G
Guest
Guest
Pikavisiittimme on takana, tässä lyhyt kertomus aiheesta.
Perjantai-iltana ajoimme kaverin kanssa mopoinemme (Busa ja Z750S) Finnhansaan. Laivaväki veti liinat kiinni mopoihin.
Ruokaa notkui pöydät täynnä, masu täysinäisenä oli helppo kellahtaa vatsansa viereen nukkumaan, isossa hytissä.
Lauantai oli aurinkoinen hellepäivä merellä, ilman paitaa kannella kirjaa lukien, pelikortteja iskien, saunoen ja syöden. Laivaan ajaessa tuli samaan aikaan pariskunta Gessulla (nimiä ei tiedetty, niin ristimme heidät Pirkoksi ja Pekaksi). P & P sattuikin sitten olemaan myös meidän kanssa samassa pöydässä ruokailujen yhteydessä (Finnlinesin laivoilla sama vakio pöytä koko matkan ajan). Kävi myös ilmi, että P & P on menossa samaan junaan kuin me, sekä myös samaan aikaan Sveitsin Interlakenissa, toki reittimme kulki eri kautta.
Sunnuntai aamulla Travemundestä ajeltiin kohti pohjoista. Lubeck, Kiel jne. Rantateitä tutkiskellen, lämpötila nousi yli 30 C.
Mereen ei viitsitty mennä uimaan, joten Scharbeutzissa olevaan kylpylään vei matka. Puhtoisina keulat kohti etelämpää, autobaanalla piti koettaa myös kääntää tuppea sen verran että Busastakin loppui nopeusmittarin asteikko kesken. Bags-Connectionin Cargo-Bag ei aiheuttanut epävakautta, ei vaikka sen päällä olikin firman Tent-Bag myös. Marushinin leukaosa vain kiinni tankkilaukkuun ja siima kireelle. Maisemat muuten vaihtuu melko ripeästi noissa vauhdeissa, sekä bensaa kuluu. Tankatessa havaitaan että Busaan mahtui täsmälleen sama määrä bensaa kuin Zetaan, joten kulutus oli sama.
Hildesheimiin (Hannoverin vieressä) olimme menossa, juna-asemaa kohti. Asema löytyi Beckerin avulla helposti, mutta koska lastaukseen oli aikaa, niin läheiseen pubiin katsomaan F1-kisaa. Junaan lastaus oli mielenkiintoista, max korkeus oli 1,56m, joten piti varoa päätään, ettei hakkaa vaunun kattoon. Henkilökunta kiinnitti nopsasti mopot vaunuun, kamat mukaan ja kohti junalaituria. Juna tuli Hampurista (osa väki tullut sieltä kyytiin), joten meidän "hytissä" nukkui jo joku Helmut, ja tietty ovet lukossa. Ovea hakaten Helmut hereille ja hyttiin. Hytti oli pieni ahdas koppi, jossa toisella puolella kaks kerrossänkyä, toisella puolella kolme. Ahdasta oli kamojen kanssa, mutta väsyneenä sitä nukkuu huonommissakin oloissa. Aamulla hyttiin tuotiin croissantteja, sämpylää ja pahaa kahvia.
Maanantai aamulla olimme siis Lörrachissa Saksassa, lähellä Sveitsin rajaa ja Baselia. Tullimuodollisuudet olivat minimaaliset, lähinnä pieni hidastus vain rajalla, ei pysäytystä. Ilma oli aamuvarhaisella kolean puoleinen, joten paremmalle aamukahville pysähdyttiin kohta Sveitsin puolella, sekä lisättiin vaatetusta. Vignetteä emme ostaneet, vaan Beckeristä vain asetus vältä "maksullisia" ja "moottoriteitä". Tämä olikin itse asiassa hieno valinta. Berniä kohti navigoin koska siellä oli Polo-Motorrad, joka myy mm. sitä parasta ketjurasvaa. Upeita pikkuteitä pitkin ajeltiin mutkitellen ja hyvästä tien pinnasta nauttien, kunnes gepsi johdatti niin pienelle tielle että piti pysähtyä tarkistamaan, mitä tehdään. No, seikkailumielellä päätettiin noudattaa gepsin ehdotusta. Meikäläiset pyörätietkin ovat leveämpiä, kuin se tie. Nousimme mutkitellen puiden katveessa kaunista rinnettä, ajoimme mm. maatilan pihan läpi, missä isäntä pesi paskaisia kumisaappaitaan pihassa. Lauma lehmiä katkaisi hetkeksi matkanteon, niitähän piti pysähtyä kuvaamaan.
