Vinkkejä rata-ajoon kaivataan!

[Adiemus]

Jo huimat kaksi kertaa radalla olleena ja siitä suuresti nauttineena aloin pähkäillä, miten voisi oppia oikeasti ajamaan siellä. Eli kokeneempien vinkkejä kaivataan! Nämä ekat kerrat opetti ainakin sen että vaikka hiekalla on ajanutkin aika paljon, ei edes tarvitse kuvitella osaavansa ajaa radalla

.

Tähän asti opittua ja mietitystä herättäneitä ajatuksia:
Kun ajo alkaa mennä "lallatellen" (kiitos vinkistä, Pat), muuttuu ajo repimisestä jouhevaksi. Mutta mites tästä eteenpäin? Pyrkiäkö pitämään nopeus edelleen samana ja keskittyä ajolinjoihin, katseeseen ym. vai nostaa nopeutta lähemmäs omia rajoja jolloin kellahtamisen riski kasvaa mutta oletettavasti myös taidot kehittyvät, ainakin erilailla kuin vauhdin ollessa kohtuullisempi. Siis, kasvaako vauhti "itsestään" pelisilmän kehittyessä vai kehittyykö pelisilmä vasta kun vauhtia nostaa ja sen silmän on pakko kehittyä mukana

Tällaisia pohdintoja... Olisi kiva kuulla lisäksi teiltä, jotka näytätte siltä että homma on kohtuullisesti hanskassa, miten olette sen oppineet! Paljonko on ratapäiviä tarvittu että on alkanut kulkemaan ja millä logiikalla olette ajamistanne kehittäneet!

Kiitti

 

[tomppa82]

Harvoin näin sanon, mutta nyt on pakko...

Eli aiheesta on keskusteltu paljon, joten
threadejä löytyy...

 

[kwaCa]

Siis, kasvaako vauhti "itsestään" pelisilmän kehittyessä vai kehittyykö pelisilmä vasta kun vauhtia nostaa ja sen silmän on pakko kehittyä mukana

Ainakin se kasvaa nopeammin jälkimmäisellä tavalla, imo. Mutta niin se riskikin tekee, kuten sanoitkin. Oma valinta.

Itse nyt en kehityksessä mitään kummempaa kiirettä ole pitänyt, silti muutama kumpsahdus takana. Alkuaikoina innostuin vauhdista turhan helposti, nykyään muuten vaan mokailen ja teen homman puolitehoilla.

Älä tee samoja virhetä.



ehkä tärkein neuvo:
Kysele paljon ja seuraa muita, mutta kyseeenalaista AINA saamasi neuvo tai esimerkki. Useimmilla mielipiteet löytyy, mutta onko ne oikeasti hyödyllisiä? Tietääkö henkilö oikeasti mistä puhuu?


Niin, ja sitten sama mitä Tomppa sanoi.

 

[Adiemus]

ok, sorry  

, en löytänyt kysymykseeni aikaisemmista vastausta. juu, ei toisteta samoja keskusteluja... oiskohan jossain orgin ratapäivässä mahdollista vaikkapa hitaassa ryhmässä pistää pystyyn hitaan ja superhitaan ryhmän rinnalle vielä sellainen opetusryhmä ajolinjoista ja siitä ajon rytmityksestä? Pitääpä ehdotella, jos ei tämä osu asianosaisten silmiin

 

[Make80]

Tässä linkki naapurifoorumille. Nuo kaikki tekstit kun luet ajatuksella läpi ja sisäistät, niin olet oppinut paljon.

Linkki


Oma mielipiteeni on, että kun lähdet rauhallisesti hommaa rakentamaan, niin tulokset on hyviä ja harjoittelu on suht. turvallista. Eli pidetään radalla ollessa jatkuvasti mielessä, että missä tärkeysjärjestyksessä asioita tehdään.

