Kyllä 50-vuotias nainen oppii ajamaan
.
Itse olen pari vuotta nuorempi, ja opin minäkin..viimekesänä.
Minä olin ekan kerran kunnon pyörän kyydissä viimekesän alkupuolella. En ollut aikaisemmin ollut moottoripyörän kyydissä kuin 30 km matkan 20 vuotta sitten.
No , homma vei mukaansa kympillä , ja oman pyörän hankinta esissä heinäkuun lopussa.
Oma ensipyöräni on Yamahan XJ600 diversion, ja voi sanoa , että alottelijalle todellla sopiva pyörä. Helppo ajaa, juuri sopivan kokoinen noin 170 cm pitkälle.
Naiselle sopiva pyörä kaikin puolin. Oma kaasukäsi on kyllä vähän vallaton, ja minun onni ettei pyörä ole mikään tykki
.
Minulla oli lahja A-kortti, ja heinäkuun lopulla autokouluissa ei ollut mitään käsittelykursseja. Vaihtoehdot olivat vähissä, eli itsenäinen harjoittelu oli ainoa mahdollisuus. Ekan kerran mulla oli onneksi opastaja , pyörä nimittäin kaatui jo ennen kuin se oli käynnissä, ja senttiäkään en ollut ajanut.
.
Onneksi oli pyörän nostaja paikalla, itselle se olisi ollut tekemätön paikka.
No opin heti, että 200 kilon mötikkää ei kannata heilutella jalkojen välissä, painopiste menee vinksalleen ja suunta makuuasentoon voi alkaa.
Ekan kaadon jälkeen, mopo käyntiin, ja ei kun menoks.
Eka tunti meni melkein 1-vaihteella jurnuttaessa, kunnes uskalsin vaihtaa 2-sellle. No, pienen lenkin sain ko. päivänä ajettua .
Homma jatkui harjoittelulla viikon ajan, joka päivä..Lähdin vaan ajamaan, tosin sellaiselle tielle missä ei hirveästi ollut muita.
Kytkinkäsi oli hajota, kun harjoittelin pysähtymisiä, lähtöjä ja taas pysähtymistä. Siitä se sitten lähti, onneksi en kaatanut pyörää näillä harjoittelureissuilla, koska en ole varma olisinko saanut sitä itse pystyyn. Olen katsellut netistä pyörän nostotekniikkaa, ja nyt ainakin teoriassa tiedän miten naisen kannattaa punnertaa pyörää pystyyn, jos se kaatuaa.
Kaksi kuukautta ehdin viimekesänä ajaa, kilometreissä noin 5000 km..ja nyt on hirveä himo päästä taas ajamaan. Saa nähdä miten alku taasen sujuu, mutta eiköhän viimekesästä jotain ole jäänyt muistiin
.
Eli tsemppiä Sinulle , kyllä Sinä opit, ja harrastus on todella hieno.
.
Ajaessa , se vapauden tunne, se fiilis on suurenmoinen.
Se vaan pitää muistaa, että pitää yrittää ennakoida autoilijoiden liikkeitä, kun moottoripyöräilijä on vähän näkymätön liikenteessä..