Sama upea tie jatkui sitten alaspäin, kunnes tulimme Solothurniin. Siitä jatkoimme peltomaisemista ja mutkista nautiskellen Bernin Polon pihaan. Futisturisteja näkyi katukuvassa. Hankintojen jälkeen edelleen toinen toistaa hienompia pikkuteitä, kunnes saavuimme Interlakenin mahtaviin vuori ja järvimaisemiin, kirjauduimme Hotel Splendidiin sisään. Hetken mietintö, heitämmekö lenkin vuorille ilman pakaasseja, vai otammeko ohrapirtelön.
Pirtelö vei voiton.
Tiistai aamulla aikaisin auringon paistaessa lähdimme kohti parhaita "Passeja". Thunerseen ja Brienzerseen (Interlakenin molemmin puolin olevat järvet) vesi oli uskomattoman turkoosia siinä paisteessa. Pari kuvaa piti pysähtyä ottamaan, samalla pari sanaa vaihdettiin saksalaisten hd-miesten kanssa.
Meiringenin kautta kohti Sustenpassia, toki jo alhaalla näimme tauluista että ylityspaikka on suljettu, mutta koska ko. pätkä on muutenkin niin loistava, niin tuleepahan ajettua kumpaankin suuntaan. Ylhäällä meinasin ajaa mutustelevan murmelin päälle. Tunnelin suulla olikin sitten huipulla portit kiinni, 6 - 10 metriset lumivallit kertoivat miksi pätkä oli suljettuna.
Lämpötila kuitenkin 16 C vaikka kello oli vasta 11. Alas takaisin Innertkircheniin ja kohti Grimselpassia, sieltä Furkapassilla, sieltä Andermattiin lounaalle.
St Gotthard Passin kautta Airoloon, kohti Novenaa ja Nufenenpassia. Ennen Nufenenpassia iski sade. Sadepuvut päälle ja liukastahan oli serpentiineissä, kieli keskellä suuta ylös ja alas. Sadekin onneksi loppui. Kaveri sai käytännön opetuksen, kun ei uskonut mun neuvoja, vaan laittoi hanskat hihan päälle, jolloin tietty hihoista valui vesi suoraan hanskaan ja kasteli ne. Ei auta, vaikka olikin Rukan Goretex-hanskat. Takaisin Grimselin kautta kohti hotellia. Rukan hanskoja kuivateltiin hotellissa hiustenkuivaimella aluksi ja yöksi kengänkuivaimet niihin sisään, että olisi aamuksi kuivat. Illalla käytiin Pirkon ja Pekan kanssa pizzalla ja oluella, futista samalla katsellen.
Kilometrejä kertyi ööh, oisko ollu joku nelisensataa, Busan kulutus oli pari desiä pienempi kuin Zetan.
Keskiviikko aamu taas kirkas, ennen yhdeksää liikkeelle. Suunta aluksi länsi, pikkuteitä kohti Gstaadia. Glacierin kohdalla joimme kahvit, sekä jouduimme poliisin pysäyttämiksi. Emme nopeuden tai muun vuoksi, vaan siksi, että oli lehmälauma tulossa tietä pitkin. Lehmälauma tulikin ja melkein päin mopoja tulivatkin, kaveri sai hätistellä niitä kauemmaksi.
Kevyt sadekuuro iski, mutta vain hetkeksi. Martignystä lähdimme taas nousemaan ylöspäin, suuntana Chamonix-Mt-Blanc.
Ainoa läheltä piti tilanne tulikin tuolla pätkällä. Oikealla kääntyvän mutkan jälkeen oli p-alue molemmin puolin tietä, sekä suojatie ns. keskellä mutkaa idioottimaisesti. Maalatut viivat saikin aikaan, että multa karkas etunen lyhyeen viivan kestävään luisuun, nosto pystyyn ja ajautuminen väärälle kaistalle, missä onneksi ei juuri silloin ketään. Kaveri näki horjahtamiseni, osasi varautua, mutta meinasi silti itse myös kaatua samaan kohtaan.
Chamonixissa söimme tukevan lounaan ja lähdimme kohti tunnelia. Ennen tunnelia oli tietöiden takia ihan hillittömät jonot, mutta kylmän rauhallisesti ohitimme noin sata autoa ja säästimme pari tuntia aikaa. Taivaalla oli tumman näköisiä pilviä, sataakohan kohta? Italian puolella oli sitten taas kirkasta,
eli kuivina jatkamme kohti Aostaa, sieltä ylöspäin kohti St-Bernardia, emme tunnelin ja uuden tien kautta, vaan sitä vanhaa "museotietä". St-Bernardin huipulla olemme sadepilven sisällä, näkyvyyttä noin kolme metriä, visiiri lähes läpinäkymätön. Alas kohti Martignyä taas, tällä kertaa kohti Interlakenia emme Gstaadin kautta, vaan Les Mossesin ja Saanenin kautta. Tummia pilviä ja sateenkaaria näkyy siellä täällä, mutta me ollaan kuivia. Tietöitä on useassa paikassa, mutta onneksi autot päästävät näihin liikennevaloihin suosiolla keulille. Hieman ennen yhdeksää illalla hotellilla, missä meiltä kysellään että oliko aivan kauheaa. Ööh, miksi olisi ollut? Kuulemma koko iltapäivän oli riehunut sade ja ukkosmyrsky, vaan ei onneksi osunut meidän kohdalle, tulimme perille sateen loputtua.
