-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Vinkkejä käsittelykokeeseen?
- Keskustelun aloittaja Nikitab
- Aloituspäivä
Nikitab sanoi:Noniin, nyt on opetusluvilla pyörällä sen verran ajeltu että pitäisi koetta lähteä yrittämään.
Löytyisikö täältä kullan-arvoisia vinkkejä tai helpotuksia? Pujottelu tuntuu itselle olevan se vaikein paikka.
Katseen käyttö. Älä katso siihen missä etupyörä liikkuu vaan sinne mihin haluat mennä...
Jos kerran sulla on kortti ajossa opetusluvilla, mene ihmeessä NYTHETI ennen käsittelykoetta harjoittelemaan! Teet niitä tehtäviä läpi vaikka kolme tuntia kunnes homma on selkäytimessä. Joku pujottelu on aivan triviaali homma joka todellakin pitäisi olla hallussa ennen liikenteeseen lähtöä.
Ei ole tarkoitus että pääset vain siitä käsittelykokeesta läpi, vaan että pyörän käsittely on oikeasti suht sujuvaa. Kyse on siis jokaisen omasta oppimisprosessista ja turvallisuudesta, ei pelkästään jostain testistä joka on läpäistävä. Opetusluvilla ajaminen antaa vielä älyttömän hyvän mahdollisuuden treenata paljon helpommin, useammin ja halvemmalla kuin autokoulussa, käytä se nyt ihmeessä hyväksi!
Äläkä tee pelkästään sitä pujottelurataa, vaan parkkiksella isoja ja pieniä ympyröitä, kahdeksikkoja, äkillisiä suunnanmuutoksia, pysähdyksiä, kaikkea mahdollista. Niin, että luotat siihen prätkään ja tiedät miten se käyttäytyy, mitä voit tehdä ja mitä ei kannata tehdä.
Ei ole tarkoitus että pääset vain siitä käsittelykokeesta läpi, vaan että pyörän käsittely on oikeasti suht sujuvaa. Kyse on siis jokaisen omasta oppimisprosessista ja turvallisuudesta, ei pelkästään jostain testistä joka on läpäistävä. Opetusluvilla ajaminen antaa vielä älyttömän hyvän mahdollisuuden treenata paljon helpommin, useammin ja halvemmalla kuin autokoulussa, käytä se nyt ihmeessä hyväksi!
Äläkä tee pelkästään sitä pujottelurataa, vaan parkkiksella isoja ja pieniä ympyröitä, kahdeksikkoja, äkillisiä suunnanmuutoksia, pysähdyksiä, kaikkea mahdollista. Niin, että luotat siihen prätkään ja tiedät miten se käyttäytyy, mitä voit tehdä ja mitä ei kannata tehdä.
Tärkeintä on pitää kierrokset tyydyttävänkorkealla esim 3000–3500…4000 kierrosta ja säädellä vauhtia/vetoa kytkintä luistattamalla. Tällöin jos tuntuu että pyörä kaatuu sisään, niin pikkasen päästää kytkintä ja pyörä nousee takaisin pystyyn, pitää vaan siirtää se halu iskeä jalka maahan "haluksi" avata kytkinkäden sormien puristusta vähäsen. Kaasu on aivan liian epämääräinen ja hidas reagoimaan hitaastiajon vedon kontrolliin. Tietty pujottelu menee tyhjäkäynnilläkin jos on varma pujottelija eikä tarvi korjata ajolinjaa juuri mitenkään. Mutta kun koneessa on vähän kierroksia, niin pystyy helposti säätelemään vauhtia ja sitämyöten kallistusta.
Eka käsittelykoe kaatui siihen viimeiseen eli pujotte+käännökset. Käännöksissä liian pieni vauhti ja pää ei kestänyt!
Mikä siihen auttoi...tuntien treeni ja veivaaminen!