Ajoasento on ehkä tärkein. Jos asento on huono ei rytmiä löydy, ja silloin ei tule ajamisestakaan mitään. Kun löydät hyvän asennon jossa ajaminen tuntuu rennolta ja varmalta (ja myös on sitä), kasvaa vauhti kuin itsekseen. Se kannattaa muistaa tärkeimpänä, että alkutaipaleella ei väkisinyrittämisellä tule muuta kuin katkenneita luita.

Kun rytmi ja ajoasento on löytynyt, voidaan keskittyä mutkiin sisäänmenovauhtien ja ulostulovauhtien kasvattamiseen. Eli ei ajatella, että "voi hurja, nyt raapii polvi maata, onkohan siellä jo komeat naarmut" vaan keskitytään siihen kurvin keskikohtaan. Että ollaan siinä oikealla linjalla, jarrutus jo loppuneena, ja varsinkin keskitytään siihen, että keskikohdassa heti mennään kaasulle. Ja kaasun avaamisen harjoittelu on syytä aloittaa varovasti, se sattuu kun yrittää liikaa.

 

[Bantzai]

KwaCan kanssa ehdottomasti samaa mieltä että kyseenalaista kaikki neuvot. Sillä yleensä ratapäivillä kovinta melua pitävät kuskit ainoastaan luulevat tietävänsä. En Partanen tarkoittanut ny sua.

Mutta jos on asiaa, on itselle toiminut se että menee kysymään joltakin kokeneemmalta ihan rauhassa vinkkiä. Ajolinjoja nyt oppii vähä seurailemalla muita, mutta niissäkin kannattaa olla kriittinen. Mun mielestä tärkein yksittäinen asia on ajoasento. Jos löydät jonku luotettavan kaverin, pyydä sen kertomaan mitä voisi tehdä toisin. Itsellä ainakin vauhti on kasvanut tänä kesänä yksittäisistä syistä eniten siitä, että vaihdoin vähä ajoasentoa. Toiseksi tärkein on mun mielestä alustan toimivuus mutta se ei kyllä ratkaise jos vauhti on kovin rauhallista.

Itselle on toiminut hyvin sellainen rauhallinen kiiruhtaminen. En ole ikinä väkisin yrittänyt ajaa hyvää aikaa tai kovempaa kuin aikaisemmin. Joskus olen lähteny jopa kotiin jos ei ole ollut kivaa. Väsyneenä, tyyliin yksi setti vielä, kaatoja tulee turhan paljon ja samoin loppuun ajetuilla renkailla/ rata-ajoon ei sopivilla renkailla. Tämä on nyt kolmas kesänä kun olen aktiivisemmin ajanut radalla ja vauhti on noussut MP-tuen keskiryhmän ajoista B600:n kympin sakkiin. Kaatumisia ei ole tullut VIELÄ matkan varrella. Tänäkään kesänä vaikka olen yrittänyt kilpaa ajella, niin en ole väkisin ajanut täysillä. Se rento ajo on paras eteneminen. Nyt on ruvennu tuntuu siltä että on oppinut ajamaan täysiä, mutta sopivan rennosti jotta kello tykkää. Se huono puoli on että kun oppii ymmärtää rata-ajoa enemmän, tajuaa ne kaikki virheet paremmin mitä tekee ja niitä on sitten ja paljon.... mutta se tässä kiehtookin. Jos joskus sais ajettua oikein hyvän kierroksen, tai jopa kisa.

Malttia treeneihin!

 

[Teemu Tanila]

KwaCan kanssa ehdottomasti samaa mieltä että kyseenalaista kaikki neuvot. Sillä yleensä ratapäivillä kovinta melua pitävät kuskit ainoastaan luulevat tietävänsä. En Partanen tarkoittanut ny sua.