Kilsoja tuli liki viis sataa, bensaa paloi nyt vaihteeksi Busassa pari desiä enemmän kuin Zetassa.
Loistavat Chicken Tikka Masalat syötiin intialaisessa, kylmän Kingfisher-oluen kera.
Torstai aamulla laukut pakattiin ja kirjauduimme ulos hotellista. Sateen uhka oli melkoinen ja erittäinkin todennäköinen.
Matkaa Müncheniin reilu 500 kilsaa, mutta gepsin mukaan ajoaikaa menee melkoisesti koska emme edelleenkään aja motareita, joten varhain matkaan, että ehdimme illaksi junaan.
Brünigpassin kautta ylöspäin kohti Luzernia, Sarnenia ja Stansia. Kunnes saavuimme Buochsin ja Beckenriedenin liepeille; what the f*ck. Mä olin töpeksinyt. Olin jättänyt gepsiasetuksiin "salli lautat", olimmekin yhtäkkiä Vierwaldstatter Seen ylittävällä lauttasatamalla. Seuraava lautta lähtee puolentoista tunnin päästä. Kerpeles sanoin.
Vaihtoehdot oli vähissä, eikä aikaakaan ollut ihan hirveästi. Suunta takaisin kohti Luzernia kiroillen raskaasti. Ei auttanut muu kuin kiertää koko järvi. Toista tuntia ylimääräistä paloi. Matka joutui koilliseen, hitaanpuoleisesti, mutta varmasti kohti Bregenziä ja Itävaltaa. Sateet roikkui lähes yllämme joko vasemmalla ja/taikka oikealla, muttei koskaan päällämme, joten kuivana oltiin.
Itävallassa emme aikaa tuhlanneet vaan suunta koti bahnia vaan ja nopeesti. Saksan puolella emme oikeastaan muuta kuin vedelleet bahnia, kohti Münchenin juna-asemaa. Asema löytyi juuri sopivasti noin 45 minsaa ennen lastauksen alkua, asemalla oli prätkille oma katettu jonotuspaikka, mikä olikin tarpeen, sillä silloin iski ukkosmyrsky, noin 5 minsaa parkkeerauksemme jälkeen, onneksi. Aseman vieressä oli myös Burger-King, josta saimme purtavaa.
Junaan lastaus sujui sukkelasti jo rutiinilla, junassa oli mukava yllätys, uudempi vaunu kuin aiemmin, mukavat ja tilavat kahden hengen hytit, sekä säilytystilaa kamoilekin. Ravintolavaunukin löytyi. Kylmää Becksiä löytyi.
Varhain (7.15) perjantai aamulla juna saapui Berliiniin. Karmee kaatosade, tietysti. Pakkohan sieltä junasta oli poistua, vaikka vastahakoisesti sen teimmekin. Eikä tietenkään kunnollista katosta sadekamojen pukemiseen sekälaukkujen kiinnittämiseen. Check-in paikalla sen teimme, eikä onneksi kukaan tullut itkemään asiasta (eipä sieltä silloin ollut mitään lähdössäkään, joten)...Perjantain Berliiniin aamuruuhka kaatosateessa ei juuri herättänyt innostusta, eli yritys vain äkkiä päästä Berliinistä ulos pohjoisen suuntaan. Aikaahan meillä oli, koska laiva lähti vasta illalla (tarkemmin aamuyöllä klo 03, mutta lastaus 22 - 23). Tunnin päästä löytyi Esso Snack 'n Shop, minne parkkeerasimme kuivattelemaan.
Eipä se sade loppunut, eikä se Essokaan mikään inspiroinnin lähde ollut, niin ei muuta kuin matkaan taas. Gepsiin taas pois motarilta asetus, se veikin meidät ihan ihmeellisiä lehmuskujia läpi vanhoja itä-saksalaiskylien. Kivoja silti, eikä noihin paikkoihin olisi mitenkään muuten varmastikaan eksynyt. Poliisiautoja ohitteli meitä pillit ulvoen, syykin selvisi kun joku oli suoralla tien pätkällä kiertänyt Honda Civic Type-R:n katolleen puun ympäri. Sade loppui vihdoin ja ilmakin lämpeni koleasta 11 asteesta kohtuulliseen 18 asteeseen. Rostockissa paistoikin sitten jo aurinko ja oli 23 astetta. Ajoimme paikallisen kävelykadun kautta puiston reunaan mopot parkkiin ja kiinalaiseen syömään lounasta. Persoonallisesta parkkeerauksesta paikalliset poliisit eivät olleet onneksi kiinnostuneita.
