Virallinen kesän aloitus Uudessa Seelannissa

[Joopa]

Virallinen kesän aloitus Uudessa Seelannissa

Jäänyt vähän vähille tänne kirjoittelut, joten kirjaillaanpa pikkuinen juttu antamaan reitti-ideoita tännepäin eksyville orggislaisille.

Kesä siis alkaa virallisesti joulukuun 1. päivä ja kun vaimo ilmoitti lähtevänsä tyttären kanssa isolle kylälle Aucklandiin viikonlopuksi, niin tunsin velvollisuudekseni ulkoiluttaa mopoa.
Pikaisella suunnittelulla sain kasaan noin 600km reitin ja ehdin vielä hätäpäissäni vaihdatuttaa uuden renkaat alle. Ajokaveria ei valitettavasti noin lyhyellä varoitusajalla saanut mukaan, mutta onnistuuhan se ajelu yksinkin.
Kohteeksi otin pohjoissaaren keskellä olevan Ruapehun alueen.

Ensitöikseen perustarvikkeet kuntoon: GPS, hätäpaikannin ja kaffepannu.

Yhden yön leireilykamppeiden määrä ei paljoa häviä viikon reissuun tarvittavasta tavaramäärästä. Aika lailla sama kuorma oli viime vuoden eteläsaaren reissulla.

Pyrin välttämään pääteitä niin paljon kuin mahdollista, pieniä sorateitä onkin Waikaton alueella ympäriinsä.
Tyypillistä Waikaton maisemaa: laitumia, vähän metsää ja teräviä nyppylöitä.

 

[Joopa]

Lounastauko Mangakinossa. Paikan ainoa kahvila oli vaihtanut omistajaa ja edellisen kerran herkullinen jättiläishamppari oli vaihtunut "Ei meillä mitään lounasmenua ole, kahvia ja tuosta vitriinistä muoviin pakattuja nahistuneita sämpylöitä" tarjontaan.
Pitäkööt tunkkinsa, menin viereiseen bakeryyn ja ostin perinteisen mince & cheese pien. Maksoi $5 ja oli 70% suolaa. Herkullinen silti ja nälkä lähti.

Piiraan loput piti sulloa vauhdilla naamariin kun aurinko alkoi polttaa vähän turhankin äkäisesti.

Mangakinosta Taupon länsipuolta Turangiin ei ollut kuin tunnin matka. Taupo taitaa olla koko maan suurin järvi ja olennainen osa vesivoimalajärjestelmää josta lisää myöhemmin.

 

[Joopa]

Turangin eteläpuolelta alkoi se mielenkiintoinen alue. Desert roadin nimellä kulkeva pätkä ykköstietä kulkee lähemmäs kilometrin korkeudessa, toisella puolellaan 2,6km korkea Ruapehu ja itäpuolella Tongariro joki.
Noiden ympäriltä löytyy maastoa ja kasvillisuutta vähän joka lähtöön.

Ensimmäisenä piti käydä katsomassa pääseekö mopolla kanaalille, joka syöttää maanalla olevalta Rangipon vesivoimalalta purkuvedet lähijärveen.
Olihan siellä Road Closed kyltti ja puomi, mutta viereen oli hövelisti jätetty polkupyörän ja mopon mentävä aukko tolppien väliin. Ajattelin esittää kielitaidotonta jos joku tulisi kyselemään, mutta eihän siellä korvessa ollut ristinsielua.

Kanaalin alku, tuota tunnelia riittää kymmeniä kilometrejä ylävirtaan.

Kanaalin eteläpäästä pääsi kurvailemaan tukkitielle, jolta oli ensimmäiset kunnon näkymät vuorelle.

 

[Joopa]

Päräytin päätielle takaisin päästyäni suoraan niin etelään, tarkoituksena käydä reissun eteläisimmässä pisteessä trangiakaffella. Tukino skifield on erämaassa menevän pikkutien päässä noin 15km päätieltä.