Mutta jos on asiaa, on itselle toiminut se että menee kysymään joltakin kokeneemmalta ihan rauhassa vinkkiä. Ajolinjoja nyt oppii vähä seurailemalla muita, mutta niissäkin kannattaa olla kriittinen. Mun mielestä tärkein yksittäinen asia on ajoasento. Jos löydät jonku luotettavan kaverin, pyydä sen kertomaan mitä voisi tehdä toisin. Itsellä ainakin vauhti on kasvanut tänä kesänä yksittäisistä syistä eniten siitä, että vaihdoin vähä ajoasentoa. Toiseksi tärkein on mun mielestä alustan toimivuus mutta se ei kyllä ratkaise jos vauhti on kovin rauhallista.

Itselle on toiminut hyvin sellainen rauhallinen kiiruhtaminen. En ole ikinä väkisin yrittänyt ajaa hyvää aikaa tai kovempaa kuin aikaisemmin. Joskus olen lähteny jopa kotiin jos ei ole ollut kivaa. Väsyneenä, tyyliin yksi setti vielä, kaatoja tulee turhan paljon ja samoin loppuun ajetuilla renkailla/ rata-ajoon ei sopivilla renkailla. Tämä on nyt kolmas kesänä kun olen aktiivisemmin ajanut radalla ja vauhti on noussut MP-tuen keskiryhmän ajoista B600:n kympin sakkiin. Kaatumisia ei ole tullut VIELÄ matkan varrella. Tänäkään kesänä vaikka olen yrittänyt kilpaa ajella, niin en ole väkisin ajanut täysillä. Se rento ajo on paras eteneminen. Nyt on ruvennu tuntuu siltä että on oppinut ajamaan täysiä, mutta sopivan rennosti jotta kello tykkää. Se huono puoli on että kun oppii ymmärtää rata-ajoa enemmän, tajuaa ne kaikki virheet paremmin mitä tekee ja niitä on sitten ja paljon.... mutta se tässä kiehtookin. Jos joskus sais ajettua oikein hyvän kierroksen, tai jopa kisa.

Malttia treeneihin!

Kiitos tästä, harvinaisen täysipäinen kommentti

Voitko kertoa että miten olet omalla kohdallasi kehittänyt/muuttanut tuota ajoasentoa jotta se on tullut paremmaksi?

 

[kwaCa]

Jos ratapäiville lähdet, ja ajan mukaan vähän vauhtia alkaa tulla, niin vaihda nopampaan ryhmään heti kun tuntuu ettei nopeampia juurikaan ole omassa ryhmässä. Itse olin ihan liian hidas tässä. Kostautuu huolella, sillä sitä jää helposti junnaamaan paikalle jos ei joku näytä sinulle kuinka hidas olet.

 

[luke76]

ei muuta ku jonkun rataketun hihaa nyppii ja pyytää jos se näyttäis ajolinjoja, samalla vauhti kehittyy, kunhan muistat et ajat vaan perässä sitä vauhtia mihin omat taidot riittää.

 

[Make80]

Toiseksi tärkein on mun mielestä alustan toimivuus mutta se ei kyllä ratkaise jos vauhti on kovin rauhallista.

Hyvä pointti. Ennenkuin lähtee vauhtia nostamaan, kannattaa varmistua siitä, että alusta ja renkaat on kunnossa ja vauhdinnostoon soveltuvia. Eli aloittaa vaikka siitä, että säätää jousituksen esijännitykset omalle painolle sopiviksi ja varmistaa että vaimennukset on (alkuun) valmistajan suositusarvoissa. (syystä, että niissä saattaa ehkä olla jonkinlainen keskinäinen tasapaino, eli alusta ei ole ns. tappokamaa). Esijännityksen säätö siksi, että jousitukselle varattaisiin mahdollisimman suuri toiminta-alue. Jousituksen kulkua kannattaa seurata, se on aika arvokasta tietoa. Kiinnitä etuliukuputken ympärille nippuside, aja ratakierros ilman kovia jarrutuksia ja katso miten alas nippuside liukuu(tai ylös, jos keula ei ole USD). Toista sitten ratakierros normaalien jarrutuksien kanssa, ja vertaile tuloksia. Kiinnitä huomiota erityisesti ensimmäiseen tulokseen, sillä keulan pohjaaminen mutkassa on huomattavan paljon vaarallisempaa kuin pohjaaminen kovassa, suorassa jarrutuksessa.  Keula ei saisi kuitenkaan pohjata normaaliolosuhteissa, sillä aika usein kun keulasta jousto loppuu, loppuu myöskin pito, ja silloin kuskia viedään. Pohjaamista ei saa estettyä pelkällä esijännityksen säädöllä, mutta vaimennusten säätäminen onkin sitten alue, josta voit lukea muulta lisää, itse vasta opettelen alkeita ja ihmettelen kummia tuloksia.