Vatsat jälleen kerran täysinäisinä kohti Travemundea, vaikka aikaa onkin tunti tolkulla. Jostain tuli idea, että lopetetaan reissu samoin kuin aloitimmekin, eli Scharbeutziin kylpylään taas matka. Siitä ei olekaan satamaan kuin alle 20 kilsaa. Kylpylässä on toistakymmentä erilaista saunaa, vaan ei yhtään sellaista kunnollista, missä esim. löylyä voisi heittää, mutta kyllä ne saunat koti-ikävään auttoi. Paitsi siinä mielessä ettei siellä saanut puhua mitään.
Jälleen puhtoisia poikia (mieleltään ja ruumiiltaan) hyppää mopon päälle ja viimeiset kilsat satamaan. Siellä menee odotellessa hiukan toista tuntia, mut saimmepahan rupatella muiden suomalais-motoristien kanssa.
Ajo laivaan, hyttiin vaatteiden vaihtoon ja seisovaan pöytään syömään.
Yö nukuttiin hyvin ja pitkään, herättiin vasta about 11.30, jolloin pääsikin suoraan lounaspöytään.
Lauantai aurinkoinen päivä taas, korttia läiskien, syöden ja välillä Paulaner-olutta siemaillen.
Sunnuntai aamulla tihkusateessa ulos laivasta, viimeiset kiihdytykset läpi hiljaisen Helsingin, kotiin.
Lyhyt yhteenveto vielä...
Matkavarusteet Cargo-Bag, saman firman tankkilaukku ja gepsilaukku toimi juuri niin kuin pitikin. Cargon etukiinnityshihnat kiinnitin takajalkatappeihin, takahihnat kauhukahvaan, takakatteet suojasin "suojakumilla", kiinnityksen viimeistelin tavaraverkolla. Pelkkä verkko olisi riittänyt. Sadesuojat oli tankkilaukussa ok, Cargossa ei meinannut riittää, koska Tent-Bag oli extraa. Varmuuden vuoksi oli vaatteet pakattu muovipusseihin (niihin joista puristetaan ilmat pois, menee pieneen tilaan). Gepsilaukun kiinnitin lopuksi Baehrin tellinkiin (etuputkeen), koska tankkilaukun etureunassa ollen tuli aavistuksen liian lähelle silmiä.
Kaverin Louisin halpis Moto-Detail sarjakin tyydyttävästi.
Gepsi oli hyvä apuväline, joka muuta väittää on hieman tyhmä. *hymiö
*
Karttaakin käytettiin, kokonaisuuksien hahmottamiseen.
Kilsoja tuli yhteensä n. 2.500km. Aikaa meni perjantai-illasta seuraavan viikon sunnuntai-aamuun, eli yksi lomaviikko.
Bensaa vei mopot liki saman verran, ajo-olosuhteista riippuen Busa hieman vähemmän, tai vice versa. Alle 5 l/100km koko matkan ajalta. Aina kun tankit vedettiin täyteen, niin bensaa mahtui muutaman desin tarkkudella sama määrä molempiin.
Bensa maksoi Saksassa yli 1,50 eli liki saman kuin meillä, Sveitsissä noin 1,20 €
Laivoihin paloi 1.200 €, juniin 450 €, hotelliin 400 €, per 2 hlöä, eli totaali n. 1.025 € /hlö.
Plus tietty ruoat, juomat, bensat, tupakat, tunnelipiletit, ostokset...
Busa oli matkapelinä aivan loistava, niin serpentiini-mutkiin, pikkuteille, isoille ja suorille teille, jyrkkiin nousuihin jne.
Pitkät laskut kävi ranteiden päälle enemmän kuin mikään muu.
Lähes vastaavan reissun olen tehnyt myös Trumpan Sprintillä ja Yammun FJR:lläkin. Jos pitäis valita, millä lähtisin noista ensi kerran, niin kyllä Busalla. Ainoat todelliset vit*t*ksen hetket oli ne kerrat ku piti ketjuja rasvailla.
Fjärrällä sitä ei tarvinnut tehdä, Trumpalla se oli helppoa (keskituelle, mopo käyntiin, ykkönen silmään ja kytkimellä takapyörä liikkuen sprayaten). Busassa ei oo keskitukea, eikä pienen ja siron pakoputken muoto ja kokokaan oikein helpota, yksinkertaisesti rasvaamaan mahtuu kovastikin kyykkyen ja polvistuen noin 10cm pätkän kerrallaan. Liikutttele raskasta mopoa ja konttaa siinä sitten.
