Via Baltica&Puola

[makebo]

Puola on Puola. Itse en sitä pelkää ja nyt olen muitakin siitä muutamaan kertaan läpi vienyt ja kuunnellut monen kommentteja. Minusta se: ”Hei, me ohitetaan” leikki on hauska. Puolalainen myös antaa tietä. On vain opittava sikäläiset säännöt, joista tärkein on: väistä raskaanpaa. Kun taas muualla enempi ajelleena aina himmailin kylän suojatiellä, kuohahti puolalainen veri ja jo kolmannessa kylässä paikallinen läksi ohi kylän keskustassa, heti suojatien jälkeen. Silloin muistin, että maassa maan tavalla ja ajelin sitten vain ohjeellisesti kylissä nopeusrajoituksia noudatellen. Kun olet luonteva osa paikallista liikennevirtaa ja valmis ”hei, me ohitetaan”-leikkiin –ja koet sen luontevaksi, Puola on hauska. Lisäksi pyörä tulee olla sovelias tiepinnoille ja puuttuville pinnoitteille.

Puolassa en ole koskaan mopolla ajellut, mutta Varsovan liikennettä taksin kyydista seurailleena (3 * 1 viikko), totesin, että siihen kaupunkiin en mopedilla uskaltaudu (ainkain toistaiseksi). Toki tilaa annetaan, mutta vauhti on kovaa ja kaistainvaihtelu käsittämätöntä... toi kaista vetää parhaiten... eikun toi...jaaa no nyt toi kaista menee taas paremmin...jne.jne...

No Puolalaiset tietää itsekin Varsovan liikenteen ongelmat ja myönsivät että omaavat 'hieman' kärsimättömän ajotyylin.

Mutta kuten ketjussa jo aikaisemmin moneen kertaan mainittu.... Maassa maan tavalla

btw. koittavat kuulemma saada karsittua poliisin korruptiota ja näin ollen myös liikennettä aisoihin...

 

[Ripley]

Terveiset Prahasta! Tanne matkattiin Bialystok/Krakova reittia ja taytyy myontaa etta odotin reitilta paljon enemman kauhua ja hampaiden kiristysta kuin mita sain. Tiet olivat kauttaaltaan hyvakuntoisia, ja liikennekulttuuri sopii ainakin meikalaisen temperamentille kuin nena paahan -siita mennaan mista mahdutaan, eika meinata- toki iskarit sai jonkun verran rytyytysta ja etelammassa hieman enemmankin, seka paikallisen kaluston vaihtelevuus aiheuttaa jonkin verran toimintaa, mutta pitkalla siivullahan toiminta on vain mukavaa

Pääosin samaa mieltä!
Tulin kolmisen viikkoa sitten Krakovan eteläpuolelta Bialystokin kautta
Tallinnaan, 1700+ km kahdessakymmenessäkuudessa tunnissa.
Sekaan vaan ja maassa maan tavalla. Pimeällä kyllä hirvitti välillä niin
ettei meinannut Polskifiatin perässä pysyä... Ja se satulassa pomppiminen
rupesi välillä tympimään. Mutta yksi asia mikä oikeasti otti hermon päälle
oli opasteiden puute. Aina ei meinannut kaupungeista ulos löytää.
(Tottumattomuuttahan se osin oli: Keskikaistalla kun pysyttelee
ryhmittymisen nopeuttamiseksi ja pitää auringon samalla suunnalla
niin kyllä se tie sieltä löytyy. Ja kun niitä paikannimiä ei millään pysty
painamaan mieleen [esim. "Zracdrxz" tms.] niin ne on hyvä kirjoittaa
pienelle lapulle tankkilaukun taskuun.) Puola oli hauska!

 

[AndersReisen]

Ei koskaan moottoripyörällä Italiaan.

Perin mielenkiintoista, sano! Minä en kyllä juuri parempaa prätkäilykohdetta tiedä kuin Pohjois-Italia. Maisemat komeita, tiet positiivisessa mielessä haastavia ja palkitsevia, ruoka ja juoma hyvää, ihmiset mukavia, ajokelitkin yleensä (ainakin kesällä) mainiot.