Trangia ulos sivulaukusta ja sitten 3 minuuttia vittusaatanaa kun tajusin että kahvinporot jäi pakattuna keittiön pöydälle. Päätin sitten suksia vuorelta takaisin päätiellä ja katsella mitä joen puolelta löytyy.

70-luvulla voimalainfraa rakennettaessa oli tehty teitä ympäriinsä, joista osa on nykyään kokolailla hylätty.

Tie laskeutui nätille paikalle joenrantaan, olisipa ollut hyvä kahvipaikka. Natustelin kahvin sijaan vettä ja leipää, sekä kiroilin ääneen kun ei kerran ollut kukaan kuulemassa.

Reitti jatkui pienen puron toisella puolella pohjoiseen ja liittyisi jossain takaisin päätielle, mutta jänistin ylityksen kanssa koska olin yksin reissussa. Ei tuossa ollut kuin polveen asti vettä, mutta virtausta oli sen verran ja matala alue näytti aika kapealta, joten en uskaltanut lähteä urheilemaan.

 

[Joopa]

Koska alueella on runsaasti voimalinjoja sekä ilmeisesti jotain metsästettävää, niin teiltä lähtee ajouria jatkuvasti sivuun, eikä niistä koskaan tiedä minne ne päätyvät.

Usein reitti loppui sulamisvesien kaivamiin uriin. Jänistin taas koska olin yksin liikkeellä.

Joskus taas reitti vain loppui. Maisemia kyllä riitti silti ihan mukavasti.

 

[Joopa]

Niin siitä vesivoimakuviosta.
Wikissä on vähän juttua englanniksi

Joka tapauksessa, vettä syötetään maan alla olevaan voimalaan joesta, sekä tunneleilla ja putkilla vähän joka puolelta. Yhden tien päästä löytyikin jonkinmoinen putkenpätkä.

Purkuputken päästä tuppasi vettä ihan reippaasti

Padon alajuoksulla oli pari kalamiestä, jospa siellä on jokin sireeni varoittamassa jos voimalan porukat päättävät juoksuttaa vettä.

 

[Joopa]

Yö ilmaisella Docin leirintäalueella mekastavien sakemannien keskellä ja aamulla takaisin kotia kohti.
Ruapehun pohjoispuolella piti vetää sadekamppeita niskaan ja oli hilkulla että jätin lähtemättä vuorelle huonon kelin lannistamana.
Päätin kuitenkin vilkaista millä siellä näyttää ja olikin aikamoinen yllätys kun keli kirkastui.

Pohjoissaaren näyttävin hotelli ulkopuolelta, sisältä ei niin erikoinen.

Lopun kruunasi Fishers track, paperilla yleinen tie, mutta käytännössä reitti jonka kunto vaihtelee pihatien ja kinttupolun välillä.

Sössimisvaraa ei pahemmin ollut. Oikealta reunalta oli koko ajan jyrkkä penkka ties minne saakka.

 

[Go-Za]

Voi jösses miten on hienoja maisemia ja enduropätkiä!! Olisi mukava saada noita jotain lisättyä sinne motocaching sivulle jos viittit jotain karttapisteitä laittaa näkyviin?
Eli varsinkin noita tienpätkiä joita pääsee ihan virallisesti/ laillisesti ajamaan!

 

[Rekkamasa]

Hehheh kaffen unohtuminen edes pikkasen hieroo linimenttiä tähän perisuomalaiseen kateuteen...

Hienoja on kuvat

 

[Roark]

Re: Virallinen kesän aloitus Uudessa Seelannissa

Hienoja on maisemat pohjoissaarellakin, eteläisellä tuli lyhyesti joskus piipahdettua.
Kunhan tutkinnon saa tästä pakettiin, pitääpä selvitellä josko kiwimaassa olisi hommia yhdelle tuta-inssille...

 

[lario]

meanwhile in finland...

 

[Peking]

Hienoja maisemia ja hieno moottoripyöräkin vielä.