Perjantai-iltana ajoimme kaverin kanssa mopoinemme (Busa ja Z750S) Finnhansaan. Laivaväki veti liinat kiinni mopoihin.
Ruokaa notkui pöydät täynnä, masu täysinäisenä oli helppo kellahtaa vatsansa viereen nukkumaan, isossa hytissä.
Lauantai oli aurinkoinen hellepäivä merellä, ilman paitaa kannella kirjaa lukien, pelikortteja iskien, saunoen ja syöden. Laivaan ajaessa tuli samaan aikaan pariskunta Gessulla (nimiä ei tiedetty, niin ristimme heidät Pirkoksi ja Pekaksi). P & P sattuikin sitten olemaan myös meidän kanssa samassa pöydässä ruokailujen yhteydessä (Finnlinesin laivoilla sama vakio pöytä koko matkan ajan). Kävi myös ilmi, että P & P on menossa samaan junaan kuin me, sekä myös samaan aikaan Sveitsin Interlakenissa, toki reittimme kulki eri kautta.
Sunnuntai aamulla Travemundestä ajeltiin kohti pohjoista. Lubeck, Kiel jne. Rantateitä tutkiskellen, lämpötila nousi yli 30 C.
Mereen ei viitsitty mennä uimaan, joten Scharbeutzissa olevaan kylpylään vei matka. Puhtoisina keulat kohti etelämpää, autobaanalla piti koettaa myös kääntää tuppea sen verran että Busastakin loppui nopeusmittarin asteikko kesken. Bags-Connectionin Cargo-Bag ei aiheuttanut epävakautta, ei vaikka sen päällä olikin firman Tent-Bag myös. Marushinin leukaosa vain kiinni tankkilaukkuun ja siima kireelle. Maisemat muuten vaihtuu melko ripeästi noissa vauhdeissa, sekä bensaa kuluu. Tankatessa havaitaan että Busaan mahtui täsmälleen sama määrä bensaa kuin Zetaan, joten kulutus oli sama.
Hildesheimiin (Hannoverin vieressä) olimme menossa, juna-asemaa kohti. Asema löytyi Beckerin avulla helposti, mutta koska lastaukseen oli aikaa, niin läheiseen pubiin katsomaan F1-kisaa. Junaan lastaus oli mielenkiintoista, max korkeus oli 1,56m, joten piti varoa päätään, ettei hakkaa vaunun kattoon. Henkilökunta kiinnitti nopsasti mopot vaunuun, kamat mukaan ja kohti junalaituria. Juna tuli Hampurista (osa väki tullut sieltä kyytiin), joten meidän "hytissä" nukkui jo joku Helmut, ja tietty ovet lukossa. Ovea hakaten Helmut hereille ja hyttiin. Hytti oli pieni ahdas koppi, jossa toisella puolella kaks kerrossänkyä, toisella puolella kolme. Ahdasta oli kamojen kanssa, mutta väsyneenä sitä nukkuu huonommissakin oloissa. Aamulla hyttiin tuotiin croissantteja, sämpylää ja pahaa kahvia.
Maanantai aamulla olimme siis Lörrachissa Saksassa, lähellä Sveitsin rajaa ja Baselia. Tullimuodollisuudet olivat minimaaliset, lähinnä pieni hidastus vain rajalla, ei pysäytystä. Ilma oli aamuvarhaisella kolean puoleinen, joten paremmalle aamukahville pysähdyttiin kohta Sveitsin puolella, sekä lisättiin vaatetusta. Vignetteä emme ostaneet, vaan Beckeristä vain asetus vältä "maksullisia" ja "moottoriteitä". Tämä olikin itse asiassa hieno valinta. Berniä kohti navigoin koska siellä oli Polo-Motorrad, joka myy mm. sitä parasta ketjurasvaa. Upeita pikkuteitä pitkin ajeltiin mutkitellen ja hyvästä tien pinnasta nauttien, kunnes gepsi johdatti niin pienelle tielle että piti pysähtyä tarkistamaan, mitä tehdään. No, seikkailumielellä päätettiin noudattaa gepsin ehdotusta. Meikäläiset pyörätietkin ovat leveämpiä, kuin se tie. Nousimme mutkitellen puiden katveessa kaunista rinnettä, ajoimme mm. maatilan pihan läpi, missä isäntä pesi paskaisia kumisaappaitaan pihassa. Lauma lehmiä katkaisi hetkeksi matkanteon, niitähän piti pysähtyä kuvaamaan.