Itse en ole vähäisillä Italian ajeluillani törmännyt hulinaliikenteeseen kuin Bolzanon keskustassa. Silloinkin lähinnä skootteripimut aiheuttivat verenpaineen nousua ajelemalla vailla holttia. Tottakai etelän maiden isoissa kaupungeissa liikennöinti on erilaista kuin suomalaistaajamissa, sielläkin pätee tuo maassa maan tavalla -sääntö .

 

[MRi]

Etelämpänä Italiassa asiat on toisin? Dolomiiteillä pyöriessä tänä kesänä kävi mielessä ollaanko sitä Italiassa ollenkaan, kun meininki oli melkein perisaksalaisen asiallista ja rauhallista.

Yhtään kaistapäistä kotilokuskia ei tavattu ja prätkätkin ajoi pääsääntöisesti erittäin rauhallisesti.

Ainoa tyyppi italialainen härdelli koettiin ennen Itävallan rajaa motarin bensiksellä kun kortinlukulaite oli vaiheessa ja koko henkilökunta hämmensi sitä asiakkaiden puolella. Ja kahvilan puolella ei tienny ketä aina palvellaan kun tarjoilijat extempore rupesivat keskittymään johonkin aivan muuhun.

 

[kotka]

Ei koskaan moottoripyörällä Italiaan.

Perin mielenkiintoista, sano! Minä en kyllä juuri parempaa prätkäilykohdetta tiedä kuin Pohjois-Italia. Maisemat komeita, tiet positiivisessa mielessä haastavia ja palkitsevia, ruoka ja juoma hyvää, ihmiset mukavia, ajokelitkin yleensä (ainakin kesällä) mainiot.

.

Se on hyvä että muilla on parempia kokemuksia italiasta kuin meillä. Olen käynyt maassa lukuisia kertoja laivojen kanssa.

Kokemukset eivät olleet italialaisista kauhean korkealla, eivätkä ne nytkään parantuneet. Aivan selvästi annettiin mitä tahansa ohjeita, että päästiin vain meikäläisestä eroon.

Samoin maan likaisuus ei ole parantunut vuosien mittaan ollenkaan. Muun muassa vaimolle riitti Napolissa kävely pääkadulla satamasta rautatieasemalle. Enempää hän ei halunnut nähdä koko kaupungista.

Sorrentossa terassilla annettin kylmän rauhallisesti rahasta väärin takaisin. Onneksi oli tällaisista asioista kokemusta ja lopulta sain vaihtorahat takaisin niikuin pitikin.

Kuinka moni ensikertalainen turisti menee retkuun näiden mafiosoiden kanssa? Leirintäalueen virkailija antoi väärät bussinumerot ja kohotteli vain harteitaan kun valitin asiasta.

Taksisuhari rupesi leikkimään rallikuskia Sorrenton kapeilla kaduilla, kun erehdyin sanomaan, että mielestäni liikenne on agressiivista. Täysin päätöntä ajoa.

Leirintäalueiden logoja löytyi kyllä, mutta ei leirintäalueita. Kysyttäessä asiaa taas vaan kohoteltiin olkapäitä.

Salernosta piti päästä Napoliin vievälle moottoritielle.
Ennen tunnelia oli kyllä opaste rampille. Tunneli oli pirun pimeä ja vauhti oli pidettävä muiden tasolla.

Heti kun pääsimme ulos tunnelista, ramppi oli heti siinä kirkkaassa valossa. Ohihan siinä mentiin, kun ei ollut tunnelissa mitään tarkempaa infoa asiasta.

Tuli vielä aika pitkä lenkki, kun tieltä ei päässyt heti takaisin.
Tässä vaan muutama mieleen tullut asia. Jos keskustelu jatkuu näitä löytyy lisää.
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että on Italiassa ruoan, viinin ja ruoan lisäksi hienot maisemat monin paikoin. Huoltoasemaverkosto on hyvä jne. Kun ei vaan olisi niitä pirun italialaisia.

kotka

 

[mpuputti]

No nuo Kotkan kokemukset kyllä sopii sellaisenaan ihan mihin tahansa maahan. Jos suomalaisena pitää jotakin muuta maata likaisena (etelä-Italia mukaan lukien), ei taida itse Suomessa edes käydä? Ja nuo liikennejärjestelyt, ystävälliset auttajat, yms.