Varsinki tuo kahdeksikon ajo ja sen opetteleminen selkärankaan että kun tekee mieli se jalka laittaa maahan niin kytkimellä suoristaa pyörän. Pitää ne polvet kiinni tankissa niin ei pääse jalka maahan. Jos on epävarma olo niin vetää henkeä ennenkö lähtee suorittamaan tehtävää...
Jep, juurikin näin. Laahaava ajoankkuri vakauttaa monen vehkeen menoa.
Ekkös sää ollu se sama Hopo joka tällä viikolla toisessa langassa ihmetteli mihin takajarrua tarvitaan..?
En viitsinyt vastata ku tiesin että tiedät.
Laahaava takajarru poistaa kejun välyksen ja on erityisen merittävä apu jos pinta on kalteva.
Oma vinkkini on kuitenkin se että paras purjehtija seisoo aina rannalla.
Eli ota harjoitukseen kaveri mukaan joka on hiljattain kamppaillut saman ongelman kanssa.
Joko suorittanut kortin tai käynyt EAK kurssilla.
On turha kuluttaa aikaa rangella ja lyödä 1.000 palloa horisontiin, kun voi kysyä joltain, että katos vähän mikä mulla tässä mättää.
Ja jos ei ketään sattuisi läheltä löytymään, niin kamera tikunnokkaan pyörimään ja filmin lähetys tutulle, tai tänne ni varmasti lääke löytyy.
Hidasajojuttuihin vielä sellanen vinkki (saatto tulla tässä jo, en kerenny lukemaan läpi), jonka prätkäpoliisit opetti kevään ajokurssilla, että kannattaa säädellä vauhtia tosiaan kytkimellä ja TAKAjarrulla. Parempi tatsi kun ei tarvii samalla kädellä käyttää kaasua ja etujarrua, eikä takajarru oo niin herkkä. Ja tosiaan siinä takajarrussa pidetään pieni laahaus päällä koko ajan, niin ei tarvii arpoa millon nappaa kiinni.
Kierrokset tarpeeks korkeella, kytkintä liu'uttaen ja koko ajan takapäätä takajarrulla sitoen.
Kierrokset tarpeeks korkeella, kytkintä liu'uttaen ja koko ajan takapäätä takajarrulla sitoen.
Kommentoin tähän yhtä kokeneen motoristin näkökulmasta. En siis oo pro-kuski, mutta voi sanoa että koe on tuoreessa muistissa Eilen kävin käsittelykokeessa ja alkuviikosta hinkkasin noita käsittelytehtäviä muutaman tunnin autokoulun opettajan johdolla.
1) Kytkintä vähän ylös jos meinaa lähtee kaatumaan. Ei oo alottelijalle luontainen reaktio, mutta kun jokusen kerran hakkaa lihasmuistiin tuota tekemällä niin tulee sit luontaisesti.
2) Liittyen ekaan kohtaan. Kaasua 2000-3000 tonnia(varmaan pyöräkohtasta ite ajoin 650:llä) ja jarrulla laahaa. Rauhottaa ajoo eikä se pyöräkään ponkase nopeesti eteenpäin vaikka kytkintä joutuskin nostamaan.
3) Katse kauas sinne suuntaan minne aikoo kääntyä. Muistaa katsetta siirtää siinä pujottelutehtävässä kun kuitenkin u-käännöksiähän siinä tehdään pariin kertaan.
4) Pitää jalat tukevasti tankissa, niin yläkroppa pysyy rentona ja pyöräkin kääntyy ilman vääntämistä. Jopa tällasella 58kg kaverilla.
Eilen kävin käsittelykokeessa ja alkuviikosta hinkkasin noita käsittelytehtäviä muutaman tunnin autokoulun opettajan johdolla.1) Kytkintä vähän ylös jos meinaa lähtee kaatumaan. Ei oo alottelijalle luontainen reaktio, mutta kun jokusen kerran hakkaa lihasmuistiin tuota tekemällä niin tulee sit luontaisesti.
2) Liittyen ekaan kohtaan. Kaasua 2000-3000 tonnia(varmaan pyöräkohtasta ite ajoin 650:llä) ja jarrulla laahaa. Rauhottaa ajoo eikä se pyöräkään ponkase nopeesti eteenpäin vaikka kytkintä joutuskin nostamaan.