Etujousituksen kulkua voit tarkastella myös radalla otetuista valokuvista. Mutkasta otetusta kuvasta näkee monesti aika hyvin, miten paljon keulassa on joustovaraa jäljellä, perän seuraaminen on vaikeampaa.

Ratapäivillä näkee aina silloin tällöin pyöriä (esmes Z750), joissa on toivottoman löysä keula, ja jolla kuljettaja yrittää ajaa kovaa. Se on monesti melko vaarallisen näköistä. Vähemmällä pääsee, kun etukäteen hieman valmistelee pyörää rata-ajoa varten.

 

[Bantzai]

Voitko kertoa että miten olet omalla kohdallasi kehittänyt/muuttanut tuota ajoasentoa jotta se on tullut paremmaksi?

No ensimmäiseksi se että ajoin kuin riikinkukko kädet lepattaen sivulla mikä ei ole mitenkä tukeva asento. Toiseksi pidin varsinki ulkomutkan puoleista jalkaa aika vapaasti. Nyt se on kiinni tankissa jolla sitten pystyn painamaan mopoa lisää kallelleen kun se taas meinaa mennä pitkäksi.

Jotkut roikkuu aika kaukana moposta mutta itse lähinnä työnnän yläkroppaa kurviin päin. Yritän työntää päätä sisämutkan peilin kohdalle. Ei siellä mopon päällä kumminka apina tartte olla vaikka jotku jaksaa jumpata. Mopoon tein muutoksia sen verran että laskin kahvat aika paljon alemmaksi ja tein tankkiin pehmusteen jotta pysyn taaempana. Näiden muutosten jälkeen mopo parani varsinki hitaissa mutkissa ja sellaisissa missä joutuu tekemään terävän käännöksen. Tuo tankissa oleva pehmuste paransi huomattavasti jarrutuskäyttäytymistä kun ei tuollaisissa vanhoissa mopoissa ole mitään luistokytkimiä.

Kannattaa ajaessa miettiä mitä tekee huonosti ja mitä hyvin. Itse olen löytäny moneen ongelmaan ratkaisun omasta tavasta ajaa. Jos pyörään saa perussäädöt kohdalleen niinkuin Make80 kertoi, kannattaa suhtautua omaan ajoon kriittisesti. Se ajaminen on kumminki aika pienistä jutuista kiinni ja sitten kun se tuntuu luontevalta, on helppo tulla kovempaa jarrutuksiin ja mennä mutkiin sisään. Mutta jos pyörä selkeesti vikuroi kannatta miettiä ja kysellä mitä voisi alustalle tehdä. Ja minun mielestä kysely kannattaa suorittaa varikolla eikä netissä. Varikolla voi kumminki heti testata jotain juttuja ja kysyä sitten jatkokysymyksiä.

 

[vepa]

Lue vaikkapa Keith Coden kirja A Twist of the Wrist, sieltä saat paljon vinkkejä rata-ajoon.

