Silloin kun on kyse törkeästä liikenteen vaarantamisesta tuomioon ei riitä pelkkä abstrakti liikenneturvallisuuden vaarantaminen, vaan törkeään tekomuotoon tarvitaan konkreettinen vaarantaminen. Mitä olen tässä ketjussa tuosta tapahtumasta lukenut katsoisin, että teko ei täytä törkeän tunnusmerkkejä, vaan kyseessä on enintään abstrakti mahdollisuus siitä, että liikenneturvallisuus on vaarantunut. Tällöin teoksi kirjataan enintään liikenneturvallisuuden vaarantaminen, johon riittää tuo abstrakti vaara siitä, että teolla on liikenneturvallisuutta vaarannettu.
Eli kun syyte sitten aikanaan kolahtaa postiluukusta, on se tekonimike voinut jo muuttua törkeästä tavalliseksi liikenneturvallisuuden vaarantamiseksi, kun esitutkinnassa on käynyt ilmi tapahtuman aikana vallinneet olosuhteet ja tilanne kokonaisuudessaan. Esitutkinnassa toki kannattaa kiistää tuo törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja todeta, että ei teolla vaarannettu kenenkään turvallisuutta.
Itse en ainakaan lähtisi oikeudessa törkeästä tuollaisessa tilanteessa syyttämään saatikka tuomitsemaan. Suosittelen lukemaan Matti Tolvasen aiheesta kirjoittamaa kirjallisuutta. Varsinkin tuo vuoden 1999 "tieliikennerikokset" on käräjäoikeuden käytössä varsin paljon.
Järkevää on sitten vastinevaiheessa kirjata, että:
1. toteaa poliisin laatiman rangaistusvaatimuksen olevan teonkuvaukseen sopiva rangaistus kun otetaan huomioon teko kokonaisuudessaan;
2. jos vastoin vastaajan näkemystä katsottaisiin, että teko sellaisenaan ylittää poliisin asiassa antaman rangaistusvaatimuksen, niin kyseessä on enintään liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja huomioon ottaen teko ja siitä annettu rangaistus ja asian käsittelyyn kulunut aika poliisin antama rangaistus katsottaisiin riittäväksi rangaistukseksi kyseisestä teosta.
Suosittelen kuitenkin, että tuo törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen kannattaa kiistää, koska konkreettista vaaraa ei ole aiheutettu. Tämähän on vain minun oma mielipiteeni ja tässä kirjoituksessa esitetyt kommentit ja kaikki siinä esiintyvät virheet ovat minun omiani (tätä loppua kai voisi nimittää disclaimeriksi
)