3) Katse kauas sinne suuntaan minne aikoo kääntyä. Muistaa katsetta siirtää siinä pujottelutehtävässä kun kuitenkin u-käännöksiähän siinä tehdään pariin kertaan.
4) Pitää jalat tukevasti tankissa, niin yläkroppa pysyy rentona ja pyöräkin kääntyy ilman vääntämistä. Jopa tällasella 58kg kaverilla.
Hankalaa on kanssa, jos yrittää hartiavoimin taistella pyörää "vastaan", kuten allekirjoittanut. Tuosta pääsi yli, kun teki ensin isommalla säteellä pujottelua ja pienensi radan sitten ajokoeluokkaan ja vielä kerran siitä pienemmäksi. Sitten ajokokeessa tuossa pujotteluradalla tuntui olevan tilaa vaikka mihin.
Ajoasento, katse, hallintalaitteet!
Jalat kiinni mopossa(tankissa), selkä suorana, etukenoa sen verran, että yletät kääntämään tappiin saakka suoristamatta käsiä kokonaan, paino kokonaan pois käsiltä, kädet ja hartiat rentona.
Katse sinne, minne haluat mennä.
Hitaassa ajossa tasainen kaasu, luistatus kytkimellä ja takajarrua voi vähän laahata. Nopeudensäätely tapahtuu kytkimellä. Kierroksia sen verran, että kone pysyy käynnissä vaikka lisäisit kytkintä nostamalla vauhtia. Pyörästä ja välityksistä riippuen ei tarvitse kaasua välttämättä paljoakaan (jos ollenkaan). 4000rpm on aika tarpeettoman paljon melkein millä tahansa pyörällä hidasajoon.
Pujottelussa ei tarvitse välttämättä ajaa ns. hidasajoa. Jos menee nopeammin, niin anna vaan pyörän kallistua käännöksiin. Pidä kuitenkin vauhti tasaisena. Jarruihin ei kosketa (- lukuunottamatta hidasajolaahausta takajarrulla, jos tuntuu luontevammalta ajaa pujottelu ihan ryömien).
Kannattaa opetella käännökset ihan tappiin saakka, muttei välttämättä vielä ajokokeessa tarvitse. Antaa huomattavasti varmuutta ajoon, kun ohjauksen stoppariin osuminen ei aina säikäytä silmiä päästä.
Kannattaa tosiaan harjoitella käännösiä eri säteillä ja eri nopeuksilla
Jalat kiinni mopossa(tankissa), selkä suorana, etukenoa sen verran, että yletät kääntämään tappiin saakka suoristamatta käsiä kokonaan, paino kokonaan pois käsiltä, kädet ja hartiat rentona.
Katse sinne, minne haluat mennä.
Hitaassa ajossa tasainen kaasu, luistatus kytkimellä ja takajarrua voi vähän laahata. Nopeudensäätely tapahtuu kytkimellä. Kierroksia sen verran, että kone pysyy käynnissä vaikka lisäisit kytkintä nostamalla vauhtia. Pyörästä ja välityksistä riippuen ei tarvitse kaasua välttämättä paljoakaan (jos ollenkaan). 4000rpm on aika tarpeettoman paljon melkein millä tahansa pyörällä hidasajoon.
Pujottelussa ei tarvitse välttämättä ajaa ns. hidasajoa. Jos menee nopeammin, niin anna vaan pyörän kallistua käännöksiin. Pidä kuitenkin vauhti tasaisena. Jarruihin ei kosketa (- lukuunottamatta hidasajolaahausta takajarrulla, jos tuntuu luontevammalta ajaa pujottelu ihan ryömien).
Kannattaa opetella käännökset ihan tappiin saakka, muttei välttämättä vielä ajokokeessa tarvitse. Antaa huomattavasti varmuutta ajoon, kun ohjauksen stoppariin osuminen ei aina säikäytä silmiä päästä.