 

[JP_445]

Koita saada joku kuvaamaan ajoasi radalla... Joko ajamalla perässä tai sitten ottamalla still kuvia hyvällä järkkärillä joka kykenee ottamaan riittävän monta kuvaa putkeen yhdestä kaarteesta. Noilla avuilla näet oman ajoasentosi eri kaarteissa ja sitä kautta pääset kehittämään sitä. Siis ekaksi alusta kuntoon ja renkaat sellaisiksi että on mahdollista nostaa vauhtia ja muuttaa tarvittaessa ajolinjaa nopeasti. Sitten alat kerjäämään linja ja vetoapua kokeneemmilta (jotka ajavat suunilleen samoilla kuutioilla kuin sinä). Pitää muistaa että kusiaisilla ja tonnisilla sekä ruohonleikkureilla on eri linjat keskenään. Sitten varmistat että lompakko on kunnossa tai olet tarvittaessa innovatiivinen ja näppärä käsistäsi (vahinkoja sattuu). Radalle kannattaa mennä aina kun mahdollista ja mopo kannattaa viedä kärrissä tai pakussa (saat keskittyä siihen rata-ajoon paremmin). Märällä kelillä on kaikkein paras (minun mielestäni) harjoitella ajoasentoa ja oppia tuntemaan miten moposi viestittää mahdollisista luisuista. Siinäpä alkuunsa jotain

 

[Bantzai]

Koita saada joku kuvaamaan ajoasi radalla... Joko ajamalla perässä tai sitten ottamalla still kuvia hyvällä järkkärillä joka kykenee ottamaan riittävän monta kuvaa putkeen yhdestä kaarteesta. Noilla avuilla näet oman ajoasentosi eri kaarteissa ja sitä kautta pääset kehittämään sitä. Siis ekaksi alusta kuntoon ja renkaat sellaisiksi että on mahdollista nostaa vauhtia ja muuttaa tarvittaessa ajolinjaa nopeasti. Sitten alat kerjäämään linja ja vetoapua kokeneemmilta (jotka ajavat suunilleen samoilla kuutioilla kuin sinä). Pitää muistaa että kusiaisilla ja tonnisilla sekä ruohonleikkureilla on eri linjat keskenään. Sitten varmistat että lompakko on kunnossa tai olet tarvittaessa innovatiivinen ja näppärä käsistäsi (vahinkoja sattuu). Radalle kannattaa mennä aina kun mahdollista ja mopo kannattaa viedä kärrissä tai pakussa (saat keskittyä siihen rata-ajoon paremmin). Märällä kelillä on kaikkein paras (minun mielestäni) harjoitella ajoasentoa ja oppia tuntemaan miten moposi viestittää mahdollisista luisuista. Siinäpä alkuunsa jotain

Sadekelin renkailla on aika vaikea ajaa luistossa. Kuivankelin renkailla on aika vaikea ajaa märällä. Joten märällä ajaminen on kyllä oikeesti ainoastaan pehmeän ja pyöreän ajotyylin treenaamista, oikeilla renkailla. Mun mielestä on typeryyttä ajaa kuivankelin renkailla märällä, vai mikä KwaCa?

Ja ihan oma mielipiteeni on se että ei ne linjat ny niin dramaattisesti eroa ajaako nykyaikaisella kusiaisella vai tonnarilla. Mä olen ainakin tämän suurimmat vetoavut saanu tonnarikuskilta eikä ole mitään ongelmaa ollut.

Käsittääkseni kysyjä oli vasta aloitellut rata-ajoa joten jos alusta on vaikka tehtaan säädöissä ei se varmaan ihan metsässä ole. Ja renkaina riittää esim Diablo Corsat aika kovaan kyytiin käsittääkseni. Linjoja voi näyttää vaikka satapiikki kuski tuossa vaiheessa. Ja nuo kaatumiset, ne on kumminki 95% omia TYHMIÄ virheitä joten niitä pystyy välttää aika pitkälle kun on malttia. Toki niitä tulee mutta ei solkenaan. Tässä foorumissa lähtee hyvin äkkiä nämä vinkkien antamiset vähän lapasesta. Seuraava varmaan ehdottaa varikkoteltan ostamista sekä mekaanikon palkkaamista. Mun mielestä jos haluaa parantaa omaa ajotekniikkaa katuajoon niin voi tulla ajamallakin paikalle. Kotimatkat on tosin vähä tylsiä....

