Masan matkatarinat.
Kaikki alkoi siis sieltä Bembölen kahvilan pihalta 10.00 sunnuntaiaamulla. Edellä olevan viestin mukaan
Tympeysmies olikin jo laittanut aloituskuvat, joten en niitä nyt sitten itse jaksa laittaa.
Heti lähdön jälkeen vanhalla Turuntiellä huomasin, ettei mun Gepsu pidäkään sisällään mun lataamaa reittiä. Hemmetin kiva huomio tässä vaiheessa ja olipa hyvä, että tarkistin asian lähtiessäni kotoa. Nyt ei siis ollut enää aikaa mennä kotiin lataamaan uudestaan reittiä, vaan jatkettiin meikäläisen muistikuvilla eteenpäin. Onneksi mulla on sellainen valokuvamuisti, jossa kerran karttaa katsoessaan osaa painaa mieleensä etäisyydet ja suunnat... Ei siis hätää, matkaan vain...
Matka alkoi siirtymällä veikkolaan, jossa sitten otettiin kurssi kohti Kylmälän kylää. Kylmälästä ajettiin Evitskogiin vievää tietä, joka oli paikkapaikoin todella huonossa kunnossa. Siellä oli ihan avonaisia reikiä asfaltissa, jossa oli laajoja hiekka-alueita ja jotka olivat kohtuullisen syviä kuoppia. Loppupuolella tarinaa lisää aiheesta...
Matka jatkui siis Siuntion kautta Inkoon Fagerviikkiin, museotielle, yhdelle Suomen parhaista mutkateistä. Siellä vaan tosiaan pitää varoa paljon, kun autoja on paljon liikenteessä viikonloppuisin. Nekin ilmeisesti haluaa ajaa makeaa tietä, ja joiden takia ei kannata nuolla liikaa mutkien sisältä motskarilla.
Kuva 1. Letka Fagervikissa
Wäiski & hänen parempi puoliskonsa otti ajelun sen verran leppoisasti, että odottelimme heitä muoseotien lopussa Sikivikin sikarillisen verran.
Kuva 2. Muoseotie takana ja matka jatkuu Tammisaarta kohti
Tammisaaresta Turkuun ja siitä vievälle
Saariston rengastielle olevalla välillä pystyi ottamaan tuntumaa Rautaperse-ajoa varten. Oli paljon suomalaisia kauniita maisemia, mutta minne hittoon on meren rantaviiva kadonnut. Onko ollut joku maanpullistus tai jotain, mutta merta ei vaan näy, kuin vasta Kemiötä ennen olevalla
Strömman-nostosillalla. Kaunis paikka sinäänsä, mutta meillä ei riittänyt aika jäädä ihmettelemään sitä.
Aah, vihdoin Naantalin jälkeen aukesi
Saariston rengastie. Siellä olikin yllättävän paljon liikennettä ja morjenstettavia kanssapyöräilijöitä riitti vasemman käden jumppatarpeiksi saakka. Mutkaa oli, mutta tie oli paikoin huonossa kunnossa. Pakettiautot oli välillä riesana saakka, kun niitä täytyi ohitella.
Kuva 3. Velkuan kohdalla oli makeaa mutkaa ja kuvaaminen vaikeutui muutamissa risteyksissä, sorry vaan takanatulijat
Kuva 4. Mutkat oli tasoa Nami-nami, Rengastiellä
Kuva 5. Merta näkyi vain siltojen kohdalla
Kuva 6. Lisää merta!
Kuva 7. Ja korkeita siltoja...
Uusikaupunki-Rauma olevalla
Rantatiellä tulikin pätkän yksi parhaimmista mutkaosuuksista. Pomppuja oli vaan niin paljon, ettei kuvaaminen vauhdissa ollut mahdollista. Veikkaan, että iskarit kävi melkoisen lämpiminä, kun niitä pomppuja oli siis todella paljon.
Rauma-Lappi-Eura-Säkylä ohhoijjaa... Rautaperse ajoa...
Kun Wäiski luuli meidän ajavan ympyrää, matkalla oli hienoja mutkapätkiä
Mellilä kupeessa.