Kannattaa tosiaan harjoitella käännösiä eri säteillä ja eri nopeuksilla
jos pääset harjoittelemaan, niin eikun ajamaan ympyrää enemmän. Kallistamalla pyörää allasi sisäänpäin se kääntyy tiukemmin, kuin ohjaus antaa myöten.
jos törmäät ohjausstoppariin, niin vähän kaasua, tai kytkin ylös jos on pohjassa. se nousee siitä stopparista irti eikä kaadu sisään. kannattaa harjoitella ajamalla väkisin stoppariin ja kokeilemalla tätä oikausta.
se pujottelu on vaikea, olen ajanut parikymmentä vuotta, ja en ole varma pääsisinkö sen nytkään läpi. en ainakaan kaikilla pyörillä, koska ohjaussäde on niin suuri jossain.
autokoulujen endurot oli omana aikanani joskus siitä hankalia, että niiden perä on pudotettu, joten kääntösäde vain on suurentunut.
yksi jätkä tuli käsittelykokeeseen jollain 70 luvun cb125 hondalla. sehän kääntyi sen pujotteluradan vaikka ajaisi kuinka älyttömän huonot linjat. en tiedä oliko siinä ohjausstoppareita ollenkaan.
autokoulut voisi ihan helposti parantaa pyöriään pujotteluun, viilaisi ohjausstoppareita vähän.
jos törmäät ohjausstoppariin, niin vähän kaasua, tai kytkin ylös jos on pohjassa. se nousee siitä stopparista irti eikä kaadu sisään. kannattaa harjoitella ajamalla väkisin stoppariin ja kokeilemalla tätä oikausta.
se pujottelu on vaikea, olen ajanut parikymmentä vuotta, ja en ole varma pääsisinkö sen nytkään läpi. en ainakaan kaikilla pyörillä, koska ohjaussäde on niin suuri jossain.
autokoulujen endurot oli omana aikanani joskus siitä hankalia, että niiden perä on pudotettu, joten kääntösäde vain on suurentunut.
yksi jätkä tuli käsittelykokeeseen jollain 70 luvun cb125 hondalla. sehän kääntyi sen pujotteluradan vaikka ajaisi kuinka älyttömän huonot linjat. en tiedä oliko siinä ohjausstoppareita ollenkaan.
autokoulut voisi ihan helposti parantaa pyöriään pujotteluun, viilaisi ohjausstoppareita vähän.
Terve,
Ajoin eilen ensimmäiseti metrit mp:llä elämässäni autokoulun pyörällä. Harjoiteltiin näitä käsittelykokeen harjoituksia se reilu pari tuntia, mutta jokin tuossa hallintalaitteiden yhteiskäytössä hidasajossa ei vielä itselleni auennut.
Olen yrittänyt kuumeisesti miettiä mikä siinä nyt sitten oli niin hankalaa ja olen (ehkä) tullut siihen tulokseen, että takajarru ns. jarrutti menoani. Tätä palstaa luettuani useampi on nimenomaan painottanut kaasun ja kytkimen yhteispeliä ja takajarru on ikäänkuin sitten se vähäisin tekijä.
Mahtaakohan tuosta hidasajosta tulla helpompaa ilman, että lepuuttaa jalkaa siinä takajarrun päällä? Vai mikä hitto siihen avuksi? Sen kyllä huomasin, että tuolla katseella on iso merkitys tasapainon kanssa, mutta kun laitteet ovat vieraat niin vielä joutuu keskittymään niihinkin aikalailla.
Ajoin eilen ensimmäiseti metrit mp:llä elämässäni autokoulun pyörällä. Harjoiteltiin näitä käsittelykokeen harjoituksia se reilu pari tuntia, mutta jokin tuossa hallintalaitteiden yhteiskäytössä hidasajossa ei vielä itselleni auennut.