Sama upea tie jatkui sitten alaspäin, kunnes tulimme Solothurniin. Siitä jatkoimme peltomaisemista ja mutkista nautiskellen Bernin Polon pihaan. Futisturisteja näkyi katukuvassa. Hankintojen jälkeen edelleen toinen toistaa hienompia pikkuteitä, kunnes saavuimme Interlakenin mahtaviin vuori ja järvimaisemiin, kirjauduimme Hotel Splendidiin sisään. Hetken mietintö, heitämmekö lenkin vuorille ilman pakaasseja, vai otammeko ohrapirtelön.
Pirtelö vei voiton.
Tiistai aamulla aikaisin auringon paistaessa lähdimme kohti parhaita "Passeja". Thunerseen ja Brienzerseen (Interlakenin molemmin puolin olevat järvet) vesi oli uskomattoman turkoosia siinä paisteessa. Pari kuvaa piti pysähtyä ottamaan, samalla pari sanaa vaihdettiin saksalaisten hd-miesten kanssa.
Meiringenin kautta kohti Sustenpassia, toki jo alhaalla näimme tauluista että ylityspaikka on suljettu, mutta koska ko. pätkä on muutenkin niin loistava, niin tuleepahan ajettua kumpaankin suuntaan. Ylhäällä meinasin ajaa mutustelevan murmelin päälle. Tunnelin suulla olikin sitten huipulla portit kiinni, 6 - 10 metriset lumivallit kertoivat miksi pätkä oli suljettuna.
Lämpötila kuitenkin 16 C vaikka kello oli vasta 11. Alas takaisin Innertkircheniin ja kohti Grimselpassia, sieltä Furkapassilla, sieltä Andermattiin lounaalle.
St Gotthard Passin kautta Airoloon, kohti Novenaa ja Nufenenpassia. Ennen Nufenenpassia iski sade. Sadepuvut päälle ja liukastahan oli serpentiineissä, kieli keskellä suuta ylös ja alas. Sadekin onneksi loppui. Kaveri sai käytännön opetuksen, kun ei uskonut mun neuvoja, vaan laittoi hanskat hihan päälle, jolloin tietty hihoista valui vesi suoraan hanskaan ja kasteli ne. Ei auta, vaikka olikin Rukan Goretex-hanskat. Takaisin Grimselin kautta kohti hotellia. Rukan hanskoja kuivateltiin hotellissa hiustenkuivaimella aluksi ja yöksi kengänkuivaimet niihin sisään, että olisi aamuksi kuivat. Illalla käytiin Pirkon ja Pekan kanssa pizzalla ja oluella, futista samalla katsellen.
Kilometrejä kertyi ööh, oisko ollu joku nelisensataa, Busan kulutus oli pari desiä pienempi kuin Zetan.
Keskiviikko aamu taas kirkas, ennen yhdeksää liikkeelle. Suunta aluksi länsi, pikkuteitä kohti Gstaadia. Glacierin kohdalla joimme kahvit, sekä jouduimme poliisin pysäyttämiksi. Emme nopeuden tai muun vuoksi, vaan siksi, että oli lehmälauma tulossa tietä pitkin. Lehmälauma tulikin ja melkein päin mopoja tulivatkin, kaveri sai hätistellä niitä kauemmaksi.
Kevyt sadekuuro iski, mutta vain hetkeksi. Martignystä lähdimme taas nousemaan ylöspäin, suuntana Chamonix-Mt-Blanc.
Ainoa läheltä piti tilanne tulikin tuolla pätkällä. Oikealla kääntyvän mutkan jälkeen oli p-alue molemmin puolin tietä, sekä suojatie ns. keskellä mutkaa idioottimaisesti. Maalatut viivat saikin aikaan, että multa karkas etunen lyhyeen viivan kestävään luisuun, nosto pystyyn ja ajautuminen väärälle kaistalle, missä onneksi ei juuri silloin ketään. Kaveri näki horjahtamiseni, osasi varautua, mutta meinasi silti itse myös kaatua samaan kohtaan.
Chamonixissa söimme tukevan lounaan ja lähdimme kohti tunnelia. Ennen tunnelia oli tietöiden takia ihan hillittömät jonot, mutta kylmän rauhallisesti ohitimme noin sata autoa ja säästimme pari tuntia aikaa. Taivaalla oli tumman näköisiä pilviä, sataakohan kohta? Italian puolella oli sitten taas kirkasta,
eli kuivina jatkamme kohti Aostaa, sieltä ylöspäin kohti St-Bernardia, emme tunnelin ja uuden tien kautta, vaan sitä vanhaa "museotietä". St-Bernardin huipulla olemme sadepilven sisällä, näkyvyyttä noin kolme metriä, visiiri lähes läpinäkymätön. Alas kohti Martignyä taas, tällä kertaa kohti Interlakenia emme Gstaadin kautta, vaan Les Mossesin ja Saanenin kautta. Tummia pilviä ja sateenkaaria näkyy siellä täällä, mutta me ollaan kuivia. Tietöitä on useassa paikassa, mutta onneksi autot päästävät näihin liikennevaloihin suosiolla keulille. Hieman ennen yhdeksää illalla hotellilla, missä meiltä kysellään että oliko aivan kauheaa. Ööh, miksi olisi ollut? Kuulemma koko iltapäivän oli riehunut sade ja ukkosmyrsky, vaan ei onneksi osunut meidän kohdalle, tulimme perille sateen loputtua.