Ainoita maita jossa en koskaan ole saanut muuta kuin huonoa opastusta on Hollanti. Jopa Ranskassa (ei tosin Pariisissa) saa toisinaan ihan oikeita ohjeita.

Jos nyt jätetään Euroopan ulkopuoliset maat väliin (mopolla kun pitäisi olla loiikkeellä), niin todetaan että kaksi maata erottuu selvästi huonompina noiden tieviittojen näkyvyyden suhteen. Mutta niinkuin Suomessa on tienviitat vain paikkakuntalaisten mustilappuja, samalla periaatteella ne on Italiassakin. Joten ei voi suomalainen Italiaa siinäkään moittia.
Saksaa taas voi tässä suhteessa vain ja ainoastaan kehua. Mutta kukapa Saksassa käynyt ei olisi sielläkin onnistunut eksymään?

Ja viellä lopuksi niille jotka eivät jostain syystä ole huomanneet:
Italia on pitkä maa. Jos ei lappalaisten tavat ole ihan samat kuin hankolaisten, voi samaa todeta Italiastakin. Etelä-Tiroli on (entistä) Itävaltaa, ja se näkyy ihmisten päivittäisestä käyttäytymisestä. Roomalainen tapa suhtautua halveksivasti kaikkiin ulkomaalaisiin on vallalla vain keski- ja etelä-Italiassa.

 

[MRi]

Hollannissa ei ole opastusta tarvittu, mutta muutoin hollantilaisista on jääny kuva avoimina lähes kaikkia kieliä puhuvina maailman kansalaisina joiden kanssa tulee juttuun.

Pariisin leirintäalueelle mentäessä eksyin viamichelinistä printatulta kartalta. Mopot parkkiin ja kaupunkikartta levälleen. Minuutin sisällä paikallinen skootteriukko viitoili tien toiselta puolelta että tarvitaanko apua. Ja kohta oli ohjeet (vieläpä oikeat sellaiset) takas reitille.

Saksasta taas on kokemuksia, että jos olet esim. huoltoasemalla kartta levällään niin viimeistään kolmas ohikulkija tulee kysymään tarttetko apua.

Viitoituksissa yleensä on maakohtaisesti logiikkaeroja. Opastaako opasteet seuraavaan kaupunkiin vai seuraavaan isompaan kaupunkiin, onko viitoissa tienumerot jne. Lisäksi ainakaan mulla ei yksinkertaisesti vieraskieliset paikanimet jää mieleen mikä hankaloittaa suunnistamista. Ainoa paikka missä olen totaalisesti eksynyt epätoivonpartaalle on Riika, jossa kävi mielessä ettei täältä pääse koskaan pois.

Siisteyteen tai sen puuttumiseen ja muihin kulttuurieroihin yleensä tottuu. Tosin riittävän monen peräkkäisen vastoinkäymisen jälkeen ärsyyntymiskynnys saattaa madaltua. Eräs asia joka kyllä kyrsii ja johon ei totu on WC:t mallia jalankuvat lattiassa. Paljonhan noi on halvempia kuin kunnon pöntöt?

 

[Guest]

Terve !

Tuli tuossa oltua parin viikon reissulla Prahaan ja takaisin. Idässä alas ja lännessä ylös.
Koska liikenteestä on ihan riittävästi kommentteja, niin en siihen puutu, mutta suosittellen matkaajia kulkemaan etelä puolan kautta. Meidän reissullamme yksi majapaikka oli aivan eteläisimmässä puolassa, Zakopanessa (talviurheilukeskus), jossa runsaasti majoitusta tarjolla, tiet hyvässä kunnossa ja mutkaisia. Alue kun kuuluu jo Puolan ja Slovakian väliseen Tatra vuoristoon. Korkeimmat huiput on yli 2000 m korkeita, maisemat hienoja ja tiet hauskoja.
Muutenkin tuntui, että mitä etelämmäksi Varsovasta pääsi sitä järkevämmäksi muuttui liikenne ja parempi kuntoisiksi tiet (tai sitten vain alkoi turtua )

Iiro

 

[kotka]

No nuo Kotkan kokemukset kyllä sopii sellaisenaan ihan mihin tahansa maahan. Jos suomalaisena pitää jotakin muuta maata likaisena (etelä-Italia mukaan lukien), ei taida itse Suomessa edes käydä? Ja nuo liikennejärjestelyt, ystävälliset auttajat, yms.