Olen yrittänyt kuumeisesti miettiä mikä siinä nyt sitten oli niin hankalaa ja olen (ehkä
) tullut siihen tulokseen, että takajarru ns. jarrutti menoani. Tätä palstaa luettuani useampi on nimenomaan painottanut kaasun ja kytkimen yhteispeliä ja takajarru on ikäänkuin sitten se vähäisin tekijä.Mahtaakohan tuosta hidasajosta tulla helpompaa ilman, että lepuuttaa jalkaa siinä takajarrun päällä? Vai mikä hitto siihen avuksi? Sen kyllä huomasin, että tuolla katseella on iso merkitys tasapainon kanssa, mutta kun laitteet ovat vieraat niin vielä joutuu keskittymään niihinkin aikalailla.
Takajarrulla laahaaminen on sinällään erinmainen "patentti"
monissa ajotilanteissa ja olosuhteissa. Ei kinata siitä sinällään.
Aivan toinen juttu on sitten se, mitä meillä on "itse asiassa"
käsillä ja millä eväillä....
Kaikki on uutta ja outoa..... kokemusta ja tuntumaa puuttuu....
onko meillä "rastista selviämiseen" liian monta palikkaa pöydällä???
Tuon ko pujottelurastin voi tosiaan selvittää lähtökohtaisesti
"heittämällä", tai vaihtoehtoisesti aika puhtaalla "hidasajolla".
Voisi olla hyvä juttu valita joku suoritustapa ja keskittyä siihen.
Muita liikkumistapoja/hallintakeinoja pitää toki harjoitella PALJON,
mutta kun meillä on "ongelma käsillä"..... keskitytään SEN ratkaisuun
eikä koiteta nielaista koko elefanttia kerrallaan.
Kaikki sitä yrittäneet ja yrittävät tukehtuvat siihen. Ei maha mitn.
Itse sijoittaisin paukut tuohon hyvinkin maltilliseen läpimenoon
pienellä tasakaasulla ja kytkimen käyttöllä.
Runtua ei tarvita paljoa yli tyhjäkäynnin, toki pyörästä riippuen.
Monella pelillä esim. joku 3-4 tuhatta alkaa jo herättää hilpeyttä
ympäristössä
.
Muutoin ehkä mennään koko hommassa "suoraan juoksemiseen" ja
kävelyn opettelu jää..... myöhemmin hyvin kouriintuntuvin seurauksin....
helposti väliin.
Siirrytään jokapäisen normiliikkumisen suhteen siihen "Tarzan puuhun" osioon.
Tuolla näkee hyvinkin "kokeneita" motoristeja, jotka ovat jatkuvasti pulassa ja
paska housussa erinäköisissä "venkslauksissa" ahtaissa paikossa ja kaltevilla pinnoilla.....
kylillä-kaupungeissa-pihoilla jne. jne.
Jää moni paikka käymättä ja katsomatta kun "kainaloläikkien tsunamimainen leviäminen"
iskee pääväyliltä kääntymisen jälkeen.... ja mopo parkataan mieluusti marketin parkkikselle.
Nythän ei tosiaan puhuta mistään enskahommista
.
.....Hidasajoa tasaisella ja vaihtelevasti kallistuvilla pinnoilla.... ahtaissa paikoissa jne.
Tuota on erinomaista harjoitella alkuun vaikka ihan isolla tasaisella paikalla.
Vaihtelevilla hidasnopeuksilla.... suoraan-väärään-hiljentäen-nopeuttaen jne.
Eli opetellaan myös "tasapainoilemaan" sen pelin kanssa yhdessä hallintalaitteiden käytön kanssa.
Ei takajarrun laahaamista pidä kokonaan unohtaa.... ei siitä ole kyse.
Sille on erinomaiset paikkansa ja aikansa, joita ei muut konstit joka kohdalla korvaa.
Yllättävän moni "normiajotilanne" kuitenkin hoituu ihan yhtä hyvin kaasun/kytkimen käytöllä....
ja vielä useampi höystettynä lisäksi etujarrulla...... jonka käytön harjoitteluun keskitytään
hävettävän vähän.