Kuva 8. Mellilän kupeessa
Siellä Mellilän paikkeilla matkallemme sattui muutama liukkaampi pakettiauto. Ne jumankauta alkoi ajamaan kisaa kanssamme. No joo, pakoputket taisi jäädä horisonttiin ja muhkeat murinat. Seuraavassa risteyksessä jannut näytti amerikanpakujen ikkunasta meille peukkua, että taisi olla hyvä kisa...
Kahvipaikkaa ei sitten löytynyt mistään Euran jälkeen. Alastarossakin oli huoltoasemat mennyt kaikki 18:00 kiinni ja enää sai ilmaa vuotavaan Yak:n takarenkaaseen.
Saavuttaessa
Koski TL - Somero välille, sieltä löytyi aivan varmaan yksi hienoimmista mutkateistä. Se oli tällä hetkellä erinomaisessa kunnossa, mikä varmaan houkuttelee motoristeja hivenen tukevampaan oikeankäden ajoasentoon.
Wäiski ja hänen parempi puoliskonsa jätti meidät Somerolla sovitusti, koska heillä oli meno matkan varrella olevaan Saukkolaan. Morjens vaan Wäiski & parempi puolisko
Me jatkoimme uudelleen valittua reittiä, yhteistuumin, Pusulaa kohti. Jumankekka, tie oli suljettu. No, eipä muuta kuin uusi Heading, kohti Sammattia. Sieltä Lohjan - Siuntio - Evitskog - Veikkola - Bemböle -reittiä kotia kohti.
Kuva 9. Sammatissa tienpintaa...
Kuva 10. "Yak" Sammatissa 50 kmh alueella, vai olisiko 40...
Sit Kylmäläntielle Evitskogin jälkeen... Me tiedettiin, että tie on huonossa kunnossa, mutta...
Masalla etupyörä osui hiekkaiseen keskiosaan tietä ja mutkassa meinasi lähteä pyörä alta. Nopeutta oli ihan vähän ja onneksi ei paljoa.
Pyörän ajolinja vei autojen pyörien väliin jäävään osaan, jonne oli keräytynyt peukalonpään kokoista raehiekkaa. Siis laakerinkuulia... Meinasi etupää lähteä alta, kun kallistin mutkaan sisään. Sain kuitenkin pyörän pysymään pystyssä ja hitaasti jarrutettua, mutta olin jo vastaan tulevan kaistan päällä.
Kuva 11. POMMI! Laakerihiekkaa mutkassa Kylmäläntiellä
Kaverit, Yak & Co, osasivat sitten minun edesottamusten takia ajaa sivulinjaa ja pelastautuivat tältä.
Meikäläisellä ajosuunta muuttui mutkasta radan tangenttia myöten vastakkaisen puolen penkkaa kohti. Onneksi sillä kohtaa oli jonkin pihan sisääntulo ja hiekkatietä pätkä. Siinä sain jarrutettua vauhdit pois, onneksi pyörä pystyssä.
Kun vauhdit oli pois, laitoin oikeaa jalkaa maahan. Perhana
Siinä kohtaa olikin jo penkaa ja jalka ei saanut tukevaa allensa. Lips-vips, kaatui ukko ja strommi oikealle kyljelleen, aivan siinä vieressä olevaa omenapuuta.
Kuva 12. Omenapuun viereen kellahti! Katsopa, kun on hiekkaa tiellä
No onneksi pojat perässä tuli äkkiä kiskomaan pyörän ja ukon pystyyn. Siitä onneksi selvisi ihan ilman kolhuja, mutta kyllä se kävi itsetunnolle kun meni lepikkoon... Ei ole kiva tunnustaa, mutta pakko se kai on, Vituttaa enemän kuin voitte arvata!
Kaikki siis sattui seuraavassa Kylmäläntie 348:n kohdalla Evitskogiosta Kylmälää kohti (N60 13.337 E24 21.981).
Kuva 11. Käpy kävi Kylmäläntiellä
Muuten kiva reissu. Kiitokseni kaikille osallistujille, Pekk@:lle myös, vaikket pääsyt kuin 1/3 reissua mukanamme.
terv,
-Pikkumatti