 

[kwaCa]

Silloin otimme saman riskin Bantzai, siis kuivankelin renkaissa. Ei onnistunut, mutta ei se tyhmä päätös ollut. Tonnisten kisassa olisi toiminut loistavasti, ja edellytykset kuivalle kisalle oli ainakin suht samat.



Muutama varoituksen sana aloittelijoille. Jos päähäsi jostain iskee seuraavanlaiset ajatukset, tule pois radalta.

-AaiiNGGGGGhh KOVEMPAAAAAAA!!!!
-Hei, täähän kiemurtelee sillai siisitisti ton mutkan ulostulossa, lisätään vähän.
-Hei, pakko se on kuussatkunkin saada luistamaan enemmän ulostulossa, apparalla nyt on niin liukas tuo asvaltti.

Vaikka nyt muuten pystyn aika maltillinen olemaan, enkä muitten kustannuksella riskejä ota, niin silti se turha intoilu joskus iskee.

 

[turboJR]

Tuo on mielenkiintoinen juttu tuo ajotekniikka, mutta toisten neuvoja on aika vaikea samaistaa. Hyviä neuvoja tässä on tullut, mut itselläkin vasta alkajana tuntuu etteivät hyvät neuvotkaan auta mitenkään muuten kuin paljon ajamalla vaan. Yhdessä kirjassa mun mielestä Reijo Myllymaa antoi parhaat neuvot. Hän kirjoitti et maltilla on ajettava ja korkeintaan 80% vauhti maksimista, koska tällöin vielä tapahtuu oppimista. Jos lähtee seuraamaan esim radalla yhtään omaa vauhtia kovempaa ajavaa kuskia niin ei enää oppimista tapahdu vaan kaikki on pelkkää selviytymistä. Itsellä vasta alkajana pahinta on nopeuksien arviointi mutkaan ajettaessa ja yleensä tulee otettua liikaa liian aikasin pois ja mutkassa vasta tajuaa et vauhtia ois voinu olla enemmänkin. Tosin jos yrittää ajaa mutkaan kovemmin mitä on oppinut niin ajolinjat menee jo sen vuoksi vituiks alusta asti eikä ole hyvä juttu tämäkään. Mun mielestä oma ajo on parantunut paljon sillä et ihan yksikseen ajellut ilman paineita pysyykö muiden perässä vai ei ja sillon tällöin ajellut jonkun perässä joka on nopeempi ja yrittänyt opiskella ajolinjoja lisää. Ajolinjat ja vauhdin arviointi siis mun mielestä tärkeimmät ja vaikeimmat sisäistää näin aloittelijan silmin

 

[NPN]

Mites, oletteko kokeillut tätä niin kutsuttua "aja jarruttamatta" tekniikkaa? Tai mikä se nyt oikeelta nimeltään oli.Itse en ole paljoa radalla ajanut mutta kokeilin tuota kyseistä hommaa, tai ainakin yritin.Tarkoitus oli hakea mutkaan sisääntulo rauhallisesti ja keskittyen ulostuloon.Tuntui toimivan kohtalaisen hyvin ja ajokin tuntui rennommalta.Itse ainakin yritän ratapäivillä kokeilla eri juttuja ja tarkkailla omaa ajoani.Ja mielestäni paras neuvo on olla menemättä radalle jos sinne lähtee verenmaku suussa parantamaan ennätystään.

(mistään en mitään tiedä mutta kuitenkin...)