Homman pelittäminen vaatii asian saamista "selkäytimeen".... ja tähän auttaa vaan
aktiivinen käyttö/harjoittelu eri tilanteissa.
Ei tarvita mitään dramatiikkaa tai dramaattisia tilanteita.
Jatkuvasti vaan pienin elein eri yhteyksissä ja paikoissa.
Liian voimakas etujarrun käyttö esim. on monen pelko ja huonostihan siinä usein käy......
kuten myös väistämättä siinä vaiheessa kun pukkaa vakavaa ohjelmaa.....
eikä etujarrun käytössä ole juuri mitään tuntumaa/selkäydintoimintaa.
Se selkäydintoiminta kehittyy ihan hyvin, vaikka aloittelee ihan yhden sormen käyttämisellä
erilaisissa tilanteissa. Tällöin jää vielä "tukeva ote" kaasun tarkkaan hallintaan.....
ja esim. kaikki mäkiin pysähtymisiin liittyvät..... "ripaskat" ..... jää ihan marginaaliin.
Kahden sormen jarrutuksella selvittää (mikäli pelissä on edes jonkinlaiset jarrut) useimmat
tiekemmatkin tilanteet, erityisesti absittomalla pelillä, ilman muutoin melkein väistämätöntä
etusen alta jarruttamista.
HARJOITTELU - TUNTUMA!!!!!
Opastus ja tekniikka ovat tärkeitä..... noita kahta ym. asiaa saa vaan ym. järjestyksessä.....
ja ilman niitä homma on enemmän ja vähemmän tuurilla seilaamista.....
pääasiassa enemmän
.....Että jos alkuun keskittyisit pelehtimään pyörän kanssa ihan kaasun/kytkimen ja
hidasajon/kallistelun kautta.... kuten tuolla joku muukin ehdotti, niin ei olisi liikaa palikoita pöydällä näin alkuun.
ABS:t auttaa monessa paniikkitilanteessa kokeneempaakin, mutta moneen ikävään
tilanteeseen ajattaa itsensä etujarrun käyttötuntuman ja kokemuksen puutteella
jo ennen kuin järjestelmä edes" puuttuu peliin".
monissa ajotilanteissa ja olosuhteissa. Ei kinata siitä sinällään.
Aivan toinen juttu on sitten se, mitä meillä on "itse asiassa"
käsillä ja millä eväillä....
Kaikki on uutta ja outoa..... kokemusta ja tuntumaa puuttuu....
onko meillä "rastista selviämiseen" liian monta palikkaa pöydällä???
Tuon ko pujottelurastin voi tosiaan selvittää lähtökohtaisesti
"heittämällä", tai vaihtoehtoisesti aika puhtaalla "hidasajolla".
Voisi olla hyvä juttu valita joku suoritustapa ja keskittyä siihen.
Muita liikkumistapoja/hallintakeinoja pitää toki harjoitella PALJON,
mutta kun meillä on "ongelma käsillä"..... keskitytään SEN ratkaisuun
eikä koiteta nielaista koko elefanttia kerrallaan.
Kaikki sitä yrittäneet ja yrittävät tukehtuvat siihen. Ei maha mitn.
Itse sijoittaisin paukut tuohon hyvinkin maltilliseen läpimenoon
pienellä tasakaasulla ja kytkimen käyttöllä.
Runtua ei tarvita paljoa yli tyhjäkäynnin, toki pyörästä riippuen.
Monella pelillä esim. joku 3-4 tuhatta alkaa jo herättää hilpeyttä
ympäristössä
.Muutoin ehkä mennään koko hommassa "suoraan juoksemiseen" ja
kävelyn opettelu jää..... myöhemmin hyvin kouriintuntuvin seurauksin....
helposti väliin.
Siirrytään jokapäisen normiliikkumisen suhteen siihen "Tarzan puuhun" osioon
.Tuolla näkee hyvinkin "kokeneita" motoristeja, jotka ovat jatkuvasti pulassa ja
paska housussa erinäköisissä "venkslauksissa" ahtaissa paikossa ja kaltevilla pinnoilla.....
kylillä-kaupungeissa-pihoilla jne. jne.