Kilsoja tuli liki viis sataa, bensaa paloi nyt vaihteeksi Busassa pari desiä enemmän kuin Zetassa.
Loistavat Chicken Tikka Masalat syötiin intialaisessa, kylmän Kingfisher-oluen kera.
Torstai aamulla laukut pakattiin ja kirjauduimme ulos hotellista. Sateen uhka oli melkoinen ja erittäinkin todennäköinen.
Matkaa Müncheniin reilu 500 kilsaa, mutta gepsin mukaan ajoaikaa menee melkoisesti koska emme edelleenkään aja motareita, joten varhain matkaan, että ehdimme illaksi junaan.
Brünigpassin kautta ylöspäin kohti Luzernia, Sarnenia ja Stansia. Kunnes saavuimme Buochsin ja Beckenriedenin liepeille; what the f*ck. Mä olin töpeksinyt. Olin jättänyt gepsiasetuksiin "salli lautat", olimmekin yhtäkkiä Vierwaldstatter Seen ylittävällä lauttasatamalla. Seuraava lautta lähtee puolentoista tunnin päästä. Kerpeles sanoin.
Vaihtoehdot oli vähissä, eikä aikaakaan ollut ihan hirveästi. Suunta takaisin kohti Luzernia kiroillen raskaasti. Ei auttanut muu kuin kiertää koko järvi. Toista tuntia ylimääräistä paloi. Matka joutui koilliseen, hitaanpuoleisesti, mutta varmasti kohti Bregenziä ja Itävaltaa. Sateet roikkui lähes yllämme joko vasemmalla ja/taikka oikealla, muttei koskaan päällämme, joten kuivana oltiin.
Itävallassa emme aikaa tuhlanneet vaan suunta koti bahnia vaan ja nopeesti. Saksan puolella emme oikeastaan muuta kuin vedelleet bahnia, kohti Münchenin juna-asemaa. Asema löytyi juuri sopivasti noin 45 minsaa ennen lastauksen alkua, asemalla oli prätkille oma katettu jonotuspaikka, mikä olikin tarpeen, sillä silloin iski ukkosmyrsky, noin 5 minsaa parkkeerauksemme jälkeen, onneksi. Aseman vieressä oli myös Burger-King, josta saimme purtavaa.
Junaan lastaus sujui sukkelasti jo rutiinilla, junassa oli mukava yllätys, uudempi vaunu kuin aiemmin, mukavat ja tilavat kahden hengen hytit, sekä säilytystilaa kamoilekin. Ravintolavaunukin löytyi. Kylmää Becksiä löytyi.
Varhain (7.15) perjantai aamulla juna saapui Berliiniin. Karmee kaatosade, tietysti. Pakkohan sieltä junasta oli poistua, vaikka vastahakoisesti sen teimmekin. Eikä tietenkään kunnollista katosta sadekamojen pukemiseen sekälaukkujen kiinnittämiseen. Check-in paikalla sen teimme, eikä onneksi kukaan tullut itkemään asiasta (eipä sieltä silloin ollut mitään lähdössäkään, joten)...Perjantain Berliiniin aamuruuhka kaatosateessa ei juuri herättänyt innostusta, eli yritys vain äkkiä päästä Berliinistä ulos pohjoisen suuntaan. Aikaahan meillä oli, koska laiva lähti vasta illalla (tarkemmin aamuyöllä klo 03, mutta lastaus 22 - 23). Tunnin päästä löytyi Esso Snack 'n Shop, minne parkkeerasimme kuivattelemaan.
Eipä se sade loppunut, eikä se Essokaan mikään inspiroinnin lähde ollut, niin ei muuta kuin matkaan taas. Gepsiin taas pois motarilta asetus, se veikin meidät ihan ihmeellisiä lehmuskujia läpi vanhoja itä-saksalaiskylien. Kivoja silti, eikä noihin paikkoihin olisi mitenkään muuten varmastikaan eksynyt. Poliisiautoja ohitteli meitä pillit ulvoen, syykin selvisi kun joku oli suoralla tien pätkällä kiertänyt Honda Civic Type-R:n katolleen puun ympäri. Sade loppui vihdoin ja ilmakin lämpeni koleasta 11 asteesta kohtuulliseen 18 asteeseen. Rostockissa paistoikin sitten jo aurinko ja oli 23 astetta. Ajoimme paikallisen kävelykadun kautta puiston reunaan mopot parkkiin ja kiinalaiseen syömään lounasta. Persoonallisesta parkkeerauksesta paikalliset poliisit eivät olleet onneksi kiinnostuneita.