 

[turboJR]

Toimiihan tuo mutta vauhti pysyy aika maltillisena silloin. Kun pitää vauhtia hakea niin pelin luonne muuttuukin ihan toiseksi. Tilanteet tulee nopeemmin ja silmille ja jos ei ole kallistuksista varmuutta niin pitkäksihän nuo menevät

Eli taidot pitäis saada vastaamaam nopeutta ja siinä suurin ongelma tai harjoituksen kohde ainakin mulla..Siis jarrullahan mutkaan pitäisi sisään mennä ja kallistaa mut mikä on oikea nopeus niin sitä tuskin voi kukaan kertoa..

 

[jennica]

Itse ajelen aina ensimmäiset kierrokset kokonaan ilman jarrua, ja muutenkin suosin kaasun löysäämistä aikaisemmin ja pehmeää jarrua. Ajo on silloin jouhevampaa ja pehmeämpää. Esim. Kemorassa mulla on vain kaksi (pää)jarrupaikkaa; karuselliin sisään tulossa ja kahvilan mutkaan tulossa. Muissa käytän jarrua tarvittaessa. Esim. katsomosuoralla ehtii ladata vauhtia 210-220km/h, kaasun löysäys ja kanttaus mutkaan. Sillä vauhdilla menen takalenkille asti ja sieltä kaasun avaus paluusuoralle. Karuselliin tulossa on pakko jarruttaa, koska vauhtiero on niin suuri paluusuora vs. karuselli. Tuolla ajotyylillä pääsee ainakin 1.20 pintaan.

Seurailin ja kellottelin aikoja huvikseni erilaisille ajotyyleille Kemorassa. Yks Busa kuski näytti menevän isoa kovaa. Pyörä huusi ku vieras sika, kuski repi ja pomppi edes takas pyörän päällä ja meno oli tosi agressiivista. Aattelin, että se menee nopeampaa ku toinen Busa kuski, jolla on paljon pehmeempi ja lepposampi ajotyyli. Yllätys yllätys - he ajoivat koko päivän samoja aikoja. Kyllä sitä ehtii hiljaa kiirehtienkin. Yks kaveri naureskelikin, että on se niin leppoisan näköistä tuo jälkimmäisen meno. Mutta kyllä Kemorassa joku 1.24 kyyti on jo ihan kohtuu kova vauhti Busalle. Anyway, itse suosittelen harjoittelemaan tuolla pehmeällä tyylillä, silloin tulee vähemmän ohjelmanumeroita.

 

[NPN]

Toimiihan tuo mutta vauhti pysyy aika maltillisena silloin. Kun pitää vauhtia hakea niin pelin luonne muuttuukin ihan toiseksi. Tilanteet tulee nopeemmin ja silmille ja jos ei ole kallistuksista varmuutta niin pitkäksihän nuo menevät

Eli taidot pitäis saada vastaamaam nopeutta ja siinä suurin ongelma tai harjoituksen kohde ainakin mulla..Siis jarrullahan mutkaan pitäisi sisään mennä ja kallistaa mut mikä on oikea nopeus niin sitä tuskin voi kukaan kertoa..

Totta.Kun aletaan ajamaan kovaa niin se on eri juttu.Aloittelijalle(tähän kategoriaan lasken itsenikin) on syytä hakea se ajoasento ja ajorytmi kohdalle ja oppia luottamaan pyöräänsä.Onhan se aluksi ikävä pyöriä pujottelukeppinä ympäri rataa, mutta kyllä nopeammat aina ohi pääsevät.Kunhan pitää ajolinjansa ja keskittyy vaan omaan ajoon.Toi mikä sitten on oikea nopeus mutkaan niin...teoriassa niin lujaa kuin pyörällä on mahdollista siinä tilanteessa ajaa?! Treeniä,treeniä ja treeniä ja kysellä neuvoja varikolla ja kokeilla niitä käytännössä.Itse olen ainakin yrittänyt kasvattaa sitä vauhtia pikkuhiljaa ja vaan katseella seurata nopeampien menoa.Turha lähteä peesaamaan.Sen tietää miten siinä käy...