Jää moni paikka käymättä ja katsomatta kun "kainaloläikkien tsunamimainen leviäminen"
iskee pääväyliltä kääntymisen jälkeen.... ja mopo parkataan mieluusti marketin parkkikselle
.Nythän ei tosiaan puhuta mistään enskahommista
......Hidasajoa tasaisella ja vaihtelevasti kallistuvilla pinnoilla.... ahtaissa paikoissa jne.
Tuota on erinomaista harjoitella alkuun vaikka ihan isolla tasaisella paikalla.
Vaihtelevilla hidasnopeuksilla.... suoraan-väärään-hiljentäen-nopeuttaen jne.
Eli opetellaan myös "tasapainoilemaan" sen pelin kanssa yhdessä hallintalaitteiden käytön kanssa.
Ei takajarrun laahaamista pidä kokonaan unohtaa.... ei siitä ole kyse.
Sille on erinomaiset paikkansa ja aikansa, joita ei muut konstit joka kohdalla korvaa.
Yllättävän moni "normiajotilanne" kuitenkin hoituu ihan yhtä hyvin kaasun/kytkimen käytöllä....
ja vielä useampi höystettynä lisäksi etujarrulla...... jonka käytön harjoitteluun keskitytään
hävettävän vähän.
Homman pelittäminen vaatii asian saamista "selkäytimeen".... ja tähän auttaa vaan
aktiivinen käyttö/harjoittelu eri tilanteissa.
Ei tarvita mitään dramatiikkaa tai dramaattisia tilanteita.
Jatkuvasti vaan pienin elein eri yhteyksissä ja paikoissa.
Liian voimakas etujarrun käyttö esim. on monen pelko ja huonostihan siinä usein käy......
kuten myös väistämättä siinä vaiheessa kun pukkaa vakavaa ohjelmaa.....
eikä etujarrun käytössä ole juuri mitään tuntumaa/selkäydintoimintaa.
Se selkäydintoiminta kehittyy ihan hyvin, vaikka aloittelee ihan yhden sormen käyttämisellä
erilaisissa tilanteissa. Tällöin jää vielä "tukeva ote" kaasun tarkkaan hallintaan.....
ja esim. kaikki mäkiin pysähtymisiin liittyvät.....
"ripaskat" ..... jää ihan marginaaliin.Kahden sormen jarrutuksella selvittää (mikäli pelissä on edes jonkinlaiset jarrut) useimmat
tiekemmatkin tilanteet, erityisesti absittomalla pelillä, ilman muutoin melkein väistämätöntä
etusen alta jarruttamista.
HARJOITTELU - TUNTUMA!!!!!
Opastus ja tekniikka ovat tärkeitä..... noita kahta ym. asiaa saa vaan ym. järjestyksessä.....
ja ilman niitä homma on enemmän ja vähemmän tuurilla seilaamista.....
pääasiassa enemmän
.....Että jos alkuun keskittyisit pelehtimään pyörän kanssa ihan kaasun/kytkimen ja
hidasajon/kallistelun kautta.... kuten tuolla joku muukin ehdotti, niin ei olisi liikaa palikoita pöydällä näin alkuun.
ABS:t auttaa monessa paniikkitilanteessa kokeneempaakin, mutta moneen ikävään
tilanteeseen ajattaa itsensä etujarrun käyttötuntuman ja kokemuksen puutteella
jo ennen kuin järjestelmä edes" puuttuu peliin".
Itse kuulun siihen lahjakorttiluokkaan eli en ole pyörällä käsittelykoetta ajanut edes. Sen verran olen sitä kuitenkin treenannut että uskoisin vaimon pyörällä selviäväni heti kokeesta. Omalla pitäisi varmaan vielä vähän treenata.
