi että voi kiillotella sitä pihassa ja näyttää naapureille miten kallis ja kiiltävä. Pesuun sopii painepesuri. Kotarissa sekä sporttipyörässä on funktionaalisuutta mikä on fiksua. Sporttipyörä on aerodynaaminen ja mutkiin hyvin kallistuva laite, jonka katteiden muoto ja perän muoto on aerodynamiikan ehdoilla saneltua, miten ottaa kaikki irti huonosta alkuasetelmasta jossa kuljettaja on ilmavirtaan exposed (äärimmäisen aerodynaaminen olisi täysin katettu moottoripyörä jonka podi olisi laminaariprofiilin pyörähdyskappale, jolla olisi mahdollista toteuttaa "mukavampi" ajoasento ilman aerodynamiikan pilaamista, mutta toisella tavalla kompromissaten - siitä tulisi 2-pyöräinen auto)), ja KTM enska on kovaan käyttöön sopiva väline, jolla ei ole tarkoitus ajaa lujaa mutta vähän kuin Jeeppi, pääsee pahassa paikassa.
Matka-ajossa polven koukussa pitäminen on ollut isompi ongelma (kramppaa joskus) kuin matala ajoasento. Tankkiin saa nojattua melko hyvin ja moottoritiellä ilmavirta kannattelee yläkroppaa. Ajoasento kannattaa olla niin että kädet ovat koukussa koko ajan niin että niilä on liikevaraa, varmasti väsyy ja vaikeaa on jos suorilla käsillä ajelee niin että koko yläkropan paino on ranteiden päällä. Jalat samassa asennossa koukussa pitkään tekee jalouttelutauon tarpeelliseksi paljon aikaisemmin. Lisäksi on tullut havaittua että täysin matala ajoasento rasittaa vähemmän kuin siltä väliltä asento (racing asento ja pystypyörä välimaasto), eli korotetuilla kliparilla ei ole hyvä. ZZR250 oli siltä väliltä ja sen kanssa kramppasi selkä.
Ennätysmatka yhteen menoon ZZR250llä viime kesänä oli Espoo-Parkano. Olisi vielä lisää mennyt mutta vaihdettiin kuskia kun silloin oli vielä yksi pyörä (toinen tuli autolla perässä).
En ota kaikkea potentiaalia tiellä irti tietenkään sporttipyörästä koska vaarallisuuden lisäksi se tietäisi ajokortin kuivumaan joutumista eikä vasta vuoden vanhaa A-korttia ole varaa menettää. Tosin ei se ole sen kummempi tilanne kuin autoissa, jopa Priuksella pääsisi eroon kortista, ja esim. Bugatti Veyronia ei voisi ajaa yhtään lujempaa kuin Priusta vaikka sillä kyllä pääsisi paljon lujempaa. Nopeusraoitusten ollessa ikävän alhaisia, ja sanktiot yliampuvan kovia, ei voi muuta kuin koittaa pysyä nopeusrajoissa joissa kortti tallessa pysyy. Vauhtia saan parhaiten koettua tällä hetkellä metsässä jossa Kotaria voi kääntää niin paljon kuin uskaltaa ja nopeus silti on alle kolme kymppiä parhaimmillaankin ja huonoimmillaan melkein moottori ykkösellä sammuu. Subjektiivisesti tuntuu olosuhteisiin nähden paljon kovemmalta kuin 120 ZX6Rllä.
Itse ajan myös matkaa kyykyllä enkä harrasta touring-pyöriä vähintään kolmesta syystä, tselle kohtuullinen kompromissi koska:
- painavia möhkäleitä jotka ovat kohtuu tuoreelle (1v) mopoilijalle suorastaan luotaantyöntävän pelottavan laivan tuntuisia. Sporttipyörä on pieni, kevyt, kompakti, erinomainen hallittava, ei-pelottava. Siis ajan miljoona kertaa mieluummin vaikka kymppiärrällä Jäämerelle kuin jollain 300 kg bemarilla tai 400 kg Victorylla tai HDlla tai Goldwingilla. itse asiassa en edes uskaltaisi yrittää tuollaisen massiivise möhkäleen ohjastamista. Mieluummin ajan pyörää itse enkä ole jonkun moottoripyörätyyppisen laivan kapteeni. Respectiä HD tai Victory kuskeille, mutta ei ne ole minua varten.