Ainoita maita jossa en koskaan ole saanut muuta kuin huonoa opastusta on Hollanti. Jopa Ranskassa (ei tosin Pariisissa) saa toisinaan ihan oikeita ohjeita.

Jos nyt jätetään Euroopan ulkopuoliset maat väliin (mopolla kun pitäisi olla loiikkeellä), niin todetaan että kaksi maata erottuu selvästi huonompina noiden tieviittojen näkyvyyden suhteen. Mutta niinkuin Suomessa on tienviitat vain paikkakuntalaisten mustilappuja, samalla periaatteella ne on Italiassakin. Joten ei voi suomalainen Italiaa siinäkään moittia.
Saksaa taas voi tässä suhteessa vain ja ainoastaan kehua. Mutta kukapa Saksassa käynyt ei olisi sielläkin onnistunut eksymään?

Ja viellä lopuksi niille jotka eivät jostain syystä ole huomanneet:
Italia on pitkä maa. Jos ei lappalaisten tavat ole ihan samat kuin hankolaisten, voi samaa todeta Italiastakin. Etelä-Tiroli on (entistä) Itävaltaa, ja se näkyy ihmisten päivittäisestä käyttäytymisestä. Roomalainen tapa suhtautua halveksivasti kaikkiin ulkomaalaisiin on vallalla vain keski- ja etelä-Italiassa.

Kyllä minä pysyn mielipiteissäni.

 Viime kesänä kiersimme Espanjan ja Portugalin. Saksa, Ranska,Sveitsi, pohjois Italian Aosta, Belgia, Hollanti matkan varrella. Kyllä Espanjassa, Ranskassaja Portugalissakin oli ongelmia opasteiden kanssa, mutta kyllä ihmiset olivat mielestäni selvästi miellyttävämpiä kuin italialaiset. Kyllä Suomessa kuten myöskin muissa pohjoismaissa on opasteet selvästi paremmin, olkoot ne mitä muistilappuja tahansa.

 Myöskin Italian likaisuudesta on aika monella samoja mielipiteitä kuin meillä.

Olen myös ollut töissä italialaisten kanssa.  

Se on vaan hyvä jos muilla on parempia kokemuksia kuin minulla ja vaimolla.
kotka

 

[julles]

Vialla
Via baltica tahtoo olla aikalailla tylsä pätkä, suoraa baanaa ja mäntykangasta, tultiin viimeksi takaisinpäin sisämaan reittejä Viljandiin ja sieltä Tarton tielle, paljion kivampi reitti.

 

[AndersReisen]

Etelämpänä Italiassa asiat on toisin? Dolomiiteillä pyöriessä tänä kesänä kävi mielessä ollaanko sitä Italiassa ollenkaan, kun meininki oli melkein perisaksalaisen asiallista ja rauhallista.

Ehkä tuossa on perää. Nuoruuden interrailausreissujen italiakielteisyyttä (huonot kokemukset Italian eteläosista) on joutunut perumaan pohjoisitalialaiseen meininkiin tutustumisen jälkeen.

Saksalainen tienviitoitus on tosiaan yleensä perin selkeää ja tarkkaa, lukuunottamatta Saarbrückenissä moottoritien seko-opasteita. Tämän kesän reissulla tuli käytyä Ranskassa yhden ylimääräisen kerran, vaikka Saarbrückenistä oli tarkoitus suunnata Trieriin Luxemburgin vastaiselle rajalle.

 

[seku]

Vialla
Via baltica tahtoo olla aikalailla tylsä pätkä, suoraa baanaa ja mäntykangasta, tultiin viimeksi takaisinpäin sisämaan reittejä Viljandiin ja sieltä Tarton tielle, paljion kivampi reitti.

Jos kävitte Tartossa, taisitte törmätä jälleen tietyöhön ja just tultaessa Tallinnan suunnasta Tartoon. Sen voi helposti kiertää valitsemalla Tartosta Jögevaan kulkevan tien ja koukkaamalla sitten takaisin päätielle.