Mulla on omassa ohjausiskari jälkiasennustyönä, vaimon pyörässä ei ole. Tuo ohjausiskari vie tehokkaasti tuntuman missä mennään kun tankoa käännetään ääriasentoihin. Se ei tökkää yhtä äkkiä vaan sillai kumimaisesesti. Sitä luulee että vielä on jäljellä varaa kääntää, mutta se menikin jo pohjaan ja siitä tahtoo aina tulla hankaluuksia. Tuota vielä korostaa jos iskaria on ruuvattu tiukemmalle. Yleensä se on mulla aika löysällä, mutta matka-ajossa etenkin suuremmilla nopeuksilla ja kovemmalla tuulella siitä on selvää hyötyä kun vääntää tiukemmalle. Eli jos pyörässä on ohjausiskari, ruuvaa se täysin löysälle tai jos on oma pyörä ja tuntuu kokeessa ahdisavan, ota kokonaan irti siksi aikaa.
Vaimon pyörässä tuntuma on jotenkin paljon välittömämpi eikä siinä oikeastaan edes haittaa kun kääntää tappiin asti. Sen tuntee että nyt loppui vara ja siitä on helppo kaasua lisäämällä nostaa pyörää pystyyn. Vaimon pyörässä taitaa muutenkin olla pienempi kääntösäde, se kääntyy kotipihalla talon ja tallin välissä helposti, mutta oman kanssa joutuu keskittymään huomattavasti enemmän eikä se tahdo ahtaimmassa kohdassa aina edes onnistua.
Jarrutus kai onnistuu kohtuu tehokkaasti kun takapyörä käy joskus ilmassa aavistuksen verran eikä se tunnu edes pahalta. Lähinnä sen huomaa kun löysää etujarrun että takarengas ei tulekkaan samassa linjassa vaan putoaa jommalle kummalle sivulle aavistuksen. Tiedä sitten onko jarrutusasennossa virheitä kun rengas nousee. Ei se helpolla nouse ja vaatii aika tavalla maksimin mitä uskalla kahvaa puristaa.
Mulla on omassa ohjausiskari jälkiasennustyönä, vaimon pyörässä ei ole. Tuo ohjausiskari vie tehokkaasti tuntuman missä mennään kun tankoa käännetään ääriasentoihin. Se ei tökkää yhtä äkkiä vaan sillai kumimaisesesti. Sitä luulee että vielä on jäljellä varaa kääntää, mutta se menikin jo pohjaan ja siitä tahtoo aina tulla hankaluuksia. Tuota vielä korostaa jos iskaria on ruuvattu tiukemmalle. Yleensä se on mulla aika löysällä, mutta matka-ajossa etenkin suuremmilla nopeuksilla ja kovemmalla tuulella siitä on selvää hyötyä kun vääntää tiukemmalle. Eli jos pyörässä on ohjausiskari, ruuvaa se täysin löysälle tai jos on oma pyörä ja tuntuu kokeessa ahdisavan, ota kokonaan irti siksi aikaa.
Vaimon pyörässä tuntuma on jotenkin paljon välittömämpi eikä siinä oikeastaan edes haittaa kun kääntää tappiin asti. Sen tuntee että nyt loppui vara ja siitä on helppo kaasua lisäämällä nostaa pyörää pystyyn. Vaimon pyörässä taitaa muutenkin olla pienempi kääntösäde, se kääntyy kotipihalla talon ja tallin välissä helposti, mutta oman kanssa joutuu keskittymään huomattavasti enemmän eikä se tahdo ahtaimmassa kohdassa aina edes onnistua.
Jarrutus kai onnistuu kohtuu tehokkaasti kun takapyörä käy joskus ilmassa aavistuksen verran eikä se tunnu edes pahalta. Lähinnä sen huomaa kun löysää etujarrun että takarengas ei tulekkaan samassa linjassa vaan putoaa jommalle kummalle sivulle aavistuksen. Tiedä sitten onko jarrutusasennossa virheitä kun rengas nousee. Ei se helpolla nouse ja vaatii aika tavalla maksimin mitä uskalla kahvaa puristaa.