- meidän autokaan ei ole suv, miksi pyörän pitäisi olla. Ajaisin ferrarilla tai lambolla jos niihin olisi varaa. Tällä hetkellä on turha haaveilla lambosta, mutta Sporttiseen mopottimeen on varaa, joten ajan sillä.
- koska taloudessa on jo 4 moottoripyörää, ei ole kohtuullista hankkia niitä vielä 2 lisää niin että eri pyörä olisi käytössä radalla ja eri pyörä matkalla. Ja jos mukavuutta haetaan, kyllä paras mukavuus löytyy autosta. Mopoilen mopoilukokemuksen ja fiiliksen vuoksi enkä etsi äärimmäistä mukavuutta, joka on avo-ohjaamolla mahdotonta saavuttaa jo lähtökohtaisesti. Lisäksi mopoillessa on suojavarusteita päällä niin paljon että mukavaksi oloa ei voi kehua, kaukana t-paitapolkupyöräilystä. Enskaiussa oppinut mihin suojavarusteita tarvitaan ja kadullakin minimi irtoselkäsuoja ja rintasuoja (naurattaa takkien mukana tulevien selkätoppausten nimittäminen selkäpanssareiksi).Mutta mukavuuden rajallisuus on ok, osa mopoilukokemusta. Mukavasti kauppaan jos haluan t-paidassa, painan autossa start-nappia.
Jos olisi joku hyvä syy hankkia touring-pyörä ja olisi siihen vielä varaa, valinta olisi melko varmasti joko ZZR1400 tai Hayabusa. Taitavat olla ainoat tarpeeksi kevyet ja epälaivamaiset matkamopottimet joilla itse asiassa uskaltaisin ajaa, ja samalla ainoat matkapyörät jotka menisi omaan tyyliin (ja joita voisin haluta ajaa ylipäätään). Tai sitten iso Kotarin adventure-pyörä, kai sellaisellakin voisi ajella. Mutta Goldwingillä ei eiei eiiii...
Ps olen ajanut muullakin kuin sporttipyörällä, vuoden takaisena kokemuksena autokoulussa oli CBF600 ja metsässä ajan KTMllä (jolla olen tämän talven ajanut). Vähän laiska vekotin tuo CBF (jarrutusharjoitukseenkin joutui vaihtamaan 1-2-3 vaikka loppunopeus oli vaan 50) ja liian pysty ajoasento (tuuli vääntää päätä taaksepäin) ja liian korkea CG ja liian painava pystyyn nostamiseen jos menee nurin ja mutkaan ei taivu yhtä helposti kuin 6R. Verrokkina Esim hidasajo on helpompaa minun ZX6Rllä, vaikka autojonossa, pysyy pystyssä lähes paikallaan. Ja se myös kiihtyy niin että ei ole autokiilareiden jaloissa motarirampeilla (ne (tyypillisesti suv-kuskit) kiilaa pahimmillaan 30cm päästä kokemuksien mukaan jos pystyy, ohittelee kääntyvän kaistan kautta oikealta, eteen päästyään ruiskivat visiirin pissapojalla ja ZX6Rn kyseessäollessa ne ei enään pysty. Ekan pyörän ZZR250sen (nuhapumppu) kanssa oli arkipäivää se, uskomattoman yleistä että katumaasturissa oleva mieskuski haluaa "näyttää" moottoripyörälle ja pelaa näin motoristin hengellä kiilaroimalla törkeästi ja välillä vaarallisesti).