Vatsat jälleen kerran täysinäisinä kohti Travemundea, vaikka aikaa onkin tunti tolkulla. Jostain tuli idea, että lopetetaan reissu samoin kuin aloitimmekin, eli Scharbeutziin kylpylään taas matka. Siitä ei olekaan satamaan kuin alle 20 kilsaa. Kylpylässä on toistakymmentä erilaista saunaa, vaan ei yhtään sellaista kunnollista, missä esim. löylyä voisi heittää, mutta kyllä ne saunat koti-ikävään auttoi. Paitsi siinä mielessä ettei siellä saanut puhua mitään.
Jälleen puhtoisia poikia (mieleltään ja ruumiiltaan) hyppää mopon päälle ja viimeiset kilsat satamaan. Siellä menee odotellessa hiukan toista tuntia, mut saimmepahan rupatella muiden suomalais-motoristien kanssa.
Ajo laivaan, hyttiin vaatteiden vaihtoon ja seisovaan pöytään syömään.
Yö nukuttiin hyvin ja pitkään, herättiin vasta about 11.30, jolloin pääsikin suoraan lounaspöytään.
Lauantai aurinkoinen päivä taas, korttia läiskien, syöden ja välillä Paulaner-olutta siemaillen.
Sunnuntai aamulla tihkusateessa ulos laivasta, viimeiset kiihdytykset läpi hiljaisen Helsingin, kotiin.
Lyhyt yhteenveto vielä...
Matkavarusteet Cargo-Bag, saman firman tankkilaukku ja gepsilaukku toimi juuri niin kuin pitikin. Cargon etukiinnityshihnat kiinnitin takajalkatappeihin, takahihnat kauhukahvaan, takakatteet suojasin "suojakumilla", kiinnityksen viimeistelin tavaraverkolla. Pelkkä verkko olisi riittänyt. Sadesuojat oli tankkilaukussa ok, Cargossa ei meinannut riittää, koska Tent-Bag oli extraa. Varmuuden vuoksi oli vaatteet pakattu muovipusseihin (niihin joista puristetaan ilmat pois, menee pieneen tilaan). Gepsilaukun kiinnitin lopuksi Baehrin tellinkiin (etuputkeen), koska tankkilaukun etureunassa ollen tuli aavistuksen liian lähelle silmiä.
Kaverin Louisin halpis Moto-Detail sarjakin tyydyttävästi.
Gepsi oli hyvä apuväline, joka muuta väittää on hieman tyhmä. *hymiö
Karttaakin käytettiin, kokonaisuuksien hahmottamiseen.
Kilsoja tuli yhteensä n. 2.500km. Aikaa meni perjantai-illasta seuraavan viikon sunnuntai-aamuun, eli yksi lomaviikko.
Bensaa vei mopot liki saman verran, ajo-olosuhteista riippuen Busa hieman vähemmän, tai vice versa. Alle 5 l/100km koko matkan ajalta. Aina kun tankit vedettiin täyteen, niin bensaa mahtui muutaman desin tarkkudella sama määrä molempiin.
Bensa maksoi Saksassa yli 1,50 eli liki saman kuin meillä, Sveitsissä noin 1,20 €
Laivoihin paloi 1.200 €, juniin 450 €, hotelliin 400 €, per 2 hlöä, eli totaali n. 1.025 € /hlö.
Plus tietty ruoat, juomat, bensat, tupakat, tunnelipiletit, ostokset...
Busa oli matkapelinä aivan loistava, niin serpentiini-mutkiin, pikkuteille, isoille ja suorille teille, jyrkkiin nousuihin jne.
Pitkät laskut kävi ranteiden päälle enemmän kuin mikään muu.
Lähes vastaavan reissun olen tehnyt myös Trumpan Sprintillä ja Yammun FJR:lläkin. Jos pitäis valita, millä lähtisin noista ensi kerran, niin kyllä Busalla. Ainoat todelliset vit*t*ksen hetket oli ne kerrat ku piti ketjuja rasvailla.
Fjärrällä sitä ei tarvinnut tehdä, Trumpalla se oli helppoa (keskituelle, mopo käyntiin, ykkönen silmään ja kytkimellä takapyörä liikkuen sprayaten). Busassa ei oo keskitukea, eikä pienen ja siron pakoputken muoto ja kokokaan oikein helpota, yksinkertaisesti rasvaamaan mahtuu kovastikin kyykkyen ja polvistuen noin 10cm pätkän kerrallaan. Liikutttele raskasta mopoa ja konttaa siinä sitten.