CBFllä kun tuli autokoulu ajettua, tuli fiilis että ihan ok ajaa(ei se huono ollut), mutta se ei ollut hauska eikä tyylikäs eikä tehnyt mieli sellaista itselle hankkia. Kyllä sillä alkeet opetteli, ei ollut huono siihen käyttöön. Ja kerran sain sen pystyynkin kammettua kun meni nurin ympyröissä kun vauhti loppui.
Iso Kotari saattaa olla vähän täristävä peli mutta voi olla kuitenkin että pystypyöristä voisi olla parhaiten naulan kantaan menevä. Kotarista hyviä kokemuksia. Ei ole kromattu kiiltävä hienosteluvehje vaan absoluuttinen työkalu.
Sillä ajetaan ajamisen vuoksi eikä siksi että voi kiillotella sitä pihassa ja näyttää naapureille miten kallis ja kiiltävä. Pesuun sopii painepesuri. Kotarissa sekä sporttipyörässä on funktionaalisuutta mikä on fiksua. Sporttipyörä on aerodynaaminen ja mutkiin hyvin kallistuva laite, jonka katteiden muoto ja perän muoto on aerodynamiikan ehdoilla saneltua, miten ottaa kaikki irti huonosta alkuasetelmasta jossa kuljettaja on ilmavirtaan exposed (äärimmäisen aerodynaaminen olisi täysin katettu moottoripyörä jonka podi olisi laminaariprofiilin pyörähdyskappale, jolla olisi mahdollista toteuttaa "mukavampi" ajoasento ilman aerodynamiikan pilaamista, mutta toisella tavalla kompromissaten - siitä tulisi 2-pyöräinen auto)), ja KTM enska on kovaan käyttöön sopiva väline, jolla ei ole tarkoitus ajaa lujaa mutta vähän kuin Jeeppi, pääsee pahassa paikassa.
Matka-ajossa polven koukussa pitäminen on ollut isompi ongelma (kramppaa joskus) kuin matala ajoasento. Tankkiin saa nojattua melko hyvin ja moottoritiellä ilmavirta kannattelee yläkroppaa. Ajoasento kannattaa olla niin että kädet ovat koukussa koko ajan niin että niilä on liikevaraa, varmasti väsyy ja vaikeaa on jos suorilla käsillä ajelee niin että koko yläkropan paino on ranteiden päällä. Jalat samassa asennossa koukussa pitkään tekee jalouttelutauon tarpeelliseksi paljon aikaisemmin. Lisäksi on tullut havaittua että täysin matala ajoasento rasittaa vähemmän kuin siltä väliltä asento (racing asento ja pystypyörä välimaasto), eli korotetuilla kliparilla ei ole hyvä. ZZR250 oli siltä väliltä ja sen kanssa kramppasi selkä.
Ennätysmatka yhteen menoon ZZR250llä viime kesänä oli Espoo-Parkano. Olisi vielä lisää mennyt mutta vaihdettiin kuskia kun silloin oli vielä yksi pyörä (toinen tuli autolla perässä).
En ota kaikkea potentiaalia tiellä irti tietenkään sporttipyörästä koska vaarallisuuden lisäksi se tietäisi ajokortin kuivumaan joutumista eikä vasta vuoden vanhaa A-korttia ole varaa menettää. Tosin ei se ole sen kummempi tilanne kuin autoissa, jopa Priuksella pääsisi eroon kortista, ja esim. Bugatti Veyronia ei voisi ajaa yhtään lujempaa kuin Priusta vaikka sillä kyllä pääsisi paljon lujempaa. Nopeusraoitusten ollessa ikävän alhaisia, ja sanktiot yliampuvan kovia, ei voi muuta kuin koittaa pysyä nopeusrajoissa joissa kortti tallessa pysyy. Vauhtia saan parhaiten koettua tällä hetkellä metsässä jossa Kotaria voi kääntää niin paljon kuin uskaltaa ja nopeus silti on alle kolme kymppiä parhaimmillaankin ja huonoimmillaan melkein moottori ykkösellä sammuu. Subjektiivisesti tuntuu olosuhteisiin nähden paljon kovemmalta kuin 120 ZX6Rllä.
.
